Teoriani vaihdevuosien psykologiasta
Minusta tuntuu, että olen muuttumassa takaisin sellaiseksi persoonaksi joka olin ennen murrosikää. Ero oli huomattava. Olin rämäpää ja olin aina vaikeuksissa koulussa kun en pelännyt auktoriteetteja ja tein ilkeyksiä. Ei kiinnostanut mitä opettajat ajattelivat. Olin näkyvä persoona joka jäi aikuisten mieleen avoimena ja ehkä näsäviisaana.
Murrosiässä muutuin araksi, hiljaiseksi ja kuuliaiseksi kiltiksi tytöksi. Opin pienentämään itseäni. Ja samalla tiellä menin vähän yli nelikymppiseksi. Osittain on varmasti sosiaalistumista ja aivojen kypsymistä teini-iässä, mutta väittäisin että minulla oli lapsena enemmän testosteronia ja että osa noista psyykkisistä muutoksista on hormonaalista. Pakottauduin hoivaajan rooliin. Olen teini-iästä lähtien miellyttänyt miehiä.
Kun hormonit alkaa hiipua, ei kiinnosta hoivata muita eikä kiinnosta miellyttää muita jotta kuuluisin joukkoon (oksitosiini?) Olen alkanut kapinoida koska en enää välitä auktoriteeteista. Koska miehet ei kiinnosta biologisesti, olen vapaa miellyttämisköytöksestä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (41)
Kuulostaa jostakin amerikkalaiselta feministisivustolta kopsatulta jutulta. Suomessa ei ole mitään miesten miellyttämisen kulttuuria.
Kyllä kyllä. Lapsi ja nainen vaihdevuosien jälkeen ovat aseksuaalisia ja sukuvietittömiä. Niin on iso osa hedelmällisistäkin naisista, mutta estrogeeni tekee pehmeäksi ja tavallaan dosiiliksi, mitä moni testouros sitten käyttää hyväkseen joko kapitalisoimalla tai r aiskaamalla naista.
Miehillä murrosikä eli testosteronin tuotanto aiheuttaa sitten tuota r aiskauskäytöstä, mitä nykyään leikillisesti seksiksi kutsutaan.
Sinun ei tarvitse stressata yhtään muutoksista, nauti vaan elämästäsi samaan tapaan kuin ennenkin äläkä anna vitt uakaan siitä, mitä muut ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jostakin amerikkalaiselta feministisivustolta kopsatulta jutulta. Suomessa ei ole mitään miesten miellyttämisen kulttuuria.
Hah hah. Teiltähän siedetään aivan järjetön kasa paskaa koko ajan vaan koska ihmisyys ja yhteiskunta. Olette vaan niin alhaisella tasolla että s miellyttäminen on kirjaimellisesti paskanne sietämistä sen sijaan, että teitä mielisteltäisiin, jne.
On totta, ettäikääntyessä lopettaa miellyttämisen ja sitä miettii, mitä minä haluan. En ole koskaan ajatellut, että se johtuu hormoneista, mutta miksipä ei?
Minä taas en ole muuttunut 60-vuotisen elämäni aikana luonteeltani oikein mitenkään. Perheen perustaminen ei ole koskaan kiinnostanut, ja muutenkin olen ollut omissa oloissani viihtyvä möllykkä, joka ei jää ihmisten mieleen hyvällä eikä pahalla.
Jos jotain muutosta olisi pakko löytää, mainitsisin sen, että olen hieman kyllästyneempi useimpiin ihmisiin kuin ennen vanhaan olin.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen taantunut murrosikäisen ajatusmaailmaan. Tai ehkä olen vain lakannut välittämästä. Siis niin että vois kassajonossa huutaa että mikä saatan*a kestää!
Female rage.
Vierailija kirjoitti:
On totta, ettäikääntyessä lopettaa miellyttämisen ja sitä miettii, mitä minä haluan. En ole koskaan ajatellut, että se johtuu hormoneista, mutta miksipä ei?
