Epätoivoinen ihastuminen sattuu ja itkettää..
Tapasin työn kautta yhden henkilön ja hoidettiin asiat kuntoon ja kaikki meni ok. Jo tapaamisissa aloin ymmärtämään, että olen todella kiinnostunut kaikessa hänestä. Vaikka hän kertoi mulle, että seurustelee. Olen nyt meidän yhteisen asian tiimoilta ollut häneen yhteydessä monta kertaa, enkä meinaa pystyä olemaan ottamatta häneen yhteyttä. En muista, että olisin koskaan ollut näin kiinnostunut jostakin henkilöstä. Tunnetasolla sanoisin, että en ole NIIN ihastunut vaan enemmänkin joku asia vetää niin kovaa puoleensa tässä miehessä, että haluaisin tietää hänestä kaiken, olla lähellä ja kuulua hänen elämään. Toki joku fyysinen kemia oli kyllä minun puoleltani ainakin aivan käsin kosketeltavissa.
Nyt meidän yhteinen työasia on ohi ja en tapaa häntä, eikä minulla ole enää mitään syytä ottaa yhteyttä. Olo on heikko, tyhjä ja todella surullinen.
KYSYMYS: Onko se varmasti niin, että tämä mies ottaa yhteyttä minuun päin jos hänelle aukeaa sellainen tilanne? Tai että jos jätän asian vaan nyt "herran" haltuun niin kohtalo päättää, jos joskus vielä näemmekin.
Kuinka kauan kestää, että unohdan miehen? Alkoi just loma ja itken vaan täällä kotona, kun olen niin rikki. Hirveää!! Ärsyttää ihan, että tämä taas kestää iät ja ajat, että toivun tästä, enkä siinä ajassa näe ketään muuta kun olen niin rikki yksipuolisesta ihastumisesta.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen tunnemylläkkä kertoo ennen kaikkea omasta tasapainostasi.
Juuri näin, itsekin kokenut 13v samanlaisen tunnemylläkän, ei ihan terveeltä aikuiselta kuulosta....
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen tunnemylläkkä kertoo ennen kaikkea omasta tasapainostasi.
Samaa ajattelin. On kauhea rakkauden ja romantiikan tarve. Mies vaan sattui sopimaan sapluunaan ja jumitat nyt siina.
Tee vaikka laskuvarjohyppy. Menee takuulla hetkeksi mies pois mielesta.
Kasaa itsesi ja kestä tunteesi kuin mies. Se, että olet ihastunut, ei tarkoita sitä, että sinun pitää saada hänet itsellesi. Varsinkin kun hän on toisen oma.
Nää on hirveitä asioita jotka jää loppuelämäksi kummittelee. Kipeitä asioita :,(
sen surun kaa pitää vaa elää.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hoitaa päänuppi kuntoon ja hankkia lääkitys. 😊😄
Aika on toiseksi paras lääke tuohon vaivaan. Pastasta on hankkia uusi ihastuksen kohde.
Vierailija kirjoitti:
Nää on hirveitä asioita jotka jää loppuelämäksi kummittelee. Kipeitä asioita :,(
sen surun kaa pitää vaa elää.
Sulle ei taida olla tapahtunut oikeasti hirveitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hoitaa päänuppi kuntoon ja hankkia lääkitys. 😊😄
Aika on toiseksi paras lääke tuohon vaivaan. Pastasta on hankkia uusi ihastuksen kohde.
Siis paras. No, pastan syöntiin saattaa auttaa. Kunnon lasagne, vaikkapa.
Aikahan se on mikä auttaa, tiedän että keväällä en enää ajattele asiaa. Näinhän se on. Nyt olen ehkä vain hätääntynyt kun kaikki katoaa ympäriltä.
Elämä ei ole reilua. Kaipaisin kovasti iloa ja pientä tukea omaan elämään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan toivottaa miehelle viestillä hyvää joulua ja katsoa miten hän reagoi :)
Mitä osaa ette ymmärrä sanasta varattu. Vain ala-arvoiselle, epärehelliselle ihmiselle se voi olla asia, joka ei mene jakeluun. Varattua ei yritetä, ei tuolla tavalla katalasti kieroillen kuten ehdotit, eikä suoraan. Minulla on nyt sana hukassa, mikä se onkaan, se sellainen, joka yrittää kiilata varatun pariskunnan rakkauden väliin eikä kunnioita muita ihmisiä... No, ehkä joku muistaa.
