Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset eivät jaksa pitää yhteyttä ystäviin?
Onko muilla samaa kokemusta:
Jossain vaiheessa aikuisuutta todella monen elämä tuntuu olevan pisteessä, jossa ei ole enää voimavaroja ylläpitää kodin ulkopuolisia sosiaalisia suhteita. Kukin tekee mitä tekee, uraa, urheilua, perhehommia, lastenhoitoa, mitä nyt sitten elämässä sattuu olemaankaan, mutta joka tapauksessa se vie kaikki mehut niin, ettei ystäviä nähdä, heidän kanssaan ei jaksa soitella, eikä mielellään kauheasti viestiäkään, kun sosiaalinen akku on päivän päätteeksi ihan tyhjä.
Kommentit (585)
Mun paras ystävä on mun mies, enkä muita paljon kaipaa. Sitten kun näen lapsuuden aikaisia ystäviä hyvin harvoin niin se onkin laatuaikaa. On todella hauskaa! Mieheni ei tuppaudu mukaan, ja nauttii kotona kun ei tarvi koko ajan mun naamaa katella. Nykyään voi viestitellä kavereitten kans. Siinä ne tärkeimmät uutiset tulee kerrottua. Ei nykyään enää tartte mennä koputtelemaan toisten ovia, ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten, kun ukkosi löytää nuoremman, kyllä siinä vaiheessa soittelet mammoille "lähetäänkö pe ja radalle".
No selkein olisi mennä suoraan töistä ystävän luo, tai hänen tulla sun luokse, ja syödä yhdessä. Tai mennä suoraan ja ottaa reissun varrelta noutoruokaa molemmille. Miksi menisit kotikautta, paitsi tietty koiran takia.
***
Oletko koskaan kuullut sellaisesta kuin lapset? Aika monilla meistä on sellaisia ja niitä ei voi jättää päikkyyn odottelemaan äidin kaverikyläilyn ajaksi. Päikky menee kiinni niin, että lapset ehtii juuri hakea suoraan töiden jälkeen.
Ei haluta roikkua ja toisaalta ei haluta, että itsessä roikutaan. Mieluisiin ystäviin pidetään yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka mitään ystäviä jaksaa?
Kaikki muut paitsi epäsosiaaliset erakot. Ystävistä on paljon iloa, kun ystävyys perustuu vastavuoroisuuteen eikä ole vain sitä, että toinen on terapeutti ja toinen ei vain jankuttaa omia juttujaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun paras ystävä on mun mies, enkä muita paljon kaipaa. Sitten kun näen lapsuuden aikaisia ystäviä hyvin harvoin niin se onkin laatuaikaa. On todella hauskaa! Mieheni ei tuppaudu mukaan, ja nauttii kotona kun ei tarvi koko ajan mun naamaa katella. Nykyään voi viestitellä kavereitten kans. Siinä ne tärkeimmät uutiset tulee kerrottua. Ei nykyään enää tartte mennä koputtelemaan toisten ovia, ja hyvä niin.
Moni elää kuplassa, jossa "mies on mun paras ystävä enkä tarvitse muita". Sitten eron hetkellä ollaan pulassa, kun on leikattu kaikki muut ihmiset pois elämästä ja he ovatkin jatkaneet elämäänsä eivätkä enää ole kiinnostuneita sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehdit mitään ystäviä nähdä, kun on pitää trollata vauvapalstalla :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun paras ystävä on mun mies, enkä muita paljon kaipaa. Sitten kun näen lapsuuden aikaisia ystäviä hyvin harvoin niin se onkin laatuaikaa. On todella hauskaa! Mieheni ei tuppaudu mukaan, ja nauttii kotona kun ei tarvi koko ajan mun naamaa katella. Nykyään voi viestitellä kavereitten kans. Siinä ne tärkeimmät uutiset tulee kerrottua. Ei nykyään enää tartte mennä koputtelemaan toisten ovia, ja hyvä niin.
