Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Deittailu/seurustelu päälle 40 vuotiaana
21.12.2025 |
Antakaa parhaat vinkit, kuinka löytää aikuista seuraa. Tinderissä kuulemma saalistavat pettäjät ja muut sovellukset ovat hiljaisempia. Mitä ihmettä pitäisi tehdä että löytäisi luotettavan, lojaalin ja uskollisen kaverin?
Työ ja muut velvoitteet syövät jaksamista, ei ole aikaa harrastaa enää mitään ylimääräistä, joten miten ihmeessä ylipäätään pääsisi siihen pisteeseen, että saisi pari kertaa viikossa läheisyyttä, ilman että elämään tulisi liikaa draamaa? Ei, en halua naimisiin enkä muuttaa saman katon alle jälkeläisten hankkimisesta puhumattakaan. En kuitenkaan haluaisi pelkkää seksiäkään. Olisi kiva saada seuraa kaikenlaiseen tekemiseen ja varsinkin nautintoon, muttei haudanvakavasti, vaan aikuismaisesti. En kuitenkaan halua hyppiä vuoteesta toiseen, saati partneria, joka hyppii vuoteesta toiseen.
Kuinka onnistuitte aikuisena löytämään vakituista seuraa?
Onko muita kohtalotovereita, jotka ovat olleet pitkään yksin?
Läheisyyden kaipuu vaihtelee, arjen kiireissä ei juurikaan ajattele asiaa kuin maate pannessa, nyt lomien aikaan kaipuu nostelee päätään. Kyllä tämä taas arkena ohi menee. Mutta olisi kiva keskustella aiheesta.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
-------
Sanoitkin myöhemmin että nämä on humanistimiehiä; saat viedä mun fuckboy ehdokkaat (sen kun menet tinderiin, siellä niitä on tuhansittain toistensa kopioita) mutta pidä myös ne humanistit 😂. Minä tykkään insinöörityypin tieteellisestä älykkyydestä, nämä humanistikirjallisuushipit ei iske sitten yhtään.
Tässä huomaa erilaiset mieltymykset, hyvä kun on jokaiselle jotakin 🙂 (ex oli inssi, ja vannoin, ettei koskaan enää. Haluan jotain paljon diipimpää ja kiihkeämpää). Yksilöitä tietty kaikki, mitta sterotypiaan lie syynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin uskot pystyväsi tekemään miehen elämästä parempaa? Siihenhän se perustuu, haluaako mies seurustella kanssasi vai ei.
Ja tämä liittyy aloitukseen? No ehkä löyhästi. Toki jokainen sukupuolesta riippumatta haluaa suhteen/deittailun tuovan lisäarvoa elämään ja parantavam elämänlaatua.
Omanlaisen miehen löytäminen on tietty neulan etsintää heinäsuovasta. Molempien tulisi haluta suunnilleen samoja asioita. Silloinhan tarpeeseen olisi helppo vastata.
Vierailija kirjoitti:
Sopivan tyypin tapaaminen aikuisiällä taitaa olla hyvin pitkälle pelkästä tuurista kiinni.
En ole täysin samaa mieltä. Kyllä siihen vaikuttaa hyvin paljon myös se millaisissa paikoissa pyörit ja oma persoonallisuutesi. Jos olet mukava ja sosiaalinen tyyppi, joka viettää aktiivista ja monipuolista elämää on mahdollisuutesi löytää uusi kumppani huomattavasti parempi kuin sellaisella, joka harvoin lähtee kotoaan ja jolla on ehkä muutenkin ikävä persoonallisuus.
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Joudut joka tapauksessa harrastamaan liikuntaa pysyäksesi terveenä. Vaihda osa tuosta pakollisesta liikuntaharrastuksestasi tanssimiseen niin kohtaat sosiaalisissa tilanteissa vastakkaisen sukupuolen edustajia joista osa voi olla kiinnostaviakin. Kun taitoa karttuu tanssikursseilla niin lähde lavatansseihin.
Perinteinen, testattu ja itsekin toimivaksi todettu tapa löytää seuraa.
