Lue keskustelun säännöt.
Miksi mulle piti tulla sellainen kohtalo, että elämässä on tapahtunut paljon ikäviä asioita joille en ole itse voinut mitään
14.12.2025 |
On ollut vakavia sairauksia kuten syöpää, on sydänvika jota ei olisi voinut mitenkään ennalta ehkäistä. Lapsen sairaus ja siitä seurannut iso leikkaus. Silloisen puolison työtapaturma ja siitä aiheutuneet erinäiset ongelmat. Todella kipeä avioero ja siitä seuranneet ahdistus, masentuneisuus, univaikeudet. Rakkaan lemmikin vakava sairaus ja lopettaminen. Siinä nyt osaa mun elämästä yli 25 vuoden ajalta.
En jaksaisi enää. Aina kun jotakin kivaa on elämässä ja on helpompaa elämää, niin aina tulee jotakin todella ikävää. Eilinen ilta oli taas ahdistava ja mieli oli musta. Mulla on kyllä ystäviä ja sukulaisia joille puhua, mutta en ole pystynyt kaikkia omia tunteita ja ajatuksia kertomaan. En ole kertonut sitä, että vuosi sitten synkkinä hetkinä mietin ajavani autolla päin kalliota.
Kuinka paljon yhden ihmisen pitää jaksaa? Mitä pahaa mä olen muka tehnyt, että olen ansainnut tällaisen kohtalon? Kaikki alkoi jo silloin kun olin 19-vuotias ja sairastuin ensimmäisen kerran syöpään.
Kommentit (105)
Ehkä sinun pitää vaihtaa asennetta. Iloitse enemmän, vaikka siitä että sinulla on lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun pitää vaihtaa asennetta. Iloitse enemmän, vaikka siitä että sinulla on lapsi.
Just joo. Et sitten lukenut mun aloitusta. En jaksa enää.
Ap
Miksi pitää tukkia sitä uskontoa joka asiaan?
Missä se Jumala ja Jeesus on ? Ei se ainakaan meitä auttanut. Antoi puolisoni kuolla syöpään. Niin jäi meidän pienet lapset ilman isää. Sekö oli Jumalan tahto? Jos niin aika paska ja julma tyyppi tuo Jumala. En mieluusti enää ikinä sekaannu mihinkään uskontoon.
Miksi pitää tukkia sitä uskontoa joka asiaan?
Missä se Jumala ja Jeesus on ? Ei se ainakaan meitä auttanut. Antoi puolisoni kuolla syöpään. Niin jäi meidän pienet lapset ilman isää. Sekö oli Jumalan tahto? Jos niin aika paska ja julma tyyppi tuo Jumala. En mieluusti enää ikinä sekaannu mihinkään uskontoon.
Anteeksi, jos mä loukkasin omalla kommentilla. Mä olin tuo, joka lähti nukkumaan hoidettuaan hermoaan.
Sairastaminen on erityisen raskasta. Nykyään sairastelevat ovat ihan heitteillä.
Nyt oikeasti hyvää yötä. Yritetään saada nukuttua hyvät unet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oikeassahan se henkilö oli jolle kommentoit. Aloittaja on omaksunut itselleen uhrin identiteetin. Uhrin identiteetti on aloittajalle henkisesti hyvin raskas. Raskaan elämän lisäksi. Mikäli hän luopuisi siitä, jäisi kannettavaksi vain se elämä. Puolet helpommalla pääsisi.
Myös minä olen elänyt hyvin tapahtumarikasta elämää, johon on liittynyt paljon ikäviä asioita. En kuitenkaan ole uhri. Itse asiassa moni asia tai tapahtuma, vaikkei kaikki, on ihan omien valintojeni myötä elämääni tullut. Ja jopa niiden tapahtumien suhteen joihin en ole mitenkään vaikuttanut, voin vaikuttaa miten niihin suhtaudun.
Oletko todellakin niin yksinkertainen, että et ymmärrä ihmisten jaksamisen olevan erilaista? Ei kaikki ole samanlaisia kuin sä. Säkin vain vittuilet, että ap on uhriutuja. Jaa, että ihminen joka väsyy taakkansa olla on vain uhriutuja. VMP.
Opettele olemaan kiitollinen arjesta, siitä ihan tavallisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oikeassahan se henkilö oli jolle kommentoit. Aloittaja on omaksunut itselleen uhrin identiteetin. Uhrin identiteetti on aloittajalle henkisesti hyvin raskas. Raskaan elämän lisäksi. Mikäli hän luopuisi siitä, jäisi kannettavaksi vain se elämä. Puolet helpommalla pääsisi.
Myös minä olen elänyt hyvin tapahtumarikasta elämää, johon on liittynyt paljon ikäviä asioita. En kuitenkaan ole uhri. Itse asiassa moni asia tai tapahtuma, vaikkei kaikki, on ihan omien valintojeni myötä elämääni tullut. Ja jopa niiden tapahtumien suhteen joihin en ole mitenkään vaikuttanut, voin vaikuttaa miten niihin suhtaudun.
Oletko todellakin niin yksinkertainen, että et ymmärrä ihmisten jaksamisen olevan erilaista? Ei kaikki ole samanlaisia kuin sä. Säkin vain vittuilet, että ap on uhriutuja. Jaa, että ihminen joka väsyy taakkansa olla on vain uhriutuja. VMP.
Jokainen meistä väsyy ajoittain taakkansa alle, kun sitä on riittävästi. Ilman uhrin identiteettiä siitä alhosta on kuitenkin helpompi nousta.
Vierailija kirjoitti:
Opettele olemaan kiitollinen arjesta, siitä ihan tavallisesta.
VMP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista kommenttia ap odottaa?
