Miten joulusi meni pilalle?

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen marttyyriaihe: järjestin joulun, tein ja maksoin kaiken yksin. Laitoin kodin nätiksi, tein ruuat, ostin kaikille lahjoja (paljon) ja mitä sain kiitokseksi? Kiukuttelua, ei kiitoksia. Enkä lahjan lahjaa. Väsynyt olo nyt ja paha mieli. Kaksi lapsista on eronnut, heillä vaikeaa, eikä joulumieltä, rahat loppu ja pska fiilis. Mutta olen itse eronnut kahdesti ja silloinkin ne olen joulut ja synttärit järkännyt, ei ollut aikaa surra, enkä halunnut pilata lasten juhlamieltä. Nyt kannattelen aikuisia lapsia, joilla omia lapsia, mutta jotka odottavat, että minä järjestän kaiken. Ja koska on (taas) niitä pieniä lapsia, haluan heille antaa kivan joulun, kuten annoin vanhemmilleenkin. Mutta koska olisi minun vuoroni saada se kiva joulu ja muukin tunne kuin väsymys, kun joulu on ohi? 

Teethän nyt uudenvuodenlupauksen itsellesi, että olet jakossa terveellisesti itsekkäämpi? Aikuisille lapsille voi ihan suoraan sanoa, että nyt on heidän vuoronsa ja että sinä voit tulla vieraisille tai varaat itsellesi vaikka kylpyläloman tms. Alat nyt arvostaa itseäsi! Pettymys ja suuttumus kertovat, että olet antanut muiden ylittää rajasi. 

Vierailija kirjoitti:

Joulua on vielä (vähintään 2 päivää jäljellä) loppiaiseen asti. Miksi lataatte kaiken yhteen iltaan? Meillä saunotaan ja syödään joulupuuroa tänään. Tottakai aattona on väsynyt. Itse menin petiin 21.30.

Wanha loppiainen 13.1. Nuutin päivänä. Kuusi saa olla vielä viikon siitäkin. 😁

Surin edesmennyttä lemmikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Joulua on vielä (vähintään 2 päivää jäljellä) loppiaiseen asti. Miksi lataatte kaiken yhteen iltaan? Meillä saunotaan ja syödään joulupuuroa tänään. Tottakai aattona on väsynyt. Itse menin petiin 21.30.

Oi noin myöhään. Minä menin 20.30.

Mies ensin kipeänä ja sitten "kipeänä", minä laitoin koko joulun yksin, kiitokseksi sain lahjaksi yhden kodinkoneen kun vanha oli mennyt joulun alla rikki + mieheltä kiukuttelua, kun pyysin häntä tekemään yhden asian joulun eteen. Kuulemma kipeänä täytyy saada levätä, hänellä ei ole ollut kuumetta enää kolmeen päivään. Että ihan oma vikani, kun odotan liikaa.

Vanhemmat ryyppäävät ja olen omassa huoneessa ettei tarvitse katsoa ja kuunnella tampioita.

Humalaisten riitelyä joutuu kuuntelemaan eikä pois pääse. 

Ei nyt varsinaisesti mennyt pilalle, mutta suretti hieman kun lähdin etsimään Fazerin Klassikot -suklaakonvehteja, eikä niitä ollut lähikaupassa myynnissä. Sen oli tarkoitus olla joululahja itselleni ja pieni piristys arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettyminen jouluna on erityisen helppoa.

Äitinä raataa ja upottaa rahaa hillittömäsi ruokaan ja lahjoihin.

Aattoiltana aina sama fiilis, oliko vaivan arvoista?

 

No tämä! Mutta miten pääsee siitä raatamisesta ja rahan tuhlaamisesta eroon? Kun ei halua tuottaa pettymystä toisille. Tai mistä minä tiedän, haluaako ne edes osallistua koko jouluun. Itse rakastin ennen joulua, nyt koko juhla ärsyttää ja kun viimeinenkin lapsista lähtee takaisin opiskelupaikkakunnalleen, riivin kaikki koristeet pois ja unohdan koko joulun! 

Joskus se pettymys vaan on tuotettava, jos vastapainona on oma raataminen ja paha mieli. Siinä on vuosi aikaa sitten jokaisella pohtia, ja ehkäpä seuraavana jouluna sitten ilmoittautuu muitakin mukaan järjestämään sitä yhteistä joulua. 

Vierailija kirjoitti:

Mies ensin kipeänä ja sitten "kipeänä", minä laitoin koko joulun yksin, kiitokseksi sain lahjaksi yhden kodinkoneen kun vanha oli mennyt joulun alla rikki + mieheltä kiukuttelua, kun pyysin häntä tekemään yhden asian joulun eteen. Kuulemma kipeänä täytyy saada levätä, hänellä ei ole ollut kuumetta enää kolmeen päivään. Että ihan oma vikani, kun odotan liikaa.

Olen itse ollut kipeänä lähes viikon, ja kyllä itseänikin harmittaisi jos saisin tämän lisäksi vielä mutinaa "laiskuudesta".

Tuli sairastelun takia erilainen joulu mitä piti, mutta meni se näinkin. 