-Yritin vaihtaa, aloitin tanssikurssin, mutta partnerikseni kurssilla tuli karvainen mies. Naisia kursseilla on aina vain muutama. Mutta onhan se toki luonnollista koska nainen voi opetella tanssimaan lavoilla ja tansseissa koska mies vie, miehen on pakko opetella kursseilla useampikin kurssi ennen kuin voi mennä tansseihin ja että osaa viedä.
Eikä se perinteinen musiikki oikein kiinnosta, kävin kyllä 40+ diskossakin mutta kaikki naiset siellä oli alle 40v.
Onpa harvinaista. Yleensä naisia on paritanssikursseilla jopa tuplamäärä miehiin verrattuna. Tanssivista miehistä joudutaan kilpailemaan. Mitä tulee perinteiseen musiikkiin, niin lavatanssimusaa on tosi moneen lähtöön. Mene vaikka Hurman keikalle. Suosittelen myös Dimitri Keiskiä, mahtava esiintyjä. Lavatansseihin voi mennä myös ihan vaan katsomaan bändejä ja tanssivia ihmisiä. Monien tanssien alussa on kursseja, joilla tulee jo naamatutuiksi monien kanssa. Jokainen joutuu aloittamaan alusta, ja tanssiparille voi sanoa, että on vasta-alkaja. Paritanssi on mahtava sosiaalinen harrastus, jossa saa liikuntaa. Voi myös kokea fyysistä läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta turvallisesti muiden kanssa ilman että tarvitsee puhua koko ajan. Ja voi myös bilettää ilman viinaa :)
Kävin ahkerasti sinkkutapahtumissa useamman vuoden. Otin siltä kantilta että ainakin tulee sosiaalista elämää enemmän jos ei muuta. Yhdestä tapahtumasta sitten tärppäsi ja yhdessä ollaan oltu jo kolmisen vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulle ainakaan kelpaisi oman ikäinen nainen, vaan ennemmin olisin vaikka yksin.
M42
Huom. onhan tansseja paljon muitakin kuin tuo suomihuttuosasto. Lattareita, ym. ym. ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikean tyypin tapaaminen on hyvin samanlaista kuin työnhaku. Paljon hakijoita ja kova kilpailu. Cv täytyy olla mintissä ja ensivaikutelma on erittäin tärkeää. Eka kerta ei saa olla mitään hapuilua vaan suoritus täytyy hoitaa virheettä. Raadollista on.
En minä ainakaan edes viitsi antaa itsestäni parasta hakemuksessa tai haastiksessa, kun en tiedä kaikkea tarvittavaa työpaikastakaan. Noloa tyrkyttää itseään jonnekin, minne ei oikeasti edes halua.
Aplle vinkiksi että alkaa tekemään niitä asioita ja nauttimaan elämästään, seuraa tulee sitten jos on tullakseen. Epätoivo ja kurjuus haisevat, eivätkä vedä ketään puoleensa.
Tämä on äitini yms neuvo, jota olen noudattanut, seurauksella että olen nyt 51 v vanhapiika. Enää en tosin miestä haluakaan, kun seksiinkin kiinnostus loppui vaihdevuosien myötä. Vaan olipahan huono neuvo tuo, että etsimättä muuten vaan elämäänsä elelelemällä löytyisi. Todennäköisyys löytää on kyllä paljon suurempi, jos aktiivisesti etsii. Varsinkin, jos on kaltaiseni kotihiiri introvertti jolla ei ole kaveripiirejä tai sosiaalisia harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisyys löytää on kyllä paljon suurempi, jos aktiivisesti etsii. Varsinkin, jos on kaltaiseni kotihiiri introvertti jolla ei ole kaveripiirejä tai sosiaalisia harrastuksia..
Ei tarvitse aktiivisesti etsiä kun se etsiminen nimittäin näkyy ulospäin huonolla tavalla. Pidät vaan huolen siitä, että harrastuksissa kohtaat usein sinua kiinnostavia ihmisiä sosiaalisissa tilanteissa. Ja suhtaudut avoimin mielin niihin ihmisiin joita kohtaat. Jos ei tule sosiaalisia kohtaamisia niin todennäköisyys löytää kumppani on aika lailla nollassa. Harrastuksiaan voi aina vaihtaa ja aloittaa uusiakin.
