Oletko joskus jäänyt ilman lahjaa kun seurueen kaikki muut saivat lahjoja
Viime vuonna miehen kanssa ostettiin kotiin yhteinen isompi juttu, mies vissiin ajatteli sen olevan toistemme joululahja. Mun lahjan lisäksi mies sai lahjat vanhemmiltaan ja siskoltaan. Mitä olin ostanut lahjat heille kaikille, kuten myös omille vanhemmilleni. Minun vanhemnat lakkasi antamasta minulle lahjoja, kun meidän lapset syntyi, heille kyllä ostavat. Minä en saanut keneltäkään mitään, ellei miehen äidin tuomaa joulukukkaa lasketa. Ajattelin sen enemmäkin tuliaisena emännälle, kun vietimme joulua meillä. Vaikein paikka oli piilotella lapsilta sitä, etten saanut mitään.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi ostan itselleni monen monta mieleistä pakettia. t. totaali yh
Jos lahjan antamisessa ajatus on tärkein, niin ilman lahjaa jäädessäsi, kukaan ei siis ole edes ajatellut sinua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi ostan itselleni monen monta mieleistä pakettia. t. totaali yh
Jos lahjan antamisessa ajatus on tärkein, niin ilman lahjaa jäädessäsi, kukaan ei siis ole edes ajatellut sinua
Haluatko olla tarkoituksellisesti ilkeä vai mitä idiotismiä tämä vastaus on?
Joka joulu. Kätken suruni, mutta kotiin päästessäni aukeaa korkki ja juon kahden viikon putken jotta kestän tämän. Joka joulu.
T:Joulupukki
Lapsena kerran koulussa, meillä oli kolmannella opettaja keksinyt että kaikki ostaa jotain joka maksaa maksimissaan 5 markkaa, paketoi sen ja sitten ne laitetaan pahvilaatikkoon ja opettaja sieltä jokaiselle paketin jakaa, joku oli jättänyt lahjan ostamatta ja minä jäin ilman koska satuin istumaan viimeisessä pupletissa.
Tuo on hyvä tiedostaa. Itse vielä ehkä erikseen sanoidin sen miehelle ääneen. Eikä oke ilkeilyä sanoa tätä: mieti ovatko nuo ihmiset sibun ihmisiäsi lopulta? Tietysti lapsia lukuunottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä pitää piilotella?
Kyllä meillä lapset kyselee mitä kukin sai ja ihmettelisivät suuresti jos äiti jäisi ilman.
Jäin kerran ilman lahjaa ja ihan oma äiti nauroi että etpä oo ollu kilttinä. Taisi hänkin olla hämmentynyt että tuskin ilkeyttään nauroi.
Vierailija kirjoitti:
Jäin kerran ilman lahjaa ja ihan oma äiti nauroi että etpä oo ollu kilttinä. Taisi hänkin olla hämmentynyt että tuskin ilkeyttään nauroi.
Minkä ikäinen olit?
Jätä ostamatta miehen sukulaisille, jos hekään eivät sinulle lahjaa hanki.
Ja miehen kanssa sovi selvästi, hankitaanko lahjat vai ei.
Itselläni on vanhemmat ja sisarukset kuolleet. Miehen kanssa on sovittu, ettei lahjoja hankita, lähdetään sitten myöhemmin yhdessä reissuun.
Anopilta ja miehen siskolta saan kyllä pienet muistamiset. Kiva niin, parhaansa varmaan yrittävät, mutta vuosikausien tuntemisen jälkeen tuntuu, etteivät tunne minua ja makuani yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena kerran koulussa, meillä oli kolmannella opettaja keksinyt että kaikki ostaa jotain joka maksaa maksimissaan 5 markkaa, paketoi sen ja sitten ne laitetaan pahvilaatikkoon ja opettaja sieltä jokaiselle paketin jakaa, joku oli jättänyt lahjan ostamatta ja minä jäin ilman koska satuin istumaan viimeisessä pupletissa.
Tämän on täytynyt tuntua tosi pahalta! Osta itsellesi jotain pientä kivaa tämän korvaukseksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin kerran ilman lahjaa ja ihan oma äiti nauroi että etpä oo ollu kilttinä. Taisi hänkin olla hämmentynyt että tuskin ilkeyttään nauroi.
Minkä ikäinen olit?
Ihan aikuinen, noin 40v.
Apua, tän takia olisi hyvä olla jemmassa aina joku kaikille sopiva hätävaralahja. Jos ei ole tarvetta siihen, niin ostaja voi käyttää itse. Vaikkapa vähän hienompi/erikoisempi suklaa tai vaikkapa teetä/kahvia ja sitä suklaata.
Milloin aikuisille on alettu ostaa joululahjoja? Saati itselle?
Aidosti hämmästelen, kun en ole kahteenkymmeneen vuoteen viettänyt joulua. Eikö se ole enää lasten juhla?
Vierailija kirjoitti:
Jätä ostamatta miehen sukulaisille, jos hekään eivät sinulle lahjaa hanki.
Ja miehen kanssa sovi selvästi, hankitaanko lahjat vai ei.
Itselläni on vanhemmat ja sisarukset kuolleet. Miehen kanssa on sovittu, ettei lahjoja hankita, lähdetään sitten myöhemmin yhdessä reissuun.
Anopilta ja miehen siskolta saan kyllä pienet muistamiset. Kiva niin, parhaansa varmaan yrittävät, mutta vuosikausien tuntemisen jälkeen tuntuu, etteivät tunne minua ja makuani yhtään.
Ostatko itse anopille ja miehen siskolle lahjat ja kuinka hyvin itse tunnet heidän mieltymyksensä?
Aina jään vähemmälle joulu aattona koska lapsille ja aikuisille ostan kaikille lahjat ja lapsiperheeltä(5 lasta ) saan yhden lahjan. Vietän aaton siskolla, voisin olla mieluummin kotisohvalla syömässä suklaata.
Muistan, kun nuorena parina menimme aattona mieheni vanhempien kautta päätyen omille vanhemmilleni. Anoppi ojensi pojalleen muutamia paketteja, itse en saanut mitään. En ole erityisesti lahjojen perään, enkä mitään edes toivonut, mutta se tilanne tuntui jotenkin valjulta. Ihan kun olisin hävennyt jotakin, mistä sekin tunne tuli? Ja selvyyden vuoksi, en itsekään vienyt mitään appivanhemmilleni, mutta siitä huolimatta se tunne. Ymmärrän ap:tä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Milloin aikuisille on alettu ostaa joululahjoja? Saati itselle?
Aidosti hämmästelen, kun en ole kahteenkymmeneen vuoteen viettänyt joulua. Eikö se ole enää lasten juhla?
Ei se ole koskaan ollutkaan lasten juhla, mutta toki lapset myös sitä viettävät.
Vierailija kirjoitti:
Milloin aikuisille on alettu ostaa joululahjoja? Saati itselle?
Aidosti hämmästelen, kun en ole kahteenkymmeneen vuoteen viettänyt joulua. Eikö se ole enää lasten juhla?
Lapsetko itse järjestää itselleen joulun ja aikuiset mököttää nurkissa? Ei ihme, ettet ole kahteenkymmeneen vuoteen viitsinyt viettää, jos on tuollainen kuvio.
Tämän vuoksi ostan itselleni monen monta mieleistä pakettia. t. totaali yh