"Sä et tiedä väsymisestä mitään kun sulla ei ole lapsia" 🙄🧐
Siis anteeksi mitä? 🤨😵
Lapseton ihminen ei muka voi olla väsynyt ja vain vanhemmilla on oikeus olla väsyneitä?
Tämähän on täyttä valetta. Jokainen ihminen voi olla väsynyt, lapsiluvusta riippumatta.
Mistä näitä kommentteja oikein sikiää ja mitä päässä liikkuu kun höpöttelee tällaisia väittämiä ihmisten kuullen? 🤢
Onko tämä joku väsymiskilpailu, kuka on väsynein? Kellä on isoin marttyyrinviitta yllään? Huokaus. 😫
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
No jos ajattelen itseäni, ne väsymykset ennen lapsia oli loppujen lopuksi kauhean vähäisiä. Ehkä siksi moni muukin kokee samoin. Toki turha sitä on mielestäni edes analysoida, kuka on kokenein väsymyksessä. Me kaikki koetaan asiat erilailla. Ja on niin monenlaista väsymystä ja eri asioista johtuvaa.
Tosin en tajua, miksi AP miettii moista. Anna niiden muiden puhua mitä puhuu. Ei tuo nyt ole niin iso asia.
Jos se ei ole iso asia, miksi ihmiset puhuu tuollaisia kommentteja ääneen? Miksei voi olla hiljaa?
Sehän vain todistaa sen että asia on merkityksellinen kun sitä omaa pahaa oloa pitää kaataa lapsettomien päälle, ja käsketään lapsettomien olla hiljaa ja hyväksyä tämä alentava kohtelu.
Röyhkeyttä se on kun näin kohdellaan toisia ihmisiä, jotka eivät ole tehneet mitään pahaa toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen saan nukkua NIIN paljon kun haluan ja se on taivaalisen ihanaa😊
Velaus 😍🥰🤩😇
Sinä unohdat että ne perheelliset ovat olleet ennen lapsettomia. Heillä on vertailukohtaa, sinulla ei ole. Toki jos olet vuosia pakkovalvonut ilman mahdollisuutta nukkua kun haluat. Muuten sinulla ei ole.
Heillä ei ole mitään käryä nykyajan deittikulttuurista. Loputonta svaippailua ja jatkuvia ensitreffeja ja uusiin ihmisiin tutustumista, se vasta rankkaa on.
Vierailija kirjoitti:
Sinä unohdat että ne perheelliset ovat olleet ennen lapsettomia. Heillä on vertailukohtaa, sinulla ei ole. Toki jos olet vuosia pakkovalvonut ilman mahdollisuutta nukkua kun haluat. Muuten sinulla ei ole.
Lapseton sinkku voi olla väsyneempi kuin perheellinen.
Aina voisi sanoa takaisin:
"Et sinäkään tiedä väsymyksestä mitään, koska et ole palvellut erikoisjoukoissa"
"Et sinäkään tiedä väsymyksestä mitään, koska et ole tehnyt kolmivuorotyötä pitkine ylitöineen"
"Et sinäkään tiedä väsymyksestä mitään kun et juokse ja pyöräile viikottain satoja kilometrejä, nosta rautaa isoja määriä salilla monta kertaa viikossa, crossfittiä, yms. Siihen päälle vielä työssä käyminen"
"Otetaanko kisa kuka on väsynein, arvoisa mamma? 😋"
En tiedä miksi elämän kurjuudesta pitää kilpailla. Haluaisin olla energinen ja hyvinvoiva, en rättiväsynyt- oli lapsi tai ei.. tuollainen muiden kokemusten vähättely on kurjaa, eikä sen kaltaisten henkilöiden kanssa voi oikein keskustella mistään.
