Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako nuoren urasuunnitelmiin puuttua?
18.12.2025 |
Meillä on kotona helvetti irti ja ovet paukkuvat.
19-vuotias tytär kirjoitti tänä syksynä ylioppilaaksi, todistuksessa on älliä, eetä ja yksi m. Siis todella hyvät paperit. Tyttö haaveilee nyt tosissaan, että hakeutuu lähihoitajan opintoihin! Syynä tähän jokin tet-harjoittelukokemus päiväkodista. Haluaa siis lastenhoitajaksi, mutta kuulemma voisi innostua myös vanhustyöstäkin.
Minulla on itselläni työkokemusta molemmista hommista muutaman vuosikymmenen takaa ja oman työni takia olen valitettavan hyvin perillä hoitoalan valtavista ongelmista. Minun käsitykseni on, että ala on todella raskas sekä henkisesti että fyysisesti, palkka yksi Suomen pienimmistä ainakin lastenhoitajalla, jos ei saa mitään lisiä ja useissa paikoissa todella surkea työilmapiiri ja johto. Nyt meneillään juuri isot yyteet kaikkialla, hoitajia irtisanotaan, vajaamiehityksellä tehdään mitä keretään vanhuspaikoissa.
19 vuotias, minun silmään vielä teini-ikäinen, ei tällaisia osaa ajatella eikä ole ollenkaan kiinnostunut esim. palkasta yhtään.
Tajuan, että ammattinsa jokainen valitsee itse eikä liikaa saisi painostaa ja ohjailla, mutta vaikeaa on.
Kommentit (74)
Nyt kannattaisi kurottaa hieman ylemmäs kuin lähihoitajan ammattiin. Tytöllä edessä ensikertalaisuus jolla voi hakea korkeakouluihin. Lähihoitajaksi, jos se vielä myöhemmin kutsuu voi helposti opiskella, ja esim työttömyystuella joka on siis paljon korkeampi kuin opintotuki ja tämän lisäksi saa tietysti asumistukea joka on myös paljon korkeampi kuin opiskelijan asumistuki. Tämä siis jos valmistumisen jälkeen joutuu työttömäksi. Jos nyt tekee ammattitutkinnon alalta josta ei valmistumisen jälkeen pidä niin kouluttautuminen toisinpäin ei oikeastaan onnistu kovin helposti. Lähihoitajan työt ei kumminkaan täältä maasta lopu ja siihen tulee myös tulevaisuudessa olemaan mahdollisuus kouluttautua työttömyystuella.
Itselläni oli päinvastoin. Minäkin halusin päiväkodin hoitajaksi mutta mulla 9-luokalla oli tet-viikko ja olin eskarissa 6-vuotiaiden kanssa. Siihen karisi se halu olla päiväkodissa töissä, ei se sopinutkaan mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannusta ehdottomasti toteuttamaan unelmiaan. Kerta tyttö on fiksu ja hyvä koulussa, niin onnistuu se alanvaihto sitten myöhemminkin, jos haluaa. Ehkä sen verran voisi vinkata, että kannattaisi mielummin hankkia LTO:n pätevyys. Heistä on päiväkodeissa pulaa. Palkka on hieman parempi. Työtehtävät suurin piirtein samoja mutta lisäksi ovat mukana tekemässä lapsen varhaiskasvatussuunnitelmia ja vastaavat siitä päiväkodin viikko-ohjelmasta. Opinnot ovat kuitenkin vain sen kolme vuotta, joten ajallisesti sama panostus.
Lähihoitajaopinnot ylioppilaille eivät kestä kolmea vuotta! Taitaa olla vuoden tai puolitoista ylioppilaille. Peruskoulupohjaisilla yleissivistäviä aineita enemmän ja siksi kestää kolme vuotta.
Kyllähän hän voi sitten jatko-opiskella sen jälkeen vielä? Jos on hyvä opiskelija, niin en olisi huolissaan siitä. :)
Ainakin työssä sitten näkisi itse ja tietäisi mikä mahdollisesti kiinnostaisi.
Hankala juttu. Itse tein todella huonon koulutusvalinnan, valmistuin maisteriksi aivan väärältä alalta itselleni. Olisin ollut ikuisesti kiitollinen sille minut tuntevalle henkilölle, joka olisi kyseenalaistanut omituisen valintani. Tuli erittäin kalliiksi ja elämä kävi raskaaksi. Mutta apn tytär tuntuu tietävän mitä valitsee ja aidosti tykkää alasta, joten valinta varmaan ok.
Sosionomia ehdottaisin muuten, mutta tietääkseni he ei tee vanhustöitä??
Lähihoitajasta voi jatkaa vaikka geronomiksi sitten. Jos on hyvä opiskelija, niin todennäköisesti pystyy tulevaisuudessa opiskella itseään kiinnostavat opinnot työn ohessa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymmentä vuotta sitten lehdissä oli monta juttua ihmisistä, jotka vaihtoivat alaa nelikymppisinä. Se ensimmäinen ammatti oli hankittu vanhempien mieliksi ja sen jälkeen valittiin se, jota oikeasti halusi tehdä. Muistan yhden ekonomin, joka rupesi tekemään soutuveneitä. Jutella kannattaa, mutta painostaa ei.