Ensimmäistä kertaa koskaan vietän itseni näköistä joulua, joten mielessä on ollut väistämättä kaikki aiemmat joulut, mikä laistaa tunnelmaa, vaikka en odottanut ihmeitä tältä ns. ensimmäiseltä joululta. 

Valmistuduin katsomaan Yle Teemalta Ihmeellinen on elämä elokuvan. Järkytykseksini huomasin että Yle näyttää elokuvan vasta joulun jälkeen sunnuntaina.

Yle pilasi joulun.

Taas meni joulu pilalle köyhyyden takia...kyllä v i t u t t a a..

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ryyppäävät ja olen omassa huoneessa ettei tarvitse katsoa ja kuunnella tampioita.

Missä on noin hyvä äänieristys, ettei toisen huoneen äänet kuulu toiseen? Vai onko sinulla vastamelukuulokkeet päässä?

Jatkan joka vuotista jouluperinnettä ja olen taas kipeä. 

Ap kysyi, miten joulu meni pilalle ja täällä jotkut vastaa ettei mennyt pilalle...Eipä yllätä tällä palstalla.

Pienestä minäkin mieleni pahoitan, mutta kävi kuten ilmeisesti aika monelle muullekin äidille: joulu laitettiin ja aikuisten lasten mielestä sen teki taas kerran se kuuluisa kotitonttu. Kukaan ei tarjonnut apua sen paremmin ennen joulua järjestelyissä, eilisen aikana, saati että tänään olisi kiitetty aikaansaannoksista. Ruuat, lahjat ja lasten paimentaminen (jopa aatonaattona, kun itselläkin olisi ollut vähän kiire, lapset tuotiin mummolle hoitoon..) vaan kuuluivat minun osalleni. Toiset kiukuttelivat, kun oli nälkä, eikä ruoka ollutkaan heti valmista. Pöydässä oli tarjolla jotain epämääräistä sörsseliä, eikä ollutkaan tuttuja jouluoluita kannettu kaupasta bussikyydillä. Pienesti pettynyt olo, miten huonosti olenkaan lapseni kasvattanut! 

Mieheni lapsuudenperheen jäsen kuoli jouluaattona.

Minä, kuten moni muukin äiti teki joulun koko perheelle. Ruoat ja lahjat. Mies oli sentään kaksi pakettia ostanut, tosin molemmat sellaisia joita en olisi halunnut mutta ajatus kai tärkein.

Pahinta on se, että miehen vuosia jatkuneet mielenterveysongelmat pahenee aina juhlapyhinä. On taas mököttänyt suurimman osan päivästä omissa oloissaan. No, minä luon yksin yhdessäolon melkein jo aikuisten lasten kanssa. Erota tekis mieli, hulluksi tulee täällä itsekin.

Alkoholi tästä enää puuttuisi. No sitä tuo ei ole onneksi jaksanut edes itselleen hakemaan. 

Oma suku ei ole niin läheinen että sinne jaksaisi lähteä. Ja toisaalta jos tuo masentunut ihmisraunio jäisi tänne yksin, varmaan ryyppäisi itsensä kuoliaaksi tai kävelisi junan alle.

En kuvitellut keski-ikäisenä että elämä ois tämmöstä. Varmaan pitäs tehdä asialle jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Minä, kuten moni muukin äiti teki joulun koko perheelle. Ruoat ja lahjat. Mies oli sentään kaksi pakettia ostanut, tosin molemmat sellaisia joita en olisi halunnut mutta ajatus kai tärkein.

Pahinta on se, että miehen vuosia jatkuneet mielenterveysongelmat pahenee aina juhlapyhinä. On taas mököttänyt suurimman osan päivästä omissa oloissaan. No, minä luon yksin yhdessäolon melkein jo aikuisten lasten kanssa. Erota tekis mieli, hulluksi tulee täällä itsekin.

Alkoholi tästä enää puuttuisi. No sitä tuo ei ole onneksi jaksanut edes itselleen hakemaan. 

 

Oma suku ei ole niin läheinen että sinne jaksaisi lähteä. Ja toisaalta jos tuo masentunut ihmisraunio jäisi tänne yksin, varmaan ryyppäisi itsensä kuoliaaksi tai kävelisi junan alle.

 

En kuvitellut keski-ikäisenä että elämä ois tämmöstä. Varmaan pitäs tehdä asialle jotakin.

Tuo kuulostaa minun poikani tulevaisuudesta: on aina joulun aikaan niin pahalla tuulella ja pilaa sillä muidenkin joulun. Hänellä on lapsia, vaimo jo älysi tuollaisen Grinchin jättää, mutta lapsiparat yrittävät olla hiljaa ja häiritsemättä isäänsä, kun tämä murjottaa ja mököttää omissa oloissaan. Olen useasti sanonut, että yrittäisi edes lasten vuoksi yhden päivän esittää, että on edes näennäisesti kivaa. Jos olisi lapseton, en edes kutsuisi häntä jouluksi, mutta yritän lasten vuoksi esittää, että kaikki on hyvin. Varmaan tuollekin pitäisi jotain tehdä...