Ei ihmisiä näe tai tapaa enää missään

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat töiden jälkeen "väsyneitä" mutta kummasti aikaa ja virtaa riittää töiden jälkeen somessa pyörimiseen.

Somen etu on, että voit itse valita, millaisia tai kenen juttuja luet. Voit myös samalla katsoa vaikka Netflixiä tai kuunnella musiikkia. Lisäksi voit välillä tehdä jotain  muuta kuten vaikka käyttää koiran ulkona, käydä kaupassa, laittaa ruokaa jne ja jatkaa taas sen jälkeen. Toisen ihmisen seurassa pitää keskittyä tähän ihmiseen eikä voi esimerkiksi sanoa, että odota tässä, tulen tunnin päästä takaisin. Sen vuoksi some ei ole niin virtaa kuluttavaa.

Some alkaa tekemään vahinkoa huomaamatta jos jatkuvasti poikkoilee somessa sinne tänne eikä sen sijaan keskityä yhden ihmisen kanssa viettämään aikaa,

Otinkin lähinnä kantaa siihen, miksi työpäivän jälkeen jaksaa olla somessa, mutta ei jaksa lähteä tapaamaan muita ihmisiä.

Missä sä haluaisit nähdä ja tutustua? Kaupan kassajonossa? Bussipysäkillä? Bussissa tai metrossa?  Kirjastossa?

Kaikissa harrastuksissa on ne omat sisäpiiriläiset, joihin on ulkopuolisen hankala päästä. Sama koskee yhdistyksiä ja mitä tahansa. Olenkin tähän niin kyllästynyt että tyydyn vain omaan seuraani. Ystäviä tapaan tosi harvoin. Heilläkin on olevinaan kiire. On suorastaan harvinaista kahvitella nykyään. Ilahduin kovasti kun äitini ja veljeni kävivät kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Missä sä haluaisit nähdä ja tutustua? Kaupan kassajonossa? Bussipysäkillä? Bussissa tai metrossa?  Kirjastossa?

Minua ei haittaa vaikka minulle alkaisi joku juttelemaan ollessani kävelyllä. Itse jos koittanut vaihtaa muutaman sanan puolitutulle jos tullut kävelyllä vastaan ei toisella ole ollut edes muutamaa sekunttia aikaa jutella kun kiire ties minne.

Mä olen nuoresta asti aina ruvennut juttusille ihmisten kanssa. Nyt olen keski-ikäinen nainen. Esim jokainen mummu, joka haluaa kävelyllään pysähtyä rapsuttelemaan mun koiraa ja rupatella saa minusta hetkeksi seuraa tai kassajonossa voin vaihtaa muutaman sanan jne. Mutta en ole etsimässä ystäviä saatika kumppania, rupattelen vaan kaikkien kanssa. Eli älä pliis lue mitään rivien väliin, vaikka käyn yksinäni konsertissa/tapahtumissa ja vastaan sulle ystävällisesti.

Kaupassa käydessä kyllä huomaa että ihmisillä on aikaa vaihtaa sana jos toinenkin. Mieluiten kaikista ruuhkaisimmassa hyllyvälissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä sä haluaisit nähdä ja tutustua? Kaupan kassajonossa? Bussipysäkillä? Bussissa tai metrossa?  Kirjastossa?

Minua ei haittaa vaikka minulle alkaisi joku juttelemaan ollessani kävelyllä. Itse jos koittanut vaihtaa muutaman sanan puolitutulle jos tullut kävelyllä vastaan ei toisella ole ollut edes muutamaa sekunttia aikaa jutella kun kiire ties minne.

Suomessa tosiaan vastaantulijat ovat yleensä menossa jonnekin. Johtuu ihan ilmastostakin, ettei kesää lukuunottamatta vain vietetä aikaa ulkona. Ihmisillä voi myös ihan oikeasti olla kiire. Hakemaan lapsi päiväkodista, kiirehtiä kotiin, kun pitää viedä koululainen harrastuksiinsa, ehtiä bussipysäkille tai vaikka yhtiökokoukseen jne. Tai sitten vaan ei haluta jäädä juttelemaan. Mulle puolitutut kyllä juttelee useinkin, kun olen koiran kanssa ulkona. Vanha koira jo ja mieluiten se nuuskii vaan pusikoita, joten meistä jo päältä näkee, että meillä ei ole kiire minnekään. 

Ap on kyllä siinä oikeassa, että ei meillä oikein ole mitään "tutustumispaikkoja". Siis paikkoja, mihin mentäisiin nimenomaan vain tutustumaan uusiin ihmisiin. Oletus lienee, että mennään tekemään jotain muiden kanssa ja siinä tekemisen ohessa tutustutaan. Opiskelupaikka, työpaikka, harrastus, taloyhtiön pihatalkoot tms. Myös siinä ap taitaa olla oikeassa, että me suomalaiset ei edes kaivata mitään isoa sosiaalista verkostoa. Pari hyvää ystävää ja muutama kaveri riittää ihan hyvin perheen ja lähisuvun lisäksi. Varsinkin, jos työ on sellaista, missä ollaan paljon tekemisissä muiden ihmisten kanssa. 

