Miten joulusi meni pilalle?
Mies oksensi sohvalle ja kun itkin sohvan pilalle menoa ja pahaa hajua, niin suuttui ja alkoi monen tunnin raivoaminen
Kommentit (26)
Olut loppui joten menin nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Riideltiin miehen kanssa. Ensimmäinen joulu äitini kuoleman jälkeen, ja miestä ärsyttää etten jaksa olla iloinen ja sosiaalinen. Minua ärsyttää, ettei hän kuuntele eikä ymmärrä. Sanoin viikkoja sitten, että en tule voimaan hyvin jouluna, että mene viettämään joulu omien vanhempiesi luo. Ei käynyt, ei jaksanut ajaa, vaan piti päästä minun surevan perheeni jouluviettoon ja sitten kiukutella kun ei ollut hilpeää.
Usein muutenkin ollaan vietetty joulua eri paikoissa, en ymmärrä miksi ei onnistunut tänä vuonna. Nyt sitten pilasin hänen joulunsa olemalla surullinen.
Toivottavasti mies pyysi myöhemmin anteeksi
Perinteinen marttyyriaihe: järjestin joulun, tein ja maksoin kaiken yksin. Laitoin kodin nätiksi, tein ruuat, ostin kaikille lahjoja (paljon) ja mitä sain kiitokseksi? Kiukuttelua, ei kiitoksia. Enkä lahjan lahjaa. Väsynyt olo nyt ja paha mieli. Kaksi lapsista on eronnut, heillä vaikeaa, eikä joulumieltä, rahat loppu ja pska fiilis. Mutta olen itse eronnut kahdesti ja silloinkin ne olen joulut ja synttärit järkännyt, ei ollut aikaa surra, enkä halunnut pilata lasten juhlamieltä. Nyt kannattelen aikuisia lapsia, joilla omia lapsia, mutta jotka odottavat, että minä järjestän kaiken. Ja koska on (taas) niitä pieniä lapsia, haluan heille antaa kivan joulun, kuten annoin vanhemmilleenkin. Mutta koska olisi minun vuoroni saada se kiva joulu ja muukin tunne kuin väsymys, kun joulu on ohi?
Ei ole vielä mennyt. Eilen harrastettiin seksiä kaksi kertaa tyttöystävän kanssa ja tänä aamuna taas.
Ei ole vielä mennyt pilalle. Olen vasta lähdössä vanhempien luokse syömään.
Pettyminen jouluna on erityisen helppoa.
Äitinä raataa ja upottaa rahaa hillittömäsi ruokaan ja lahjoihin.
Aattoiltana aina sama fiilis, oliko vaivan arvoista?
Kumppani vietti joulunsa exänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vielä mennyt. Eilen harrastettiin seksiä kaksi kertaa tyttöystävän kanssa ja tänä aamuna taas.
Good for you!
Vierailija kirjoitti:
Pettyminen jouluna on erityisen helppoa.
Äitinä raataa ja upottaa rahaa hillittömäsi ruokaan ja lahjoihin.
Aattoiltana aina sama fiilis, oliko vaivan arvoista?
No tämä! Mutta miten pääsee siitä raatamisesta ja rahan tuhlaamisesta eroon? Kun ei halua tuottaa pettymystä toisille. Tai mistä minä tiedän, haluaako ne edes osallistua koko jouluun. Itse rakastin ennen joulua, nyt koko juhla ärsyttää ja kun viimeinenkin lapsista lähtee takaisin opiskelupaikkakunnalleen, riivin kaikki koristeet pois ja unohdan koko joulun!
Miksi koko joulu yleensä jää äitien harteille?
Väitän, että ilman äitejä ei koko joulua tulisi kellekään.
Joulua on vielä (vähintään 2 päivää jäljellä) loppiaiseen asti. Miksi lataatte kaiken yhteen iltaan? Meillä saunotaan ja syödään joulupuuroa tänään. Tottakai aattona on väsynyt. Itse menin petiin 21.30.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vielä mennyt. Eilen harrastettiin seksiä kaksi kertaa tyttöystävän kanssa ja tänä aamuna taas.
En ole kommentin kirjoittaja , mutta ihmettelen miksi ihmiset laittavat alapeukkua tähän. Hyvähän se on , kun jotkut vielä välittävät seksiäkin harrastaa. Hyvä, hyvä👏
No varmaan he, joilla seksi kuuluu koko vuoteen alapeukuttavat.
Mies joi liikaa ja sekoili lounaspöydässä. Aikuiset lapset käymässä. Häpesin miestä, ja itseäni, että olen tässä tilanteessa. Olen raitis alkoholistin vaimo. Tänä aamuna tein karmivan oivalluksen: näin on jo kolmannessa polvessa!
Vierailija kirjoitti:
Riideltiin miehen kanssa. Ensimmäinen joulu äitini kuoleman jälkeen, ja miestä ärsyttää etten jaksa olla iloinen ja sosiaalinen. Minua ärsyttää, ettei hän kuuntele eikä ymmärrä. Sanoin viikkoja sitten, että en tule voimaan hyvin jouluna, että mene viettämään joulu omien vanhempiesi luo. Ei käynyt, ei jaksanut ajaa, vaan piti päästä minun surevan perheeni jouluviettoon ja sitten kiukutella kun ei ollut hilpeää.
Usein muutenkin ollaan vietetty joulua eri paikoissa, en ymmärrä miksi ei onnistunut tänä vuonna. Nyt sitten pilasin hänen joulunsa olemalla surullinen.
Olen pahoillani äitisi kuolemasta, mutta nyt tuntuu, että jotenkin "suoritat" surua. Vaikka toki on ikävä äitiä, ja surrakin saa ja täytyy, niin kuitenkin: elämä jatkuu.
Riideltiin miehen kanssa. Ensimmäinen joulu äitini kuoleman jälkeen, ja miestä ärsyttää etten jaksa olla iloinen ja sosiaalinen. Minua ärsyttää, ettei hän kuuntele eikä ymmärrä. Sanoin viikkoja sitten, että en tule voimaan hyvin jouluna, että mene viettämään joulu omien vanhempiesi luo. Ei käynyt, ei jaksanut ajaa, vaan piti päästä minun surevan perheeni jouluviettoon ja sitten kiukutella kun ei ollut hilpeää.
Usein muutenkin ollaan vietetty joulua eri paikoissa, en ymmärrä miksi ei onnistunut tänä vuonna. Nyt sitten pilasin hänen joulunsa olemalla surullinen.