Fysioterapeutin mielipide peppukiidosta!
Olen ihan tyrmistynyt fysioterapeutin lausunnosta. Meillä on juuri 1v. täyttänyt tyttö, joka oppi ryömimään n. viikko sitten, mutta mieluummin hän istuskelee ja liikkuu istuma-asennossa. Olimme saaneet neuvolasta lähetteen fysioterapiaan, koska typy ei liikkunut 10 kk. Tai siis liiku standardien mukaan konttaamalla, vaan mieluummin kierii, pyörii ja liukuu pepullaan ym. Fysioterapeutti oli jyrkästi sitä mieltä, että peppukiidosta on nyt kertakaikkiaan päästävä eroon. Jos ei onnistu, niin lapsi on laitettava pariksi viikoksi pahvilaatikkoon, ettei pääse kuin ylöspäin nousemaan!! Siis anteeksi mitä? Luulin, että tuo oli vitsi, mutta eipä ollut.
Onko muilla kokemuksia moisesta? Itse käsitin, että peppukiitäminen on ihan yleistä. Onko siinä todella jotain noin vaarallista? Esikoinenkin oli myöhäinen liikkeellelähtijä. Myös lasten isä sisaruksineen on ollut myöhäinen tapaus. En voi käsittää fysioterapeutin mielipidettä ja aionkin siitä ensi kerralla kysyä. Jos nyt edes mennään toista kertaa tuollaisen tädin käsittelyyn. Oliko tuo ihan ammattimainen mielipide?
Kommentit (53)
Sen olen vain kuullut, että lapsen pitäisi oppia jossain vaiheessa konttaamaan, joko ennen tai jälkeen kävelynoppimisen. Sillä oli yhteyttä myöhempään koordinaatiokykyyn.
Meillä vähän vastaava tilanne, lapsemme 1v.1kk. ryömii ja nousee tukea vasten polvilleen. Istuu tukevasti ja pyörii istuallaan ympäri ei liiku kuitenkaan istualtaan eteenpäin eikä konttaa. Me kävimme myös neuvolan huolesta fysioterapiassa ja meidän aivan ihastuttava terapeuttimme kertoi peppukiidon olevan haitaksi lapselle, koska siinä liikerata on niin yksipuolinen eikä lapsi opi ottamaan liikkeeseen mukaan käsiään saati jalkojaan. Perusteli mielestäni aivan järkevästi ja ammatillisesti. Meillä opeteltiin ottamaan konttausasentoa. Sanoi, ettei lapsen tarvitse oppia konttaamaan ollenkaan, mutta konttausasento on opittava päästäkseen polvilleen ja siitä sitten ylöspäin. Nyt meillä kovasti mietitään miten siitä polviasennosta päästäisiin sitten vieläkin ylemmäs. No ajallaan...
siis se että jalat menevät vuorotellen ja kädet menevät vuorotellen ja vielä niin, että jalat ja kädet menevät tahdissa vuorotellen.
Tästä vuorotahtisuuden oppimisesta on hyötyä myöhemmin lähestulkoon kaikessa karkeamotorisessa toiminnassa ja jopa hienomotoriikassa ja se kuinka hyvin lapsi konttaamisen ja vuorotahtisuuden pienenä oppii ennustaa jossain määrin kuinka liikunnallisesti lahjakas lapsesta myöhemmin kehittyy.
En nyt kuitenkaan ehkä sulkisi lasta pahvilaatikkoon konttaamisen puutteen vuoksi, mutta kyllä lasta kannattaa opettaa, houkutella ja rohkaista muunlaiseen liikkumiseen kuin peppukiitoon. Ei lapsesta vammaista tule vaikka siirtyisikin peppukiidosta suoraan kävelijäksi, mutta myöhemmän koordinaatiokyvyn ja liikunnallisten taitojen kannalta siitä olisi hyötyä jos lapsi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa oppisi tuon vuorotahtisuuden.
Mikä ei tietenkään tarkoita, että kaikilla peppukittäjillä olisi lukihäiriö - mutta tilastollinen yhteys asioilla on.