Miksi pitäisi haluta tutustua tuntemattomiin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi haluta tutustua tuntemattomiin?

Miten sinä aikoinaan tutustuit tuntemiisi ihmisiin vai tulivatko ne lahjapaketissa kaveriasetuksilla kotiovellesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi haluta tutustua tuntemattomiin?

Miten sinä aikoinaan tutustuit tuntemiisi ihmisiin vai tulivatko ne lahjapaketissa kaveriasetuksilla kotiovellesi?

Vietän aikaa lähinnä perheen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi haluta tutustua tuntemattomiin?

Aika nopeasti oltaisiin kuoltu lajina sukupuuttoon jos kukaan ei tutustuisi keneenkään. Ja sinulle voi olla yks ja sama olla yksin tutustumatta keneenkään mutta suurimmalle osalle ei.

Olen tehnyt saman havainnon. Tosin tämä Suomessa. Ulkomailla en ole paljoa käynyt, mutta Suomessa jutellut ulkomaalaisten kanssa ja ovat kyllä ihan eri kaliiberia. Oletko kokeillut tutustua Suomessa asuviin/oleskeleviin ulkomaalaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi haluta tutustua tuntemattomiin?

Miten sinä aikoinaan tutustuit tuntemiisi ihmisiin vai tulivatko ne lahjapaketissa kaveriasetuksilla kotiovellesi?

Kyllä. Tai mökille lähinnä. 

Vierailija kirjoitti:

Aloita joku sosiaalinen harrastus. Harrastuksissa ihmisillä ei ole kiire ja ehtivät rupatella. Yhteinen kiinnostuksen kohde yhdistää myös ja harrastuksessa näette säännöllisesti. Kokkikoulu, paritanssi, savenvalanta, uuden kielen opiskelu, juoksuklubi tms.

Ja vaikkei edes ystävystyisi kenenkään kanssa harrastuksessa, niin ihmiselle on henkisesti hyväksi puhua toisten ihmisten kanssa kasvotusten ja tehdä asioita yhteistyössä toisten ihmisten kanssa säännöllisesti. Vaikka se asia olisi joku suht yhdentekevä juttu kuten vieraan kielen harjoittelu puhumalla parin kanssa tai tanssin harjoittelu. Meillä vaan on vaistomainen tarve tehdä asioita yhdessä, koska lajimme on kehittynyt selviämään sosiaalisissa ryhmissä.

Vierailija kirjoitti:

Töissä kyllä tapaa ihmisiä jo ihan liikaa. 

Kuka tapaa, kuka ei.

Jos työ on yksinäinen tai ne kontaktit ovat etäisiä, voivat elämästä puuttua sosiaaliset ä kontaktit tyystin.

Olen maanviljelijä, eikä tässä hommassa enää juuri ketään tapaa.

Korona sotki kaiken. Kaipaan aikaa ennen Koronaa. Nyt vai muisto hyvästä ajasta. 

 

Vierailija kirjoitti:

Korona sotki kaiken. Kaipaan aikaa ennen Koronaa. Nyt vai muisto hyvästä ajasta. 

Korona tosiaan hankaloitti uusien ihmisten tapaamista, kun porukka kävi lähinnä vaan kaupassa, apteekissa ja lähitöissä olevat työpaikoillaan. Toisaalta monilla ihmisillä olikin sitten töiden jälkeen enemmän aikaa, kun harrastuspaikat, ravintolat yms oli kiinni. Nyt on kuitenkin ollut pitkään kaikki taas normaalisti auki, joten ihmiset taas enemmän kiireisiä kuin koronan aikana. 

Missään jumpissa en ainakaan itse koskaan tutustunut kehenkään. Joskus tuli vaihdettua pukuhuoneessa muutama sana. Ystäviä olen saanut lasteni kavereiden vanhemmista, kun olivat pieniä. Työpaikoilta myös.

Miljoona tykkäystä. Pimppini sihisee suorastaan miesten antamasta huomiosta peppukuvilleni.

Niin en tiedä. Itse koen olevani niin "puhki" työpäivän jälkeen, että ei jaksa juuri nähdä edes jo olemassa olevia kavereita tai tuttavia. En edes tee mitään äärimmäisen henkisesti raskasta työtä, mutta ajattelua vaativaa asiantuntijatyötä kuitenkin. Ne energiat mitä on jäljellä menee liikuntaharrastuksiin, koska muutoin lihoisin ja rapistuisin pois. Loppuaika menee sitten sohvalla yksin tai miesystävän kanssa. Ihan kamalaa, että käytännössä pelkästään lomalla tulee elettyä sillä tavalla kuin haluaisi.