Mielestäni kannattaa olla puuttumatta. Itse opiskelin itselleni DI:n paperit vanhempien painostuksesta, koska kyllähän noin hyvillä papereilla pitää korkeakoulututkinto käydä. Nyt sitten opiskelen työkkärin rahalla ammattikoulututkintoa, jonka olisin halunnut muutenkin lukion jälkeen käydä. Lisäksi lähihoitajan tutkinto on jatko-opintojen kannalta hyvä vaihtoehto, sillä mahdollistaa keikka työskentelyn opintojen ohella ja palkkaakin saa varmaan enemmän kuin mitä muut opiskelijat esim. kaupankassalla saisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaan stressaat. Totuus tuosta työstä paljastuu jo ensimmäisessä harjoittelussa. Muistat vaan painottaa, että hänellä on resursseja opiskella myöhemmin muutakin, jos alkaa siltä tuntumaan. Ja alkaahan se. Älä lyttää hänen omaa valintaansa, se vain huonontaa itseluottamusta. Suhtaudut vaan positiivisesti opiskeluun ylipäätään, niin ei se tuohon jää.
Vierailija kirjoitti:
Sosionomia ehdottaisin muuten, mutta tietääkseni he ei tee vanhustöitä??
Lähihoitajasta voi jatkaa vaikka geronomiksi sitten. Jos on hyvä opiskelija, niin todennäköisesti pystyy tulevaisuudessa opiskella itseään kiinnostavat opinnot työn ohessa tms.
Kyllä sosionomit toimii myös vanhuspuolella. Eivät tietenkään missään suorittavassa työssä, mutta muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat puuttui, kuuntelin enkä ole vieläkään antanut sitä heille anteeksi.
N32 unelmat kuolleet ja siivet katkottu
Mikä estää nyt toteuttamisen???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitajapohjalta on helppo hakea muihin terveysalan opintoihin myöhemmin jos haluaa.
Saako opintotuet moneen kertaan ?
Miksi ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhapa sitä on ohjailla.
Näin kävi meidänkin tytölle. Puoli vuotta valmistumisen jälkeen ekatyöpaikassa totesi, että ei ole minun ala. Kannustettiin jatkoopintoihin niin että sai hyödynnettyä edes jotain ensimmäisestä tutkinnosta. Nyt on tyytyväinen. Tosin ei palkkaansa kun vertaa muihin sisaruksiinsa. Lahjat ja opintomenestys olis riittäny paremmin palkatuille aloillekin. Hiukan sanoo harmittavan, ettei kuunnellut silloin puheitamme.
Vierailija kirjoitti:
Parikymmentä vuotta sitten lehdissä oli monta juttua ihmisistä, jotka vaihtoivat alaa nelikymppisinä. Se ensimmäinen ammatti oli hankittu vanhempien mieliksi ja sen jälkeen valittiin se, jota oikeasti halusi tehdä. Muistan yhden ekonomin, joka rupesi tekemään soutuveneitä. Jutella kannattaa, mutta painostaa ei.
Mä tein näin. Vanhemmat uhkaili, lahjoi ja kiristi yliopistoon. Opiskelin siellä tietojenkäsittelytiedettä, valmistuin, menin alan töihin. VIHASIN jokaista päivää sillä alalla. 42-vuotiaana tuli seinä vastaan, en jaksanut enää pakottaa itseäni vaan sietämään. Lähdin opiskelemaan kampaajaksi, alalle jonne alunperin halusinkin. Nyt kampaajana jo 8 vuotta, ja viihdyn. Ei ole todellakaan ikävä korporaatiomaailmaan konetta näpyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä valitsin amisopinnot erittäin hyvien arvosanojen jälkeen. Jos on hyvä jossakin se ei tarkoita sitä, että olisi velvoitettu tekemään kyseistä asiaa. Kannattaa tehdä sitä, mitä haluaa, eiköhän sitä ole hyvä sitten siinäkin
Amiksen jälkeen tein vuosia muita asioita ja korkeakouluttauduin, lopulta lähdin yrittäjäksi. Visio tästä oli jo parikymppisenä, mutta tarvitsin paljon lisää kokemusta ja tietoa. Jos äiti olisi repinyt pelihousujaan ja mikromanageroinut, olisi mennyt välit poikki. Itsehän toki kuoppasi kaivat.
