Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako nuoren urasuunnitelmiin puuttua?
18.12.2025 |
Meillä on kotona helvetti irti ja ovet paukkuvat.
19-vuotias tytär kirjoitti tänä syksynä ylioppilaaksi, todistuksessa on älliä, eetä ja yksi m. Siis todella hyvät paperit. Tyttö haaveilee nyt tosissaan, että hakeutuu lähihoitajan opintoihin! Syynä tähän jokin tet-harjoittelukokemus päiväkodista. Haluaa siis lastenhoitajaksi, mutta kuulemma voisi innostua myös vanhustyöstäkin.
Minulla on itselläni työkokemusta molemmista hommista muutaman vuosikymmenen takaa ja oman työni takia olen valitettavan hyvin perillä hoitoalan valtavista ongelmista. Minun käsitykseni on, että ala on todella raskas sekä henkisesti että fyysisesti, palkka yksi Suomen pienimmistä ainakin lastenhoitajalla, jos ei saa mitään lisiä ja useissa paikoissa todella surkea työilmapiiri ja johto. Nyt meneillään juuri isot yyteet kaikkialla, hoitajia irtisanotaan, vajaamiehityksellä tehdään mitä keretään vanhuspaikoissa.
19 vuotias, minun silmään vielä teini-ikäinen, ei tällaisia osaa ajatella eikä ole ollenkaan kiinnostunut esim. palkasta yhtään.
Tajuan, että ammattinsa jokainen valitsee itse eikä liikaa saisi painostaa ja ohjailla, mutta vaikeaa on.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat puuttui, kuuntelin enkä ole vieläkään antanut sitä heille anteeksi.
N32 unelmat kuolleet ja siivet katkottu
Tapa vanhemmat ja ota heidän siipensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tohon kannattaa nyt puuttua. Ei kauhistellen, painostaen, lytäten, vaan asiallisesti tukien. Yrittäisi EDES puhua lukemaan sh AMK, vaikka paskaa sekin. Olisi ainakin helpompi vaihtaa aikanaan alaa.
Tuollainen etevä tyyppihän saattaa vaikka uudistaa koko lähihoitajan toiminnan, jos siihen lähtee. Sairaanhoitaja on sen sijaan melkoisen avuton ja koneiston kätyri. Kun katselee lähihoitajia, ovat hyväkuntoisia ja skarppeja, sairaanhoitajat sen sijaan isokokoisia lyllertäjiä. Ylpeys käy lankeamuksen edellä. Nöyryys ei ole todellakaan huono asia.
Hieman perää tuossa. Sairaanhoitajan työ on moninkertaisesti stressaavampaa kuin lähihoitajan. Stressi lihottaa.
Itsekin olen miettinyt, että olisi kannattanut olla vain lähihoitaja. Olisi säästynyt monelta.
Nyt jo eläkkeellä.
Mulla tytär kirjoitti myös hyvät yo-paperit mutta siitä huolimatta lähti lähihoitajaksi lukemaan, kesti 2 vuotta. Oli tyytyväinen ratkaisuunsa ja sai vakityöpaikan jo opiskeluaikana vanhuspuolelle.
Nyt sanoo nauttivansa hetken ilman opintoja, säästää rahaa ja aikoo jatkaa opintoja kenties aivan muulle alalle kunhan on miettinyt tarpeeksi, mitä haluaisi isona tehdä. Ulkomailla opiskelu kiinnostaa myös. Ei koe valinneensa mitään väärin, onpahan ainakin jo joku ammatti takataskussa mahdollisesti takaisin palatessa.
Tottakai saa ja pitääkin puuttua jos alkaa jotain älyttömiä suunnittelemaan, kun oma lapsi kyseessä. Kaikille ei sovi kaikki ammatit.
Antakaa aikuisten ihmisten elää kuten haluavat - myös virheitä tehden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa ja pitääkin puuttua jos alkaa jotain älyttömiä suunnittelemaan, kun oma lapsi kyseessä. Kaikille ei sovi kaikki ammatit.
Ja mitä järkeä muutenkaan mennä lähihoitajaksi opiskelemaan jos on jo lukionkin käynyt? Silloinhan kannattaisi korkeakouluun hakea. Tyttäresi ei ole aikuistunut vielä eikä osaa ajatella. Vanhempia pitäisi kuunnella koska on enemmän elämänkokemusta, varsinkin kun sinulla on työkokemustakin siitä hoitoalasta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on se ongelma? Lähihoitaja on ammattikoulututkinto, ei siinä menetä mitään amk:n tai yliopiston ensikertalaisuutta. Hyvä verrattain työllistävä ja monipuolinen koulutus, jonka jälkeen moni jatkaakin amk- tai yliopisto-opintoihin.