Itsekin olen aika lailla yksin viihtyvä ja introvertti eli tanssiharrastuksen aloittamisessa oli kyllä kynnystä ylitettävä. Jos en olisi tuossa uskaltautunut pois mukavuusalueeltani niin mitään muutosta elämääni ei olisi tullut.
M60
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huom. onhan tansseja paljon muitakin kuin tuo suomihuttuosasto. Lattareita, ym. ym. ym.
Kyllä, juuri näin. Esimerkiksi salsaa harrastetaan Suomessakin monissa kaupungeissa vaikka lavatansseissa sitä harvemmin pääsee tanssimaan.
M60
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle ainakaan kelpaisi oman ikäinen nainen, vaan ennemmin olisin vaikka yksin.
M42
Liika kranttuus tietty osaltaan vaikeuttaa parinmuodostusta. On kuitenkin pelkästään hyvä asia, ettei tarvitse pakosta kenenkään kanssa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopivan tyypin tapaaminen aikuisiällä taitaa olla hyvin pitkälle pelkästä tuurista kiinni.
En ole täysin samaa mieltä. Kyllä siihen vaikuttaa hyvin paljon myös se millaisissa paikoissa pyörit ja oma persoonallisuutesi. Jos olet mukava ja sosiaalinen tyyppi, joka viettää aktiivista ja monipuolista elämää on mahdollisuutesi löytää uusi kumppani huomattavasti parempi kuin sellaisella, joka harvoin lähtee kotoaan ja jolla on ehkä muutenkin ikävä persoonallisuus.
Totta tämäkin. Maailma on kuitenkin ekstroverteille tehty, jos olet esim introverttiyteen taipuvainen, nähdään sinut pahimmillaan ikävänä ja ei niin mukavana. Kahden introvertin tapaaminen onkin onnen kauppaa.
Vierailija kirjoitti:
Kävin ahkerasti sinkkutapahtumissa useamman vuoden. Otin siltä kantilta että ainakin tulee sosiaalista elämää enemmän jos ei muuta. Yhdestä tapahtumasta sitten tärppäsi ja yhdessä ollaan oltu jo kolmisen vuotta
Mutta hei, käsi sydämmelle, sinkkutapahtumissa käyminen on kulttuurissamme erittäin noloa, kiusallista ja leimaavaa. Esim pikadeittailu, huh huh, sehän on periaatteessa kuin tinder. Jos olet erittäin hyvännäköinen ja ulospäin suuntautunut pärjäät, jos et ole kovin hyvännäköinen ja olet vaikkapa ujo jännittäjä, se on yhtä tyhjän kanssa.
Onneksi sinulle kävi kivasti. Lopputulema varmasti varioi näissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on äitini yms neuvo, jota olen noudattanut, seurauksella että olen nyt 51 v vanhapiika. Enää en tosin miestä haluakaan, kun seksiinkin kiinnostus loppui vaihdevuosien myötä. Vaan olipahan huono neuvo tuo, että etsimättä muuten vaan elämäänsä elelelemällä löytyisi. Todennäköisyys löytää on kyllä paljon suurempi, jos aktiivisesti etsii. Varsinkin, jos on kaltaiseni kotihiiri introvertti jolla ei ole kaveripiirejä tai sosiaalisia harrastuksia.
Hyviä huomioita. Kyllähän kumppanin löytymiseen liittyy edelleen erilaisia myyttejä, esim "rakkaus tulee vastaan kun sitä ei etsimällä etsi" ja "ei rakkautta etsimällä edes löydy". Mikä on varmasti aika lailla potaskaa, ellei ole sitten erityisen hyvännäköinen ja kiinnostava tai syntynyt erityisen onnellisten tähtien alla jne. Tai sitten kaikille ei ole rakkautta/kumppanuutta edes tarkoitettu. Tiedä näistä sitten.
