Miksi maaseudulla asuvat liikkuvat niin vähän?

Vierailija kirjoitti:

Jos siellä luulee olevansa jo terve kun on raikkaassa ja terveellisessä luonnossa.

Ainakaan oman kotiseudun lähettyvillä ei ole yhtään tervettä luontoa, vaan pieniä tilkkuja ja istutettua metsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän arkiliikuntaa tule helpommin kaupungissa jossa voi kävellä kauppoihin ym kuin maalla jossa välimatkat on erit

Olet siis sitä mieltä ettei ero ole tahdonvoimassa?

Kyllä 

Onko silloin rationaalista (järkevää) asua paikassa joka tekee huonovointiseksi?

Miten se tekee huonovointiseksi? 

Ihan silmämääräisesti jos katsoo maalaisten ylipainoisuutta, ja taitavat tilastotkin tukea tätä väittämää

Ylipaino ei välttämättä tee huonovointiseksi. Terveysriski kyllä, mutta huonovointisuus on ihan muuta. 

Olen noin puolet vuodesta mökillä. Ymmärrän hyvin ettei liikuta. Sorateillä ei ole mitenkään kiva kävellä. Syksyllä umpi pimeää, talvella auraus niin ja näin , kesällä hyttys/paarmaparvi ympärillä. Sama metsässä eivätkä kaikki maalla asuvat ovat hulluina metsässä rämpimiseen. Jäljellä jää vesielementti, uiminen ja soutaminen sulan veden aikaan tai ajaminen autolla 30km kuntakeskuksen liikunta paikoille, jossa voi kyllä olla hyvätkin liikunta mahdollisuudet kesät talvet.

Ihmettelen kyllä. Minulle tulee kaupungissa päivässä 2000-4000 askelta, mökillä päivässä 10000-15000 askelta. Siis ihan arkiaskareista. erityisesti harrastamatta mitään liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos siellä luulee olevansa jo terve kun on raikkaassa ja terveellisessä luonnossa.

 

Ainakaan oman kotiseudun lähettyvillä ei ole yhtään tervettä luontoa, vaan pieniä tilkkuja ja istutettua metsää.

Tämä taitaa harmillisesti olla se totuus: huonostivoivia ihmisiä keinotekoisessa ympäristössä

Vierailija kirjoitti:

Väliaikainen oleskelu pikkukylässä. Eikö ihmiset käy ollenkaan lenkkeilemässä.

Ei. Olin keikkatöissä pikkukunnassa Savossa, ja kun kävin juoksulenkeillä niin tosi usein joku lippiksiin ja rähjäisiin vaatteisiin pukeutunut energiajuomalauma alkoi huudella herjaa. Aivan järkyttävää käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän arkiliikuntaa tule helpommin kaupungissa jossa voi kävellä kauppoihin ym kuin maalla jossa välimatkat on erit

Olet siis sitä mieltä ettei ero ole tahdonvoimassa?

Kyllä 

Onko silloin rationaalista (järkevää) asua paikassa joka tekee huonovointiseksi?

Miten se tekee huonovointiseksi? 

Ihan silmämääräisesti jos katsoo maalaisten ylipainoisuutta, ja taitavat tilastotkin tukea tätä väittämää

Ylipaino ei välttämättä tee huonovointiseksi. Terveysriski kyllä, mutta huonovointisuus on ihan

Ylipainon lisäksi uhrimentaliteetti altistaa terveysongelmille

Vierailija kirjoitti:

Väliaikainen oleskelu pikkukylässä. Eikö ihmiset käy ollenkaan lenkkeilemässä.

Aika harva sitä loppujen lopuksi tekee kaupungissakaan.

Täällä maalla ihan jo se peruselo monella sisältää paljon enemmän fyysisesti raskaita juttuja, kun ei asuta helposti niinkuin kaupungissa. On pihatyötä, lämmittämistä, puuhommia, talon huoltoa ja vaikka mitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun osan vuotta kaupungissa ja osan vuotta maalla, myös talvella, ja näen tosiaan sen todellisuuden, mikä maaseudulla vallitsee: harva siellä minun lisäksi marjastaa ja sienestää tai muutenkaan liikkuu maastossa. Suurin osa tekee kaikki matkat autoilla, ja joka taloudessa tuntuu olevan ainakin kaksi autoa, monilla useampiakin. Jollain lailla tuo autoihin turvautuminen on ymmärrettävää, koska välimatkat ovat pitkiä ja kaupunkiin on pitkä matka, mutta ei sekään selitä sitä, miksi muu liikkuminen jää vähiin tai kokonaan pois eikä luonto tunnu kiinnostavan muuten kuin paikkana, mihin mennään metsästämään tai kaatamaan puita. Ja molemmissa vaihtoehdoissa kuljetaan aika paljon ajoneuvojen kyydissä.

Maalaisten luontosuhde vaikuttaa hieman vääristyneeltä?