Minulla oli tuollainen kaveri, ja kaikki aina kääntyi siihen että no hänhän on naimisissa ja hänellä lapsia, joten en minä voi tietää mistään, en väsymyksestä, tms. Olin köyhä opiskelija tuohon aikaan ja pyöräilin töihin ja töistä takaisin kaksi tuntia per pv ja koko päivä melkein jalkeilla siellä..onko ihme että väsytti. En tosin siitä erityisemmin valittanut, mutta hän muisti joka kerta valittaa miten vaikeaa lasten kanssa on, vaikka he olivat suurimman osan päivästä päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Sinä unohdat että ne perheelliset ovat olleet ennen lapsettomia. Heillä on vertailukohtaa, sinulla ei ole. Toki jos olet vuosia pakkovalvonut ilman mahdollisuutta nukkua kun haluat. Muuten sinulla ei ole.
Lapsettomilla on myös vertailukohtaa asioista, joista monella vanhemmalla ei ole mitään kokemusta.
Käydäänkö kilpasille? Väsynein saa eniten uhriutumisen glooriaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi elämän kurjuudesta pitää kilpailla. Haluaisin olla energinen ja hyvinvoiva, en rättiväsynyt- oli lapsi tai ei.. tuollainen muiden kokemusten vähättely on kurjaa, eikä sen kaltaisten henkilöiden kanssa voi oikein keskustella mistään.
Minulla oli tuollainen kaveri, ja kaikki aina kääntyi siihen että no hänhän on naimisissa ja hänellä lapsia, joten en minä voi tietää mistään, en väsymyksestä, tms. Olin köyhä opiskelija tuohon aikaan ja pyöräilin töihin ja töistä takaisin kaksi tuntia per pv ja koko päivä melkein jalkeilla siellä..onko ihme että väsytti. En tosin siitä erityisemmin valittanut, mutta hän muisti joka kerta valittaa miten vaikeaa lasten kanssa on, vaikka he olivat suurimman osan päivästä päiväkodissa.
Mutta kun hän on uhri ja sinä et! Usko jo! 🤭🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi elämän kurjuudesta pitää kilpailla. Haluaisin olla energinen ja hyvinvoiva, en rättiväsynyt- oli lapsi tai ei.. tuollainen muiden kokemusten vähättely on kurjaa, eikä sen kaltaisten henkilöiden kanssa voi oikein keskustella mistään.
Minulla oli tuollainen kaveri, ja kaikki aina kääntyi siihen että no hänhän on naimisissa ja hänellä lapsia, joten en minä voi tietää mistään, en väsymyksestä, tms. Olin köyhä opiskelija tuohon aikaan ja pyöräilin töihin ja töistä takaisin kaksi tuntia per pv ja koko päivä melkein jalkeilla siellä..onko ihme että väsytti. En tosin siitä erityisemmin valittanut, mutta hän muisti joka kerta valittaa miten vaikeaa lasten kanssa on, vaikka he olivat suurimman osan päivästä päiväkodissa.
Mutta kun hän on uhri ja sinä et! Usko jo! 🤭🤭
Näin se on tulkittava. Voi todeta, että varmasti on rankkaa, otan osaa, ei tässä voi kuin kiitollinen olla, että itse valitsi toisin! 🙏🏻
Väsymystä mahtuu moneen ikävaiheeseen. Mutta itse olen ollut väsynein esikoisen kanssa, joka valvotti viisi ensimmäistä vuottaan. Raskasta oli väsyneenä vastata lapsen tarpeisiin ja olla kokoajan läsnä. Nepsypiirteinen lapsi, joka vielä teininäkin kärsii univaikeuksista. Rankka valvominen rikkoi oman kykyni nukkua, joten edelleen kärsin itsekin uniongelmista. Sen kanssa on kuitenkin helpompaa pärjätä, kun saa edes levätä töiden jälkeen ja viikonloppuna vaikkei unenpäästä saisikaan....
Vierailija kirjoitti:
Eikö tällaiset vanhemmat muistaa aikaa ennen lapsiaan ollenkaan?