Miettikääs jos työnhaussakin sovellettaisiim samanlaisia myyttejä. Voi olla, ettei työtä löytyisi koskaan.
Aika erkoista, että yksi elämän tärkeimmistä suhteista jätetään pelkän arpaonnen ja sattuman varaan. Harva toimii työpaikan suhteen samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Sopivan tyypin tapaaminen aikuisiällä taitaa olla hyvin pitkälle pelkästä tuurista kiinni.
Eiköhän se ole sitä nuorenakin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on äitini yms neuvo, jota olen noudattanut, seurauksella että olen nyt 51 v vanhapiika. Enää en tosin miestä haluakaan, kun seksiinkin kiinnostus loppui vaihdevuosien myötä. Vaan olipahan huono neuvo tuo, että etsimättä muuten vaan elämäänsä elelelemällä löytyisi. Todennäköisyys löytää on kyllä paljon suurempi, jos aktiivisesti etsii. Varsinkin, jos on kaltaiseni kotihiiri introvertti jolla ei ole kaveripiirejä tai sosiaalisia harrastuksia.
Hyviä huomioita. Kyllähän kumppanin löytymiseen liittyy edelleen erilaisia myyttejä, esim "rakkaus tulee vastaan kun sitä ei etsimällä etsi" ja "ei rakkautta etsimällä edes löydy". Mikä on varmasti aika lailla potaskaa, ellei ole sitten erityisen hyvännäköinen ja kiinnostava tai syntynyt erityisen onnellisten tähtien alla jne. Tai sitten kaikille ei ole rakkautta/kumppanuutta edes tarkoitettu. Tiedä näistä sitten.
Miettikääs jos työnhaussakin sovellett
Onhan se epäromanttisempaa tehdä työtä "rakkauden" löytymisen eteen ja sitten vielä tehdä työtä sen pitämiseen. Kuinka monta viritelmää joutuukaan käymään läpi ennen kuin joku saadaan edes alkuun, saati että se johtaisi johonkin syvempään. Ei aikuisiällä välttämättä ole energiaa moiseen. Ehkä siksi "rakkaus" jätetään arpaonnen varaan, unelmoimalla jaksaa, vaikka lotossa ei lopulta koskaan voittaisikaan.
Toisista kiinnostuneet ihmiset jotka eivät liikoja mieti asioita, lipuvat elämässään helpommin suhteesta suhteeseen. Jotenkin luontevasti, kevyesti ilman pinnistelyä. Helpompaa tottua toisen tapoihin ja elämänsä jakamiseen kun on ennenkin opetellut toisten tavoille ja jakanut elämänsä. Asioita ei kannata kai kelata liikaa vaan mennä mukana hetkestä hetkeen. Toki jos tämä ei ole yhtään oma juttu, sitä ennemmin analysoi kaikkea, ottaa turhan vakavasti ja syvällisesti ja jumittaa yksin loppuun saakka himassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopivan tyypin tapaaminen aikuisiällä taitaa olla hyvin pitkälle pelkästä tuurista kiinni.
Eiköhän se ole sitä nuorenakin.
Varmasti onkin. Toisaalta nuorena melkein kaikki ovat sinkkuja. Nuorena ollaan myös eri tavalla toisten kanssa tekemisissä, opiskellessa, tapahtumissa. Aikuisiällä tarjonta on suppeampaa, samoin kalenteri on täydempi. Ei ehkä ihan ensimmäisenä huvita palautumisaikaansa laittaa päämäärättömään palloiluun "sen jonkun" kohdatakseen. Aika monessa tapahtumassa mukana roikuin aikuisiällä minäkin, ihan turhaan. Lopulta luovutin ja vietän vapaa-ajat nykyään omassa rauhassa mielekkäitä juttuja puuhastellen.
Up.
Missä tapaatte uusia ihmisiä/potentiaalisia kumppaneita kypsemmällä iällä?
Alue: Aihe vapaa
Millä tavoin uskot pystyväsi tekemään miehen elämästä parempaa? Siihenhän se perustuu, haluaako mies seurustella kanssasi vai ei.