Lue keskustelun säännöt.
Mies ilmoitti sukunsa juhlissa, ettei aio kanssani koskaan naimisiin
12.12.2025 |
Kummallisesti tunnen itseni nolatuksi. Takana pitkä seurustelu, jonka aikana olen toki itsekin ymmärtänyt, että tämä mies ei tosiaankaan halua asua yhdessä eikä varsinkaan halua naimisiin. Molemmilla takana avioeot ja lapset maailmalla, joten ei tässä ole kyse kuin vain meistä.
On hän välillä hämmentänyt minun mieltäni ihmettelemällä, miksen voisi muuttaa hänen taloonsa, koska tilaa ja lääniä riittää. Seuraavassa lauseessa kuitenkin sanoo, että toisaalta oltaisiin jo erottu, jos asuttaisiin yhdessä. Aika ristiriitaista viestintää. Olen kiltti ja herkkä tunneihminen ja tällaiset asiat saavat minut varuilleni ja ahdistumaan.
Nyt kun hän julisti asian ääneen sukulaistensa aikana, iski kauhea häpeä ja pakoreaktio koko suhteesta. Ihan kuin olisin täysin arvoton.
Kyseessä kuitenkin ihan kunnollinen normi kuusikymppinen perhearvoja kunnioittava mies.
Kommentit (189)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On rutiköyhä. Eläkkeeseen vielä seitsemän vuotta.
Vierailija kirjoitti:
" Olen kiltti ja herkkä tunneihminen ja tällaiset asiat saavat minut varuilleni ja ahdistumaan."
Mies on kiusaaja. Ihan samanlainen kuin ne 6-vuotiaat pojat, jotka kiusaavat tyttöjä esikoulussa. Kiusaaja tuntee mielihyvää ja vallantunnetta, kun hän pääsee alistamaan muita. Joko ihan fyysisesti (hakkaaminen, potkiminen, pureminen, lyöminen) tai henkisesti (haukkuminen, vähättely, julkinen nolaaminen).
Sinun kannattaa nyt pohtia, mikä on miehesi heikko kohta. Onko hän epävarma ulkonäöstään tai seksuaalisesta suorituskyvystään? Onko hän epävarma omasta työurastaan, asemastaan, taloudellisesta tilanteestaan? Kun löydät heikon kohdan, sinun kannattaa lyödä siihen. Kovaa, armottomasti, toistuvasti.
Voit sanoa miehelle, että se törkeä kommentti sukujuhlissa oli VIIMEINEN PISARA, joka vain sinetöi sinun päätöksesi. Eropäätös on pyörinyt sinulla mielessä jo pitkään, koska mies on huono sängyssä, ei ole avokätinen
Mitä ihmeen kiusaamista on siinä, että sanoo ääneen ap:n tietämän faktan? Ei ole törkeää sanoa, että emme mene naimisiin, siinä ei ole mitään ilkeää tai loukkaavaa tai törkeää. Se on rehellisen miehen rehellistä puhetta, joka ei muuta nykytilannetta millään tavalla.
Ongelmana on ap:n toive päästä naimisiin ja niin kauan kun kukaan muu ei ole tiennyt miehen päätöksestä, on ap voinut elätellä toivetta. Nyt se toive on murskattu, kukaan muu kuin ap ei ole kauhistunut tai järkyttynyt, siinä on kuusikymppinen mies ohimennen kertonut, että ei ole avioaikeita ja muiden mielestä se on OK. Vain ap seisoo omien toiveittensa haudalla ja ahdistuu. Mies ei lyönyt ap:ta edes sanoilla, hän ei pyörtänyt aikaisempaa päätöstä tai purkanut kihlausta julkisesti.
Mitä ihmettä miehelle pitäisi kostaa? Ja vain siksi, että hän ei ole menossa ap:n kanssa naimisiin.
Ja mitä ihmeen nautintoa ap saisi siitä, että muut luulevat, että hääkellot melkein jo soivat? Olettaako hän, että miehen voi painostaa vihille, kun "sun sukulaisetkin jo kyselee, että koska on häät".
Vierailija kirjoitti:
No jätä se.