Moni elää kuplassa, jossa "mies on mun paras ystävä enkä tarvitse muita". Sitten eron hetkellä ollaan pulassa, kun on leikattu kaikki muut ihmiset pois elämästä ja he ovatkin jatkaneet elämäänsä eivätkä enää ole kiinnostuneita sinusta.
Ei nyt noinkaan. Meillä on yhteiset ystävät mieheni kanssa ja tämän vuoksi en ole muutaman vanhan ystävän kanssa enää paljon tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mistä tunnet sä ystävän. Onko oikea sulle hän? Ajat ankeimmat selvittää, kuka viereesi jää. Kun on sinulla vaikeaa, ja kun tarvitset auttajaa, kuka rinnallas ruikuttaa takaisin mennä saa"
Niin kauan mennään kavereiden kanssa, kunnes löydät itsellesi puolison. Sitten ne kaverit jää, kuten pökäle pönttöön, kunnes tulee ero ja taas tarvitset muutamaksi viikonlopuksi kaverin baariin, mistä löydät uuden puolison. Sitten sama uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt noinkaan. Meillä on yhteiset ystävät mieheni kanssa ja tämän vuoksi en ole muutaman vanhan ystävän kanssa enää paljon tekemisissä.
***
Juurikin niin. Sinä elät jopa niin kuplassa, ettet ymmärrä, ettei kaikilla ole sama tilanne kuin sinulla. Hyvin moni huomaa eron jälkeen olevansa ihan yksin, kun on pesitty vain oman miehen kanssa ja unohdettu ystävät. Yhteiset ystävät muodostuvat eron hetkellä niin ikään usein ongelmaksi. Etenkin riitaisassa erossa ystävät joutuvat puun ja kuoren väliin, mikä on heille todella kurja tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun paras ystävä on mun mies, enkä muita paljon kaipaa. Sitten kun näen lapsuuden aikaisia ystäviä hyvin harvoin niin se onkin laatuaikaa. On todella hauskaa! Mieheni ei tuppaudu mukaan, ja nauttii kotona kun ei tarvi koko ajan mun naamaa katella. Nykyään voi viestitellä kavereitten kans. Siinä ne tärkeimmät uutiset tulee kerrottua. Ei nykyään enää tartte mennä koputtelemaan toisten ovia, ja hyvä niin.
Moni elää kuplassa, jossa "mies on mun paras ystävä enkä tarvitse muita". Sitten eron hetkellä ollaan pulassa, kun on leikattu kaikki muut ihmiset pois elämästä ja he ovatkin jatkaneet elämäänsä eivätkä enää ole kiinnostuneita sinusta.
TAI jos jää leskeksi!! Ihan kaamea lause tuokin ettei muita kaipaa!! Kannattaisi visiteerata psykologilla, jotta ajattelumalli normalisoituisi valoisaksi ja pois tuosta tylsästä harmaudesta.
Ottakaa oppia vaikkapa ruotsalaisista vanhuksista, jotka ovat vielä iloisia, aktiivisia ja puheliaita, tai vaikkapa espanjalaisista, norjalaisista puhumattakaan!!Keskustelu muiden kanssa on rikkautta ja innostavaa! Tuppisuumaisuus on typerää ja masentavaa, eikä ollenkaan rakentavaa kenellekään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät ole olleet aikani arvoisia. Turhat ystävät tai epämääräiset tutut kannattaa karsia pois. Elämä on rajallinen, ja huonosti kohtelevat kaksinaamaiset ystävät vain alentavat sen laatua. Lojaaleista ystävistä kannattaa pitää kiinni ja valehtelevat turhakkeet tuupata kylmästi ulos.
Osa ihmisisä, joilla ei ole elämässä oikein mitään sisältöä kuvittelee ystävyydeksi jotain, mitä suurin osa nimittäisi tuttavuudeksi.
