Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epätoivoinen ihastuminen sattuu ja itkettää..
20.12.2025 |
Tapasin työn kautta yhden henkilön ja hoidettiin asiat kuntoon ja kaikki meni ok. Jo tapaamisissa aloin ymmärtämään, että olen todella kiinnostunut kaikessa hänestä. Vaikka hän kertoi mulle, että seurustelee. Olen nyt meidän yhteisen asian tiimoilta ollut häneen yhteydessä monta kertaa, enkä meinaa pystyä olemaan ottamatta häneen yhteyttä. En muista, että olisin koskaan ollut näin kiinnostunut jostakin henkilöstä. Tunnetasolla sanoisin, että en ole NIIN ihastunut vaan enemmänkin joku asia vetää niin kovaa puoleensa tässä miehessä, että haluaisin tietää hänestä kaiken, olla lähellä ja kuulua hänen elämään. Toki joku fyysinen kemia oli kyllä minun puoleltani ainakin aivan käsin kosketeltavissa.
Nyt meidän yhteinen työasia on ohi ja en tapaa häntä, eikä minulla ole enää mitään syytä ottaa yhteyttä. Olo on heikko, tyhjä ja todella surullinen.
KYSYMYS: Onko se varmasti niin, että tämä mies ottaa yhteyttä minuun päin jos hänelle aukeaa sellainen tilanne? Tai että jos jätän asian vaan nyt "herran" haltuun niin kohtalo päättää, jos joskus vielä näemmekin.
Kuinka kauan kestää, että unohdan miehen? Alkoi just loma ja itken vaan täällä kotona, kun olen niin rikki. Hirveää!! Ärsyttää ihan, että tämä taas kestää iät ja ajat, että toivun tästä, enkä siinä ajassa näe ketään muuta kun olen niin rikki yksipuolisesta ihastumisesta.
Kommentit (55)
Minulla vähän vastaava tunnetila. Olen naimisissa ja lapsia ja ihastus myös. Asian suhteen en aio edetä ja toivon että tämä ihastus menee ajan kanssa ohi vaikka päivittäin tekemisissä työn takia ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se mies ole varattu jos vaan seurustelee...
Vierailija kirjoitti:
Oon nyt niin herkillä fiiliksillä, etten voi laittaa hänelle mitään viestiä, en edes tosin tiedä hänen numeroaan, ainoastaan työsähköpostin. Olen sellainen, etten toisen naisen miehiä ala missään tilanteessa yrittämään, mutta nyt tilanne on niin sietämätön, että olen jopa ollut valmis rikkomaan tämän lupauksen itselleni. Mutta en siis aio tehdä mitään, se on niin väärin sitä avovaimoa kohtaan. Hyvänen aika mitä edes ajattelen.
Olipa hyvä saada purkaa tuntoja tänne anonyyminä.
Ap
Voithan laittaa ihan vaan hyvän joulun toivotuksen maililla maanantaina, ei se ole mitään yrittämistä. Ihan neutraalia työkontaktien ylläpitämistä. Minäkin saan monilta työyhteyksiltä jouluntoivotuksia ja lähetän myös.
Kannattaa hoitaa päänuppi kuntoon ja hankkia lääkitys. 😊😄
Yksinkertaisesti annat olla. Kyllä se tunne joidenkin kuukausien sisällä hellittää. Mies ei ole kiinnostunut sinusta, hänellä on jo joku muu, joka on hänelle rakas ja riittää hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille. Annan olla tottakai, ei tässä muuta voi. En ole nainen joka menee kenenkään väliin. Toivottavasti en näe häntä vahingossakaan missään jotta tää tunne menee kunnolla ohi. Olen odottanut tätä fiilistä pitkään ja nyt se tuli aivan väärän henkilön kanssa.
Mihinkään salasuhteisiin, seksisuhteisiin tai vastaaviin en edes lähtisi.
Hyvä että kirjotin asiat tänne, tuli heti selkeämpi (ja erittäin tyhmä) olo asian suhteen.
Hyvää Joulua!