 

Muistan vuosien takaa jonki

Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa. Opin erätaidot paljon syvällisemmin helsinkiläisen retkeijäystävän ansiosta. Ja olen maaseudulta. Isän asenne oli, ettei tyttöjen tarvitse mitään osata.

Riippuu vähän, mitä siellä maalla puuhailee. Luonto on siinä kotiovella. Se ei ole ehkä niin kiinnostava kuin Kalliossa elävän hipsterit mielestä. Kohtalaisen moni kyllä tarkkailee eläinten puuhia muutenkin kuin metsästyksen takia. Kaikkia ei toki kiinnosta.

Maalta muuttavat ne fiksut ja ahkerat ihmiset kaupunkeihin, laiskanpuoleiset ja yksinkertaiset jäävät.

Näkyyhän se tilastoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö trendikkyys ja muodikkuus ovat tärkeitä kaupunkilaisille. Maalla on vain mukavaa.

Diabetes ja elintapasairaudet ne vasta mukavia onkin.

 

Ja pääkaupunkiseudun verotulot maksavat tämänkin lystin hoidon.

Huutonaurua tälle, pk seudun ns. verotulot tulevat ainoastaan vientisatamien tuloista, mitkä taas tulevat muun Suomen tuottamista tuotteista.

Vierailija kirjoitti:

Täällä maalla ihan jo se peruselo monella sisältää paljon enemmän fyysisesti raskaita juttuja, kun ei asuta helposti niinkuin kaupungissa. On pihatyötä, lämmittämistä, puuhommia, talon huoltoa ja vaikka mitä. 

Mutta nämä toimet eivät silti riitä pitämään ihmisiä normaalipainoisina? Jotain on pielessä tuossa yhtälössä. Toisaalta makkara ja olut tuntuvat olevan monelle maalaiselle tärkeitä symboleita jotka ovat kiinni omassa identiteetissä. Tämä ei tietysti ole hyväksi terveydelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väliaikainen oleskelu pikkukylässä. Eikö ihmiset käy ollenkaan lenkkeilemässä.

Aika harva sitä loppujen lopuksi tekee kaupungissakaan.

Täh? Joka viikonloppuaamu täällä

päin on pariskunnat, kaverit ja himolenkkeilijät useiden kilometrien hölkkälenkeillä. Töissäkin melkein kaikki liikkuvat, pyöräilevät töihin ja joku juoksee kotiin rutiininomaisesti.

Ei tarvitse mennä kuin jonnekin Ouluun tai Kuopioon, niin ihmiset ovat ylipainoisia ja liikkuvat joka paikkaan autolla. Toki maalaiskaupunkeja nämä ovat henkiseltä mentaliteetiltaan, mutta joskus ihmetyttää tämä että ei tueta keskustan yrityksiä vaan ajetaan peltomarkettiin. Täällä Oulussa on myös ilmiö, että vanhemmat kuskaavat lapsia kouluun autolla keskustan alueellakin.

Olen itse maalta kotoisin ja ainakaan 80-luvulla meillä päin ei ollut tällaista ilmiötä, että ihmiset olisivat olleet laiskoja tv:n tuijottajia. Lihavuutta pelättiin kuin Herraa. Äiti kulki kunnalliskodissa töissä pyörällä 8 km suuntaansa.

Minä olen ihmetellyt sitä, miksi landella ihmiset ovat usein jotenkin porsaan tai muuten karkean näköisiä. Ei tietenkään kaikki, mutta monet. Kaupungissa (pks) harvemmin näkeen niitä siansilmäisiä, kaulattomia ja lyhytraajaisia rämehirviöitä. Jossain Itä-Suomessa niitä lymyää joka nurkassa. Ja Lapissa.

Maalaiset pelkää kaikkea ihan saatanasti ja tarvitsevat siksi peltikuoren ympärilleen. 

Ja kun ne viettävät vapaa-aikansa autossa, ne lihovat.

Asun maalla, ja täällä kyllä vanhat ja vielä keski-ikäisetkin liikkuvat paljon, hyötyliikuntaa mutta muutenkin ulkoilevat, mutta nuoret eivät tunnu liikkuvan muuten kuin linja-autopysäkiltä kotipihaan. Varmaan lasten ja nuorten ei tule lähdettyä liikkumaan kun ei ole kavereitä lähellä eikä ohjattuja liikuntakerhoja, kaikki pitäisi tehdä yksin tai saada kyyti kirkonkylälle. Silloin jää helposti puhelinta selaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä maalla ihan jo se peruselo monella sisältää paljon enemmän fyysisesti raskaita juttuja, kun ei asuta helposti niinkuin kaupungissa. On pihatyötä, lämmittämistä, puuhommia, talon huoltoa ja vaikka mitä. 

Se kertoo jo ihan riittävästi asianlaidasta, jos pidät näitä raskaina juttuina. Teen omakotitalon remonttia, hoidan pihaa ja silti käyn salilla ja juoksemassa,