Eikä ole vaikutusta edes tulevaisuuden opintotukiin. Varmaan ihan hyväkin tutustua sosiaalialaan ennen kuin tuhlaa ensikertalaisuuden ja opintotuet ko. alan korkeakoulututkintoon. Tuossa kohtaa ei ole varaa virheisiin, ammattikoulututkintoja sen sijaan voi tehdä vaikka kymmenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tyttö tässä ensikertalaisuuttaan menetä jos opiskelee lähihoitajaksi. Voi aivan hyvin käydä lh:n opinnot ja sitten myöhemmin opiskella lisää. Toki itse ehkä tuossa tilanteessa kannustaisin harkitsemaan lastentarhanopettajan opintoja yliopistossa jos tykkää nimenomaan päiväkodissa työskentelystä, palkkakin on parempi.
Oma poika haki nyt yhteishaussa ammattikorkeaan, oli aiemmin tehnyt kaksoistutkinnon.
Olisikohan parasta että vain maltillisesti kertoisit omista näkemyksistäsi ja käsityksistäsi ja toisit esille sen että myöhemmin jos ei viihtyisikään niin varmaan voisi siirtyä toiselle alalle ihan opiskelemallakin.
Ja lopuksi toivottaisit kaikenpuolista parasta menestystä valinnallensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien kokemus hoitoalasta ei ole sama... paljon riippuu siitä, millainen työilmapiiri ja johtaminen on.
Ihan hyvähän tuo on. Amikseen ei edes kulu ensikertalaisuutta toisin kuin ammattisurkeaan ja saa ammatin, jolla on helppo keikkailla sitten kun keksii mitä haluaa opiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ihan yksinkertainen kysymys tämäkään.
Yhtäältä hän on jo aikuinen ja tekee omat päätöksensä. Vanhempien tekemä tai ohjaama uravalinta saattaa olla vakava virhe ja johtaa uupumukseen jo opintojen aikana, saati työelämässä. Jos nuoret eivät hakeudu niille aloille, joihin tuntevat oikeaa vetoa, ei meille tule tähän maahan tulevaisuudessakaan eri alojen oikeita huippuja.
Toisaalta taas nuorilla on usein todella vähäiset tiedot työelämästä, eri alojen tulotasosta ja eri tutkintojen kysynnästä markkinoilla. Uudelleenkouluttautumista on vaikeutettu paljon, joten koulutusvalinnalla on suuremmat paineet onnistua kerralla kuina aikaisemmin.
Myös omat opiskelupohdintani lukion jälkeen olivat kyllä melkoista haihattelua, tyyliin assyrologian taidefilosofiaa. Toisaalta se haihattelu kasvatti ihmisenä todella paljon ja auttoi etsimään elämälle suuntaa.
Vastakkain ovat siis oikeastaan idealismi ja realismi. Niin kuin elämässä yleensäkin, on paras tie usein jonkinlainen kompromissi näiden välillä. Itse kertoisin nuorelle työelämän realiteetteja kyllä, mutta jättäisin lopullisen päätöksen kuitenkin hänelle: aikuinen tekee omat päätökensä ja kantaa niiden seuraukset, sillähän lailla sitä ihminen oppii ja kasvaa.
Hän on aikuinen. Jos hän tekee mielestäsi virheen, niin anna hänen tehdä se rauhassa. Kyseessä on hänen elämänsä, vanhempana pitää oppia luovuttamaan aikuiseksi tulleen lapsen elämästä kaikki kontrolli. Ja opiskella voi uuteen ammattiin (kuten moni tekee) vanhempana. Lähihoitajan työ on sitäpaitsi arvokasta työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta on nuoren hyvä lähteä liikkeelle. Mahdollisuuksia on jatkaa vaikka terveystieteiden tohtoriksi, hyvinvointialueen johtajaksi tai vaikka sosiaali- ja terveysministeriksi. Vanhana sairaanhoitajana neuvoisin sen verran oikaisemaan, että kannattaisi pyrkiä samantien sairaanhoitajaopintoihin, tie on siltikin pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymmentä vuotta sitten lehdissä oli monta juttua ihmisistä, jotka vaihtoivat alaa nelikymppisinä. Se ensimmäinen ammatti oli hankittu vanhempien mieliksi ja sen jälkeen valittiin se, jota oikeasti halusi tehdä. Muistan yhden ekonomin, joka rupesi tekemään soutuveneitä. Jutella kannattaa, mutta painostaa ei.
