Lue keskustelun säännöt.
Epätoivoinen ihastuminen sattuu ja itkettää..
20.12.2025 |
Tapasin työn kautta yhden henkilön ja hoidettiin asiat kuntoon ja kaikki meni ok. Jo tapaamisissa aloin ymmärtämään, että olen todella kiinnostunut kaikessa hänestä. Vaikka hän kertoi mulle, että seurustelee. Olen nyt meidän yhteisen asian tiimoilta ollut häneen yhteydessä monta kertaa, enkä meinaa pystyä olemaan ottamatta häneen yhteyttä. En muista, että olisin koskaan ollut näin kiinnostunut jostakin henkilöstä. Tunnetasolla sanoisin, että en ole NIIN ihastunut vaan enemmänkin joku asia vetää niin kovaa puoleensa tässä miehessä, että haluaisin tietää hänestä kaiken, olla lähellä ja kuulua hänen elämään. Toki joku fyysinen kemia oli kyllä minun puoleltani ainakin aivan käsin kosketeltavissa.
Nyt meidän yhteinen työasia on ohi ja en tapaa häntä, eikä minulla ole enää mitään syytä ottaa yhteyttä. Olo on heikko, tyhjä ja todella surullinen.
KYSYMYS: Onko se varmasti niin, että tämä mies ottaa yhteyttä minuun päin jos hänelle aukeaa sellainen tilanne? Tai että jos jätän asian vaan nyt "herran" haltuun niin kohtalo päättää, jos joskus vielä näemmekin.
Kuinka kauan kestää, että unohdan miehen? Alkoi just loma ja itken vaan täällä kotona, kun olen niin rikki. Hirveää!! Ärsyttää ihan, että tämä taas kestää iät ja ajat, että toivun tästä, enkä siinä ajassa näe ketään muuta kun olen niin rikki yksipuolisesta ihastumisesta.
Kommentit (73)
Voisin halata Ap sua! Tiedän, miltä tuntuu, ettei jotakuta vaan saa, vaikkei olisi edes varattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voithan toivottaa miehelle viestillä hyvää joulua ja katsoa miten hän reagoi :)
Oi teidän naisten itseäänpalvelevaa moraalittomuutta! Mieshän kertoi seurustelevansa, eikö mitkään ilmoitukset riitä pitämään syöjättäriä poissa pihasta?!
Minäkin olen kiinnostunut miehestä, joka on samassa työpaikassa. On näyttänyt vähän vihreää valoa, mutta epäilen hänen olevan aviossa. Juuri hänen kaltaisensa miehet ovat poikkeuksetta varattuja. On pitkä, hyvin puettu, seksikäs ja hyvässä asemassa. En todellakaan tee elettäkään hänen suhteensa. Tunnen itseni sen verran hyvin, ettei minusta ole perinteiseen parisuhteeseen. En välitä myöskään salasuhteista, joten aivan sama, oli kemiaa miten paljon tahansa.
Kiitos kaikille ketkä vastasi tähän ketjuun, tosi kivoja ihmisiä on olemassa. Tämä auttoi minua monella tapaa ja sain hyviä kommentteja ja ajatuksia.
Ei turhaan näitä palstoja ole olemassa 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin kuitenkin nyt miehelle sähköpostilla hyvää joulua ei ole vastannut vielä :(
Ap
Tuo viimeinen viesti ei ole aloittajalta, koska en laittanut enkä aio laittaa mitään.
Mutta voin kertoa, että koko loma on mennyt enemmän ja vähemmän miestä miettiessä, missä hän on ja mitä tekee. Ihan pimeetä, tiedän. On tosi surullinen ja tyhjä olo edelleen, mutta olen pystynyt jo katsomaan elämää eteenpäin, mm. suunnitellu ensi kesää jne. Silti kyyneleet nousee silmiin kun vähänkin mietin että edelleen ja koko aika olen yksin. Nyt kun toivun tästä ihastuksesta, en aio miehiä vilastakaan ja olen päättänyt tyytyä siihen, että olen yksin nyt ja tulevaisuudessa.
On kyllä ollut jälleen kerran tosi rankat joulun pyhät ja välipäivät jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylempi viesti siis alkuperäinen aloittaja.
Rupea kasvattamaan lihaksia niin saat kehoosi testoa ja tuo äijä unohtuu kun hormonit ei enää toimi ku prinsessoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh. Oletko varma ettei sulle ole ovulaatio? Hormonit hyrrää :D silloin muuttuu juuri noin sekopäiseksi että itkee jonkun äijän perään
Ap, joko laitoit viestiä miehelle? Joulu meni jo, mutta ystävänpäivä lähestyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän samanlainen tilanne. Työskenneltiin useampi vuosi yhdessä miehen kanssa, johon sitten pikku hiljaa ihastuin ihan kunnolla. Olen melko varma, että tunne oli molemminpuolinen. Joskus sitä vaan kohtaa ihmisen, jonka kanssa kemiat kohtaa jollain käsittämättömällä tavalla. Noh, tässä tapauksessa noin vuosi sitten sain kuulla hänen löytäneen uuden kumppanin ja murruin täysin. Tilannetta toki helpotti, että vaihdoin samoihin aikoihin työpaikkaa, joten en ole nähnyt häntä juuri sen jälkeen.
Sitten viime vuonna löysin itsekin uuden ihanan kumppanin, mutta ajattelen silti tätä työkaverimiestä lähes päivittäin ja tunnen surua ja kaipausta. Paras keino on varmaan olla olematta häneen missään yhteydessä ja tietty kaikki someseuraamiset yms. pitää lopettaa. Tässä vaiheessa koen että kaikki keinot on käytetty ja pitää vain antaa ajan kulua
Ei kannata. Sattuu mutta sanon vaan omasta kokemuksesta että EI! Jos teidät on tarkoitettu toisillenne niin se selviää joskus toisissa olosuhteissa, mutta vaikka sattuu niin nyt se on että EI!