"Helppoa sun sanoa kun sulla ei ole lapsia." 🤨

"Ihmeellistä väkeä kuitenkin, niin kokemuksen syvällä rintaäänellä kasvatusmetodejaan kertova vela kuin marttyyri vanhempi."

Ei tarvitse olla hankkinut lapsia tajutakseen, että mitkä asiat ovat lapselle hyväksi ja mitkä asiat eivät ole. Ne tiedot opetetaan lähes jokaisessa lastenkasvatusoppaassa, joita voi lukea myös lapsettomat.

Mitä lapset tarvitsevat kasvatukselta: rakkaus, tunneäly, empatia, oikeudenmukaisuus, tasavertaisuus, luottamus, jne.

Mitä lapset eivät tarvitse kasvatukselta: kaltoinkohtelu, öyhötys, velojen lyttääminen, lapsenlapsien vaatiminen perinnön viemisen uhalla, ...

Ei tämä ole rakettitiedettä.

Lapsellisuutta ja tietämättömyyttä.  Minäkin olin nuorempana hyvä lasten kasvattaja.  Tilanteita oli helppo analysoida jälkeenpäin, ja pohtia, missä vanhemmat toimivat väärin ja mitä ei ainakaan itse koskaan tekisi.  Nyt neljän aikuisen lapsen vanhempana voi sanoa olleeni hyvinkin tietämätön ja joutunut rikkomaan monet periaatteeni.  Jokaisella on elämässä omat haasteensa:  Jollakin lapset, toisella lapsettomuus, kolmannella jotakin muuta.

Lapseton tietää millaista olla vanhempi, kun ovat nähneet mitä se on?

Ok.

Minäkin tiedän panemisesta kaiken, koska vuosikymmeniä olen katsonut kun toiset panee (pokea).

T. Insuliboy 48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mölise.  Se on ihan taivaan tosi, että on leegioittain asioita, joita lapsettomien on helppo sanoa just siksi, kun heillä ei ole lapsia.

Yksikin ystäväni sai hyvän neuvon lapsettomalta ystävältään: käypä vaikka viikon ajan joka aamu ennen töihin menoa parin kilometrin lenkillä.  Se buustaa kuulemma tavattoman upeasti ja on koko päivän sellainen ihanan reipas olo!  Sen jälkeen et voi enää muuta kuin jatkaa sitä!

Joo, ja tää ystäväni on kahden alle kouluikäisen äiti.  

Toinen heitto, jonka itse sain lapsettomalta kaveriltani kerran :  kyllähän tuon ikäinen jo yksinkin pärjää muutaman päivän!

Hän halusi siis minut seurakseen neljän päivän reissulle.  Lapseni oli silloin 8-vuotias.  

Joo, en kyllä ihan usko, että kaikki velat tietää, mitä vanhemmuus on ja mitä se vaatii.

 

Mitä sinä sit

 

Mitä?  Pitäisikö minun siitä jotain "saada?"

Tietenkin tiedän, että ihmiset möläyttelee jos mitäkin.  Vastasin tuolle yhdelle, joka oli sitä mieltä, että velat tietää kyllä millaista vanhemmuus on.  

No eihän selvästikään tiedä, jos tuollaisia möläyttelevät.

 

Mikä on tarkalleen se asia mitä vela ei tiedä vanhemmuudesta?

- ruoan laitto?

- kodin siivous

- raha-asiat?

- vastuussa oleminen?

- rakastaminen?

- opettaminen?

- vaatteiden ostaminen toiselle?

Kaikkia näitä voi oppia ja kokea myös ilman omien lapsien saamista.

Vierailija kirjoitti:

"Ihmeellistä väkeä kuitenkin, niin kokemuksen syvällä rintaäänellä kasvatusmetodejaan kertova vela kuin marttyyri vanhempi."

 

 

Ei tarvitse olla hankkinut lapsia tajutakseen, että mitkä asiat ovat lapselle hyväksi ja mitkä asiat eivät ole. Ne tiedot opetetaan lähes jokaisessa lastenkasvatusoppaassa, joita voi lukea myös lapsettomat.

 

Mitä lapset tarvitsevat kasvatukselta: rakkaus, tunneäly, empatia, oikeudenmukaisuus, tasavertaisuus, luottamus, jne.

 

Mitä lapset eivät tarvitse kasvatukselta: kaltoinkohtelu, öyhötys, velojen lyttääminen, lapsenlapsien vaatiminen perinnön viemisen uhalla, ...

