Fysioterapeutin mielipide peppukiidosta!

Eihän kysymys ollutkaan siitä, että kaikki peppukiitäjät sitä tai konttaamattomat tätä. vaan että ne ovat ensimmäisiä merkkejä siitä, että jotain voi olla vialla ja hienoahan se on jos tutkitaan.



Its lastentarhanopettajana en ole ikinä ymmärtänyt sitä kun vanhemmat kieltäytyvät pienen lapsen kohdalla tutkimuksista ja terapioista. useamman kerran sattunut kohdalle, että on yrittänyt töissä hienovaraisesti vihjailla, että lapsesella ei ehkä ihan kaikki kohdallaan ja kannattaisi käyttää tutkimuksissa ja vanhemmat vaan toteavat, että meillä nyt lapset ovat tällaisia. ja sitten kun koulu alkaa ja huomataan vaikeuksia samat vanhemmat soittavat kiukkuisina kun ei kukaan koskaan päiväkodissa puhunut mistään ongelmista.

Onko tätmä joku suoja mekanismi, ettei haluta kuulla omasta lapsesta mitään pahaa.



Minä otan riemuiten vastaan kaikki tutkimuset ja tuen mitä tarjotaan. Meidän kuudes lapsi ei ole vieläkään lähtenyt liikkeelle, nyt 11kk ja kyllä minä olen saanut jankuttamalla jankuttaa, että päästäisiin fysioterapiaan. vasta yksityinen neurologi sai asioihin vipinää. Minulla voimakas tunne, ettei lapsella ole kaikki kunnossa, mutta neuvolantäti vaan selittää, että äidit ovat aina huolissaan jne. Oli melkein riemuvoitto kiikuttaa hänelle neurologin diagnoosi hypotonisesta lapsesta. päästään ainakin eteenpäin asioissa. joten olkaa kiitollisia jos teille terapioita tarjotaan ja vielä kiitollisempia jos ne osoittautuvat turhiksi.

Eiköhän sitä kokonaisuutta aina katsota. Juuri siksi sinne terapiaan mennään, että saadaan kokonaiskuva tilanteesta. En myöskään ymmärrä kauhean hyökkäävää asennetta juttua kohtaan. Luulisi myös kaikkien ymmärtävän, mitä tilastot ja tutkimukset merkitsevät: eivätkä tietenkään sitä, että kaikilla peppukiitäjillä olisi ongelmia. Minusta on myöskin aivan älytöntä sanoa, että mitkään tutkimukset asiasta eivät pidä paikkaansa siksi, että itsellään on päinvastainen kokemus. Ei se kerro yhtään mitään yleistilanteesta.



Onko se sana " terapia" joka kauhistuttaa ihmisiä? Terapiassa voidaan myös todeta, ettei mitään ongelmaa ole. Oma lapseni on ollut puheterapiassa, mikä oli musta hieno juttu. Jos jollekulle lapsistani olisi ehdotettu fysioterapiaa, olisin ilman muuta ottanut vastaan.



Edelleenkään minusta tuo pahvilaatikkokommentti ei ollut asiallinen, mutta mitä enemmän ketjua luen, sitä enemmän tuntuu, että ihmiset tuomitsevat koko fysioterapian ja ovat kauhuissaan siitä, että joku on edes epäillyt että lapsella mahdollisesti olisi jotain poikkeavaa motoriikassa.

Piti lähteä taistelemaan silmätippojen kanssa, mies ei saanut yksin laitettua koivuallergiselle 4v:lle.



Eli noista terapioista ja lapsen kehityksestä sen verran, että ymmärrän kyllä, jos ensimmäinen ajatus on, että kieltää sen mahdollisuuden, että lapsella olisi jotain vialla. Ja paljon riippuu terapeutin vuorovaikutustaidoista, millainen kokemuksesta tulee. Mutta älkää todellakaan tyrmätkö sitä mahdollisuutta, että jotain olisikin pielessä, se on hienoa, että tutkimuksiin yleensä pääsee!!!



Puhun oman tietouteni perusteella, eli meillä noita kokemuksia on esikoisen kohdalla vaikka muille jakaa. Ensin oli syntyessä jalkaterät sivuille, jumppaa ja seurantaa 3v saakka. Fysioterapeutti oli onneksi aivan ihana ihminen. Varsinainen selvitystyö alkoi myöhemmin, kun meidän omasta aloitteestamme käynnistettiin tutkimukset ja todettiinkin lievä asperger; suurimpana ongelmana sosiaaliset asiat, myös karkeamotoriikan lievää viivästymää. On siis käyty sekä psykiatriset, neurologiset että fysioterapiatutkimukset. Nykyään käydään toimintaterapiassa, ja parissa vuodessa on muutenkin menty huikeasti eteenpäin asioissa.



