Saako nuoren urasuunnitelmiin puuttua?

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, ehtii vielä lukea itselleen vaikka mitä tutkintoja myöhemmin. Yo-pohjalta se on max kaksi vuotta, kun on ammattikoulun paperit kädessä. 

 

Voi hakea myöhemmin korkeakouluun jos haluaa ja noilla papereilla pääsee sisään helposti (plus bonuksena ei hassaa ensikertalaisuuspisteitä ammattiin, joka ei välttämättä olekaan oma, kun hakee nyt amikseen) 

 

En oikein ymmärrä asennetta, että ammatin pitäisi olla ikuinen? Luin itse lähäriksi lukion jälkeen, koska se oli helppo tie enkä tiennyt mitä muuta olisin tehnyt. Työstä en sitten välittänyt ja luin myöhemmin toisen ammatin korkeakoulussa, mutta opiskeluajoilta jäi hyviä kavereita ja paljon mukavia muistoja. 

 

Lisäksi vielä olin ainakin itse niin loppu lukion jälkeen, että oli kiva tehdä helppoa käytännön opiskelua/työtä vähän aikaa. 

 

Anna tyttäresi valita itse tiensä, muuten pilaat vaan välinn

Mitä sä selität? Ihan sama mihin hakee lukion jälkeen, se ensikertalaisuus on sitten käytetty. Eli mistä niitä lähäreitä nyt ikinä sitten valmistukaan, niin kyllä sinne meno vie sen ensikertalaisuuden.

Kyllä minusta lasta saa haastaa siinä, millä perusteilla hän on ammattiaan valitsemassa. Pyytäisin perustelemaan, miksi vaikka haluaa terveydenhuoltoalalla juuri siihen raskaimpaan ja heikoimmin palkattuun hommaan, jos rahkeita riittää kouluttautua kevyempään ja paremmin palkattuun työhön samalla alalla. Voisi tässä vaiheessa vaikka perustella, että kouluttautumalla sairaanhoitajaksi valinnanvaraa töissä on enemmän ja voi silti tehdä sitä "lähi"työtä potilaiden kanssa. Sanoisin myös, että jos menet johonkin työhön tietäen alan heikon palkkatason, niin älä sitten kitise palkastasi "naisen eurosta"  ja siitä ettet pääse etenemään eli vaihtamaan työtä muuten kuin aloittamalla toiset opinnot alusta.  

Meillä lapsella oli hinku hevosten hoitajaksi eli karkeasti yleistäen työhön, jota voi teettää suurimmaksi osaksi ilmaiseksi tallitytöillä, työt aamulla ja illalla ei kokopäivätoimisesti ja päivällä väliaika, jolloin voi siten siirtyä sieltä syrjäiseltä tallilta omalla kustannuksella viettämään vapaata palatakseen illaksi töihin saamaan kympin tunnilta. Elämän realiteetit on kyllä monelta nuorelta niin hukassa, että vaikkei mitenkään pakottaisi tai muuten ohjaisi, niin usein on järkevää teettää lapsella joku laskelma vaikka toimeentulosta.  

Purkaukseni kuulostaa nyt katsottuna rahan perässä juoksemisesta, mutta lähes aina voi päästä tekemään sitä mielityötään, vaikka huomioisikin itselleen missä sitä haluaa tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai saa ja pitääkin puuttua jos alkaa jotain älyttömiä suunnittelemaan, kun oma lapsi kyseessä. Kaikille ei sovi kaikki ammatit.

 

Ja mitä järkeä muutenkaan mennä lähihoitajaksi opiskelemaan jos on jo lukionkin käynyt? Silloinhan kannattaisi korkeakouluun hakea. Tyttäresi ei ole aikuistunut vielä eikä osaa ajatella. Vanhempia pitäisi kuunnella koska on enemmän elämänkokemusta, varsinkin kun sinulla on työkokemustakin siitä hoitoalasta.

Mä en olisi halunnut mennä oppikouluun enkä lukioon. Suoritin kituutellen sitten kaksi yliopistotutkintoa eri aloilta. 

Köyhyysrajalla vajaiden työvuosien takia keikkuvaan eläkkeeseeni oikeuttavat työvuodet tein sitten töitä joihin olisi riittänyt neljä vuotta kansakoulua (muodollisesti vaadittiin hieman enemmän, nykyään kai peruskoulu, plus työnantajan antama koulutus niinkuin aikoinaankin). 

Sairaanhoitajaopinnot eivät sinänsä ole laajemmat, vaan spesifisti syvemmät, kuin lähihoitajaopinnot. Lähihoitajan koulutus on laajempi eri osa-alueissa. 

Mutta tarkoitit laajemmalla ehkä mahdollisuutta ns. siistimpään toimistotyöhön tms?

Kyllä voi asiallisesti ohjata ja kertoa realiteetteja esim. palkkatasosta. Olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka ehdottivat juuri tuollaista kompromissiratkaisua. Olen aina ollut kiinnostunut vieraista kielistä ja haaveilin yliopisto-opinnoista. Vanhemmat varovasti valaisivat työllistymisasioista ja palkkatasosta. Lopputuloksena hakeuduin kauppakorkeaan ja tein sivuaineen filosofisesta tiedekunnasta. Olen myös asunut ja tehnyt töitä ulkomailla vieraalla kielellä, koska koulutus on sen mahdollistanut. Palkkataso on paljon korkeampi kuin mitä fil. maisteritutkinnolla olisi ja saan kuitenkin yhdistää mielenkiintoni nykyisellä alalla, jossa arvostetaan laajaa kielitaitoa.