Jos se ei ole rapajuoppo eikä rutiköyhä, niin uusi nainen löytyy äkkiä ja sinä voit sitten yksinäsi miettiä, että tulipa tehtyä palvelus molemmille, kaksi onnellista kuusikymppistä löysi toisensa,
harrastaa yhdessä, matkustaa yhdessä....
No ei.
Ei kai.
- Ai jaa. Aa, siis mikäli nainen maksaa kulut?
Ap ei menetä tuossa mitään, mutta mies saa tilalle paljon hyvää mieltä, hyväksyntää ja vapauden elää tavallaan.
Anteeksi nyt.
Minusta yllättävän epäkypsää
pohdintaa jo kypsiltä kuusikymppisiltä.
Luulisi arvojen jo päivittyneen
tuohon ikään mennessä.
Voit hyvin vihjaista miehelle, että
hän ostaisi kultasepänliikkeestä
sinulle sormuksen, jos sormus on
sinulle se juttu. Voittehan te kihlautua
vaikka kivan pienen sukujuhlan aikana,
ilman lukittua a_liittopäivämäärää.
Lukuisat maamme parit pitävät
kihlasormusta light marriage-sinettinä.
He ovat kihloissa jopa 10 vuotta.
Eivät koskaan avioidu.
Minun havaintoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin pettymyksen 35-
vuotiaalta naiselta, jonka
preferenssinä raskaus ja äitiys
vain vihitylle puolisolle,
ei 'susiparina
ilman papin aamenta', kuten
mummoni olisi todennut.
Mutta pari, jolla jo
aikuiset lapset ja lapsenlapsia
vielä leikkii kotileikkejä. 🤔
Mitä olen 40+ ikäisten
(jo aikuisten lasten vanhempia)
katsellut, niin todella moni
haluaa pitää oman kotinsa
ja pitää suhteen kahden aikuisen
vakitapailuna ja mökkikaveruutena,
ilman avioliittoa. Avioliitto sekoittaa
lasten perintödynamiikkaa ja saattaa
jopa ärsyttää heitä, tämäkin tiedetään.
En yhtään ihmettele miesystäväsi
kantaa. Koeta ajatella ajan hengessä.
Nykyään kevytsuhteillaan..
Kaikki eivät halua kevytsuhteilla, ohis.
No kun yli 90-vuotiaatkin meni naimisiin, se Senni-urheilija kyllä mun pitää päästä naimisiin ja saada liuta sisaruspuolia nelikymppisille lapsilleni jotta voimme viettää ihania perhelomia. Ja lapset tapella jostain lasipytystä joskus kumman lapsille se kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuusikymppinen menisi enää kenenkään kanssa naimisiin?
Tasavallan Presidentti onnitteli veteraanien juhlissa tuoretta avioparia. 98-vuotias ja 89-vuotias. Ihana pariskunta. Rakkaus.
(pätkä näkyy netissä)
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa siis sai sinut ahdistumaan? Totuuden sanominen ääneen vai se, että nyt muutkin tietävät, että en minä kelpaa?
Itse ahdistuisin siitä, että toisten silmissä olen tuon jälkeen väliaikaisratkaisu. Se vaikuttaisi suhteisiin sukuun ja ystäviin jne. Se myös tekisi minusta onnettoman surkimuksen muiden silmissä, koska minulla voi julkisesti pyyhkiä pöytää sen sijaan, että esiinnytään ulospäin kaksikkona. Näistä voi olla arvaamatonta harmia myöhemmin, jos suhde kuitenkin säilyisi. Hyvät yhteistyökuviot jäisivät syntymättä epäluulon takia, koska toiset ovat muodostaneet mielipiteensä ja kivettäneet sen. Harvempi meistä on niin fiksu, että koko ajan muokkaa uudelleen näkemystään ja ajattelee toisesta lähtökohtaisesti hyvää ellei aihetta ilmene muuhun. Kun sitten tulee sairautta jne, ei pystytä yhteistyöhön ja kaikki osalliset kärsivät.