Kaikki tutkimukset tähtäävät lapsen kehittymisen edistämiseksi, eikö totta?

Vastakkainasetteluhan alkaa usein siitä, että " me olemme asiantuntijoita ja tiedämme kaiken lapsestasi" . Siitä tulee sellainen olo, kuin lapset pitäisi sosialisoida " yhteiskunnan" ja ammattilaisköörin tutkimuksen ynnä terapoinnin alaisiksi - sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi. Tämä on toki vain yksi näkökulma. Enkä tarkoita sitä, että vaikkapa neurologisesti poikkeava lapsi ei hyötyisi oikein kohdennetusta terapiasta - mikäli on hyötyäkseen.



Mutta toisaalta - ammattikirjallisuudesta voi löytää myös mielenkiintoisia kysymyksiä siitä, auttaako terapia nimenomaan siksi, että käytetty metodi on oikea vai siksi, että perhe saa siitä tukea ja voimia lapsen kanssa olemiseen - ja että sitten tämä myönteisyys auttaa lasta ottamaan kapasiteettinsa käyttöön kehityksen myötä.



Yleensähän lapset kuitenkin kehittyvät, oli terapiaa tai ei, ellei ole taantumista aiheuttavaa sairautta. Ja hyväosaisissa perheissä neurologisesti poikkeavat lapset kehittyvät keskimäärin paremmin kuin huono-osaisissa kasvaneet.

Oletko päättänyt siirtyä pahviloota " hoitoon" , jos näin suositellaan? Mielenkiinnosta kyselen.

Ite en ole kuulemma osannut kontata. Ryömien oon kulkenut ja siittä sitten noussut ylös isompana. Konttaaminen on tullut sitten joskus myöhemmin kuvioihin, en tiedä minkä ikäsenä. Eikä mitään häiriöitä ole kehittynyt tietääkseni ;)

kent:

Luulisi myös kaikkien ymmärtävän, mitä tilastot ja tutkimukset merkitsevät: eivätkä tietenkään sitä, että kaikilla peppukiitäjillä olisi ongelmia.

ovat kiistanlaisia siksi, että useimmat seurannat on tehty puutteellisesti, eivätkä otokset ole kattavia.

Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että oma lapsi olisi " normaali" tai ettei kehityksessä olisi poikkeamia..

Tämä nyt oli lillunkanvarsiin tarttumista, sori.

On hyvä muistaa että tutkimustulokset ovat suuntaa antavia ja niiden avulla pyritään löytämään ns. riskitapaukset. Tuloksia ei lueta niin että on vain kaksi vaihtoehtoa. Itse olen lähtenyt ajoissa liikkeelle ja moni puolisesti ja siitä huolimatta minulla on lukihäiriö. (Lukihäiriö on paikallistettu geeneistä ja se on periytyvää). On myös selkeitä tutkimustuloksia siitä että puhuminen ja lukeminen ovat kytköksistä motoriseenoppimiseen. Olen itse mm. kuntouttanut tällaisia lapsia...



Yhtenä esimerkkinä voisin kertoa serkkuni ukista... Hän on pitkälti yli 90v. Hänellä on yksi keuhko toiminnassa ja hän on polttanut tupakkaa koko ikänsä. Eikö tutkimusten mukaan hänen olisi pitänyt sairastua jo keuhkosyöpään?



Näistä terapioista sen verran.... Mitä aikaisemmin ne aloitetaan niin sitä paremmat tulokset siitä saadaan. Itse olen aina kärsinyt siitä että lukihäiriöni diagnosoitiin vasta lukiossa. Jos olisin saanut ajoissa asianmukaista kuntoutusta, niin olisin säästynyt monelta henkiseltä tuskalta. On ollut raskas kulkea ns. " laiskan oppilaan" leima otsassa kun ei ole pärjännyt esim kielissä, vaikka syy on ollut ihan jossain muussa kuin laiskuudessa... Se että lapsi kehittyy ilman terapioita on totta mutta se mille " tasolle" hän jää on aivan toinen juttu. Saamme todella olla onnellisia että meillä on mm. toimiva nla-järjestelmä ja täällä on mahdollisuus asianmukaiseen tutkimiseen ja kuntoutukseen. Valitettavasti näitäkin tapauksia on että ei olla kuunneltu vanhempia ajoissa tai päinvastoin....



-vanttu-

monellahan diagnoosi ja terapia avaavat mahdollisuuden tulla hyväksytyksi omana itsenään - mikä on kehitykselle ihan ensiarvoinen juttu.



