Mitä 25-vuotiaan olisi pitänyt saada aikaan elämässään?
Kommentit (33)
Vierailija:
siihen mennessä lukio käytynä, ammatillinen tutkinto plakkarissa, 7 vuotta kestänyt avioliitto sekä 2 lasta.
7 vuotta naimisissa 25-vuotiaana. Ei kiitos minulle.
ap
mutta jos ei kertaakaan ole saanut luotua edes yhtä pidempää seurustelusuhdetta (esim. väh 3kk) niin se on jo outoa!
kouluja ehtii käymään, töitä tekemään, bilettämään hilettämään ja perhettä perustamaan, mutta jos ihmissuhteita (elämänkumppanillisessa mielessä) ei pysty tuohon ikään rakentamaan, niin sitten olisi aika itsekin ihmetellä...
Eipä juuri muuta, vuokralla asutaan.
Jokainen eläkööt niin miten parhaaksi kokee, ei ole mikään pakko seurustella jos ei halua.
Vierailija:
mutta jos ei kertaakaan ole saanut luotua edes yhtä pidempää seurustelusuhdetta (esim. väh 3kk) niin se on jo outoa!kouluja ehtii käymään, töitä tekemään, bilettämään hilettämään ja perhettä perustamaan, mutta jos ihmissuhteita (elämänkumppanillisessa mielessä) ei pysty tuohon ikään rakentamaan, niin sitten olisi aika itsekin ihmetellä...
Eli poikakaveri pitäis olla, opiskelupaikka tai vakityö. Asua omillaan tai poikakaverin kanssa, Viettää nuoruutta, juhlia ja tavata paljon kavereita
purkautunut kihlaus ja avoero, oma vuokrakämppä ja oma koira. Elin tosi kivaa sinkkuaikaa kunnes 26v tapasin nykyisen mieheni ja muutin yhteen hänen kanssaan. Sen jälkeen 27v kihloihin, 28v äidiksi, 29v. valmistuminen yliopistosta, 30v omistusasunto ja 31v naimisiin. Luulisin et olen ihan keskiverto näissä jutuissa! :)
Eikä minusta kenenkään tarvi roikkua yöjalassa ja baareissa. Ystävät ovat aina tärkeitä, mutta sellanen ylenmääräinen teini-iän pitkittäminen ja kännäily on kuvottavaa minkä ikäisenä tahansa. 25-vuotiaan pitäisi olla jo suht vakiintunut aikuinen.
Se ei tarkoita paritalon puolikasta, farmariautoa, koiraa ja kahta lasta sekä siippaa, vaan sitä, että tietää jo sen työn, mitä tahtoo tehdä, on koulutus edes aloitettu siihen, osaa sitoutua, jos sopiva kumppani tulee kohdalle jne.
ammatti, vakituinen työpaikka, olin kihloissa ja odotin ensimmäistä lastamme, vuokralla asuimme silloin.
Olen saman miehen kanssa neljättä vuotta. Asumme yhdessä vuokralla. Luin ensin yo:ssa yhtä tutkintoa, kunnes vaihdoin toiseen. En ole siis valmistunut mistään, ja olen vasta 28, kun valmistun!
Lapsia ei ole, eikä ole ihan vähän aikaan tulossakaan.
Käyn baarissa kerran kuussa, kesällä useammin.
Töissäkin käy, tosin vain kaupan kassalla.
Ehkä mä kelpaan itselleni sittenkin. Yhden maratonin olen juossut.
ap
Mutta tuntemieni " joulukakkuihmisten" perusteella ovat hyvin itsekkäitä ja joustamattomia. Ihmissuhde on kuitenkin kasvun paikka ja kehittää ihmistä melkoisesti. Kyllä mielestäni on outoa, jos ihminen ei kykene ihmissuhteisiin tai työstämään niitä. Sitäpaitsi kyllä jokainen kaksvitonen ansaitsee jo kokea olla rakastettukin.
Tämä on nyt vain minun mielipiteeni, käsittääkseni kysymyksellä lähinnä haettiin mielipiteitä. Vai olisiko jossain painettuna ohjeet asiaan?
Ja olen avoliitossa, naimisiin menossa.
2 lasta, oma asunto (tai pankin vielä), kaksi ammattia, ja työpaikka
tyyppiä naimisissa tuohon mennessä?!
minusta 25-vuotiaaksi mennessä pitäisi olla saavuttanut itsenäisyys (juuri niinkuin joku sanoi: ei ainakaan asu vanhempien luona enää) ja saanut jonkinlaisen (realistisen) käsityksen omasta itsestään: mihin on kykyjä, mihin ei ollenkaan, mitä pitäisi ekhittää ja mitä se vaatisi, mitä suurinpiirtein elämältään haluaa/ toivoo jne. Pitäisi olla kokemusta seurustelemisesta (enemmmän kuin 2kk kerrallaan) ja työkokemusta, vaikka olisikin opiskelija.
Mutta jos jokin noista puuttuu, ehtiihän niitäkin vielä hankkai
3 vuotta ulkomailla asumista ja opiskelua,
pari pitkää suhdetta, viimesimmästä jäin yksinhuoltajaksi.
Ammatti löytyy, opiskelen iltaisin (kotihoidontuella siis vielä).
Asumisoikeusasunto löytyy...
Etsin töitä ja mahdollisesti sitä miesystävääkin jossain vaiheessa ;)
omistusasunto, farmari ja pari mukulaa
voi olla täysin epäkypsä ihminen. Ei se mitään kerro. Vanhemmuus toki kasvattaa, mutta ei kaikkia.
Pitäisi oppia prioirisoimaan asioita elämässään ja huomata mitkä asiat sopivat itselle ja mitkä eivät.
Loppujen lopuksi suurimman osan elämä rakentuu samoista palikoista. Ei sillä ole väliä missä järjestyksessä ne pinoaa.
Näin siis, jos kyse on terveestä ja " normaalista" 25-vuotiaasta.
Mutta muuten en ajattele, että 25-vuotiaalla pitäisi olla tietty määrä mammonaa, opintoja, ammatti, lapsia, mies tmstms. Elämäänsä voi rakentaa niin eri tahtiin ja eri reittejä.
Mulla on 25 vuotiaana opintoja vielä 2 vuotta,työpaikka,lapset tehty,kihlattu,oma talo..
Mutta aloitinkin erittäin aikaisin. Nyt olen omasta mielestä vasta henkiseti kypsä.
Pahoinpitelykokemuksia, pahoinpitelykokemus poikaystävän taholta joka johti aborttiin. Oli kosittu kaksi kertaa. 17 v tutustuin naimisissa olevaan mieheen, joka käytti väärää nimeä eli kusetti, mutta erosi. Ulkomailla muslimisheikki olisi halunnut ostaa 4,5 miljoonalla dollarilla + vanhemmilleni talo ja täysi ylöspito (usko tai älä tämä viimeinen!).
Ainakin minun tuttavapiirissä. Monella on jo lapsia,ja osalla jo avoero takana,mutta vasta nyt -82 syntyneet tietävät mitä haluavat elämältään. Monet ovat aloittanet uuden alan opinnot jne.
siihen mennessä lukio käytynä, ammatillinen tutkinto plakkarissa, 7 vuotta kestänyt avioliitto sekä 2 lasta.