Lue keskustelun säännöt.
Joululahja jota lapsena toivoit mutta et koskaan saanut.
Oma toiveeni oli että isä ei olisi ollut jatkuvasti kännissä ja pilannut koko joulua, niin kuin muitakin viikonloppuja ja vapaita.
Kommentit (313)
Vierailija kirjoitti:
Piano
Tämä oli minullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasavallan tietokonetta toivoin useampana jouluna. Rahasta ei olisi ollut kiinni, vaan vanhemmat olivat sitä mieltä, että se on liian vaikea käyttää, ja jäisi vain pölyttymään. Ostin sitten 14-vuotiaana käytettynä itse säästöilläni.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut monella niin surullisia ja vaikeita kohta. Suurta myötätuntoa tunnen. Voimia ja jaksamista teille kaikkeen.
Bordelliin halusin, mutta vanhemmat panivat pyhäkouluun.
Olen nyt katellut tätä ketjua jo monena päivänä ja yhtään sellaista joulua en muista, että olisin oikeasti ollut pettynyt, etten saanut toivomaani lahjaa. Eikä kyse olisi siitä, että olisin aina saanut kaiken haluamani, vaan pikemminkin siitä, etten ole toivonut mitään erityisiä lahjoja. Ehkä jo kymmenen vuoden ajan olen toivonut, että joku hoksaisi antaa minulle hyasintin. Muistan kun mummo asui viileässä pirtissään ja käydessämme siellä tuoksui hyasintti aina jouluna. Toivon tavoittavani tuoksulla ne ajat.
En kehtaa kuitenkaan sanoa toivettani kenellekään, koska todennäköisesti saisin niitä kukkia sitten useita ja se ei enää olisi ihan sama asia kuin saada vain yksi.
Osta itsellesi lahjaksi hyasintti. Tuo on niin allergioita aiheuttava kukka ette sitä oikein kukaan uskalla noin vain tuoda. Minun lapsuuskodisssni oli monta hyasinttia. Minä ja sisko tulimme myöhemmin sille hyvin allergiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä ap. Nyt kun olen itse vanhempi, olen tosi iloinen siitä että saan suoda lapselleni raittiin joulun, lomat, viikonloput etc. Lapsen ei tarvitse ikinä kotioloissa pelätä oudosti käyttäytyviä kännipäitä.
Liityn teihin. Liian monta monituista kertaa paeta heinälatoon äidin kainaloon nukkumaan, onneksi äiti ehti moran alta pakoon että hieman koki turvalliseksi elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoin Barbien hevosta hartaasti ja monia kuukausia. Ilmeisesti vanhempani olivat tästä sitten sopineetkin. Kuitenkin äitini, joka ei ollut penaalin terävin kynä, ostikin sitten hevosen tallin, siinä paketissahan kun oli myös kuva hevosesta. Sain siis tallin ilman hevosta. Muistan isäni olleen ärtynyt. Koska vanhemmat olivat ihmisiä, jotka ikinä eivät virheitä voineet myöntää, kumpikaan heistä ei sitten lähtenyt kaupoille vaihtamaan pakettia vaan leikin sitten tallilla saamatta koskaan sitä haluttua hevosta. Vanhempani eivät olleet erityisen köyhiä ja meillä oli melko paljon leluja, joten tuon hevosen olisi hyvin voinut myöhemminkin ostaa. Ilmeisesti asiasta tuli kuitenkin heidän välisensä arvovaltakysymys; äidistä talli oli hyvä lahja kuitenkin ja isä ei heppaa ostanut kun ilmeisesti oli rahat heppaan jo äidille antanut ja tämä oli käyttänyt ne väärin tms. Kärsijänä oli tietysti taas lapsi. Vastaavia kummallisuuksia oli lapsuuteni täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös toivoin nukenvaunuja,sain kyllä nukenrattaat.
Sama.
Oliko ne Brio-nukenvaunut sitten oikeasti niin tosi kalliit, ja nukenrattaat merkittävästi halvemmat?
Veikkaan, että kyse ennemmin siitä, että vanhemmat eivät ole kuunnelleet lapsia kunnolla. Sitähän monen meidän vanhemmista teki, ei kuunnellut kunnolla. Tunnen aika usein sisäistä raivoa kun isäni esim. ei omia lapsiani kuuntele tai odota vastausta tarpeeksi kauan. Puhutaan päälle ja omia juttuja ilman mitään ajatusta mikä lasta voisi kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä toivoin tavallista pinkkiä, pulleavartista ja söpöä hammasharjaa. En saanut.
Toivoin mä paljon muutakin, mutta tiesin perheemme rahatilanteen olevan huono. Ajattelin toivovani jotain halpaa, että saisin edes yhden toivomani asian. En saanut.
Jos olin toivonut minisuksia, sain halvemman vaihtoehdon: liukurin. Jos toivoin korua, sain halvemman vaihtoehdon: lasten askarteluhelmiä. Olisin mieluummin ottanut vähemmän ja mielekkäämpiä lahjoja, kuin monta sinnepäin menevää hutiostosta.
En muista toivoneeni mitään joululahjaa. Sain kuitenkin lahjoja, olinhan kiltti, ystävällinen ja empaattinen lapsonen.