Sittenhän on näitä itseään toteuttavia ennusteita - jos lapseen uskoo, hän saattaa jo ihan senkin takia motivoitua ja onnistua kehittymään kapasiteettinsa mukaisesti.



Jos lapseen taas ei usko, hänkään ei usko pärjäävänsä ja kokee itsensä vain huonoksi.

joskushan vanhemmat sanovat, ettei lapsi osaa kontata - vaikka lapsi periaatteessa osaisikin . mutta ei vain konttaile paikasta toiseen.



Mun tuntemat monet tosi nopeasti kognitiivisesti kehittyneet lapset, erityisesti tytöt, ovat olleet sellaisia istuskelijoita. Jotka ovat kyllä olleet motorisesti ihan normaalisti kehittyneitä, mutta eivät pahemmin ole liikkuneet paikasta toiseen ennen kävelyn oppimista. Ja siinäkin on voitu olla varovaisia.



Kuitenkin kokenut ft varmaan olisi jokaisesta lapsesta nähnyt, ettei motoriikassa ole näennäisestä konttaamattomuudesta huolimatta mitään häikkää.



Siskoni ainut eläväinen ja paljon konttaava poika on ainoa lukihäiriöinen. Muut olivat sellaisia pyllyllään möllöttäjiä ja katseella ja käsillä tutkijoita, jotka alkoivat puhua jo heti 1v jälkeen - tämä eräs taas otti heti jalat alleen kun vain sai, mutta ei pukahtanut juuri mitään ennen 3v päivää, ymmärsi myös aika huonosti puhetta sitä ennen.

Zatu:

Oletko päättänyt siirtyä pahviloota " hoitoon" , jos näin suositellaan? Mielenkiinnosta kyselen.

Ite en ole kuulemma osannut kontata. Ryömien oon kulkenut ja siittä sitten noussut ylös isompana. Konttaaminen on tullut sitten joskus myöhemmin kuvioihin, en tiedä minkä ikäsenä. Eikä mitään häiriöitä ole kehittynyt tietääkseni ;)

niin siis, kaikki epäilyt lapsen ei-ihan-standardien mukaisesta kehityksestä saa varmasti takajaloilleen kenet tahansa. musta on ollut todella ihana kuulla täällä konttamattomista peppukiitäjistä jotka eivät silti ole alaraajoistaan kehitysvammaisia lukihäiriöisiä tiesmitä. ja se ei tietenkään tarkoita sitä, etten itse oman lapseni kohdalla ottaisi kaikkea tarjottua apua vastaan, oli se sitten vaikka pahvilaatikkoon laittoa jos siitä apua on. tosta kommentista haluan kyllä toisenkin terapeutin mielipiteen, on se mielestäni sen verran omituinen.





niin Zatu, kysyit aionko tosiaan lähteä lapsen kanssa " pahvilaatikko-hoitoon" . ajattelin kysyä fyssarilta ensi kerralla tarkasti kaikki epäilyttävät kysymykset ja jos hänestä ei edelleenkään saa irti muuta kuin tollasia uhkailu-tyyppisiä kommentteja, niin vaihdan kyllä terapeuttia.



musta toi pahvilaatikko-juttu on sikälikin outo, että pienellä lapsella kahdessa viikossa saattaa tapahtua vaikka mitä edistystä muutenkin.



Ap

esimerkiksi jos ylöspäin haluaa houkutella, niin matalan pöydän päällä tavarat voivat olla ihan kivoja, ellei pöytä ole niin kapea ja matala, ettei tarvitse yhtään ylöspäin kurottaa.



Jos lapsesta haluaa kehitysvammaisen tehdä, niin varmaan se onnistuu pitämällä boksissa vähän pidemmän aikaa. Sittenhän se lapsiressu voi vaikka alkaa heijata itseään, mitä voikin jo pitää tosi mielenkiintoisena neurologisena oireena! Vaikka autistisena.

kyllä ekaks ajattelin, että tynnyrikasvatus se varmaan just kehittääkin. mieleen tulee surullinen kuva jostain orpolapsista pinnasängyissä. sellaisissa oloissa varmaan ylöspäin nouseminen on prosentuaalisesti suosittua.. no nyt menee makaaberiksi.

varmaan sillä fyssarilla joku pointti tossa laatikossa oli. kysyn seuraavalla kerralla ja tulen sitten tänne kertomaan.

annika73:

Jos lapsesta haluaa kehitysvammaisen tehdä, niin varmaan se onnistuu pitämällä boksissa vähän pidemmän aikaa. Sittenhän se lapsiressu voi vaikka alkaa heijata itseään, mitä voikin jo pitää tosi mielenkiintoisena neurologisena oireena! Vaikka autistisena.