Minä viihdyn yksin mutta yllättävää kyllä olen tosi allapäin ja tunnen itseni yksinäiseksi tänä jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Joukkoon ilmoittautuu vielä yksi! Onpa täällä kauniita ja kannustavia viestejä.

Minulla on takanani kolme toinen toistaan ikävämpää vuotta: olen vannonut, että seuraavasta vuodesta tulee parempi, mutta uusi vuosi on joka kerta osoittautunut edeltäjäänsä pahemmaksi. En yksinkertaisesti pysty korjaamaan itseäni enää. Tavallisesti olen mennyt äidilleni jouluksi, mutta pari viime vuotta hän on viettänyt ne uuden miesystävänsä kanssa. Olisin aivan varmasti tervetullut mukaan mutten tahdo kolmanneksi pyöräksi. Iäkäs isoäitini puolestaan joutui sairaalaan pari päivää sitten. Ketään muuta minulla ei ole. Vietän yksin 95 prosenttia ajastani (työskentelen kotoa käsin), ja tavallisesti se sopii minulle hyvin. Nyt joudun kuitenkin myöntämään, että olen suunnattoman onneton. Viimeisten vuosien aikana masennus, syömishäiriö ja monet fyysiset vaivat osteoporoosista alkaen ovat vähä vähältä tuhonneet minulta kaiken. Seuraavaa vuotta en enää j

***

Moni asia kuulostaa tutulta. Ja jo vuonna 2012 jouluna vannoin, että ensi vuosi on sitten jo normaali ja parempi, mutta aina on tullut katastrofi toisen perään, eikä niitä ole itse aiheuttanut. Toivon, että sinun elämäsi saisi nyt käänteen parempaan. 

 

Tiedätkö, se on oikeasti ongelma, että ollaan yksin 95 % ajasta, koska vaikka se mielelle olisi ok, hermostoa ei kiinnosta meidän mielihalut. Ihmisen hermosto on luotu niin, että se tarvitsee säännöllistä reguloimista toisen ihmisen hermostoon (ei sellaisen, joka pahentaa tilannetta). 

 

Kun sitä ei saa, hermosto ensin jumiutuu taistele /pakeneen. Mutta kun tilanne pitkittyy, eikä ole mitä vastaan taistella tai paeta, tulee krooninen freeze, valekuolema. Sitä on kuin nurmikolle jähmettynyt pupu, mutta ei minuutin vaan vuosia. Keho alkaa laskea perustoimintojaan minimiin, omaan mieleen ja toimijuuteen on vaikea saada yhteyttä. 

 

Ja se ei ole SSRI-hoidettava masennus. Monella SSRI pahentaa. Pitää saada itsensä eläväksi ja ensin sellaista rakennetta, että uskaltaa alkaa herätellä itseään. Parasympaattinen hermosto ei ole toiminut kunnolla vuosiin ja sen aktivointiin on paljon ohjeita. 

Joitain kanavia Youtubesssa on Sam Miller ja Irene Lyon.

En ole itsekään läheskään toipunut, mutta se on alkanut ja toivon sen pysyvän, vaikka elämäntilanne on täysin riekaleina. Eihän sitä saa koskaan haltuun, jos on horroksessa vuodesta toiseen. 

P. S. Ja kaikki sanovat, että hae apua jne. Sitä on lähes mahdoton saada, ellei yksityiseltä sektorilta löydä jotain. Neuropsykiatria tai muuta hoitoa. 

On ollut yksinäistä, mutta ennemmin yksin kuin huonossa seurassa. On paljon huonoja liittoja joissa ollaan erimäisistä syistä. Pian on arki ja tuntuu paremmalta. Illuusio rakkaudentäyteisistä jouluista se vaan siellä nostaa päätään pyhinä. Kiiltokuvien takana on oma maailmansa. Ei kaikilla jouluna ole mukavaa kotona, jotkut jopa pelkäävät pyhiä. On etuoikeus saada olla rauhassa ja turvassa yksikseen. Hyvää joulua ja tulevaa uutta vuotta! 

