Mitä pitää tehdä kun lapset riehuu eikä tottele?
Tiedätte kyllä, sellaista päätöntä ylikierroksilla juoksemista, sohvalla pomppimista, sohvatyynyjen heittelemistä ja vastaavaa ympäriinsä riehumista, joka on heidän mielestä hauskaa, mutta jossa hajoaa huonekalut ja taulut seiniltä ja helposti lapset myös satuttaa itsensä vahingossa siinä. Ensin tietenkin pyydetääb lopettamaan, kun vain jatkuu niin ehkä karjaistaan, että nyt loppuu, kun ei lopu niin seuraavaksi ehkä perutaan jo koko ensi vuoden karkkipäivät (kärjistys). Mutta kun mikään puhe ei tehoa eikä riehuminen lopu, niin mitä silloin pitää tehdä?
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Riehuvien lasten kanssa pitää mennä pihalle ja antaa siellä purkaa energiaansa. Kyllä rauhoittuvat.
Entä jos ne riehuu kun pitäisi syödä iltapalaa tai mennä nukkumaan? Vietkö silloinkin ne pihalle? Ei, ulkoilu ei ole vastaus ihan kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riehuvien lasten kanssa pitää mennä pihalle ja antaa siellä purkaa energiaansa. Kyllä rauhoittuvat.
Entä jos ne riehuu kun pitäisi syödä iltapalaa tai mennä nukkumaan? Vietkö silloinkin ne pihalle? Ei, ulkoilu ei ole vastaus ihan kaikkeen.
Jos lapset jatkuvasti ilmaisevat joka tilanteessa turhautumistaan riehumisen kautta, niin sitten voi kasvattaja katsoa vähän peiliin ja pohtia omia valintojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riehuvien lasten kanssa pitää mennä pihalle ja antaa siellä purkaa energiaansa. Kyllä rauhoittuvat.
Entä jos ne riehuu kun pitäisi syödä iltapalaa tai mennä nukkumaan? Vietkö silloinkin ne pihalle? Ei, ulkoilu ei ole vastaus ihan kaikkeen.
Jos lapset jatkuvasti ilmaisevat joka tilanteessa turhautumistaan riehumisen kautta, niin sitten voi kasvattaja katsoa vähän peiliin ja pohtia omia valintojaan.
Kasvattaja? Miksi käytät tuollaista outoa kieltä arkisista asioista?
Kaikki kiva pois jos eivät tottele. Ei herkkuja, ei ruutuaikaa, ei mitään mistä pitävät. Asiat takaisin vasta kun käytös on toivotun mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riehuvien lasten kanssa pitää mennä pihalle ja antaa siellä purkaa energiaansa. Kyllä rauhoittuvat.
Entä jos ne riehuu kun pitäisi syödä iltapalaa tai mennä nukkumaan? Vietkö silloinkin ne pihalle? Ei, ulkoilu ei ole vastaus ihan kaikkeen.
Jos lapset jatkuvasti ilmaisevat joka tilanteessa turhautumistaan riehumisen kautta, niin sitten voi kasvattaja katsoa vähän peiliin ja pohtia omia valintojaan.
Kasvattaja? Miksi käytät tuollaista outoa kieltä arkisista asioista?
Koska tuo kirjoittaja on vaka-alalla työskentelevä viisastelija. Joka ei halua aidosti auttaa vaan haluaa ilkkua. Ja tekee sen mukahienon fasadin takaa.
Tassuttele, sanoita ja ymmärrä loputtomiin niin saat kasvatettua röyhkeän häirikköpenskan.
Riittää kun sanoo painokkaasti "Nyt kertakaikkiaan HYI!"
Jos ei loppunut kun sanoin, menin ihan hiljaa sänkyyn makaamaan tulivat kohta ihmeissään viereen kun eivät enempää huomiota saaneet
Vierailija kirjoitti:
Riittää kun sanoo painokkaasti "Nyt kertakaikkiaan HYI!"
Liian laimea ilmaisu. Korota ääntäsi ja sano, että nyt prkl tuo perseily loppuu tai et saa ruokaa ja ruutuaikakin on nolla tuntia seuraavan kuukauden.
Vierailija kirjoitti:
Tassuttele, sanoita ja ymmärrä loputtomiin niin saat kasvatettua röyhkeän häirikköpenskan.
Paitsi, että on tutkittu ja todistettu, että häirikkölapset tulevat juurikin näistä väkivaltaisista ja levottomista kodeista. Häiriköinti on oireilua huonoista kotioloista.