 

Ei tämä ole rakettitiedettä.

Niinpä..Ja vaikka velalla ei ole kokemusta vanhemmuudesta, hänellä on kokemusta lapsena olemisesta.. Kuten tietysti kaikilla on, mutta ehkä vanhemmuus tekee sen, että asioita alkaa enemmän katsoa sen vanhempi- identiteetin läpi ja unohtaa, miten lapsi asioita kokee.

Kun mun vanhempi lapsi oli ekaluokalla, niin käytiin yhdessä kouluterveydenhoitajan luona. Tuli sellainen olo, että hän oli sellainen kirjanoppinut, että kyllä minä tiedän paremmin kuin äiti lastenkasvatuksesta, kun minä olen käynyt koulua. Seuraavana vuonna hän jäi äitiyslomalle ja palasi takaisin vasta muutaman vuoden päästä. Meillä oli nuoremman lapsen kanssa vähän isompiakin ongelmia, niin silloin tuntui, että hän aidosti ymmärtää, että elämä ei aina mene niin kuin kirjoissa sanotaan. 

Vapaaehtoisesti lapsettomana tiedän kyllä tasan tarkkaan mistä "jään paitsi", ja tiedän mitä lapset vaatii vanhemman elämältä, jopa peremmin kuin ne tarkoituksella lapsia hankkivat, jotka valittavat ja uhriutuvat lapsettomille omista valinnoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun mun vanhempi lapsi oli ekaluokalla, niin käytiin yhdessä kouluterveydenhoitajan luona. Tuli sellainen olo, että hän oli sellainen kirjanoppinut, että kyllä minä tiedän paremmin kuin äiti lastenkasvatuksesta, kun minä olen käynyt koulua. Seuraavana vuonna hän jäi äitiyslomalle ja palasi takaisin vasta muutaman vuoden päästä. Meillä oli nuoremman lapsen kanssa vähän isompiakin ongelmia, niin silloin tuntui, että hän aidosti ymmärtää, että elämä ei aina mene niin kuin kirjoissa sanotaan. 

Mistä sinä tiedät, mitä hän ajatteli sinusta? Saattoiko olla niin, että tulkitsit toisen sanatonta viestintää väärin?

Vierailija kirjoitti:

 

Vapaaehtoisesti lapsettomana tiedän kyllä tasan tarkkaan mistä "jään paitsi", ja tiedän mitä lapset vaatii vanhemman elämältä, jopa peremmin kuin ne tarkoituksella lapsia hankkivat, jotka valittavat ja uhriutuvat lapsettomille omista valinnoistaan.

Tämähän se

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mölise.  Se on ihan taivaan tosi, että on leegioittain asioita, joita lapsettomien on helppo sanoa just siksi, kun heillä ei ole lapsia.

Yksikin ystäväni sai hyvän neuvon lapsettomalta ystävältään: käypä vaikka viikon ajan joka aamu ennen töihin menoa parin kilometrin lenkillä.  Se buustaa kuulemma tavattoman upeasti ja on koko päivän sellainen ihanan reipas olo!  Sen jälkeen et voi enää muuta kuin jatkaa sitä!

Joo, ja tää ystäväni on kahden alle kouluikäisen äiti.  

Toinen heitto, jonka itse sain lapsettomalta kaveriltani kerran :  kyllähän tuon ikäinen jo yksinkin pärjää muutaman päivän!

Hän halusi siis minut seurakseen neljän päivän reissulle.  Lapseni oli silloin 8-vuotias.  

Joo, en kyllä ihan usko, että kaikki velat tietää, mitä vanhemmuus on ja mitä se vaatii.

 

Miksi lapset om

 

No olin yh ja ei, en ole eronnut.  Olin jäänyt leskeksi.  (Nyt olen kyllä avioliitossa, mutta silloin olin lapseni kanssa kahdestaan.)

Ja siis tuo kaverini silloin kyllä tiesi tämän.  Väitän edelleen, että hän ei tajunnut asiaa tippaakaan.  Sitten olisi kyllä tajunnut, jos hänellä olisi ollut omia lapsia.

 

Hän saattoi myös ihan ajattelemattomasti soitella minulle keskellä yötä, kun oli kuulemma pakko saada puhua jonkun kanssa.  Ei yhtään ajatellut, että lapseni joutui myös heräämään näihin soittoihin.  Silloin oli vielä lankapuhelimet ja niissä melkoisen herättävä pirinä-ääni.  Piti ollakin kun nukuimme makurissa ja puhelin oli eteisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Jokainen vanhempi on oman lapsensa "asiantuntija" 

Korjaus - jokainen vanhempi kuvittelee olevansa myös jotenkin elämän parempi asiantuntija. Tämä argumentti ainakin toistuu lapsettomille varsin usein.