Kyllä he muistavat oikein hyvin ja senkin, että aina tuli tilaisuus nukkua joko vloppuna tai tarvittaessa mennä ajoissa nukkumaan.Näitä vaihtoehtoja ei yleensä ole perheissä, paitsi jos heillä on altista sukua tai ulkopuolista apua. Ottakaapa myös huomioon Suomessa leviävä uniapnea, johon ei ole mitään lääkitystä - tietääkseni.
Voi niitä vanhempia, jotka kärsivät unettomuudesta ja silti parhaansa mukaan yrittävät hoitaa lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vasta kun hoidatte itsekin iäkkäänä kahta muistisairasta kotona 24/7 teille selviää mitä väsymys on. Lasten hoito on vielä helppoa.
lasten hoito on helppoa verrattuna iäkkäisiin.., koska olet itsekin jo vanhempi ihminen hoitamaan ketään!
Minulla on neljä lasta, mutta väsyneimmilläni taisin olla työuran loppupuolella. Uni loppui aamuyöllä. Tiesin, että uni ei riitä, mutta en enää saanut nukuttua. Valvoin tunteje ja juuri ennen kellon soittoa nukahdin niin makeaan uneen, että herääminen siitä oli kidutusta. Tein 15 vuotta kolmivuorotyötä ja silloin oli myös helvetillisiä aikoja, jotka eivät johtuneet lapsista vaan sekavasta rytmistä. Totta on sekin, että useamman lapsen kanssa voi olla raskasta, jos on kovin monta pientä yhtaikaa, mutta yksinäistä lasta saa viihdyttää vielä isompanakin, sisarukset kyllä keksivät aina keskenään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vasta kun hoidatte itsekin iäkkäänä kahta muistisairasta kotona 24/7 teille selviää mitä väsymys on. Lasten hoito on vielä helppoa.
Totta, ja iloisempaa lasten kuin vanhusten hoito. Tsemppiä sulle hienosta työstäsi. Arvostan!
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi elämän kurjuudesta pitää kilpailla. Haluaisin olla energinen ja hyvinvoiva, en rättiväsynyt- oli lapsi tai ei.. tuollainen muiden kokemusten vähättely on kurjaa, eikä sen kaltaisten henkilöiden kanssa voi oikein keskustella mistään.
Minulla oli tuollainen kaveri, ja kaikki aina kääntyi siihen että no hänhän on naimisissa ja hänellä lapsia, joten en minä voi tietää mistään, en väsymyksestä, tms. Olin köyhä opiskelija tuohon aikaan ja pyöräilin töihin ja töistä takaisin kaksi tuntia per pv ja koko päivä melkein jalkeilla siellä..onko ihme että väsytti. En tosin siitä erityisemmin valittanut, mutta hän muisti joka kerta valittaa miten vaikeaa lasten kanssa on, vaikka he olivat suurimman osan päivästä päiväkodissa.
Olen taaperon äiti ja teen osa-aikatöitä kahdesta kolmeen päivään viikossa. Olen välillä rättiväsynyt ja laitan lapsen päiväkotiin kuudeksi tunniksi (yleensä siellä yhdeksän tuntia) kun olen vapaalla ja vain lepään. Ei kiinnosta pyydellä tätä anteeksi.
Silloin kun on väsynyt kannattaa levätä eikä väsymys ole kilpailu. Ei kukaan taputa päähänkään jos ihminen venyy loputtomiin. Oikeasti maailma olisi parempi paikka jos ihmiset lojuisivat enemmän. Kuka aloittaisi sotiakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vasta kun hoidatte itsekin iäkkäänä kahta muistisairasta kotona 24/7 teille selviää mitä väsymys on. Lasten hoito on vielä helppoa.
Tämä! Aivan kauheaa hommaa.
Raskaus, synnytys, vauva aika, taaperoaika, uhmaiät, teinivuodet... ne kaikki kestää vain sen pienen aikaa, kun vertaa kuin kauan eletään. Tosta ajatuksesta saan ite voimaa arkeen.
Sairaiden/vammaisten/erityislasten vanhemmilla (yh) on rankinta. Kaikki muut suut suppuun ja olkaa kiitollisia siitä, miten helpolla pääsette!