Eihän siihen kukaan osaa vastata miksi jollekin tapahtuu enemmän huonoja asoita kuin jollekin toiselle. Osaan asioista voi itse vaikuttaa ja osaan ei. On myös monia ihmisiä, joiden vaikeudet eivät näy muille ja niistä ollaan hyvin hiljaa. Itse en ole vielä tavannut 50+ ikäni aikana ihmistä, jolla ei jotain ongelmia ole. Kyllä ne vähintään kertautuu omien lasten tai lastenlasten ongelmina. Tähänkin on osuva sanonta: "Älä kadehdi niiden iloja, joiden suruja et tunne."
Ei tarvi olla uskovainen, mutta tyyneysrukouksessa on se punainen lanka, millä kohdata vaikeat asiat elämässä. Jos ei halua pyytää Jumalaa apuun, niin toivoa, että oma ajatusmaailma muuttuu positiiviseksi vaikeuksienkin keskellä. Itseemme se vaikuttaa, miten me suhtaudutaan asioihin - jäädäänkö niihin vellomaan, vaikka asioille ei mitään voi vai mennäänkö eteenpäin. Tyyneysrukous: "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan."
Jaksamista sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ajattelu, että jotkut pääsee helpommalla on vain sinun ajatuksesi. Et voi tietää kenenkään tuntemattoman tai tutunkaan suruja ja vastoinkäymisiä.
Heippa, ei minulla ole sinulle näin keskustelupalstalla paljoakaan annettavaa, mutta sanoisin, että sinnikkäästi vain eteenpäin ja kun mietit, on varmasti tullut hyviäkin asioita vastaan, älä anna niiden hautautua murheellisen mielen ja elämänkolhujen alle vaan nosta ne keskiöön ja odottele, hyviä asioita tapahtuu lisää. Puhun kokemuksesta, itselläni syöpä myös ja paljon vastoinkäymisiä jo lapsuudessa ja aikuisuudessa, kuten juuri myös lapsen vakava sairaus ja iso leikkaus, avioero jne. Olen kuitenkin sinnikkäästi aina kiivennyt yli vastoinkäymisistä. Älä jää tulee makaamaan vaan suunnittele tulevaisuuttasi ja tee uusia asioita, vaikka opiskele. Sen voin sanoa, että luonteeseeni on näistä elämänkolhuista jäänyt piirteitä, jotka eivät ole kadonneet: ahdistun helposti, pidän murheet sisälläni näyttämättä niitä muille, herään joskus öisin polttavaan kauhuun ja huoleen, joita sitten yritän ottaan hallintaan, nukun huonosti. Kannattaisiko sinun jutella asioistani lääkärin kanssa, jospa sieltä löytyisi apua ja pääsisit pahimman vaiheen yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP kanssa voin jakaa kokemukset. Minulla on enään jäljellä 2 sekkua ja 3 sisarusta. Kaikki muut ovat kuolleet ja olen läpikäynyt avosydänleikkauksen, kasvohalvauksen ja muutaman psykoosin. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä psyykkisin syin. Nyt odotellaan mitä paljastuu kyhmystä minun kiveksestä. Joten tsemppiä AP ja kaikki muutkin joita elämä on koetellut.
Olet mennyt eteenpäin vaikeuksista huolimatta, ja menet edelleen. Näen sen myös niin, että kyllä sulla on selviytymiskykyä, ja tahtoakin varmaan. Voi olla enemmän kuin arvaatkaan. Ikäviä noi asiat silti on.
Oikeastaan vertailu toisiin ihmisiin on aika turhaa, koska kaikki kokemukset on subjektiivisia ja olosuhteet ihan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on vaikeaa, vaikka ulkopuoliset ei siitä tietäisikään.
Tosiasia on, että kyllä jotkut pääsee elämässä paljon helpommalla kuin toiset.
Et voi tietää kenenkään todellisia kokemuksia, kaikki kun ei näitä kerro.
Minä voin tietää omani ja osan jonkun muun vastoinkäymisistä. Siten pystyn toteamaan, että jollain muulla on mennyt vielä minuakin huonommin. Kokeilkaa vaikka, niin se on. Ja ihan varmasti on niitä, jotka ovat saaneet paremmat kortit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on vaikeaa, vaikka ulkopuoliset ei siitä tietäisikään.
Tosiasia on, että kyllä jotkut pääsee elämässä paljon helpommalla kuin toiset.
Et voi tietää kenenkään todellisia kokemuksia, kaikki kun ei näitä kerro.
Minä voin tietää omani ja osan jonkun muun vastoinkäymisistä. Siten pystyn toteamaan, että jollain muulla on mennyt vielä minuakin huonommin. Kokeilkaa vaikka, niin se on. Ja ihan varmasti on niitä, jotka ovat saaneet paremmat kortit.
Mutta et voi tietää koko totuutta. Itse olen kärsinyt väkivallan uhasta lapsuudessa ja aikuisena lapsettomuus on ollut elämäni merkittävin tragedia. Tästä ei kuitenkaan tiedä kukaan ulkopuolinen, terveydenhuollon henkilökuntaa lukuunottamatta. Muut ajattelevat että olen vapaaehtoisesti lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on vaikeaa, vaikka ulkopuoliset ei siitä tietäisikään.
Esimerkiksi itse en ole kertonut kenellekään pelottavasta kodin ilmapiiristä mitä jouduin lapsena kokemaan, pelkäsin joutuvani perhesurman uhriksi. Luokkakaverien mielestä lapsuuten oli varmaan ihan tavallinen ja huoleton.
Eihän tuo tarkoita sitä, että kaikilla olisi elämässään yhtä paljon hyvää ja yhtä paljon huonoa kuin muillakin. Tässä oikeastikin on isoja eroja ihmisten välillä.
Kunpa pääsisin kipuja kärsimästä.