Mies ilmoitti sukunsa juhlissa, ettei aio kanssani koskaan naimisiin
Kummallisesti tunnen itseni nolatuksi. Takana pitkä seurustelu, jonka aikana olen toki itsekin ymmärtänyt, että tämä mies ei tosiaankaan halua asua yhdessä eikä varsinkaan halua naimisiin. Molemmilla takana avioeot ja lapset maailmalla, joten ei tässä ole kyse kuin vain meistä.
On hän välillä hämmentänyt minun mieltäni ihmettelemällä, miksen voisi muuttaa hänen taloonsa, koska tilaa ja lääniä riittää. Seuraavassa lauseessa kuitenkin sanoo, että toisaalta oltaisiin jo erottu, jos asuttaisiin yhdessä. Aika ristiriitaista viestintää. Olen kiltti ja herkkä tunneihminen ja tällaiset asiat saavat minut varuilleni ja ahdistumaan.
Nyt kun hän julisti asian ääneen sukulaistensa aikana, iski kauhea häpeä ja pakoreaktio koko suhteesta. Ihan kuin olisin täysin arvoton.
Kyseessä kuitenkin ihan kunnollinen normi kuusikymppinen perhearvoja kunnioittava mies.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja järki-ihminen. Koska minulla on lapsi, en menisi naimisiin uuden miehen kanssa. Lesken asumisoikeutta ei voi kumota millään avioehdolla. Lasten isä on fiksu ja miettii lapsiaan.
Voit järjestää päivä prinsessana-tempauksen. Sormukseksi sopii pääsiäismunasormus eikä mitään avioliittotodistuksia tarvita.
Me lapset hautasimme äitimme 20-vuotiaina. Onneksi ei ollut mennyt naimisiin uuden miehensä kanssa, vaikka kosittu oli. Se lesken asumisoikeus olisi ollut iso ongelma.
Miksi yhdistät avioliiton johonkin "päivä prinsessana" juttuun? Ei siinä tartte olla mitään juhlapukua tai juhlia!!
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto siinä on, kun tämänikäiset naiset vinkuu yhteenmuuttoa ja naimisiinmenoa. Ettekö te osaa seisoa omilla jaloillanne? Parisuhteessa on ihan muut asiat olennaisia kuin se, että on sama osoite. Jos se suhde ei kestä kuin samalla osoitteella tai avioliitolla, sitten olette väärät toisillenne. Ja mitä sitten kun se puoliso siitä kuolee? Sitten kiirehditään deittisivustolle ja on kiire saada uusi kumppani, kun taas joudutaan olemaan yksin.
Tässä iässä on jo kaikenlaista kokemusta takana kaikilla, ei ole helppoa sovittaa nitä yhteen muutenkaan, saati sitten jos vielä muutetaan saman katon alle. Sitten valitetaan täällä, kun kumppanin lapset sitä ja tätä. Ja sitten on vielä se juridinen puoli. Avioliittokaan ei ole mikään kevyt sopimus, siinä tulee kaikenlaista mukana, kuten juuri tuo lesken asumisoikeus kuten joku jo sanoi.
Jos mies alkaisi valittamaan samasta asiasta minulle kuin ap (ja on niin tehnytkin), teen sen johtopäätö
Naimisiinmeno ei onneksi vaadi yhteenmuuttoa. Eikä ole iästä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto siinä on, kun tämänikäiset naiset vinkuu yhteenmuuttoa ja naimisiinmenoa. Ettekö te osaa seisoa omilla jaloillanne? Parisuhteessa on ihan muut asiat olennaisia kuin se, että on sama osoite. Jos se suhde ei kestä kuin samalla osoitteella tai avioliitolla, sitten olette väärät toisillenne.
Ja mitä sitten kun se puoliso siitä kuolee? Sitten kiirehditään deittisivustolle ja on kiire saada uusi kumppani, kun taas joudutaan olemaan yksin.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
avioliitossa on tosi huonot ehdot miehelle. ei mitään järkeä mennä naimisiin jaantaa erossa puolet omaisuudestaan naiselle
Mistä 1500-luvulta sinä tänne kaivauduit? Nykyään on olemassa avioehto. Silloin molemmat pitää rahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa siis sai sinut ahdistumaan? Totuuden sanominen ääneen vai se, että nyt muutkin tietävät, että en minä kelpaa?
Itse ahdistuisin siitä, että toisten silmissä olen tuon jälkeen väliaikaisratkaisu. Se vaikuttaisi suhteisiin sukuun ja ystäviin jne. Se myös tekisi minusta onnettoman surkimuksen muiden silmissä, koska minulla voi julkisesti pyyhkiä pöytää sen sijaan, että esiinnytään ulospäin kaksikkona. Näistä voi olla arvaamatonta harmia myöhemmin, jos suhde kuitenkin säilyisi. Hyvät yhteistyökuviot jäisivät syntymättä epäluulon takia, koska toiset ovat muodostaneet mielipiteensä ja kivettäneet sen. Harvempi meistä on niin fiksu, että koko ajan muokkaa uudelleen näkemystään ja ajattelee toisesta lähtökohtaisesti hyvää ellei aihetta ilmene muuhun. Kun sitten tulee sairautta jne, ei pystytä yhteisty
"Mitä ihmeen halveksuntaa osoittaa kertoessaan, että emme ole menossa naimisiin? On vuosi 2025, avoliitto on ollut ihan hyväksytty parisuhdemuoto jo yli 60 vuotta ja nyt itketään sitä, että jos ei mennä naimisiin, niin minulla pyyhitään julkisesti pöytää?