Olisi hyvä molempien miettiä, mitä suhteelta odotetaan ja toivotaan. Kukaan ei kuitenkaan toivo toisen osoittavan halveksuntaa muiden edessä. Jos niin tekee, on joko kusipää tai kroonisesti kiukkuinen jostain ja passiivis-aggressiivinen kun ei pysty suoraan hoitamaan asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosin seurustele mutta jos niin tekisin en ikinä muuttaisi asumaan kenenkään kanssa enkä lapsiani yli 40 ees tutustuttaisi vaarin lapsiin. Saati että jossain hoitokodissa menisin vihille.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt.
Minusta yllättävän epäkypsää
pohdintaa jo kypsiltä kuusikymppisiltä.
Luulisi arvojen jo päivittyneen
tuohon ikään mennessä.
Voit hyvin vihjaista miehelle, että
hän ostaisi kultasepänliikkeestä
sinulle sormuksen, jos sormus on
sinulle se juttu. Voittehan te kihlautua
vaikka kivan pienen sukujuhlan aikana,
ilman lukittua a_liittopäivämäärää.
Lukuisat maamme parit pitävät
kihlasormusta light marriage-sinettinä.
He ovat kihloissa jopa 10 vuotta.
Eivät koskaan avioidu.
Minun havaintoni.
Miksi miehelle pitää vihjaista mitään? Miehelle voi sanoa ihan selkeästi, että haluan naimisiin ja jos me emme vihille mene, niin tämä suhde oli tässä.
Ja sitten se suhde päättyy ja kaikki elävät elämänsä onnellisina loppuun asti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa siis sai sinut ahdistumaan? Totuuden sanominen ääneen vai se, että nyt muutkin tietävät, että en minä kelpaa?
Itse ahdistuisin siitä, että toisten silmissä olen tuon jälkeen väliaikaisratkaisu. Se vaikuttaisi suhteisiin sukuun ja ystäviin jne. Se myös tekisi minusta onnettoman surkimuksen muiden silmissä, koska minulla voi julkisesti pyyhkiä pöytää sen sijaan, että esiinnytään ulospäin kaksikkona. Näistä voi olla arvaamatonta harmia myöhemmin, jos suhde kuitenkin säilyisi. Hyvät yhteistyökuviot jäisivät syntymättä epäluulon takia, koska toiset ovat muodostaneet mielipiteensä ja kivettäneet sen. Harvempi meistä on niin fiksu, että koko ajan muokkaa uudelleen näkemystään ja ajattelee toisesta lähtökohtaisesti hyvää ellei aihetta ilmene muuhun. Kun sitten tulee sairautta jne, ei pystytä yhteistyöhön ja kaikki osalliset kärsivät.
Onko se halveksuntaa jos iäkäs pariskunta ei mene vihille, asuu itsenäisesti? Eikö se ole tervettä järkeä?
Jossain lapsentekoiässä monet menevät liiankin hätäiseen yhteen ja lasu korjaa jäljet.
No jos mies tuollaista mölöyttelisi niin pitäisi osata heittää lonkalta hyvä vastaus. Turha ahdistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies paljasti todellisen luonteensa (epäkypsä, itsekäs, ajattelematon, kontrollinhaluinen, röyhkeä, ei empatiakykyä). Naisen kannattaa hyväksyä totuus. Ja panna välit poikki mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit vaan todennut siellä sukujuhlissa ääneen, että joo olette vain panokavereita. Onhan tuo mieheltä tökeröä käytöstä, vaikka kuinka olisi selvä juttu ettette mene naimisiin. Yksityisasia kuitenkin kyseessä.
Olisit sanonut, että joudut maksamaan seksistä miehelle koska hänellä on rahapula. Ja joudut ostamaan myös käytettävän viagran.
Onkohan sulla kaikki muumit laaksossa? Epäilen.
Potenssiongelmia? Lääkäriin tai pöpilään siitä.
If you like it, then you shoulda put a ring on it.
Olet täysin vapaa katselemaan miellyttävämpiä miehiä.
Kukaan tervejärkinen ei mene enää 6kymppisenä naimisiin eikä välttämättä edes asu yhdessä. Varsinkaan kun on aikuiset lapset ja lapsenlapset. Monet kun on jo 2. tai jopa 3.kierroksella. Olisi ihana asua yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa siis sai sinut ahdistumaan? Totuuden sanominen ääneen vai se, että nyt muutkin tietävät, että en minä kelpaa?
