Lue keskustelun säännöt.
Joulu ilman isää
21.12.2025 |
Kävin isäni talolla. Isä ei enää ollut ovella vastassa. Käänsin avaimen hänen ovensa lukkoon, sain sen, jotta pystyn hoitamaan asioita. Isän takki, isän kengät, olivat ovensuussa kuten aina, isän kesken jäänyt kirja oli pöydällä vielä avoimena, vain takin ja kenkien sisällä ei enää ole isää. En pystynyt olemaan talossa vaikka olisi ollut paljon tekemistä. Pitää kerätä voimia ja mennä uudelleen, miten päästä tämän muurin ylitse ?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Itse meinaan alkaa taputtamaan käsiä yhteen kun mun isästä aika jättää.
Oliko hän edes sinun isäsi, oletko pyytänyt isyystestiä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Itse meinaan alkaa taputtamaan käsiä yhteen kun mun isästä aika jättää.
Hymy vielä hyytyy kun perinnöt meni jo mukaville ihmisille ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Itse meinaan alkaa taputtamaan käsiä yhteen kun mun isästä aika jättää.
Hymy vielä hyytyy kun perinnöt meni jo mukaville ihmisille ;)
Ei hyydy, pääasia että kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Itse meinaan alkaa taputtamaan käsiä yhteen kun mun isästä aika jättää.
Hymy vielä hyytyy kun perinnöt meni jo mukaville ihmisille ;)
Ei kiinnosta perinnöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Itse meinaan alkaa taputtamaan käsiä yhteen kun mun isästä aika jättää.
Oliko hän edes sinun isäsi, oletko pyytänyt isyystestiä ?
On tai ei ole. Ikävä ei tule.
Joulu on surressa raskasta aikaa, eikä kannata miettiä juuri nyt mitä pitäisi tehdä. Vai onko takaraja tiukka?
Osanottoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lämmin osanotto. Muistan, kun oma isäni oli kuollut ja kuinka haikeansurullista oli katsella hänen tavaroitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulu on surressa raskasta aikaa, eikä kannata miettiä juuri nyt mitä pitäisi tehdä. Vai onko takaraja tiukka?
Osanottoni.
Kiitos paljon. Ap
Oman isäni kuolema oli suurin kokemani suru. Muuria et voi kiertää, odota sopivaa hetkeä jolloin voit mennä hänen kotiinsa. Voisitko halutessasi pyytää jonkun seuraksesi? Itsellenikin se oli kyynelten täyttämä vierailu kun menin entiseen kotiini isän kuoleman jälkeen. On väärä termi kun puhutaan surutyöstä, sureminen ei ole urakka joka hoidetaan loppuun ja jatketaan elää. Asia ei mene niin, suru seuraa aina mukana haikeana ikävänä. Se on rakkauden hinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman isäni kuolema oli suurin kokemani suru. Muuria et voi kiertää, odota sopivaa hetkeä jolloin voit mennä hänen kotiinsa. Voisitko halutessasi pyytää jonkun seuraksesi? Itsellenikin se oli kyynelten täyttämä vierailu kun menin entiseen kotiini isän kuoleman jälkeen. On väärä termi kun puhutaan surutyöstä, sureminen ei ole urakka joka hoidetaan loppuun ja jatketaan elää. Asia ei mene niin, suru seuraa aina mukana haikeana ikävänä. Se on rakkauden hinta.
Voi kiitos kauniista sanoistasi. Ap
Vaikea sanoa. Itse meinaan alkaa taputtamaan käsiä yhteen kun mun isästä aika jättää.