Tiedän pariskuntia, jotka ovat eläneet avoliitossa yli 40 vuotta eikä heille ole menty sanomaan, että olette surkimuksia. Yhteistyökuvioita ei ole jäänyt syntymättä, koska ihmiset ovat yksilöitä, eivät toistensa varjoja.
Ihan kuin palstalaiset olisivat palanneet 1950-luvulle. He varmasti uskovat, että omat lapset oli täysin kokemattomia mennessään vihille, koska eihän seksuaalinen kanssakäyminen ole sopivaa ennen papin aamenta, eihän. Sellaisia ihmisiä katsottaisiin halveksien."
Uskoisin, että ap:n kuvaamassa tilanteessa miehen eleet ja puheen sävy on ollut tökerö ja loukkaava.
Läsnäolleet kuulijat ovat kyllä sen ymmärtäneet tökeröksi tai ovat sitten miehen kaltaisia "herra suorasuita", jotka kuvittelevat, että ovat niin fiksuja, että voivat laukoa "totuuksiaan" tilanteessa kuin tilanteessa.
Olipa se parisuhteen tila mikä hyvänsä, siitä tulee olla pariskunnan osapuolilla yhteinen näkemys, eikä "faktoja" lauota julkisesti yllätyksenä myös toiselle osapuolelle. Jos ollaan yhdessä jollain sukupäivällisellä, toista osapuolta ei nolata pöydässä.
Ap:n asemassa vetäisin omat johtopäätökseni siitä, haluaako todella jatkaa tuon miehen kanssa ja varautua vastaisuudessakin ties mihin uunoturhapuromaisuuksiin.
Mikä hitto siinä on, kun tämänikäiset naiset vinkuu yhteenmuuttoa ja naimisiinmenoa. Ettekö te osaa seisoa omilla jaloillanne?
Mitä helvettiä sössötät? AP:n mies oli ehdottanut yhteenmuuttoa. AP kieltäytyi, koska haluaa pitää oman kotinsa.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni aikuisten hyvä ja turvallinen parisuhde päättyy siihen, kun toinen haluaa naimisiin ja toinen on sitä mieltä, että kiitos ei, näin on hyvä.
Sitten se naimisiinhaluava ihmettelee, miksi yksin ei olekaan mukavaa.
Niin, se naimisiinhaluamaton ei sitten ihmettele samaa? Vai haluaako naimisiinhaluamattomat loppupeleissä ollakki yksin?
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto siinä on, kun tämänikäiset naiset vinkuu yhteenmuuttoa ja naimisiinmenoa. Ettekö te osaa seisoa omilla jaloillanne?
Mitä helvettiä sössötät? AP:n mies oli ehdottanut yhteenmuuttoa. AP kieltäytyi, koska haluaa pitää oman kotinsa.
Aloitusviesti oli täysin selvä, mutta eihän uliulimies osaa lukea. Eikä ymmärrä lukemaansa. Hän vain oksentaa pahaa oloaan tänne ja projisoi ongelmiaan muihin ihmisiin. Uliulimies ei pärjää ilman äidin apua, joten hän leimaa kaikki naiset "kyvyttömiksi seisomaan omilla jaloillaan". Siis vaikka nainen on ollut naimisissa, hankkinut lapsia ja eronnut. Nainen ei saisi koskaan seurustella uudestaan eikä mennä naimisiin, koska sehän on turhaa "vinkumista".
AP:n mies on idiootti. Ja luonnevikainen eli kokovartalomulkku. Hyvä että möläyttelee noita aivopieruja sukujuhlissa. Nyt ei enää tarvitse kenenkään pohtia, miksi AP panee välit poikki. Elämä sinkkuna on parempaa kuin tuollainen kokovartalomulkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pidetäänkö eroa nykyisin todennäköisenä? Toisin sanoen suhteita väliaikaisina?
Oletusarvo on määräaikaisuus, esim 2-5 vuotta.
Kahdessa vuodessa ensihuuma jo haihtunut ja tultu tutuiksi.
Vaihtoon.
Merkitsevää olisi puhuen tutustua:
elämänarvot sekä elämänkatsomus
tulevaisuuden suunnitelmat ja toiveet
Joo, oli kyllä nolot juhlat. Älkää tehkö noin.
Perhearvoja kunnioittava? Ap, olet erehtynyt. Ainakaan sinua ei kunnioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi kuusikymppisten pitäisi avioitua, vai onko naisihminen rouva titteliä vaille, tai huomattavasti nuorempi.
Vaikka samasta syystä kuin harrastaa seksiäkin. Argumentit ovat ihan yhtä typeriä, turhia ja vammaisia molempiin.
Jos kuuskymppisen naisen moraali ei hyväksy avioliiton ulkopuolista seksiä ja itsenäisen naisen elämää. Miksi edes aloittanut vaarin kanssa kulkemisen?
Appeni asui 20 vuotta (iässä 67 - 87 ) seurustelukumppaninsa kanssa samassa kerrostalossa omissa asunnoissaan, hankkivatkin ne yhtä aikaa.
Kummallakin useampi aikuinen lapsi. Kumpikin oli, näin on hyvä, yhdessä on hyvä olla vaikkei rahoja sotketa ja vaikeuteta asioita kuoleman jälkeen.
Että mitä?? Miten seksin kuuluminen avioliittoon ja itsenäisen naisen elämä sulkevat toisensa pois?! Seksi kuuluu avioliittoon, ikä ei tuo siihen muutosta, miksi toisi? Avioliitto ei tarkoita että pitäisi asua yhdessä, eikä edes yhdessä asuessa sitä että raha-asiat pitäisi sotkea yhteen.
Miten avioliitto tai yhteenmuutto muka sotkee raha-asiat?? Molemmilla omat rahat.