"Helppoa sun sanoa kun sulla ei ole lapsia." 🤨

"Ihmeellistä väkeä kuitenkin, niin kokemuksen syvällä rintaäänellä kasvatusmetodejaan kertova vela kuin marttyyri vanhempi."

Ei tarvitse olla hankkinut lapsia tajutakseen, että mitkä asiat ovat lapselle hyväksi ja mitkä asiat eivät ole. Ne tiedot opetetaan lähes jokaisessa lastenkasvatusoppaassa, joita voi lukea myös lapsettomat.

Mitä lapset tarvitsevat kasvatukselta: rakkaus, tunneäly, empatia, oikeudenmukaisuus, tasavertaisuus, luottamus, jne.

Mitä lapset eivät tarvitse kasvatukselta: kaltoinkohtelu, öyhötys, velojen lyttääminen, lapsenlapsien vaatiminen perinnön viemisen uhalla, ...

Ei tämä ole rakettitiedettä.

Lapsellisuutta ja tietämättömyyttä.  Minäkin olin nuorempana hyvä lasten kasvattaja.  Tilanteita oli helppo analysoida jälkeenpäin, ja pohtia, missä vanhemmat toimivat väärin ja mitä ei ainakaan itse koskaan tekisi.  Nyt neljän aikuisen lapsen vanhempana voi sanoa olleeni hyvinkin tietämätön ja joutunut rikkomaan monet periaatteeni.  Jokaisella on elämässä omat haasteensa:  Jollakin lapset, toisella lapsettomuus, kolmannella jotakin muuta.

Lapseton tietää millaista olla vanhempi, kun ovat nähneet mitä se on?

Ok.

Minäkin tiedän panemisesta kaiken, koska vuosikymmeniä olen katsonut kun toiset panee (pokea).

T. Insuliboy 48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mölise.  Se on ihan taivaan tosi, että on leegioittain asioita, joita lapsettomien on helppo sanoa just siksi, kun heillä ei ole lapsia.

Yksikin ystäväni sai hyvän neuvon lapsettomalta ystävältään: käypä vaikka viikon ajan joka aamu ennen töihin menoa parin kilometrin lenkillä.  Se buustaa kuulemma tavattoman upeasti ja on koko päivän sellainen ihanan reipas olo!  Sen jälkeen et voi enää muuta kuin jatkaa sitä!

Joo, ja tää ystäväni on kahden alle kouluikäisen äiti.  

Toinen heitto, jonka itse sain lapsettomalta kaveriltani kerran :  kyllähän tuon ikäinen jo yksinkin pärjää muutaman päivän!

Hän halusi siis minut seurakseen neljän päivän reissulle.  Lapseni oli silloin 8-vuotias.  

Joo, en kyllä ihan usko, että kaikki velat tietää, mitä vanhemmuus on ja mitä se vaatii.

 

Mitä sinä sit

 

Mitä?  Pitäisikö minun siitä jotain "saada?"

Tietenkin tiedän, että ihmiset möläyttelee jos mitäkin.  Vastasin tuolle yhdelle, joka oli sitä mieltä, että velat tietää kyllä millaista vanhemmuus on.  

No eihän selvästikään tiedä, jos tuollaisia möläyttelevät.

 

Mikä on tarkalleen se asia mitä vela ei tiedä vanhemmuudesta?

- ruoan laitto?

- kodin siivous

- raha-asiat?

- vastuussa oleminen?

- rakastaminen?

- opettaminen?

- vaatteiden ostaminen toiselle?

Kaikkia näitä voi oppia ja kokea myös ilman omien lapsien saamista.

Vierailija kirjoitti:

"Ihmeellistä väkeä kuitenkin, niin kokemuksen syvällä rintaäänellä kasvatusmetodejaan kertova vela kuin marttyyri vanhempi."

 

 

Ei tarvitse olla hankkinut lapsia tajutakseen, että mitkä asiat ovat lapselle hyväksi ja mitkä asiat eivät ole. Ne tiedot opetetaan lähes jokaisessa lastenkasvatusoppaassa, joita voi lukea myös lapsettomat.

 

Mitä lapset tarvitsevat kasvatukselta: rakkaus, tunneäly, empatia, oikeudenmukaisuus, tasavertaisuus, luottamus, jne.

 

Mitä lapset eivät tarvitse kasvatukselta: kaltoinkohtelu, öyhötys, velojen lyttääminen, lapsenlapsien vaatiminen perinnön viemisen uhalla, ...

 

Ei tämä ole rakettitiedettä.

Niinpä..Ja vaikka velalla ei ole kokemusta vanhemmuudesta, hänellä on kokemusta lapsena olemisesta.. Kuten tietysti kaikilla on, mutta ehkä vanhemmuus tekee sen, että asioita alkaa enemmän katsoa sen vanhempi- identiteetin läpi ja unohtaa, miten lapsi asioita kokee.