Te joita on rankasti kiusattu
Miten olette päässeet elämässä eteenpäin? Ja mikä on teidän entisten kiusaajien nykyinen asetelma?
Kommentit (28)
Kun ylitetään tietyt rajat,
niin rikotaan - tietoisesti -
Suomen lakia. Laki on oikein. Laki on
meille jokaiselle sama sukupuoleen,
ikään, statukseen, säätyyn tai
yhteiskuntaluokkaan katsomatta.
Oikeusjärjestelmä
langettaa syylliselle/rikoksentekijälle
tuomion: sakkorangaistuksen,
ehdollisen tai 'ehdottoman'
vankeusrangaistuksen. Hän maksaa
molempien osapuolten oikeudenkäyntikulut.
Tämän lisäksi hänet määrätään
suorittamaan uhrille rahallinen
korvaus. Asiat ratkotaan rahalla ja tuomarin
rangaistuksin - näin se menee täällä
maan päällä. Ei kukaan kysele bullakahvien
perään, vaan lain määräämien
korvausten perään, jotka rikoksen uhrille
itsestäänselvästi kuuluvat maksettaviksi
henkisestä
ja/tai fyysis.särystä/ansionmenetyksestä/
työkyvyttömyydestä ajanjaksolle x-y,
jonka pitkäkestoinen trauma hänelle aiheutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin olen päässyt. Hautausmaalla jo yli 20 vuotta sitten
Siis sinäkö?
Varmaan se kiusaaja 😁.
Kiusaajat oli molemmat sellaisia isänsä ja isäpuolensa käyttämiä pellejä.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ärsyttää nämä kiusaajien seuraajat jotka virnuilevat ja naureskelevat kiusatuille. Ovat niin fiksuja olevinaan kun kiusaamisesta jotain kysytään, kaksinaamaiset paskiaiset.
Tämä. Kiusaamisessa on pahinta se, että siinä on mukana koko koulu. Kaikki tietävät, ketä kiusataan ja ketä näin ollen itsestäänselvästi kuuluu halveksia, mutta silti mieltävät itsensä 'viattomiksi'. Siltä paikkakunnalta on muutettava pois, jos haluaa eroon kiusatun leimasta, ja silloin ei kyllä paljon myöskään kiinnosta, mitä näille kenellekään kuuluu aikuisena.
Pahimpia kiusaajiani olivat omat vanhempani, äitini pahin. Valitettavasti hän ei ole kuollut vaan porskuttaa menemään vielä 89-vuotiaana. En ole hänen kanssaan tekemisissä.
Menestys on ollut paras kosto. Katson näitä "läpi" sanomatta mitään aina, kun tavataan. Se tepsii.
En ajattele heitä enää juurikaan. Jos joskus on artikkelia kiusaamisesta, saattaa ajatuksessa vilahtaa, että ehkä hekin lukevat sen ja muistavat, mitä on tullut tehtyä. Ehkä vähän pelkäävätkin, että joku kiusatuista julkisuudessa ilmiantaa heidät.
En ole reagoionut luokkakokouskutsuihin mitenkään. Korkeintaan olen heittänyt saunan uuniin sytykkeeksi. Vessapaperiksi on ollut liian kovaa.