Sen kun tietäisi. Itse en enää jaksa, koska olen 7 hengen porukassa ainoa joka näkee vaivaa kysyä kuulumisia ja ehdotella tapaamisia. Kaikki eivät vaivaudu edes vastaamaan, vaikka viestit ovat nähneet. Lokakuun alussa kysyin kuulumisia ja mietittiin pikkujouluja. Tämä ei toteutunut. Osittain siksi, että kaikki eivät vastaa viesteihin. Parin kaverin kanssa saatiin listattua päiviäkin ylös, joina kävisi. Mutta kun kysyin lähempänä näitä päiviä niin, yllätys yllätys, ei vastausta keneltäkään. Ei edes niiltä jotka kovasti olivat näkemässä. En jättänyt asiaa tähän vaan yritin vielä kerran sopia päivää ja kysyin kuulumisia. Tapaamista ei kukaan noteerannut ja kuulumisiin vastasi 2 ihmistä. Olisi kiva jos voisi viettää aikaa kavereiden kanssa ja nähdä useammin. Nyt en enää jaksa. Ajattelin antaa jonkun muun porukasta kokeilla, jos vaikka joku onnistuisi kokoamaan meidät yhteen. Mutta sitä päivää tuskin tulee.
Nykyään on tämä some, missä on kivempaa olla, kun täällä voi sanoa mitä haluaa, eikä tarvi sovittaa omia mielipiteitä muiden mielipiteisiin. Toki näin jouluna voi ola ikävää olla kissamummona yksin kotonaa, ellei sitten joku hanaviinimamma tule ns. lasilliselle.
Vierailija kirjoitti: Sen kun tietäisi. Itse en enää jaksa, koska olen 7 hengen porukassa ainoa joka näkee vaivaa kysyä kuulumisia ja ehdotella tapaamisia. Kaikki eivät vaivaudu edes vastaamaan, vaikka viestit ovat nähneet. Lokakuun alussa kysyin kuulumisia ja mietittiin pikkujouluja. Tämä ei toteutunut. Osittain siksi, että kaikki eivät vastaa viesteihin. Parin kaverin kanssa saatiin listattua päiviäkin ylös, joina kävisi. Mutta kun kysyin lähempänä näitä päiviä niin, yllätys yllätys, ei vastausta keneltäkään. Ei edes niiltä jotka kovasti olivat näkemässä. En jättänyt asiaa tähän vaan yritin vielä kerran sopia päivää ja kysyin kuulumisia. Tapaamista ei kukaan noteerannut ja kuulumisiin vastasi 2 ihmistä. Olisi kiva jos voisi viettää aikaa kavereiden kanssa ja nähdä useammin. Nyt en enää jaksa. Ajattelin antaa jonkun muun porukasta kokeilla, jos vaikka joku onnistuisi kokoamaan meidät yhteen. Mutta sitä päivää tuskin tulee.
Kuulostat ahdistavalta ihmiseltä. Hirveä pommitus, vaikka toiset ovat HYVIN selkeästi viestineet, että eivät halua olla sinun kanssasi tekemisissä. Laittaisin estoon, jos olisit tuttavani.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 318: "No selkein olisi mennä suoraan töistä ystävän luo, tai hänen tulla sun luokse, ja syödä yhdessä. Tai mennä suoraan ja ottaa reissun varrelta noutoruokaa molemmille. Miksi menisit kotikautta, paitsi tietty koiran takia."
No varmaan nyt näin, kun lapset on jo aikuisia. Mutta jos mulla olisi edelleen toinen lapsi päiväkodissa ja toinen koulussa, niin ei voisi lähteä töistä suoraan jonnekin kaverilleen vaan kyllä sitä ensin pitäisi tulla kotiin.
Olet läski paska
Alue: Aihe vapaa
Kyllä oikeisiin ystäviin jaksaa pitää yhteyttä kiireisenkin arjen keskellä. Oikeat ystävät ovat niitä, jotka eivät vedä hernettä nenään, jos joskus menee vaikka kuukausikin ilman näkemistä ja maratoonipuheluita. Heille riittää satunnainen viestikin, koska eivät kuvittele, että ystävän tehtävä on toimia viihdekeskuksena perheettömälle ystävälle. Sen sijaan "ystävät", joilla ei ole mitään annettavaa karsiutuvat viimeistään ruuhkavuosiarjen keskellä.