Entä jos ne riehuu kun pitäisi syödä iltapalaa tai mennä nukkumaan? Vietkö silloinkin ne pihalle? Ei, ulkoilu ei ole vastaus ihan kaikkeen.
-Selvennetään: ei, ulkoilemaan ei viedä vasta siinä vaiheessa kun lapsi riehuu. :D vaan pyritään huomioimaan että päivän/viikon aikana ym on tarpeeksi aktiviteetteja, ulkoilua jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää kun sanoo painokkaasti "Nyt kertakaikkiaan HYI!"
Liian laimea ilmaisu. Korota ääntäsi ja sano, että nyt prkl tuo perseily loppuu tai et saa ruokaa ja ruutuaikakin on nolla tuntia seuraavan kuukauden.
Mitenköhän surullista on sellaisen ihmisen elämä, joka fantasioi pienelle lapsille huutamisesta ja pelottelusta..
Noissa vakalaitoksissa on usein täysi kaaos. Lapset hyppivät seinille ja käyvät vakalaisten kimppuun.
Se kuri mikä entisajan päiväkodeissa oli on muisto vain. Silloin oli päikkytädeillä keinot ja asenne ihan erilaisia.
-Ja tämä liittyi vinkkeihini miten? Kiitos lannistuksesta. Tiedoksesi, että negatiivisten ihmisten kasvattamat lapset ei voi kovin hyvin.
Ei kerro mitään ammattitaidostani sinun kommenttisi. :)
Vierailija kirjoitti:
Kai tuo Isä pystyy pitämään lapsia kiinni ilman että rimpuilevat irti? Kerroit että olet pienikokoinen nainen ja lapsethan jo suht isoja.
Ihmetyttää tosiaan tuo miehesi, miks ei osallistu lasten kasvatukseen, eikä miehenä pidä mitään kuria? Uskomatonta.
Siispä isiä tarvitaan tällaiseen kasvatukseen, kun muut keinot, lässyttäminen jne. Eivät tepsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riehuvien lasten kanssa pitää mennä pihalle ja antaa siellä purkaa energiaansa. Kyllä rauhoittuvat.
Entä jos ne riehuu kun pitäisi syödä iltapalaa tai mennä nukkumaan? Vietkö silloinkin ne pihalle? Ei, ulkoilu ei ole vastaus ihan kaikkeen.
Jos lapset jatkuvasti ilmaisevat joka tilanteessa turhautumistaan riehumisen kautta, niin sitten voi kasvattaja katsoa vähän peiliin ja pohtia omia valintojaan.
Kasvattaja? Miksi käytät tuollaista outoa kieltä arkisista asioista?
Kaverivanhempi?
Jos riehuminen on alkanut kouluikäisenä, niin silloin todennäköisesti koulu kuormittaa, saa sieltä vaikutteita, ja ja/tai koulupäivien liikuntamäärä on liian pieni (jos istutaan).
Silloin auttaa aika, jotta lapsi tottuu koulunkäyntiin, se ettää mietitään mitä vapaa-aikaan täytyy lisätä, esim liikunta tai myy hyvinvointia lisäävä harrastus, ja mietitään lapsen kaverisuhteita, taitoja, ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lapset kiinni. Pysäytä ne! Rajat ja rakkaus. "Kiristä" kasvatus, opeta lapsille rajoja ja tottelemista.
Tätä olen tehnytkin. Eli ottanut kiinni, niin hellästi kuin ikinä vain pystyy. Tarkoituksena vain pysäyttää. Mutta lapset alkaa itkemään ja huutamaan täysiä älä äiti satuta ja puhuvat viikon siitä että äiti satutti. Vaikka oikeasti en millään tavalla satuttanut, ainoastaan pysäytin menon omalla kädellä. Kukaan muukaan ei sen hellemmin pystyisi pysäyttämään lasta. Mutta jos siinä lasta sattuu sitten vahingossa, kun se rimpuilee niin kovin, niin miten tällainen tilanne oikein on tarkoitus hoitaa?
Huhhuh. Vanhemmuus hukassa, taas.
Toivon että olet provo.
👍
Helenassa on näkynyt tuo voitonriemu, kun tuuttasi raivoränttejä ivallinen virne suupielessä. Hehkui oikein, kun kuvitteli olevansa koko Suomen silmissä ihailtu ja voiton puolella.