Meillä keskusteltu lähinnä siitä, että millainen palkkataso ja työllisyystilanne on. Toinen pääsi opiskelemaan alaa, jossa ainakin tällä hetkellä työvoimapulaa ja kesätöitä on saanut hyvin. Toinen haluaisi kaupallisille alalle, mutta vaikea päästä kun pitää kisata kympin oppilaiden kanssa. Tradenomiksi en kannusta, kun niistä on kamalasti ylitarjontaa. Mutta päätöksen tekevät itse. Kannattaa kyllä keskustella rahasta. Ja pääsee hän siitä jatkamaan eteenpäin myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä yrittää. Tuossa nyt ainakin kysyisin että mitä järkeä mennä lähihoitajaksi kun voi mennä amk:un ja sairaanhoitajaksi?

Jos tyttö haluaanpäiväkotiin töihin, niin miksei opiskele varhaiskasvatuksen opettajaksi.

Mieluummin lähihoitaja kun lastentarhanopettaja. Syy on se, että lähihoitaja on pätevä hyvin erilaisiin töihin mukaan lukien vanhustyöt ja lastenhoitotyöt.

Lastentarhanopettajan koulutus on lähinnä päiväkotiin. Jos sitten ei sitä haluakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat puuttui, kuuntelin enkä ole vieläkään antanut sitä heille anteeksi. 

 

N32 unelmat kuolleet ja siivet katkottu 

 

sama. Olen ollut sitten siitä asti tuuliajolla. Ei koskaan oikein löytynyt mitään, mistä oikeasti tykkäisin.

Kyllä se vaikuttaa. 

N 50+

"Mitä sä selität? Ihan sama mihin hakee lukion jälkeen, se ensikertalaisuus on sitten käytetty. Eli mistä niitä lähäreitä nyt ikinä sitten valmistukaan, niin kyllä sinne meno vie sen ensikertalaisuuden."

Miksi jaat väärää tietoa? Opintopolku: "Ensikertalaisuudella viitataan tilanteeseen, jossa henkilöllä ei ole Suomessa suoritettua korkeakoulututkintoja, eikä hän ole vastaanottanut opiskelupaikkaa syksyllä 2014 tai sen jälkeen alkavasta korkeakoulutuksesta."

Amis ei ole korkeakoulu.

eri

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat puuttui, kuuntelin enkä ole vieläkään antanut sitä heille anteeksi. 

 

N32 unelmat kuolleet ja siivet katkottu 

Miksi koet, että siivet olisi katkottu? Itse aloitin vasta 32-vuotiaana yliopiston, josta valmistuin viidessä vuodessa maisteriksi. Vielä ehtii vaihtaa alaa, vai onko elämäntilanteesi sellainen, ettet pysty irrottautumaan uusiin opintoihin edes toisella asteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä työväenluokan ajattelua, että annetaan lasten tehdä eeppisiä virheitä ammatinvalinnassa, Oma lapsi on vasta ala-asteella ja keskustelemme usein tulevaisuudesta ja uravalinnoista. Olen kertonut reilusti, että jos haluaa elää samanlaista elintasoa kuin nyt elää, pitää koulussa pärjätä ja vapaallakin lukea lukea ja lukea.  Olen kertonut mitä eri aloilla suurin piirtein tienaa ja millaista työ on.  

 

En lukenut alkua pidemmälle. Kirjoitus ei antanut ymmärtää, että antaisi jotain.

 

Kyseessäkö ei ole sinun elämäsi vaan toisen irrallisena yksilön elämän. Puhua voit, et muuta. Ellet sitten halua olla diktaattori ja runnoa tahtosi väkisin läpi ja rikkoa toisen elämä/haaveet/tulevaisuus. 

 

Monissa niin sanotuissa paremmissa perheissä on suuri synti ja häpeä, jos joku on "pelkkä työväenluokkainen amislainen". Sellaisia hävetään avoimesti. Raha ja ulkopuolisille komeina näyttäytyvät kulissit ovat näille perheille tärkeämpiä kuin yksilöiden vapaus saada tai voida toteuttaa sydämensä ääntä.   T. Ohis

"Mitä sä selität? Ihan sama mihin hakee lukion jälkeen, se ensikertalaisuus on sitten käytetty. Eli mistä niitä lähäreitä nyt ikinä sitten valmistukaan, niin kyllä sinne meno vie sen ensikertalaisuuden."

Ei ole sama! Perustutkinto ei ole sama asia kuin korkeakoulututkinto. Ensikertalaisuus pätee korkeakoulututkintoihin, ei amistutkintoihin.

Mua harmittaa ikuisesti ettei kukaan puuttunut ja kannustanut eteenpäin. Näköalattomuus vaivasi koko perhettäni ja ollaan kaikki alisuoriutujia emmekä todellakaan viihdy ammateissamme (kaupan kassa ja kaksi lähihoitajaa, toinen lastenhoitajana ja toinen vanhustyössä).

Meidän miehet on tehneet sen, että puskeneet meidän lapsia tavoittelemaan enemmän. Mikä ilo on ollut nähdä, kun lahjakas lapsi pärjää ja etenee. Ei toteuta meidän unelmia, vaan uskoo itseensä ja siihen, että elämällä on antaa jotain.

En missään nimessä kannustaisi sellaiseen, että ala nyt ensin lähihoitajaksi ja kyllä siitä pääsee eteenpäin. Koulutuksen puolesta, joo, mutta elämä naisena on kilpajuoksua biologian kanssa silloin nuorena. Kun väärään väliin perustaa perheen ja yrittää siinä sitten opiskella ja saada jalkaa ovenrakoon, niin teoriassa ja yksilötasolla ei mikään ongelma, mutta oikeassa elämässä ja yleisesti ottaen aika hankala tie. Helpointa on opiskella nuorena.