Kirjoita HYvää Joulua Teille ! Tulkitkoom miten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on hirveitä asioita jotka jää loppuelämäksi kummittelee. Kipeitä asioita :,(
sen surun kaa pitää vaa elää.
Sulle ei taida olla tapahtunut oikeasti hirveitä asioita.
Mikä saa sinut vähättelemään toisen surua?
Miksi nykynaiset itkevät koko ajan? Somevideoissakin väännetään itkua avoimesti. Ei jatkoon!
Ap. Kuinka nuori olet?
Teini?
Aikuistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on hirveitä asioita jotka jää loppuelämäksi kummittelee. Kipeitä asioita :,(
sen surun kaa pitää vaa elää.
Sulle ei taida olla tapahtunut oikeasti hirveitä asioita.
Mikä saa sinut vähättelemään toisen
---
Ei rakkaussurut ole oikeita suruja.
Vierailija kirjoitti:
Aikahan se on mikä auttaa, tiedän että keväällä en enää ajattele asiaa. Näinhän se on. Nyt olen ehkä vain hätääntynyt kun kaikki katoaa ympäriltä.
Elämä ei ole reilua. Kaipaisin kovasti iloa ja pientä tukea omaan elämään.
---
Ap. Sinun pitää viihtyä itsesi kanssa. Siitä se ilo lähtee.
Todellinen rakkaus voi tulla elämään vasta, kun ihminen on aikuinen eikä odota mitään. Elää täysillä. Et voi elää täysillä jos kuvittelet, että onni löytyy sinun ulkopuoleltasi.
Rakkaus on hömppää ja joutilaiden kuvitelmaa.
Tee jotain. Keskity kutsumusammattiisi. Silloin tuo hömppä katoaa mielestäsi
Jälkeen päin ihmettelet että mitä edes näit kyseisessä tyypissä.
Saattaa hävettää koko keissi.
Ei kannata jäädä passiivisena odottamaan. Jos olet itse aktiivinen, mies saattaa myös rohkaistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikahan se on mikä auttaa, tiedän että keväällä en enää ajattele asiaa. Näinhän se on. Nyt olen ehkä vain hätääntynyt kun kaikki katoaa ympäriltä.
Elämä ei ole reilua. Kaipaisin kovasti iloa ja pientä tukea omaan elämään.
---
Ap. Sinun pitää viihtyä itsesi kanssa. Siitä se ilo lähtee.
Todellinen rakkaus voi tulla elämään vasta, kun ihminen on aikuinen eikä odota mitään. Elää täysillä. Et voi elää täysillä jos kuvittelet, että onni löytyy sinun ulkopuoleltasi.
Rakkaus on hömppää ja joutilaiden kuvitelmaa.
Tee jotain. Keskity kutsumusammattiisi. Silloin tuo hömppä katoaa mielestäsi
Jälkeen päin ihmettelet että mitä edes näit kyseisessä tyypissä.
Saattaa hävettää koko keissi.
Tässä on kyllä hieman vääriä neuvoja tähän tilanteeseen, koska minä osaan olla yksin, olen ollut monta vuotta. Hallitsen kaiken yksin ja itsenäisesti omassa elämässä ja olen ollut vuosia onnellinen. Nyt olen havahtunut siihen, että kaipaisin aikuista seuraa ja yhtäkkiä yksi ihminen saa mut ihan "sekaisin" niin tilanne itseänikin harmittaa, ärsyttää ja melkein vihastuttaa. Että mikä mussa on vikana kun en onnistu löytämään ihmistä joka herättää fiiliksiä ja olisi vielä vapaa? Olen ärtynyt itsekin tässä tilanteessa siitä, etten voi tehdä mitään silloin kerran kun tunnen näin kovasti.
Tää varmaan kuulostaa täysin lapselliselta ja että olen joku pimee tyyppi, mutta en ole vaan oon hyvässä työssä ja asiat on hyvin.