Johtuu nimenomaan estrogeenin vähenemisestä. Estrogeeni "ehkäisykeinona" tai "vaihdevuosihoitona" on myös mielialahuume ja tekee naisesta kiltin ja alistuvan. Sen vuoksi sitä ei kannata syödä missään vaiheessa.
Minäkin koen että olen saanut sisäisen lapseni jotenkin takaisin. Pienenä nautin kovasti luonnosta ja esim. klassisesta musiikista ja muusta estetiikasta. Nyt tuo herkkä osa minussa on enemmän läsnä taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jostakin amerikkalaiselta feministisivustolta kopsatulta jutulta. Suomessa ei ole mitään miesten miellyttämisen kulttuuria.
Hah hah. Teiltähän siedetään aivan järjetön kasa paskaa koko ajan vaan koska ihmisyys ja yhteiskunta. Olette vaan niin alhaisella tasolla että s miellyttäminen on kirjaimellisesti paskanne sietämistä sen sijaan, että teitä mielisteltäisiin, jne.
Siis vaihdevuosi-ikäisiltä naisilta vai? En ole havainnut mitään miellyttämistä miltään suunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jostakin amerikkalaiselta feministisivustolta kopsatulta jutulta. Suomessa ei ole mitään miesten miellyttämisen kulttuuria.
Hah hah. Teiltähän siedetään aivan järjetön kasa paskaa koko ajan vaan koska ihmisyys ja yhteiskunta. Olette vaan niin alhaisella tasolla että s miellyttäminen on kirjaimellisesti paskanne sietämistä sen sijaan, että teitä mielisteltäisiin, jne.
Siis vaihdevuosi-ikäisiltä naisilta vai? En ole havainnut mitään miellyttämistä miltään suunnalta.
Kyllä sinua kuule miellytetään. Jos laukoisimme suoraan ja käyttäytyisimme sen mukaan mitä ansaitsette niin suomessa ei olisi miehiä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On totta, ettäikääntyessä lopettaa miellyttämisen ja sitä miettii, mitä minä haluan. En ole koskaan ajatellut, että se johtuu hormoneista, mutta miksipä ei?
Johtuu nimenomaan estrogeenin vähenemisestä. Estrogeeni "ehkäisykeinona" tai "vaihdevuosihoitona" on myös mielialahuume ja tekee naisesta kiltin ja alistuvan. Sen vuoksi sitä ei kannata syödä missään vaiheessa.
Ehkä biologia vaatii sitä. Äidin on pakko myötäillä ja sovitella, jotta voi huolehtia lapsistaan ja rakentaa pesää. Minä olin ekassa avioliitossa alistuva, koska sillä sain perheessä olevan rauha. Ei olisi lasten ollut hyvä elää riitaisassa kodissa. Elämä vain oli siten helompaa, myös itselle.
Mulla vähän sama sama nyt nelikymppisenä oon miettinyt miksi miehet määritteli koko elämän ja olin niiden kamssa vaikka saattoi olla mitö vaan. Esim teininä kun olin 18v neitsyt ja seurustelin ekan kerran niin poikaystävä raiskasi minut kun olin neitsyt ja join ekan kerran. Silti jatkoin sen kans olemista. Toki riitelimme ja väkivalta lisääntyi mutta silti olin sen kanssa. Tuntui että miesten kans oli pakko olla. Sitä nuorempanakin vaan ravasi kaverin kans discossa että ööysi jonkun.
Nyt nelikymppisenä auta armias jos joku on töykeä,se riittäå er välut menee. Ei haksa miellyttää enään ketään. Yksunolo on ihanaa ja siitä aidosti nauttii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jostakin amerikkalaiselta feministisivustolta kopsatulta jutulta. Suomessa ei ole mitään miesten miellyttämisen kulttuuria.
Hah hah. Teiltähän siedetään aivan järjetön kasa paskaa koko ajan vaan koska ihmisyys ja yhteiskunta. Olette vaan niin alhaisella tasolla että s miellyttäminen on kirjaimellisesti paskanne sietämistä sen sijaan, että teitä mielisteltäisiin, jne.
Siis vaihdevuosi-ikäisiltä naisilta vai? En ole havainnut mitään miellyttämistä miltään suunnalta.