En ymmärrä muutenkaan sitä, että toivotaan lahjaa, onko se silloin lahja?
Yhteinen aika on arvokkain lahja.
Erityisen lämpimät Jouluterveiset lähetän kaikille läheisen menettäneelle, yksinäisille ja murheellisille. Eikä tullut kalliiksi, pieni oli vaivakin.
Joulua nyt juhlii maa, juhlaa korkeaa. Hyvää Joulua rakas Kotimaamme ja rauha pysyköön, nyt ja aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista toivoneeni mitään joululahjaa. Sain kuitenkin lahjoja, olinhan kiltti, ystävällinen ja empaattinen lapsonen.
En ymmärrä muutenkaan sitä, että toivotaan lahjaa, onko se silloin lahja?
Yhteinen aika on arvokkain lahja.
Erityisen lämpimät Jouluterveiset lähetän kaikille läheisen menettäneelle, yksinäisille ja murheellisille. Eikä tullut kalliiksi, pieni oli vaivakin.
Joulua nyt juhlii maa, juhlaa korkeaa. Hyvää Joulua rakas Kotimaamme ja rauha pysyköön, nyt ja aina.
Jos olisit oikeasti empaattinen, ymmärtäisit, ettei tämä ketju koskenut sinua.
Meikkejä toivoin yläasteella en saanut ne on kuulemma "aikuisten juttuja", ois ollut kiva aknea peittää edes vähän puuterilla tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hevosta toivoin, mutta en saanut. Syy lienee ymmärrettävä.
Mä en muista muuta joulutoivetta kuin kasettimankka siskon kanssa oli toiveena. Saatiin jossain vaiheessa mutta ei heti ekana jouluna kun oli toiveena. Odotella piti eikä kyllä meiltä juuri kyselty mitä toivot. Sitä tuli mitä vanhemmat katsoi tarpeelliseksi.
60-luvulla oltiin tyytyväisiä siihen mitä saatiin. Alle 10 vuotiaana yöpaita oli kiva, samoin kylpytakki tai aamutossut. Usein joku noista tai joku vaate; kaulaliina ja pipo ja sitten Tiina -kirja. Luin sen heti jouluaattona. Yleensä käytännöllistä.
Legoja en saanut. Sain jotain halpisversioita kerran, kun pyysin. Ne oli sitten niin tiukasti toisissaan kiinni, että sai viedä takaisin kauppaan.
Yleensä sain jotain nukkeja, vaaleanpunaisia vaatteita yms. tytölle sopivaksi katsottua. En erityisesti pitänyt saamistani lahjoista, mutta kiltisti en sanonut ikinä vastaankaan. Ne barbit ja muut jäivät vain sitten leikkimättä.
Tiedostin aina perheemme vähävaraisuuden enkä esittänyt mitään erikoisia lahjatoivomuksia. Yöpuku ja joku kirja olivat usein toivelistalla. Vasta isompana tajusin että äiti teki ne yöpuvut itse. Oli tosi hyvä ompelija. Montgomeryn Anna sarjaa sain sekä joulu- että syntymäpäivälahjoiksi. Sarja on kirjahyllyssäni ja viimeksi luin koko sarjan kun korona alkoi v. 20.
Poni. Naapuri tyttö kävi ratsastustunneilla ja pääsin muutaman kerran mukaan. Oli hienoa, pääsi harjaamaan ja hoitamaan poneja ja sain vähän ratsastaakin. Siitä tuli innostus omaan poniin. Muistan, että toivoin joka ikinen vuosi ponia, kun olin 7-11 v. Sen jälkeen ymmärsin, etten tule ikinä sitä saamaan. Vanhemmat eivät olleet rikkaita ja kaiken lisäksi pihistelivät kaikessa.
En toivonut oikeastaan koskaan mitään. Kerran muistan kun torilla oli joulupukki ja hän valitsi jututettavaksi lapsia yleisöstä. Hän kysyi minulta, olenko ollut kilttinä ja mitoissa toivoisin joululahjaksi. Kun mikrofoni työnnetään sun eteen, kyllä siinä lapselta pääsee mitä tahansa suusta. Vastasin, että pikkuautoja. Hävetti välittömästi sen jälkeen, enkä vieläkään tiedä, mistä se tuli. Se joulupukki taisi sanoa, että hienoa, kyllähän tyttökin voi leikkiä pikkuautoilla. Vuosi oli 1983 tai 1984 ja minulla ikää noin 7-8 vuotta. Tapahtumasta on kuvakin, koska äiti oli leikannut sanomalehdestä kuvan, jossa olin pukin jututettavana. Pikkuautoissa en kyllä välittänyt silloin enkä myöhemmin, ja tuskinpa niitä lahjaksi tulikaan.
Ei minullekaan. Ostin sitten omalle lapselle heti, kun oli sen ikäinen että osasi sillä leikkiä.
Koiraakaan en saanut. Vanhemmat hankkivat sitten koiran, kun olin muuttanut pois. Tunsin oloni hyvin petetyksi. Nyt on siitäkin eläimestä aika jättänyt. Omaa koiraa en hanki ennen kuin omat lapset on tarpeeksi isoja, että pääsen ulkoiluttamaan rauhassa. Sitä odotellessa :)