Vaikka totuus on se että enemmän sitä elämää näiltä lapsellisilta jää elämättä, koska ovat jumissa sen setin kanssa sen 18-20 vuotta (and beyond). 

 

Höpöhöpö.

Lasten kanssa ei ole jumissa. Kaikkea voi tehdä ja lisäksi saa vielä kaiken sen, mitä lapset tuo mukanaan elämään, eikä se aivan vähän olekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lasten kanssa ei ole jumissa

 

 

 

--

Lapset eivät ole koskaan valvottaneet?

Lapset eivät ole koskaan maksaneet rahaa?

Lapset eivät ole koskaan sitoneet asumaan paikkakunnalla X?

Jne...?

Vierailija kirjoitti:

Älä mölise.  Se on ihan taivaan tosi, että on leegioittain asioita, joita lapsettomien on helppo sanoa just siksi, kun heillä ei ole lapsia.

Yksikin ystäväni sai hyvän neuvon lapsettomalta ystävältään: käypä vaikka viikon ajan joka aamu ennen töihin menoa parin kilometrin lenkillä.  Se buustaa kuulemma tavattoman upeasti ja on koko päivän sellainen ihanan reipas olo!  Sen jälkeen et voi enää muuta kuin jatkaa sitä!

Joo, ja tää ystäväni on kahden alle kouluikäisen äiti.  

Toinen heitto, jonka itse sain lapsettomalta kaveriltani kerran :  kyllähän tuon ikäinen jo yksinkin pärjää muutaman päivän!

Hän halusi siis minut seurakseen neljän päivän reissulle.  Lapseni oli silloin 8-vuotias.  

Joo, en kyllä ihan usko, että kaikki velat tietää, mitä vanhemmuus on ja mitä se vaatii.

 

Juuri tämä. Lapsettomat tuntuvat luulevan, että lapsi pärjää yksi tuntitolkulla ja jopa yön, jos hän haluaa lähteä äitikaverin kanssa johonkin viihtelle. Ei se lapsi pärjää. Moni alakoululainen tarvitsee vielä tosi paljon vanhempaa, joka antaa turvaa. Olisi kiva, että jos äitikaveri ei voi lähteä viihteelle, niin lapseton kaveri lähtisi äidin ja lapsen kanssa vaikka uimaan tai kahvilaan jäätelölle.

 

Näinhän se on. Ja kun muutkin perheet joissa on lapsia pystyy ne asiat tekemään mitä nää, "ei ole helppoa kun on lapsia" ei pysty...

Vela voi hyvin vaikka lähteä leikkipuistoon kaverin ja sen lasten kanssa. Luulen, että se olisi mukava tapa viettää aikaa yhdessä. Vanhemmuus on usein aika yksinäistä ja siksi noita katkeria kommentteja tulee.

Vanhemmuus ei tee ihmisestä aikuista. Se on aivan toinen prosessi. Aikuinen ihminen ei puhu ap:n kuvailemalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vela voi hyvin vaikka lähteä leikkipuistoon kaverin ja sen lasten kanssa. Luulen, että se olisi mukava tapa viettää aikaa yhdessä. Vanhemmuus on usein aika yksinäistä ja siksi noita katkeria kommentteja tulee.

Niin, mukava tapa lapselliselle. 

Sori aloittaja, nyt ei mennyt läpi. En minä kehtaisi väittää tietäväni mitä on maatalon emännän elämä, koska en ole sitä ikinä elänyt. Tietysti minulla siitä joku mielikuva on, mutta enhän minä oikeasti tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on tarkalleen se asia mitä vela ei tiedä vanhemmuudesta?

 

- ruoan laitto?

- kodin siivous

- raha-asiat?

- vastuussa oleminen?

- rakastaminen?

- opettaminen?

- vaatteiden ostaminen toiselle?

 

Kaikkia näitä voi oppia ja kokea myös ilman omien lapsien saamista.

Äitinä/isänä oleminen, sitä vela ei tiedä vanhemmuudesta. Se ei ole mikään konkreettisesti nimettävä/listattava asia. En minäkään sitä lapsettomana tiennyt, vasta lapsen saatua sen ymmärsi mistä olisi jäänyt paitsi.