Mä tein näin. Vanhemmat uhkaili, lahjoi ja kiristi yliopistoon. Opiskelin siellä tietojenkäsittelytiedettä, valmistuin, menin alan töihin. VIHASIN jokaista päivää sillä alalla. 42-vuotiaana tuli seinä vastaan, en jaksanut enää pakottaa itseäni vaan sietämään. Lähdin opiskelemaan kampaajaksi, alalle jonne alunperin halusinkin. Nyt kampaajana jo 8 vuotta, ja viihdyn. Ei ole todellakaan ikävä korporaatiomaailmaan konetta näpyttämään.
Jep jotenkin surullista ja sairasta tuo vanhempien
Mun vanhemmat on kyllä molemmat akateemisesti koulutettuja itse. Siksi se heille kai niin tärkeää olikin, ettei oma lapsi tee luokkaloikkaa taaksepäin, varsinkaan lahjakas lapsi, kun olin kirjoittanut 5 Laudaturia ylioppilaskokeessa... Eikä ne opinnot olleet mulle itse asiassa ollenkaan epämiellyttäviä tai liian vaikeita tai mitään. Ehkä elämäni parasta aikaa opiskeluaika. Se sielua syövä työ koodarina korporaatiomaailmassa vaan oli lopulta liikaa, kun pohjalla ei ollut mitään peruskiinnostusta tekniikkaan, tietokoneisiin tai ohjelmointiin. Mutta tulihan sitä lähes 20 vuotta vaan painettua sitäkin, vaikka inhosin työtä syvästi. Hyvä palkka tietysti auttoi pitkään sietämään vaan, ja "lelut" joita sillä rahalla sai lohdukseen ostettua.
Toivottavasti tämä on provo. Vähän hölmöä oli käydä lukio, kun olisi voinut mennä suoraan amikseen ja sitten myöhemmin lääkikseen, kun alkaisi siltä tuntua.
Mikä luulo tämä on edelleen, että hoitoalalta löytyisi aina töitä?
Yhtäkkiä nyt onkin tilanne sellainen, että lähihoitajia ja sairaanhoitajia saa lopputilejä, kun Hyvinvointialueet sulkee yksikköjä ja yksityiselläkin puolella käydään YT:tä.
Meilläpäin suljetaan 3 vuodeosastoa. Koskee aika montaa työntekijää. Samoin kuulin Attendon vanhusyksiköstä, että määräaikaisia lähihoitajien työsuhteita ei jatketa.
Ja mikä hulluinta, sekä julkisella että yksityisellä puolella suunnitellaan muuttaa lähihoitajien vakansseja hoiva-avustajan vakansseiksi. Tämäkin on säästöä.
Vierailija kirjoitti:
"Tuosta on nuoren hyvä lähteä liikkeelle. Mahdollisuuksia on jatkaa vaikka terveystieteiden tohtoriksi, hyvinvointialueen johtajaksi tai vaikka sosiaali- ja terveysministeriksi. Vanhana sairaanhoitajana neuvoisin sen verran oikaisemaan, että kannattaisi pyrkiä samantien sairaanhoitajaopintoihin, tie on siltikin pitkä."
Ei kannata opiskella sairaanhoitajaksi jos mielii nimenomaan päiväkotiin töihin (niin kuin ap:n lapsi), koska sh ei ole sinne pätevä! Eli joko lh tai lto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhapa sitä on ohjailla.
Näin kävi meidänkin tytölle. Puoli vuotta valmistumisen jälkeen ekatyöpaikassa totesi, että ei ole minun ala. Kannustettiin jatkoopintoihin niin että sai hyödynnettyä edes jotain ensimmäisestä tutkinnosta. Nyt on tyytyväinen. Tosin ei palkkaansa kun vertaa muihin sisaruksiinsa. Lahjat ja opintomenestys olis riittäny paremmin palkatuille aloillekin. Hiukan sanoo harmittavan, ettei kuunnellut silloin puheitamme.
Omat sisarukseni ovat aina tienanneet minua enemmän ja minulla ei ole sen kanssa mitään muuta ongelmaa kun heidän asenteidensa vammaistuminen lompakon paksuuntumisen myötä. Kyllähän se korruptoi luonteen ja tekee kusipäiseksi, kun tietää koko ajan syövänsä viisinkertaisesti enemmän kuin naapurit ja sisarukset.
Raha luuduttaa ja kuivattaa ja yksipuolistaa kummasti monien aivotoiminnan ja elämänpiirinkin.
Alue: Aihe vapaa
Tuollainen etevä tyyppihän saattaa vaikka uudistaa koko lähihoitajan toiminnan, jos siihen lähtee. Sairaanhoitaja on sen sijaan melkoisen avuton ja koneiston kätyri. Kun katselee lähihoitajia, ovat hyväkuntoisia ja skarppeja, sairaanhoitajat sen sijaan isokokoisia lyllertäjiä. Ylpeys käy lankeamuksen edellä. Nöyryys ei ole todellakaan huono asia.