Itse ahdistuisin siitä, että toisten silmissä olen tuon jälkeen väliaikaisratkaisu. Se vaikuttaisi suhteisiin sukuun ja ystäviin jne. Se myös tekisi minusta onnettoman surkimuksen muiden silmissä, koska minulla voi julkisesti pyyhkiä pöytää sen sijaan, että esiinnytään ulospäin kaksikkona. Näistä voi olla arvaamatonta harmia myöhemmin, jos suhde kuitenkin säilyisi. Hyvät yhteistyökuviot jäisivät syntymättä epäluulon takia, koska toiset ovat muodostaneet mielipiteensä ja kivettäneet sen. Harvempi meistä on niin fiksu, että koko ajan muokkaa uudelleen näkemystään ja ajattelee toisesta lähtökohtaisesti hyvää ellei aihetta ilmene muuhun. Kun sitten tulee sairautta jne, ei pystytä yhteistyöhön ja kaikki osalliset kärsivät.
Mitä ihmeen halveksuntaa osoittaa kertoessaan, että emme ole menossa naimisiin? On vuosi 2025, avoliitto on ollut ihan hyväksytty parisuhdemuoto jo yli 60 vuotta ja nyt itketään sitä, että jos ei mennä naimisiin, niin minulla pyyhitään julkisesti pöytää?
Tiedän pariskuntia, jotka ovat eläneet avoliitossa yli 40 vuotta eikä heille ole menty sanomaan, että olette surkimuksia. Yhteistyökuvioita ei ole jäänyt syntymättä, koska ihmiset ovat yksilöitä, eivät toistensa varjoja.
Ihan kuin palstalaiset olisivat palanneet 1950-luvulle. He varmasti uskovat, että omat lapset oli täysin kokemattomia mennessään vihille, koska eihän seksuaalinen kanssakäyminen ole sopivaa ennen papin aamenta, eihän. Sellaisia ihmisiä katsottaisiin halveksien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa siis sai sinut ahdistumaan? Totuuden sanominen ääneen vai se, että nyt muutkin tietävät, että en minä kelpaa?
Itse ahdistuisin siitä, että toisten silmissä olen tuon jälkeen väliaikaisratkaisu. Se vaikuttaisi suhteisiin sukuun ja ystäviin jne. Se myös tekisi minusta onnettoman surkimuksen muiden silmissä, koska minulla voi julkisesti pyyhkiä pöytää sen sijaan, että esiinnytään ulospäin kaksikkona. Näistä voi olla arvaamatonta harmia myöhemmin, jos suhde kuitenkin säilyisi. Hyvät yhteistyökuviot jäisivät syntymättä epäluulon takia, koska toiset ovat muodostaneet mielipiteensä ja kivettäneet sen. Harvempi meistä on niin fiksu, että koko ajan muokkaa uudelleen näkemystään ja ajattelee toisesta lähtökohtaisesti hyvää ellei aihetta ilmene muuhun. Kun sitten tulee sairautta jne, ei pystytä yhteisty
Miksi Ap:n pitäisi roikkua tässä miehessä, kun tämä mies on jo vilautellut sitä kuuluisaa erokorttiakin Ap:lle? Miehelle on siis se ja sama, onko hän Ap:n kanssa yhdessä.
Ymmärtäisin pettymyksen 35-
vuotiaalta naiselta, jonka
preferenssinä raskaus ja äitiys
vain vihitylle puolisolle,
ei 'susiparina
ilman papin aamenta', kuten
mummoni olisi todennut.
Mutta pari, jolla jo
aikuiset lapset ja lapsenlapsia
vielä leikkii kotileikkejä. 🤔
Mitä olen 40+ ikäisten
(jo aikuisten lasten vanhempia)
katsellut, niin todella moni
haluaa pitää oman kotinsa
ja pitää suhteen kahden aikuisen
vakitapailuna ja mökkikaveruutena,
ilman avioliittoa. Avioliitto sekoittaa
lasten perintödynamiikkaa ja saattaa
jopa ärsyttää heitä, tämäkin tiedetään.
En yhtään ihmettele miesystäväsi
kantaa. Koeta ajatella ajan hengessä.
Nykyään kevytsuhteillaan..