Lasten kaikki kuntoutushan tapahtuu leikin varjolla - miksi olisi niin huono leikki tuo " laatikkoleikki" . Lapsi laatikkoon ja äiti huhuilemaan ja esittämään nukketeatteria laatikon ylle - siinä voi lapsi kummasti leikin varjolla löytää ja harjoittaa ihan uusia liikeratoja :-)
Nyt 1 v 1kk ikäinen poikani harjoittelee hyppimistä ja kiipeilyä, juoksun ja kävelyn osaa jo hyvin. Mutta hän ei ole kontannut ikinä missään muualla kun pehmeällä parisänkyllä. Lattialla hän meni peppukiitäjänä, konttausharjoitukset ja ryömiminen jäivät heti kun totesi että näin pääsee lujaa ja näkee paremmin eteenpäin (ja mukavampi nousta seisomaan). Kävelyharjoitukset aloitti hiukan ennen 8 kk ja 10 kuukautisena käveli jo hienosti ilman tukea.
Meillä siis peppukiito ei ole " hidastanut" kävelynoppimista.
Itselläni on lukihäiriö ja olisinkin kiinnostunut tuosta peppukiidon ja lukihäiriön yhteydestä vai onko myöhäinen liikkellelähtö yhteydessä lukihäiriöön.
Mrs.k
en tiedä, onko tekemistä peppukiidon kanssa. Eli konttaamattomilla lapsilla on todettu lukihäiriöitä enemmän kuin niillä, jotka ovat oppineet konttaamaan. Toki lukihäiriöön on varmasti muitakin syntytekijöitä kuin tuo ja varmasti monet konttaamattomat oppivat puheen ja lukemisen ihan normaalisti.
Ilmeisesti samasta " vuorotahdittomuudesta" johtuen lukihäiriöiselle on vaikeaa myös oppia ajamaan polkupyörällä.
Vaan oikean ja vasemman aivopuoliskon yhteiskäytön harjoittamattomuudesta, jota vuorotellen oikeaa ja vasenta kättä ja jalkaa eteepäin siirtäminen kontatessa vaatii ja harjoittaa....
Aiheesta mm:
http://www.kantahameoppijat.net/lukihairio_lukivaikeudenilmeneminen.htm
Meidän esikoinen oli peppukiitäjä. Ryömimisen jälkeen alkoi kulkea istualteen, siitä sitten nousi ylöspäin ja lopulta oppi kävelemään 1v2kk ikäisenä. Konttaamisen oppi mallista, kun 1v3kk nuorempi veli alkoi konttaamaan.
Tämä meidän peppukiitäjä on paljon vikkelämpi ja parempi kiipeämään ym. kuin keskimmäinen, joka siis konttasi " normaalisti" . Konttaaja on itse asiassa paljon kömpelömpi. Peppukiitäjä kirjoittaa oman nimensä sekä tykkää mallista kirjoitella kaikenlaista nyt 6 vuotiaana, oppi helposti ajamaan pyörällä toisin kuin konttaava pikkuveli.
Tunnen monia peppukiitäjiä, eikä yhdelläkään heistä ole ollut minkäänlaisia ongelmia jälkeenpäin. Naapurin kaikki kolme lasta mm. ovat olleet peppukiitäjiä.
Niin ja meidän kolmas lapsemme oppi kävelemään vasta 1v 5kk ikäisenä, vaikka hänkin konttasi normaaliin tapaan. Eli peppukiitäjämme oppi siis nopeammin kävelemään. Hänellä ei ollut mitään vaikeuksia nousta seisomaan, vaikka ei kontannutkaan.
Kukaan tuntemistani peppukiitäjistä ei ole joutunut fysioterapiaan eikä heille ole sellaisesta koskaan puhuttukaan.
Jos tuo riski kuitenkin on olemassa niin - miksei siellä fysioterapiassa kävisi - lapselle se on kuitenkin leikkiä....
tytöstämme, nyt ikää 2v1kk. Ryömimään lähti n. 8-9 kuisena ja 10kk aloitti tuon peppukiidon. Neuvolassa ei juuri reagoitu asiaan.
No kävelemään ei halunnut vaan millään lähteä. Tiedettiin että taito on kun käveli välillä mutta sitten aina vaan tyssäs. 1.5v neuvolassa itse kysyin fysiterapeutin aikaa ja sanottiin että odottele pari kuukautta. No odottelin ja mentiin ylimääräiseen neuvolaan. Siellä todettiin taas sama että taito löytyy mutta ei haluja. Neuvolatädin mielestä ei ollut aihetta mennä fysioterapiaan.
Kävelemään lähti sit hiukan vajaa 1v8kk iässä ja ensiaskeleen olivat noin 100 kappaletta :)
Tiiä sitten oliko tuo peppukiito vai mikä tässä " hidastuttaja" . Likka on muutenkin ollut hirmu varovainen liikkeissään. Nyt vasta kiipeilee esim. liukumäkeen itse.
