Lue keskustelun säännöt.
Kun ulkonäkö oikeasti haittaa elämää. :(
19.12.2025 |
En ole ylipainoinen, sotkuinen tai epähygieeninen. Harrastan urheilua ja syön terveellisesti, olen ollut koko ikäni laiha. Pitkät hiukset, pukeudun kivasti. Kun minuun tutustutaan, minusta pidetään.
Mutta.
Olen kasvojenpiirteiltäni todella rujon näköinen nainen, ja nämä piirteet ovat sellaisia mitä millään leikkauksilla ei edes voisi korjata, vaan kyse on kasvojen epäsymmetriasta ja yleisesti kasvojen mittasuhteista. Resting bitch face potenssiin sata, joudun koko ajan tietoisesti "kohottamaan" piirteitäni vähän tai näytän todella vihaiselta. Ehkä joo jollain kirurgialla voisi asiaa marginaalisesti parannella, mutta eihän minulla ole sellaiseen varaa. Tämä ei ole kuviteltua vaan ihan aidosti haittaa elämää, jopa työnhakua. Tein juuri kaverini kanssa testin jossa liitin tämän kuvan hakemukseeni ja kas! Tuli ekat haastattelukutsut sitten työnhaun aloittamisen. Tai no olen päässyt haastatteluun myös anonyymissä haussa, mutta tässä se työhön pääseminen tyssäsi haastatteluun. Haastattelijat ovat vaikuttaneet vaivaantuneilta heit kun ovat nähneet minut.
Aloitus oli nyt lähinnä avautumista, olkaa onnellisia jos näytätte normaalille.
Kommentit (22)
Ei ole rumia naisia, on vain liian vähän viinaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko, ellet sitten ole erityisen ulkonäkökeskeisellä edustusalalla. Muuten ulkonäkö ei kyllä yleensä työhönpääsyyn vaikuta, itsekin olen hyvin päässyt vaikka olen sairaalloisen lihava ja poikkauksellisen ruma. Kyllä se on asiaosaaminen ollut jolla on päässyt, ulkonäöstä viis. Ainakin näin insinöörinhommissa.
Kyllähän siitä on ollut tutkimuksiakin että viehättävät ihmiset saavat suuremmalla todennäköisyydellä työhaastattelukutsun.
Jos näin on, ratkaisu on, että revittelet kunnolla. Joku tyylikäs mutta erikoinen hiustyyli, näyttävät vaatteet ja rohkea meikki. Jos esimerkiksi olet rujon ja maskuliinisen näköinen, pukeudu maskuliinisesti mutta näyttävästi. Kun olet rohkea, annat vaikutelman vahvasta persoonallisuudesta ja siitä, että itse hyväksyt itsesi. Älä yritä mukautua yleiseen kauneusihanteeseen vaan näytä siltä, että harkitusti rokkaat omaa juttuasi. Vaikka siitä ei varsinaisesti viehätyttäisi, niin se herättää kunnioitusta.
Mulla oli noin, kun sain naamaan pahan karvatupentulehduksen.
Ei taida hirveän ihania ihmisiä tippua matkasta. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Miesmäiset kasvot vaikka olen aina ollut hoikka. Parisuhteeseen ei ruma kasvoi en nainen kelpaa 😩
Vierailija kirjoitti:
Sama. Miesmäiset kasvot vaikka olen aina ollut hoikka. Parisuhteeseen ei ruma kasvoi en nainen kelpaa 😩
Ei kilttiksille eikä jänniksille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun tilanteessasi säästäisin rahaa operaatioihin, joista on eniten hyötyä. Ei tuossa oikein muu auta. Vaihtoehdot on kärsiminen ja surkuttelu tai kirurgia/esteettiset hoidot. Tai sitten koet henkisen herätyksen ja hurahdat johonkin hippijuttuun tai islamiin, niin unohtuu ulkonäkömurheet.
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko, ellet sitten ole erityisen ulkonäkökeskeisellä edustusalalla. Muuten ulkonäkö ei kyllä yleensä työhönpääsyyn vaikuta, itsekin olen hyvin päässyt vaikka olen sairaalloisen lihava ja poikkauksellisen ruma. Kyllä se on asiaosaaminen ollut jolla on päässyt, ulkonäöstä viis. Ainakin näin insinöörinhommissa.
Olen nimenomaan sellaisella alalla, jossa ulkonäöllä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Oletko mies vai nainen? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos näin on, ratkaisu on, että revittelet kunnolla. Joku tyylikäs mutta erikoinen hiustyyli, näyttävät vaatteet ja rohkea meikki. Jos esimerkiksi olet rujon ja maskuliinisen näköinen, pukeudu maskuliinisesti mutta näyttävästi. Kun olet rohkea, annat vaikutelman vahvasta persoonallisuudesta ja siitä, että itse hyväksyt itsesi. Älä yritä mukautua yleiseen kauneusihanteeseen vaan näytä siltä, että harkitusti rokkaat omaa juttuasi. Vaikka siitä ei varsinaisesti viehätyttäisi, niin se herättää kunnioitusta.
