Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tavallinen mies ei kelpaa naiselle enää?
17.12.2025 |
Minä olen elävä esimerkki.
Olen 184 cm. Saan toki kehuja ulkonäöstäni, minulla oli kuulemma kesällä glow up, ystävieni mukaan. Kuitenkaan, yhtä tapausta lukuunottamatta, naiset eivät lähesty minua. Tämä yksi tapaus oli kesällä rannalla, kun hieman nuorempi tyttö tuli kysymään minun yhteystietojani. En antanut, koska vaikutti liian nuorelta minulle.
Koulutukseltani olen siis lääketieteen tohtori, aika hyvästä perhetaustasta, kaikki akateemisia. Perintöäkin löytyy useita satoja tuhansia, mutta en leveile, niin naiset eivät tiedä siitä. Palkka on ihan hyvä, mutta pidän sen omana tietonani useimpien kanssa vuorovaikuttaessani.
Opiskeluaikoinani olin aktiivisempi, mutta silloinkaan en löytänyt vakituista suhdetta. Juhlissa tapahtui sitä ja tätä, mutta se jäi muutaman kerran tasolle, aina. Helsingin lääkiksestä valmistuin 2010-luvun alussa, nyt jo erikoistunut.
Se minulle on jäänyt epäselväksi, mikä minussa on vikana. Olen urheilullinen, mahaa ei ole, ja aika komeakin, kun kerran kehuja saan.
Kommentit (110)
21/110
|
17.12.2025 |
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te naiset sitten vaatisitte tämän lisäksi siltä ihannekumppaniltanne?
Ap
Pitäää olla mukava. Sinä et vaikuta mukavalta.
Miten en ole mukava? En kuvailisi itseäni porukan hupiukoksi, tosin suorituskeskeinen olen. Mikä antaa vaikutelman, etten ole mukava?
Millainen olet ihmisenä? Millaiset arvot sinulla on? Mitä harrastat ja mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Mitä kaipaat kumppanilta? Minkä kirjan luit viimeksi?
Aloituksesi perusteella olet ylimielinen täyspaska mulkero. Siksi et kelpaa.
Aloituksen kuvaus kuulostaa siltä inceleiden "profeetalta" Elliot Rogersilta, joka päätyi lopulta joukkoampumiseen.
Hänkin oli omasta mielestään järjetön saalis, jonka jalkoihin naisten olisi pitänyt laota automaattisesti koska olihan hän komea ja hieno autokin oli. Itse ei siis ikinä kysynyt naisilta edes kelloa. Mutta otti sen hylkäyksenä, että naiset eivät tulleet häntä pokaamaan mennen tullen. Jotenkin vielä ymmärrän siitä katkeroitumisen, jos monien kymmenien kertojen jälkeenkin joka ikinen nainen laidasta laitaan ja eri tilanteissa antaa pakit, mutta jos katkeroitumiseen riittää se, että kukaan muu ei tule sinulta kysymään, niin tarvitset apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen olet ihmisenä? Millaiset arvot sinulla on? Mitä harrastat ja mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Mitä kaipaat kumppanilta? Minkä kirjan luit viimeksi?
Luin viimeksi Richard Ruszyk: Introduction to counting and probability, matematiikkaa. Arvoiltani olen suorituskeskeinen, oikeistolainen. Tykkään ihmisistä, jotka saavat asioita aikaan, ja jotka ovat parempia kuin minä asiassa, jota he tekevät. Pidän älykkäistä ihmisistä, mutta nörttitytötkään eivät ole minun makuuni, koska pidän huolta ulkonäöstäni. Harrastan yleisurheilua ja autoilua. Perhe on tärkeä, terveys, hyvinvointi. Päihteitä en koskaan käytä, en ole koskaan käyttänyt, en koskaan tule käyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen kuvaus kuulostaa siltä inceleiden "profeetalta" Elliot Rogersilta, joka päätyi lopulta joukkoampumiseen.
Hänkin oli omasta mielestään järjetön saalis, jonka jalkoihin naisten olisi pitänyt laota automaattisesti koska olihan hän komea ja hieno autokin oli. Itse ei siis ikinä kysynyt naisilta edes kelloa. Mutta otti sen hylkäyksenä, että naiset eivät tulleet häntä pokaamaan mennen tullen. Jotenkin vielä ymmärrän siitä katkeroitumisen, jos monien kymmenien kertojen jälkeenkin joka ikinen nainen laidasta laitaan ja eri tilanteissa antaa pakit, mutta jos katkeroitumiseen riittää se, että kukaan muu ei tule sinulta kysymään, niin tarvitset apua.
Ja Elliot oli vielä raukkis ja ampui itsensä lopuksi.
Vaikutat ap älykkäältä ja sellaiselta, jolla ei ole ihan suoraviivaisin persoonallisuus. Vaikeampi löytää sopivaa. Suurin osa ihmisiähän on aika yksinkertaisia ja tyytyväisiä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylikoulutettu. Panostanut vain akatemiaa.
Kamalasti pelkoja, koska et uskalla tutustua ihmisiin. Joku ehdotti terapiaa, ehkä se voisi olla hyvä.
Kenen elämä sinä elät? Vanhempiasi tai joidenkin odotusten vai omaasi? Mitä sinä haluat. Omalta elämältäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan että sua sattuu. Olen pahoillani. Terapia voisi auttaa. Kävisit läpi vähän asioita lapsuudesta ja saisit keinoja tunteiden käsittelyyn. Sitten kun hyväksyisit itsesi paremmin, suhtautuisit ehkä itseesi ja muihin myötätuntoisemmin. Lempeän ja myötätuntoisen ihmisen seurassa muutkin viihtyy.