Tipahdus on ollut raju. Somen hyviä ja huonoja puolia. Somen kautta on saanut näkyvyyttä ja apinoita. Mutta somen kautta on paljastunut myös totuus.
Kun narsistit on saaneet ennen suomea puuhailla rauhassa parisuhteissa ja työpaikoilla, ovat he ehtineet saada paljon pahaa aikaan. Nyt some on raaka ja kun tuot valheesi ja manipulastiosi esille, on vaarana, että kaikki eivät usko näitä juttuja.
Helena taistelee nyt näkymätöntä "some kansaa" vastaan. Hän ei tiedä, keitä ovar hänelle nauravat ja sekös raivostuttaa
Helena poistaa itselleen epäedulliset kommentit. Sieltä poistui jonkun miehen rehelliset kirjoitukset Helenn toimista. Tässä tuore, hyvä (naisen) kirjoitus hänelle, saa nähdä mitä tekee:
"Sivustaseuraajana on pakko sanoa, että sinä itse omilla toimillasi olet vastuussa myös tapahtuneista asioista. Julkisuudessa esitetyt päätökset viranomaisten taholta ovat lainmukaisia ja -voimaisia. Käsittääkseni sinulle on tarjottu myös erilaisia rahallisia sopimuksia riitelyn lopettamiseksi, mutta olet torjunut ne. Koet maineesi ryvettyneen, mutta jos katsot omia aiempia päivityksiäsi, olet ryvettänyt vastapuolta monin verroin enemmän. Kaikesta riitelystä ja metelistä kärsivät eniten lapset, tietysti. Koet hävinneesi taistelun ja katkeruus on ymmärrettävää. Esiinnyt uskovana ihmisenä. Oletko kenties unohtamut muutamia perussääntöjä, jotka uskovaisia koskettavat: 10 käskyä....Anteeksianto, sopiminen ja rakkaus heitä kohtaan, jotka ovat kenties sinua vastaan rikkoneet. Viha on myrkkyä sielulle. Menneet kannattaa jättää taakse ja elää tätä päivää, suunnitella tulevaa. Tulet katumaan näitä hukkaan heitettyjä, repiviä riidan vuosia kun sen sijaan olisit voinut ja voisit rakentaa elämääsi uusiin puitteisiin positiivisemmalla asenteella. Ajattele enemmän järjellä kuin tunteella."
Totta, Helenahan julisti, että avioerossa kestää vielä vuosia. Mutta kaikki avioeroon liittyvä mm.omaisuus/avioehto/Kakskerta, lasten asiat on jo käsitelty jenkeissä monessa eri oikeusasteessa. Siellä tie on käyty loppuun. Enää on Suomessa kesken valituksia pikkuasioista, joilla ei tule olemaan merkitystä, kunhan saa pitkittää. Ja tosiaan luulivat Helena ja Erno, että koko valitusprosessin ajan Helena voi asustella exän omistamalla kiinteistöllä ilman lupaa. Sinänsä jännä, että lakimiehelle tuo on ollut ok. Sen verran selkeää, että Mikko omistaa. Helenan 100000€ tekemä panttaus Kakskerrasta juuri ennen avioeroa ja sovittelua lienee olevan yksi kesken olevista asioista, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lasten Isä?
Mitähän sekin tähän liittyy?
Ne kesvatuksen metatyöt eli järjissään olevien lapsien kasvatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tässäkääm ketjussa ap saanut yhtään kunnollista neuvoa. Joko on neuvottu sellaista, mitä ap on jo yrittänyt ja toimimattomaksi todennut tai sitten on neuvottu laitonta kuritusväkivaltaa.
Samaa mieltä muuten paitsi, että Ap on jostain syystä täysin sivuuttanut kaikki neuvot lasten harrastusten lisäämisestä.
On aika huonosti asiat, kun ainoa keino lasten rauhoittamiseen on harrastusten lisääminen. Jospa se wanhanajan "kuritusväkivalta" ei ollutkaan niin huono idea... Kasvatusmääräykset kaipaisivat uudistamista.
Kuulostaa siltä, että vanhemmat ovat pitkää päivää raatavia orjia, jotka palvelevat lapsiaan ja lapset odottavat passiivisina, että kaikki tehdään heille valmiiksi. Kyllähän ne lapset yllästyvät tekemisen puutteeseen, kun vanhemmat eivät ennätä jokaiseen toiveeseen reagoida.