Sinua harmittaa koko loppuelämäsi, jos et edes yritä. Mitä haittaa yhdestä harmittomasta viestistä voisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen tunnemylläkkä kertoo ennen kaikkea omasta tasapainostasi.
Ai että olen aivan rikkinäinen ihminen ja epätasapainossa. Se on kyllä osittain totta, mutta olen ihan fiksu ja järkevä ja mielestäni hyvinkin tasapainoinen. On vaan ollu paljon kaikkea kakkaa elämässä ja varmaan menny rikki monella tavalla.
Mulla oli samanlainen tilanne alkuvuonna. Sillä erotuksella, että mies oli sinkku ja osoitti kiinnostusta. Ehdin just ihastua ja rakastua kun mies vetikin luukut kiinni, toivun edelleen.
Eihän tässä mitään järkeä olekaan. Jossain törmäsin kysymykseen että "mitä kuvittelet saavasi toiselta ihmiseltä, mitä et saa itseltäsi tai joltakulta muulta?"
Ja enhän mä häntä ehtinyt tuntemaan edes kunnolla arkielämässä, ehdin näkemään ke parhaat palat ja vittumaisen lopun.
Ollut itselläkin rankkaa suhteissa aiemmin. Kai se päällimmäinen tunne oli, että tän ihmisen kanssa kykenin olemaan oma itseni sen hetken. Tosiasiassa en mä sitä kai kyennytkään kun ei se mua halunnut. Enkä mä ole aiemmistakaan toipunut kunnolla, kai mä takerruin kun ihminen tuntui sopivalta. Ja mä hänetkin löysin, niin kai tuolla on joku muukin, ei hän niin erikoinen ehkä ollutkaan. Silti ikävä.
Ei näitä asioita järjellä osaakaan ajatella. Mutta kyllä se siitä ajan myötä.
Mitä sä kaipaat sun elämään?
Itse olen ollut aikoinani ihastunut ihmisestä luomaani mielikuvaan 7 vuotta. Pitkä aika. Kun tuli oikea tilaisuus tutustua kävi ilmi, miten itsekäs ja tyly henkilö oli todellisuudessa ainakin minua kohtaan, käytti vain hyväksi ihastustani. Tämän jälkeen ei mennytkään kauan kun pääsin yli henkilöstä.
Minulla on tähän taipumusta oman käsitykseni mukaan siksi kun minut on lapsesta lähtien hylätty monta kertaa, minua on mitätöity ja olen kohdannut erilaista väkivaltaa enkä koskaan saanut sen seurauksiin mitään apua. Jotenkin olen tarttunut ystävällisyyteen ja pieneenkin ihastukseen itseäni kohtaan-kyllä nuo miehetkin ovat kiinnostuneita olleet, mutta myöhemmin miettiessäni olen tajunnut, että ovat olleet sitä muillekin naisille ja boostanneet egoaan. Eräskin oli muka eroamassa, ja puoli vuotta myöhemmin selvisi, että on menossa naimisiin "ratkaisuna ongelmiin parisuhteessa."
Olen päättänyt pysyä erossa parisuhteista, koska koen, että nuo ihastukset vievät minut pois balanssista enkä pidä sitä normaalina merkkinä. Ihastuksen pitäisi olla molemmin puolista ja tuoda elämään positiivisia asioita eikä vain lisätä epäilystä ja omaa ahdistusta, kuten yleensä käy. Parempi olisi, jos en enää koskaan kiinnostuisi romanttisesti kenestäkään. Nyt tilanne on ihan ok kun olen taas pääsemässä viimeisimmästä yksipuolisesta kiinnostuksesta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen tunnemylläkkä kertoo ennen kaikkea omasta tasapainostasi.
Ai että olen aivan rikkinäinen ihminen ja epätasapainossa. Se on kyllä osittain totta, mutta olen ihan fiksu ja järkevä ja mielestäni hyvinkin tasapainoinen. On vaan ollu paljon kaikkea kakkaa elämässä ja varmaan menny rikki monella tavalla.
Tuossa tilassa olet otollinen kohde huijareille. He kietovat sinut hetkessä pauloihinsa.