Tätäkin olen harkinnut. En vain yhtään pidä maskuliinisesta tyylistä naisilla, ja tiedän että minulla olisi ihan äärettömän epämukavaa jos koittaisin leikkiä sellaista. Tykkään kaikesta hennosta ja kauniista. Oma juttuni olisi nimenomaan se klassisen kaunis tyyli, mutta päälläni se näyttää siltä kuin joku olisi laittanut nuoren naisen kroppaan lähipubin 50v Reiskan naaman, ja kaikki yrittävät miettiä että onko tässä joku vitsi vai onko tuo tosissaan. Ap
Joskus näin kaupassa nuoren naisen joka ehkä ollut autokolarissa tai jossain muussa onnettomuudessa. Sääliksi kävi kun oli niin rujo naama. Ei pelkkiä arpia vaan leukakin vinksinvonksin. Ole aloittaja tyytyväinen siihen mitä sulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hymyäkin voisi koittaa joskus. Naama norsunvärkillä ei kaunista ketään.
Sama vika, en ole saanut parisuhdettakaan naamani vuoksi. Kuulemma näytän parhaalta "takaapäin"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko, ellet sitten ole erityisen ulkonäkökeskeisellä edustusalalla. Muuten ulkonäkö ei kyllä yleensä työhönpääsyyn vaikuta, itsekin olen hyvin päässyt vaikka olen sairaalloisen lihava ja poikkauksellisen ruma. Kyllä se on asiaosaaminen ollut jolla on päässyt, ulkonäöstä viis. Ainakin näin insinöörinhommissa.
Kyllähän siitä on ollut tutkimuksiakin että viehättävät ihmiset saavat suuremmalla todennäköisyydellä työhaastattelukutsun.
No joo, mutta aivan tavan tallukat työllistyvät ja etenevät urallaan pitkälle, rakastuvat, pariutuvat, elävät täyttä elämää. Minullakin pullukalla pottunokalla on ihana kumppani ja unelma-ammatti.
Aloittajan ongelmaan puree psykoterapia ennemmin kuin kauneuskirurgia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos näin on, ratkaisu on, että revittelet kunnolla. Joku tyylikäs mutta erikoinen hiustyyli, näyttävät vaatteet ja rohkea meikki. Jos esimerkiksi olet rujon ja maskuliinisen näköinen, pukeudu maskuliinisesti mutta näyttävästi. Kun olet rohkea, annat vaikutelman vahvasta persoonallisuudesta ja siitä, että itse hyväksyt itsesi. Älä yritä mukautua yleiseen kauneusihanteeseen vaan näytä siltä, että harkitusti rokkaat omaa juttuasi. Vaikka siitä ei varsinaisesti viehätyttäisi, niin se herättää kunnioitusta.
Tätäkin olen harkinnut. En vain yhtään pidä maskuliinisesta tyylistä naisilla, ja tiedän että minulla olisi ihan äärettömän epämukavaa jos koittaisin leikkiä sellaista. Tykkään kaikesta hennosta ja kauniista. Oma juttuni olisi nimenomaan se klassisen kaunis tyyli, mutta päälläni se näyttää siltä kuin joku olisi laittanut nuoren naisen kroppaan läh
Sinulla on vääristynyt minäkuva. Lähipubin reiskakin saa töitä. Suosittelen pureutumaan asian todelliseen ytimeen, eli mieleesi jumiutuneisiin haitallisiin käsityksiin. Kaikenkasvoisia ihmisiä on työelämässä.
Kävin itse lihavuusleikkauksessa, ja sen jälkeen vatsanroikkoleikkauksessa ja rintojen kohotuksessa. Nämä julkisesti. Sitten omalla rahalla otin Suomessa silarit, koosta AA kokoon DD, sanoin kirurgille, että otan niin isot rinnat, kuin näyttää vielä luonnolliselta.
Myös leikkautin raskaat yläluomeni, jolloin isot silmäni tulivat esiin kauniisti. Valkaisin hampaani, ja otin hiusten tuuhennokset & pidennykset, ja maltilliset rakennekynnet ja ripsipidennykset. Aloitin urheilla jo laihdutuksen aloitettuani ja vuodessa kroppa alkoi olla sporttinen, minulle kun tulee helposti lihaksia vaikka olen luustoltani siro ja pienikokoinen (kun ne läskit lähti) koko muuttui koosta 56 kokoon 34
Olin ollut töissä 15 vuotta, mutta vasta laihduttuani ja saatuani kohennettua ulkonäköäni, sain ylennyksen ja palkankorotuksen ja mm edustustehtäviä joita lihavana en saanut.