"Voi, tulipa suuri myötätunto sinua kohtaan. Minä niin toivon, että tulevat vuodet olisivat valoisampia sinulle. Toivottavasti näet oman arvosi, alat rakastamaan itseäsi ja teet asioita, jotka parantavat elämänlaatuasi. Haethan myös apua 💖 sillä se on oikeasti tärkeää. Kun minä hain ja sain apua, se oli käänteentekevää elämässäni. Se on rakkauden teko itseään kohtaan ja vähintä mitä voi tehdä. Toivon niin paljon parempia aikoja sinulle ja toivottavasti isoäitisi tokenee. Kaikesta huolimatta Sydämellistä joulua sinulle. 💖🎄 Ap "

(Lainaus ei jostakin syystä toimi.)

Kiitos, kirjoititpa kauniisti! Avun hakemisen kanssa on vähän niin ja näin: somaattisesti asiat ovat enimmäkseen kunnossa, eikä minusta ikinä päältä päin uskoisi, miten huonosti voin. Ajattelen myös, etten halua näin huonossa taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa viedä tilaa niiltä, jotka tarvitsevat apua minua enemmän. Sellaisia ihmisiä on paljon. Siksi tuntuu, että olisi vain sinniteltävä itse, ryhdistäydyttävä ja purtava hammasta. Olen joka tapauksessa tosi iloinen, että Sinulla asiat kääntyivät kohti parempaa!

Sieltä se joulupäivä vähitellen valkenee. Selvittiinhän me aatosta!

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Olen yleensä viettänyt joulua äitini luona, mutta päätin tänä vuonna olla menemättä. Luulin, että yksin olo rentouttaisi rankan vuoden jälkeen. Kuvittelin, että söisin vähän kinkkua, katsoisin elokuvan, kävisin saunassa, ja lukisin kirjaa. Olenkin vain älyttömän surullinen ja yksinäinen. :( 

Olen ihmetellyt samaa ilmiötä! Sitä on täysin orientoitunut viettämään joulun yksin, odotukset eivät ole kummempia, ja silti huomaa olevansa todella allapäin. Jotenkin pettyy, vaikkei edes odottanut mitään. Olen pahoillani, että aattosi sujui ankeasti! Niin se teki täälläkin.

Vietän ekaa kertaa joulua yksin tänä vuonna. Ainakin nyt tuntuu siltä, että joulupäivä on paljon aattoa helpompi. En voi käsittää, miksi jouluna olo on aivan toinen kuin normaalisti! Olen muutenkin paljon yksin, eikä näille päiville ollut erityisiä suunnitelmia. Silti tuntuu ontolta ja haikealta.

Yli 60-vuotiaana vastaan että elämänvaiheita mahtuu monenlaisia elämän varrelle. Hyvää joulua sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Yli 60-vuotiaana vastaan että elämänvaiheita mahtuu monenlaisia elämän varrelle. Hyvää joulua sinulle.

Tämä on minustakin hyvä muistaa. Joulut voivat vastaisuudessa näyttää hyvinkin erilaisilta kuin edelliset. Toisaalta on myös mahdollista, että yksinäisistä jouluista alkaa yllättäen nauttia. Etukäteen ei voi tietää!

Vierailija kirjoitti:

Ei Joulu porukassakaan aina herkkua ole. Juuri päätän viettää kaikki loput tulevat jouluni yksin. Puhumattomat aikuiset lapset, ilotonta istumista, odotetaan että äiti (minä) hoitaa kaiken. Sitten tämä palvelija saa kaiken vaivannäön jälkeen jonkun paketoimattoman, hyllystä äkkiä tempaistun täysin epäsopivan lahjan ja kitisemistä. En jaksa enää. 

Että inhoan kaltaisiask marttyyreitä. 

Kateeksi käy heitä, jotka osaavat nauttia joulusta joko porukassa tai yksikseen ! Niin paljon tunteita ,  odotuksia  ja ehkä kuviteltujakin vaatimuksia on ladattu näihin päiviin ! Itselläni on ihana perhe ympärillä ja silti olen ihan poikki enkä tiedä itkeäkö vai nauraa taas tätä touhua! Osaisimpa joskus vielä ottaa kaiken rauhallisemmin ja pienemmin !

Minusta joulupäivä on useimmiten vielä pahempi kuin aatto. 

Aattona sentään tapahtuu asioita ja ihmisiä on vielä liikkeellä. Joulupäivänä on kuin joku olisi painanut pause-nappia koko Suomelle. Ihmiset käpertyvät koteihinsa nyhjöttämään, monet tietenkin isommissa porukoissa. 