Kaikki tyylillään. Mutta ei se fysioterapia mielestäni mikään " synti" ole, itse olisin sinne jopa halunnut mutta meidän tilanne oli tuo. Mutta tuo pahvilaatikkojuttu oli kyllä jo todella korni!!
Ei tässä ongelma ole peppukiito ja aikainen tai myöhäinen liikkeellelähtö kautta kiipeäminen vaan se, että lapsen pitää _jossain vaiheessa_ oppia KONTTAAMAAN. Tässä on nyt jo moni sanonut, että konttaamattomuudella on yhteys myöhempiin karkeamotoriikkaongelmin ja lukihäiriöön.
Pahvilaatikko on tyhmä joo, mutta kannattaa tietysti käydä fysioterapeutilla jos kerran siihen saa mahiksen!!
goorse:
Pahvilaatikko on tyhmä joo, mutta kannattaa tietysti käydä fysioterapeutilla jos kerran siihen saa mahiksen!!
Minä en kyllä veisi moiselle " pahvilaatikkoterroristille" , jos asenne on heti alusta tuo, hän tuskin osaa lasta opettaa mitenkään positiivisessa hengessä konttaamaan. Mekin kävimme terveyskeskuksen fysioterapeutilla hitaasti liikkumaan oppivan vauvan kanssa yksivuotiaana, ja kokemus oli kaikin puolin negatiivinen. Lapsi huusi kuin palosireeni, koska fysioterapeutti ei kertaakaan hymyillyt tai jutellut iloisella äänellä. Ja tilat olivat kolkot, ei pari lelukoria keskellä isoa salia yksivuotiasta viihdytä. Ainoa mitä siellä osattiin sanoa, oli että pitää yrittää houkutella lasta nousemaan seisomaan.
Eli kannattaa pyytää lähete lapsiin erikoistuneelle fysioterapeutille niin hoidosta saattaa olla jotain hyötyäkin. Tuttavani (fysioterapeutti hänkin) antoikin paljon vinkkejä miten pientä lasta voi " treenata" käyttämään lihaksiaan (meillä ongelmana oli heikko lihastonus yleensä, ei peppukiito). Mutta hän hoitaakin etupäässä lapsia, eikä varmasti ehdottaisi mitään pahvilaatikossa pitämistä...
Eli en ymmärrä minäkään taas tuota terapia kielteisyyttä.
Meillä myös esikoinen oli peppukiitäjä. Kukaan ei keksinyt meille neuvolassa tai muuallakaan asiasta suurta numeroa tehdä, muuten kuin tietysti ihmiset naureskelivat tytön hassunkurista ja hämmästyttävän nopeaa persoonallista etenemistapaa. Tuon jälkeen olen kuitenkin törmännyt moneen äitiin, joka on ollut huolissaan peppukiitäjästään, kun neuvolassa on asita peloteltu, miten jää siinä tai tässä asiassa jälkeen jos peppukiitää.
Konttaaminen tosiaan on tutkimusten mukaan tärkeä kehitysvaihe, mutta ei sitä tarvitse oppia alle vuosikkaana tai ennen kävelyä, riittää kun joskus. Meillä esikko opetteli konttaamaan samaan aikaan 1v8kk nuoremman pikkuveljen kanssa. Järkikin minusta sanoo, että tuosta konttaustaidosta on hyötyä ollut, jos nyt en maallikkona sitä ilman tutkimustietoa pystyisikään yhdistämään lukemaan oppisimiseen tms, niin ainakin ihan käytännössä huomasin, että neiti sai esim itse noudettua pöydän alle vierineet pallot tms, jotka olivat ulottomattomissa kävelemään oppineella yli pöydän korkuiseksi kasvaneella tenavalla joka ei osannut kontata :-)
Meidän peppukiitäjä lähti kävelemään aika varhain, 11kk iässä. Itse asiassa siis sisarussarjan ekana, vaikka muut ovat kontanneet ennen kävelyä. Lukemaan oppi 6v täytettyään ja kirjoittamaan jo vuotta aiemmin, samoin ajamaan pyörällä yms. Ennen konttauksen opettelua esikko oli mielestäni hiukan ikäisiään kömpelömmän oloinen (tosin vastaavasti verbaalisesti todella paljon ikäisiään edellä, eli voihan olla että oli vain kiinnostunut puhumisesta enemmän kuin liikkumisesta), mutta on kyllä ottanut mallikkaasti ikätoverit kiinni taidoissa.