Mikä tässä nyt on se ongelma? Lähihoitaja on ammattikoulututkinto, ei siinä menetä mitään amk:n tai yliopiston ensikertalaisuutta. Hyvä verrattain työllistävä ja monipuolinen koulutus, jonka jälkeen moni jatkaakin amk- tai yliopisto-opintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymmentä vuotta sitten lehdissä oli monta juttua ihmisistä, jotka vaihtoivat alaa nelikymppisinä. Se ensimmäinen ammatti oli hankittu vanhempien mieliksi ja sen jälkeen valittiin se, jota oikeasti halusi tehdä. Muistan yhden ekonomin, joka rupesi tekemään soutuveneitä. Jutella kannattaa, mutta painostaa ei.
Mä tein näin. Vanhemmat uhkaili, lahjoi ja kiristi yliopistoon. Opiskelin siellä tietojenkäsittelytiedettä, valmistuin, menin alan töihin. VIHASIN jokaista päivää sillä alalla. 42-vuotiaana tuli seinä vastaan, en jaksanut enää pakottaa itseäni vaan sietämään. Lähdin opiskelemaan kampaajaksi, alalle jonne alunperin halusinkin. Nyt kampaajana jo 8 vuotta, ja viihdyn. Ei ole todellakaan ikävä korporaatiomaailmaan konetta näpyttämään.
Jep jotenkin surullista ja sairasta tuo vanhempien luokkaloikka-pakotus. Se vaatii onnistuakseen paljon enemmän kuin koulutuksen, aivojen täytyy olla kypsyneet johtamiseen (asiantuntijatyö, yrittäjyys) ja teoreettiseen ajatteluun (yliopisto). Todella monella ei näin ole, varsinkin jos vanhemmat ovat duunaritaustaisia eivätkä ole itse vaivautuneet vaivaa näkemään esim. opettelemalla lukemaan ja toimimaan teoreettisella tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymmentä vuotta sitten lehdissä oli monta juttua ihmisistä, jotka vaihtoivat alaa nelikymppisinä. Se ensimmäinen ammatti oli hankittu vanhempien mieliksi ja sen jälkeen valittiin se, jota oikeasti halusi tehdä. Muistan yhden ekonomin, joka rupesi tekemään soutuveneitä. Jutella kannattaa, mutta painostaa ei.
Mä tein näin. Vanhemmat uhkaili, lahjoi ja kiristi yliopistoon. Opiskelin siellä tietojenkäsittelytiedettä, valmistuin, menin alan töihin. VIHASIN jokaista päivää sillä alalla. 42-vuotiaana tuli seinä vastaan, en jaksanut enää pakottaa itseäni vaan sietämään. Lähdin opiskelemaan kampaajaksi, alalle jonne alunperin halusinkin. Nyt kampaajana jo 8 vuotta, ja viihdyn. Ei ole todellakaan ikävä korporaatiomaailmaan konetta näpyttämään.
Jep jotenkin surullista ja sairasta tuo vanhempien
Helppo huutaa lapselle että "sivisty" kun ei ole itse vaivautunut sivistymään. Tai jos on itse tehnyt jotain hanttihommaa nuorena niin nyt epää sen lapselta ja vaatii kypsymään parikymppisenä tasolle, jolla ollaan normaalisti vasta joskus 50v:nä (johtaminen). Typerä äiti, ei sen kummempaa.
No kyllä tohon kannattaa nyt puuttua. Ei kauhistellen, painostaen, lytäten, vaan asiallisesti tukien. Yrittäisi EDES puhua lukemaan sh AMK, vaikka paskaa sekin. Olisi ainakin helpompi vaihtaa aikanaan alaa.
Vierailija kirjoitti:
Turhapa sitä on ohjailla.
Näin kävi meidänkin tytölle. Puoli vuotta valmistumisen jälkeen ekatyöpaikassa totesi, että ei ole minun ala. Kannustettiin jatkoopintoihin niin että sai hyödynnettyä edes jotain ensimmäisestä tutkinnosta. Nyt on tyytyväinen. Tosin ei palkkaansa kun vertaa muihin sisaruksiinsa. Lahjat ja opintomenestys olis riittäny paremmin palkatuille aloillekin. Hiukan sanoo harmittavan, ettei kuunnellut silloin puheitamme.
Omat sisarukseni ovat aina tienanneet minua enemmän ja minulla ei ole sen kanssa mitään muuta ongelmaa kun heidän asenteidensa vammaistuminen lompakon paksuuntumisen myötä. Kyllähän se korruptoi luonteen ja tekee kusipäiseksi, kun tietää koko ajan syövänsä viisinkertaisesti enemmän kuin naapurit ja sisarukset.
Alue: Aihe vapaa
Aikoinaan tyttäremme kanssa kävimme paljon keskustelua eri opiskeluvaihtoehdoista niin koti-/ulkomaillakin. Hän opiskelikin ahkerasti yliopistossa ekonomiksi, jonka jälkeen hänen opiskelunsa jatkuivat ulkomailla Töitäkin löytyi heti . Hän ei ole ollut päivääkään työttömänä; tunnustusta on saanut työnantajilta mm.viimeeksi eilen hänelle ilmoitett hyviniin ylennyksestä+ palkankorotuksesta. Ihan mukava joululahja