Miten te saatte joulupäivän kulumaan?

Vierailija kirjoitti:

"Voi, tulipa suuri myötätunto sinua kohtaan. Minä niin toivon, että tulevat vuodet olisivat valoisampia sinulle. Toivottavasti näet oman arvosi, alat rakastamaan itseäsi ja teet asioita, jotka parantavat elämänlaatuasi. Haethan myös apua 💖 sillä se on oikeasti tärkeää. Kun minä hain ja sain apua, se oli käänteentekevää elämässäni. Se on rakkauden teko itseään kohtaan ja vähintä mitä voi tehdä. Toivon niin paljon parempia aikoja sinulle ja toivottavasti isoäitisi tokenee. Kaikesta huolimatta Sydämellistä joulua sinulle. 💖🎄 Ap "

(Lainaus ei jostakin syystä toimi.)

Kiitos, kirjoititpa kauniisti! Avun hakemisen kanssa on vähän niin ja näin: somaattisesti asiat ovat enimmäkseen kunnossa, eikä minusta ikinä päältä päin uskoisi, miten huonosti voin. Ajattelen myös, etten halua näin huonossa taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa viedä tilaa niiltä, jotka tarvitsevat apua minua enemmän. Sellaisia ihmisiä on palj

Ymmärrän, että tuntuisi oikealta ns. jättää tilaa muille. Oon silti sitä mieltä, että sun kannattaisi puhua jollekulle. Tossa sun viestissä oli paljon asioita, jotka pidemmän päälle alkavat olla vaarallisia.

Rauhallista joulupäivän iltaa. <3

Vierailija kirjoitti:

Minusta joulupäivä on useimmiten vielä pahempi kuin aatto. 

Aattona sentään tapahtuu asioita ja ihmisiä on vielä liikkeellä. Joulupäivänä on kuin joku olisi painanut pause-nappia koko Suomelle. Ihmiset käpertyvät koteihinsa nyhjöttämään, monet tietenkin isommissa porukoissa. 

 

Miten te saatte joulupäivän kulumaan?

Yllättävän nopeasti tämä on mennyt loppujen lopuksi. Aamulla kävin lenkillä ja alkuiltapäivästä sairaalalla moikkaamassa sukulaista. Menin kävellen, ja yllättäen tulikin käveltyä tänään yli 11 kilometriä. Olen kuunnellut musiikkia, juonut lämmintä ja illalla ajattelin lukea. Samu Sirkan joulutervehdyksen voisin myös katsoa. Toivottavasti muidenkin päivä on ollut vähintään siedettävä!

Hyvä ketju!

Omalta osaltani olen huomannut alakulon jatkuvan yllättävänkin pitkään, koska joulu jää ikään kuin kesken: sitä ei tule kunnolla vietettyä, ja uuden vuoden kynnykselle tultaessa jää tuntu siitä, että mennyt vuosi on jäänyt jotenkin vajaaksi. Sitten seuraavaan vuoteen lähtee jo valmiiksi vähän takamatkalta, vaillinaisena ja apeana. Ei ihme, että kierre ruokkii itseään... Puhtaalta pöydältä on vaikea aloittaa.

En tiedä, saiko kukaan tästä kiinni, mutta kertokaa, jos joku tunnistaa tämän vajaan joulun kokemuksen!

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju!

Omalta osaltani olen huomannut alakulon jatkuvan yllättävänkin pitkään, koska joulu jää ikään kuin kesken: sitä ei tule kunnolla vietettyä, ja uuden vuoden kynnykselle tultaessa jää tuntu siitä, että mennyt vuosi on jäänyt jotenkin vajaaksi. Sitten seuraavaan vuoteen lähtee jo valmiiksi vähän takamatkalta, vaillinaisena ja apeana. Ei ihme, että kierre ruokkii itseään... Puhtaalta pöydältä on vaikea aloittaa.

En tiedä, saiko kukaan tästä kiinni, mutta kertokaa, jos joku tunnistaa tämän vajaan joulun kokemuksen!

Mulla on vähän samaa. Jää "tyhjä" olo, kun joulu jää puolitiehen. On vaikea siirtyä seuraavaan vaiheeseen, kun loppuvuosi lässähti ja jäi kesken.