Pitkän sepustuksen pointti kai oli, että minusta siitä peppukiidosta ei kamalasti kannata stressata, lapset kun vain on erilaisia ja tekee asiat eri tahtiin. Erilaiset liikkumistyylit (kuten se konttaus) kannattaa varmaan jossain vaiheessa treenata vaikka leikin (tai sen fysioterapian) myötä, mutta tuskin se järjestys missä ne opitaan on niin oleellista. Eihän joka lapsi piirrä ihmistäkään samassa iässä, tai puhu tai syö itse, mutta yleensä ne kaikki jossain vaiheessa opitaan/opetellaan.
ymmärrän ton kyllä ja terapeutilla ja lapselle pitää synkata ja terapeutin tulee olla lapsilähtöinen. Toi kommentti tarkotti lähinnä että _ylipäätään_ kannattaa käydä ainakin katsomassa terapeutilla tilanetta jos siihen saa mahdollisuuden.
toisilla vaan on lukihäiriö ja toisilla ei - mitä sitä turhia terapioimaan :-)
goorse:
Ei tässä ongelma ole peppukiito ja aikainen tai myöhäinen liikkeellelähtö kautta kiipeäminen vaan se, että lapsen pitää _jossain vaiheessa_ oppia KONTTAAMAAN. Tässä on nyt jo moni sanonut, että konttaamattomuudella on yhteys myöhempiin karkeamotoriikkaongelmin ja lukihäiriöön.Pahvilaatikko on tyhmä joo, mutta kannattaa tietysti käydä fysioterapeutilla jos kerran siihen saa mahiksen!!
Tuota noin. Halusin kyllä kertoa tuolle ap:lle meidän kokemuksen peppukiitäjästä joka ei ole ikinä kontannut päivääkään. Ja eikös tuo peppukiito ja konttaamattomuus ole yhteydessä toisiinsa? Mielestäni on. Eli jos lapsi peppukiitää niin hän harvoin konttaa. Ja meidän tyttöä ei saanut KUKAAN konttaamaan joten se siitä. Lasta ei voi pakottaa, ohjailla toki oikeaan asentoon voi yrittää.
On peppukiito ja konttaamattomuus siinä mielessä yhteydessä, että lapsi joka peppukiitää tuskin samaan aikaan lähtee konttaamaan. Mutta kuten tuli ilmi, niin lapsen pitäisi oppia jossain vaiheessa, vaikka 2-vuotiaana konttaamaan, noiden em. syiden takia.
Eikä lasta voi toki " pakottaa" mutta se fysioterapian tarkoitus on kyllä juuri opettaa lapsi konttaamaan, peppukiidosta huolimatta. Siksi siis konttaamattomat lapset saavat usein lähetteen fysioterapiaan, jotta voitaisi hyvissä ajoin jo ehkäistä tuevaisuuden ongelmia, dysfasiaa ja muita häiriöitä karkeamotoriikassa. On helpompi puuttua asiaan jo aikaisin kun sitten myöhemmin alkaa auttaa esim lukihäiriöistä. Ei tietenkään kaikista konttaamattomista tule lukihäiriöisiä mutta tilastollisesti riski on suurempi.
Ymmärsin myös goorsen ja muiden viesteistä, että heitä ihmetyttää, etteivät ihmiset ota vastaan tarjottua apua (esim fysioterapiaa). Samaa mieltä olen kuitenkin, että tuo pahvilaatikkotäti vaikuttaa kovin epäsympaattiselta.
että fysioterapeutin mielestä ongelma ei ole peppukiito vaan juuri konttaamattomuus. Vaikka nuo kaksi liittyvätkin toisiinsa niin peppukiidossa sinänsä ei ole mitään pahaa.
voi hyvänen aika... Kyllä taasen olleet neuvot... Kannattaa kysyä asiasta! ja jos mahdollista joltain muulta fys.terapeutilta.
Ei ole mikään kiire ylös päin nousemaan! Lapsesi etenee tavallaan ja tahdillaan!!! Ja hän menee tyylillään ja pääsee eteenpäin.
Kaverini lapsi myös peppukiitäjä, eikä onneksi ole siihen sen kummemmin puututtu tai ihmetelty.
Kuulemma Itse olen lähtenyt kävelemään 1v5kk... Ja fysioterapiassa käytetty. Mutta olen kuulemma lähtenyt sitten ihan vain omia aikojani, en fys.ter. avulla...
Älä vain murehdi, kyllä teilläkin kävellään ja mennään sitten kun sen aika on!!!
T:Hupulinäiti