Tutut eivät tunnistaneet, ja mm kesäpaikassa lomaillessa tuttu pariskunta luuli mieheni ottaneen uuden 10 vuotta nuoremman naisystävän.
Miehet alkoivat flirttailemaan ja lähestymään. Olin ennen näkymätön, ja ulkonäön muututtua minulle alkoivat miehet katsella ja hymyillä. Eräänkin kerran ollessani yksin kaupassa, minut pysäytti tuntematon mies, kehui ulkonäköäni ja pyysi treffeille jos olisin vapaa (en ollut).
Osa naisista työpaikalla alkoivat olemaan oudon toksisia, mm minulle sanottiin, että olen huono äiti lapsilleni, kun käyn urheilemassa kuntosalilla arkisin työpäivän jälkeen (lapset 17v ja 14 v), vaikka se vei 2 tuntia ja olin jo klo 18.00 kotona.
Myös ikinä eivät muut kuin läheiseni olleet kehuneet ulkonäköäni ja aloin saada töissä, vapaa-ajalla ja somessa positiivista huomiota ja kehuja. Se tuntui todella oudolta aluksi, kun en ollut tottunut siihen.
Toki tiedostin, että olin panostanut ulkoiseen olemukseen, koska tietyllä tapaa muuttumisleikistä tuli projekti, jossa halusin katsella ja kokeilla miten ja millä keinoilla voisin saavuttaa itselleni sen pisteen, että olen nyt se paras versio ulkoisesti itsestäni. Toki se projekti loppui kun halusin vetää rajan, etten enää enempää tarvitse ulkonäön muokkausta.
Mutta summa summarum, olen itse nähnyt ja kokenut miten ihmiset kohtelevat erilailla riippuen siitä, oletko ulkopuolella vai sisäpuolella yleisistä kauneusnormeista
Vierailija kirjoitti:
Hymyäkin voisi koittaa joskus. Naama norsunvärkillä ei kaunista ketään.
Tämä ja vähemmän neuroottisuutta ajatteluun. Jos olet huomattavan hyvännäköinen voit olla rasittava norsunvittunaama mutta tavisten ja rujompien pitää tosissaan panostaa positiivisuuteen ja muuhun sisäiseen. Jatkuva itsensä surkuttelu ajaa ihmiset (ja työpaikat) kauas.
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko, ellet sitten ole erityisen ulkonäkökeskeisellä edustusalalla. Muuten ulkonäkö ei kyllä yleensä työhönpääsyyn vaikuta, itsekin olen hyvin päässyt vaikka olen sairaalloisen lihava ja poikkauksellisen ruma. Kyllä se on asiaosaaminen ollut jolla on päässyt, ulkonäöstä viis. Ainakin näin insinöörinhommissa.
Yritin kommentoida tähän mutta ei mennyt läpi.
Vierailija kirjoitti:
Kävin itse lihavuusleikkauksessa, ja sen jälkeen vatsanroikkoleikkauksessa ja rintojen kohotuksessa. Nämä julkisesti. Sitten omalla rahalla otin Suomessa silarit, koosta AA kokoon DD, sanoin kirurgille, että otan niin isot rinnat, kuin näyttää vielä luonnolliselta.
Myös leikkautin raskaat yläluomeni, jolloin isot silmäni tulivat esiin kauniisti. Valkaisin hampaani, ja otin hiusten tuuhennokset & pidennykset, ja maltilliset rakennekynnet ja ripsipidennykset. Aloitin urheilla jo laihdutuksen aloitettuani ja vuodessa kroppa alkoi olla sporttinen, minulle kun tulee helposti lihaksia vaikka olen luustoltani siro ja pienikokoinen (kun ne läskit lähti) koko muuttui koosta 56 kokoon 34
Olin ollut töissä 15 vuotta, mutta vasta laihduttuani ja saatuani kohennettua ulkonäköäni, sain ylennyksen ja palkankorotuksen ja mm edustustehtäviä joita lihavana en saanut.
Tutut eivät tunnistaneet, ja mm kesäpaikassa lomaillessa tuttu pariskunta lu
Kuitenkin sinäkin olit töissä ja sait lapsesi ennen fyysistä muutostasi. Uskon, että aloittajan elämässä haittatekijä on jokin muu kuin kasvonpiirteet.
En oikein usko, ellet sitten ole erityisen ulkonäkökeskeisellä edustusalalla. Muuten ulkonäkö ei kyllä yleensä työhönpääsyyn vaikuta, itsekin olen hyvin päässyt vaikka olen sairaalloisen lihava ja poikkauksellisen ruma. Kyllä se on asiaosaaminen ollut jolla on päässyt, ulkonäöstä viis. Ainakin näin insinöörinhommissa.