Kyllä sinua kuule miellytetään. Jos laukoisimme suoraan ja käyttäytyisimme sen mukaan mitä ansaitsette niin suomessa ei olisi miehiä ollenkaan.
Ei miellytetä, vaan suhtaudutaan ihan normaalisti. Nyt en ymmärrä, mitä ihmettä tarkoittaa tässä yhteydess "Suomessa ei olisi miehiä ollenkaan". Ihan kuin kävisit kahta eri keskustelua samaan aikaan. Miesten olemassaolo ei liity nyt millään tavalla vaihdevuosiikäisiin naisiin.
Hoksasin, etten ole oikeastaan koskaan niin kauhean paljon edes halunnut miehiä. Olen vain ajautunut sänkyyn nuorempana. Onhan se toki ihan hauskaakin ollut joskus.
Nyt 49-50-vuotiaana huomaan, että en kaipaa yhtään huomiota. Olen valmis leikkaamaan hiukseni. Ei kiinnosta! Meikkaamisen olen lopettanut jo. Liikuntaa kyllä harrastan monenlaista ja kuten arvata saattaa, olen iloinen sinkku. Aikuiset lapset. Syntyneet aikana, jolloin olin noin 25v ja seksi kiinnosti kerran kuussa.
Hyvää pohdintaa ap! Itselläni vielä taustalla raskas lapsuus koulukiusaamisen parissa sekö monia traumoja, raiskauksia ja muutakin ikävää.
En enää kykene töihin, kun en pysty pitämään aikatauluja. Olen taantunut lapseksi, teen itselleni uutta hyvää lapsuutta jossa en kiusaa itseäni. Vihaa ja katkeruutta en jaksa kantaa, kun olen huomannut että pahoja tehneet näkyy kaatuvan taustalla melkein jonossa hautaan.
minkä ikäinen ap? Veikkaan 47-54?
Vierailija kirjoitti:
Minä vihaan sitä, että tunteet katoavat eikä hormonikorvaushoito siihen auta, vaikka estrogeenin siihen pitäisi vaikuttaa. Kun voisi edes yksin pillittää kunnolla välillä ja olla läheisten kanssa tunteellinen, mutta kun ei. Haluaisin olla myös aidosti myötätuntoisempi eikä kauhistuttava vaihdevuosiakka, kuten ne naiset joita nuorena kammosin. Kuukautiset eivät ole edes loppuneet vielä.. odotan kauhulla.
Minä ulvon niin, että naapurit ryskyttää ja heittävät uhkauslapun postiluukusta. Ei kyllä tunteet katoa.
Tässä talossa ei saa itkeä, vaikka kuolemantapauksia itkisi, itken kyllä muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää pohdintaa ap! Itselläni vielä taustalla raskas lapsuus koulukiusaamisen parissa sekö monia traumoja, raiskauksia ja muutakin ikävää.
En enää kykene töihin, kun en pysty pitämään aikatauluja. Olen taantunut lapseksi, teen itselleni uutta hyvää lapsuutta jossa en kiusaa itseäni. Vihaa ja katkeruutta en jaksa kantaa, kun olen huomannut että pahoja tehneet näkyy kaatuvan taustalla melkein jonossa hautaan.
minkä ikäinen ap? Veikkaan 47-54?
43, mutta minulla taitaa olla aikaisessa nämä oireet.
väittäisin että minulla oli lapsena enemmän testosteronia
Kokonaistestosteronipitoisuus (S -Testo)
naiset
0.4 - 2.0
nmol/l
miehet
10 - 38
nmol/l
tytöt, ennen puberteettia
0.1 - 0.4
nmol/l
tytöt, puberteettivaihe 2-3
0.2 - 1.1
nmol/l
pojat, ennen puberteettia
0.1 - 1.1
nmol/l
pojat, puberteettivaihe 2-3
2.0 - 13
nmol/l
https://tutkimusohjekirja.fimlab.fi/ohjekirja/nayta.tmpl?sivu_id=322&se…
Mielikuvitusmies