Olen aina ollut valikoiva seurani suhteen. Lukiossakin viihdyin oikeastaan vain akateemisesti lahjakkaiden henkilöiden parissa. Muistan vanhojen tansseistakin, että tyrmistyin, kun kuulin, että parini, johon olin tuolloin ihastunut, oli saanut matematiikasta kutosen. Hän myös piikitteli minua nörttiydestä, kun osallistuin kansalliseen matematiikkakilpailuun MAOL:iin. Jotkut eivät vain osaa arvostaa sitä, mitä itsellään ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen olet ihmisenä? Millaiset arvot sinulla on? Mitä harrastat ja mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Mitä kaipaat kumppanilta? Minkä kirjan luit viimeksi?
Luin viimeksi Richard Ruszyk: Introduction to counting and probability, matematiikkaa. Arvoiltani olen suorituskeskeinen, oikeistolainen. Tykkään ihmisistä, jotka saavat asioita aikaan, ja jotka ovat parempia kuin minä asiassa, jota he tekevät. Pidän älykkäistä ihmisistä, mutta nörttitytötkään eivät ole minun makuuni, koska pidän huolta ulkonäöstäni. Harrastan yleisurheilua ja autoilua. Perhe on tärkeä, terveys, hyvinvointi. Päihteitä en koskaan käytä, en ole koskaan käyttänyt, en koskaan tule käyttämään.
"Nörttitytöt eivät ole mieleesi, koska pidät huolta ulkonäöstäsi"?
Mites nämä mitenkään liittyy yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen olet ihmisenä? Millaiset arvot sinulla on? Mitä harrastat ja mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Mitä kaipaat kumppanilta? Minkä kirjan luit viimeksi?
Luin viimeksi Richard Ruszyk: Introduction to counting and probability, matematiikkaa. Arvoiltani olen suorituskeskeinen, oikeistolainen. Tykkään ihmisistä, jotka saavat asioita aikaan, ja jotka ovat parempia kuin minä asiassa, jota he tekevät. Pidän älykkäistä ihmisistä, mutta nörttitytötkään eivät ole minun makuuni, koska pidän huolta ulkonäöstäni. Harrastan yleisurheilua ja autoilua. Perhe on tärkeä, terveys, hyvinvointi. Päihteitä en koskaan käytä, en ole koskaan käyttänyt, en koskaan tule käyttämään.
Mikä vika nörttitytöissä on? Olisi yhteisiä asioita..
Parisuhteen löytäminen ei ole aina helppoa. Oma aktiivisuus toki auttaa, mutta yliyrittäminen ei useimmiten tuo toivottua tulosta, päinvastoin. Tasapainon löytäminen on joskua vaikeaa ja sattumallakin on osuutensa asioissa.
Mutta toivoa ei pidä heittää. Toisinaan onni kävelee vastaan aivan yllättäen, suhteen kaikki tärkeät elementit loksahtavat kohdalleen kuin itsestään ja se kaivattu toinen puolisko löytyy niin helposti, ettei oikein itsekään tajua, miten se tapahtui. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Tiivistetty johtopäätös
Kyse ei ole siitä, ettei tavallinen mies kelpaisi.
Kyse on siitä, että:
AP on rakentanut identiteettinsä saavutusten varaan
mutta ihmissuhteet vaativat haavoittuvuutta, läsnäoloa ja aloitteellisuutta
joita hän itsekin myöntää välttelevänsä
Keskustelu epäonnistuu siksi, että:
AP etsii vastausta rakenteista
kun ongelma on todennäköisesti vuorovaikutuksessa
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen löytäminen ei ole aina helppoa. Oma aktiivisuus toki auttaa, mutta yliyrittäminen ei useimmiten tuo toivottua tulosta, päinvastoin. Tasapainon löytäminen on joskua vaikeaa ja sattumallakin on osuutensa asioissa.
Mutta toivoa ei pidä heittää. Toisinaan onni kävelee vastaan aivan yllättäen, suhteen kaikki tärkeät elementit loksahtavat kohdalleen kuin itsestään ja se kaivattu toinen puolisko löytyy niin helposti, ettei oikein itsekään tajua, miten se tapahtui. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjä
Mummo tietää 👵🏻 🙏 💕 Mummon neuvoilla vaan rohkeasti eteenpäin, ap.
Aika tyypillinen esimerkki olet ylikoulutetusta, sellaisesta ihmisestä, joka on kokenut itsensä ja olonsa turvalliseksi siellä akatemian ja kirjojen seassa
Ihmisethän ne sinua pelottavat. Et usko riittävästi olevasi tarpeeksi omana itsenäsi, pitää suorittaa ja suorittaa akatemiaa ja milloin mitäkin.
Menepä rohkeasti tutustumaan ihan tavallisiin ihmisiin. Lopeta se muiden yläpuolella oleminen. Ihmisenä ihmisten joukossa. Ole sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ylikoulutettu. Panostanut vain akatemiaa.
Kamalasti pelkoja, koska et uskalla tutustua ihmisiin. Joku ehdotti terapiaa, ehkä se voisi olla hyvä.
Kenen elämä sinä elät? Vanhempiasi tai joidenkin odotusten vai omaasi? Mitä sinä haluat. Omalta elämältäsi?
Elän omaa elämääni. Taustaltani olen Etelä-Korea + Suomenruotsalainen. Siis sekarotuinen. Voiko tämä vaikuttaa?
Elämäni on suurimmaksi osin korkeamman tavoittelua, oman yrityksen kasvattamista. En oikeastaan liiku seurapiirielämässä, paitsi olen Suomalaisen klubin jäsen.
Alue: Aihe vapaa