Eli nyt tarvii taas käydä tää tunnemyrsky läpi, palata siihen fiilikseen kun kukaan ei tunnu missään ja sitten joskus herra ties milloin tunnen jotain selittämätöntä vetovoimaa.
Noh ehkä tässä mennään vanhuuteen yksin, kun en vaan osaa näitä asioita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut aikoinani ihastunut ihmisestä luomaani mielikuvaan 7 vuotta. Pitkä aika. Kun tuli oikea tilaisuus tutustua kävi ilmi, miten itsekäs ja tyly henkilö oli todellisuudessa ainakin minua kohtaan, käytti vain hyväksi ihastustani. Tämän jälkeen ei mennytkään kauan kun pääsin yli henkilöstä.
Minulla on tähän taipumusta oman käsitykseni mukaan siksi kun minut on lapsesta lähtien hylätty monta kertaa, minua on mitätöity ja olen kohdannut erilaista väkivaltaa enkä koskaan saanut sen seurauksiin mitään apua. Jotenkin olen tarttunut ystävällisyyteen ja pieneenkin ihastukseen itseäni kohtaan-kyllä nuo miehetkin ovat kiinnostuneita olleet, mutta myöhemmin miettiessäni olen tajunnut, että ovat olleet sitä muillekin naisille ja boostanneet egoaan. Eräskin oli muka eroamassa, ja puoli vuotta myöhemmin selvisi, että on menossa naimisiin "ratkaisuna ongelmiin parisuhteessa."
Olen päättänyt pysyä
Kiitos tästä. Ehkä minulla on samanlaisia kokemuksia.
Ap
Varattu on vasta kun on virallinen parisuhde, siis avo- tai avioliitto. Sitä ennen on "haku päällä" ja vapaata riistaa. Seurustelu on tutustumisvaihe ja kun yksi ratikka jättää niin tulee toinen. Jos jäät odottamaan vapaata hetkeä niin aika tarkka saat olla.
Vierailija kirjoitti:
Varattu on vasta kun on virallinen parisuhde, siis avo- tai avioliitto. Sitä ennen on "haku päällä" ja vapaata riistaa. Seurustelu on tutustumisvaihe ja kun yksi ratikka jättää niin tulee toinen. Jos jäät odottamaan vapaata hetkeä niin aika tarkka saat olla.
Hän kyllä asuu naisen kanssa, että avoliitossa on. Se onkin minusta se isoin syy miksi en tee mitään. Jos asuisi yksin niin olisi hiuksenhieno mahdollisuus, että kokeilisin kepillä jäätä. Elämä on lyhyt, mutta ehkä tämä nyt jää kohtalon päätettäväksi, mitä minua varten on.
ap
Palaan tähän vielä. Joku kysy mitä haluan elämääni. Haluaisin löytää ihmisen, jonka kanssa vois olla oma itsensä, kenen kanssa pysähtyä ja olla edes hetken onnellinen. Mulla on lapsia ja elämä hyvällä mallilla. Olen vain ollut tosi pitkään, liian pitkään yksin, koska kukaan ei kiinnosta. Nyt tämä ihminen on saanut jotain liikahtamaan, mutta hän siis asuu naisen kanssa. Äitini kuoli hetki sitten ja olen sitä paljon pohtinuy että haluanko nyt nopeasti jotain elämääni, ettei tarvitse surra. Mutta ehkä se ei ole niin vaan haluaisin löytää vaan ihmisen jota kiinnostaisi minä. Aika rankkaa on välillä ollut ja veljet ovat kadulla.
Oon siis rikkinäinen monella tapaa, mutta valmis yrittämään parisuhdetta viimein. Ehkä tullut sellainenkin olo, että uskallan jopa tehdä aloitteen ja koska vihdoin tiedän mitä haluan niin olisim valmis nyt tavoittelemaan sitä.
Ehkä tässä joulun alla ei vain haluaisi menettää ihmisiä elämästä, olisi ihana kokea vielä se että joku haluaa minut ja sellainen ihminen kehen koen itsekin vetoa. Mitään lapsille isää en hae vaan vaikkapa ihan rentoa seurustelua ja tutustumista. Tällä iällä jopa ihmisestä voi jäädä ystävä elämään vaikkei suhde toimisi.
Ap