Miesystävä ratkeilee ryyppäilemään (alkkis)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä retkahduksia edeltää myös se, ettei yhteyttä meinaa saada mitenkään. Tai no todennäköisesti mies on silloin aina jo sortunut pulloon. Raivostuttavaa, kun toinen katoilee yhtäkkiä ja sitten, kun häneen vihdoin saa yhteyden, siinä ei ole mitään tolkkua ja mies sammaltaa, että hän on vain väsynyt. Myöntäisi edes suoraan juoneensa. Aina sitä ihmeellistä teatteria, kunnes lopulta ehkä myöntää. Edelleenkään en tiedä kuinka monena kertana EI ole myöntänyt.

 

Joko on jo sortunut, tai sitten pää pyörii retkahdusta edeltävillä kierroksilla jo. Ainakin omasta miehestä huomaan, että jo ennen kuin itse juominen alkaa, hän jotenkin muuttuu, ajatukset alkaa pyöriä eri ratoja kuin yleensä, alkaa tarvita omaa aikaa, lomaa, lapsivapaata viikonloppua yms. Jos muistutan, että tämä vaikuttaa repsahdusta edeltävältä jutulta, kannattaisikohan käydä taas AA-kokouks

Niin, voi olla, ettei ole vielä ratkennut, vaan on hyvää vauhtia ratkeamassa kun tuo etääntyminen alkaa. 

Exä joi joka päivä, arkena ja viikonloppuna. Välillä oli kännissä ja välillä vähemmän kännissä. Aiheutti paljon riitoja. Sen ainakin opin etten koskaan tule olemaan tälläisessä suhteessa..

No miten mummosi raittiuslupauksen sitten myöhemmällä iällä kävi? Pitikö se, vai ratkesiko hänkin ryyppäämään kaksin käsin?

Mummon raittiuspäätös piti ja jatkui hänen elämänsä loppuun asti. Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät he saarnanneet siitäkään asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihen vain hyväntahtoisesti päivitellen.

Mummo avioitui vaarin kanssa 1960-luvun alussa. Luja kristillinen vakaumus heillä oli molemmilla ja se heitä yhdisti silloinkin, kun elämässä oli vaikeuksia ja haasteita.

Ahkeria olivat molemmat. Yhteiset rahat heillä oli aina ja se tuntui toimivan hyvin, kun olivat kumpikin sellaisia tarkan markan ihmisiä. Eivät pihejä, mutta tarkkoja.

Mummo oli alkuun kotona lapsia hoitamassa - sekin oli ajan tapa silloin - ja myöhemmin töissä seurakunnan taloushallinnossa. Mummo oli myös hyvin aktiivinen seurakuntatyössä ja osallistui vuosikymmenten kuluessa moniin kirkollisiin askareisiin.

Vaarilla oli sellainen mikroyritys, jossa oli työssä hänen itsensä lisäksi yhdestä kahteen apumiestä. Tekivät korjausrakentamista ja muuta pientä remonttia. Vaarikin oli hurskas mies, mutta jäyhempi, eikä samalla tavalla osallistunut kirkolliseen vapaaehtoistyöhön.