Varo vaan.
Oletko antanut pimppiä miehelle, se saattaisi ratkaista skaban.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko antanut pimppiä miehelle, se saattaisi ratkaista skaban.
Se mies ei taida haluta sitä jos sillä on oma nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko antanut pimppiä miehelle, se saattaisi ratkaista skaban.
Se mies ei taida haluta sitä jos sillä on oma nainen?
Sellaista miestä ei olekaan, joka ei pillua halua tai painaisi jos tarjotaan. Tilanne ja ajoitus ratkaisee, onnistuuko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko antanut pimppiä miehelle, se saattaisi ratkaista skaban.
Näin miehenä, joka saa helposti pimppiä, totean, että ap:n kaltainen salamana epätouvoisesti ihastuva nainen kannattaa kohteliaasti ( toisinaan on pakko torjua tylymmin) ohittaa. Ei siitä tuu kuin ongelmia, etenkin työympyröissä, mutta myös silloin kun seurustelee tai on parisuhteessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko antanut pimppiä miehelle, se saattaisi ratkaista skaban.
Näin miehenä, joka saa helposti pimppiä, totean, että ap:n kaltainen salamana epätouvoisesti ihastuva nainen kannattaa kohteliaasti ( toisinaan on pakko torjua tylymmin) ohittaa. Ei siitä tuu kuin ongelmia, etenkin työympyröissä, mutta myös silloin kun seurustelee tai on parisuhteessa
Jep, pelkästään seksiä haluavan kans voi hiukan säätää, jos siltä tuntuu. Mutta nää tunnejutut, pelkkää hyväksikäyttöä se olisi ellei itse koe samoin. Ei kiitos potentiaaliselle ongelmalle. Toki jotkut pelimiehet käyttää nää tilaisuudet härskisti hyväkseen. Ja tarttuu näihin myös ne miehet, joille naisen ihastuminen on harvinaista herkkua.
Vierailija kirjoitti:
Voithan toivottaa miehelle viestillä hyvää joulua ja katsoa miten hän reagoi :)
Mitä osaa ette ymmärrä sanasta varattu. Vain ala-arvoiselle, epärehelliselle ihmiselle se voi olla asia, joka ei mene jakeluun. Varattua ei yritetä, ei tuolla tavalla katalasti kieroillen kuten ehdotit, eikä suoraan. Minulla on nyt sana hukassa, mikä se onkaan, se sellainen, joka yrittää kiilata varatun pariskunnan rakkauden väliin eikä kunnioita muita ihmisiä... No, ehkä joku muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän vastaava tunnetila. Olen naimisissa ja lapsia ja ihastus myös. Asian suhteen en aio edetä ja toivon että tämä ihastus menee ajan kanssa ohi vaikka päivittäin tekemisissä työn takia ollaan.
Se on tosiaan parempi olla asialinjalla, kuvotus, tai tulet katumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan toivottaa miehelle viestillä hyvää joulua ja katsoa miten hän reagoi :)
Mitä osaa ette ymmärrä sanasta varattu. Vain ala-arvoiselle, epärehelliselle ihmiselle se voi olla asia, joka ei mene jakeluun. Varattua ei yritetä, ei tuolla tavalla katalasti kieroillen kuten ehdotit, eikä suoraan. Minulla on nyt sana hukassa, mikä se onkaan, se sellainen, joka yrittää kiilata varatun pariskunnan rakkauden väliin eikä kunnioita muita ihmisiä... No, ehkä joku muistaa.
Tuo koko termi on täysin älytön. Ei ihminen ole omaisuutta, jonka voi varata itselleen. Jokainen on parisuhteessa omasta vapaasta tahdostaan ja jos ei enää halua olla niin se suhde päättyy. Jos miehen suhde kaatuu siihen, että ap toivottaa miehelle hyvää joulua, niin ei se suhde kovin vakaalla pohjalla ole ja joutaakin kaatua.
Alue: Aihe vapaa
Odota 10 vuotta, ni sit varmaan jo ottaa yhteyttä.