Hautajaiset aiheuttivat järkytyksen.
En ole vuosikymmeniin käynyt hautajaisissa, viimeksi juuri aikuistuneena.
Siksi tulikin järkytyksenä, kun isäni hautajaisissa pappi ilmoitti: Seuraavaksi vuorossa vainajan muistelu!
Olisiko minun ja siskoni pitänyt osallistua tähän muisteluun? Nyt istuimme selkä kyyryssä pöytäliinaa tuijottaen. No, onneksi joku naapuri sanoi jotain kaunista, vaikka isämme ei ollutkaan koskaan "suosittu".
Kommentit (65)
No yleensä omaiset sanoo jotain, eivätkä istu tuppisuuna
Jenkeistä tuotua hapatusta!
Kyllä tuo tulee hoidettua sitten kahvilla kun on!
Kuka teillä tuon hautajaiset suunnitteli, kyllä siellä papin kanssa ohjelma käydään läpi tarkoin.
Enpä ole ollut hautajaisissa, joissa tuollainen osio olisi ollut. Kuka teillä sopi hautajaisista papin kanssa? Siinä keskustelussahan käydään läpi hautajaiskaava (koska siinä on joitain vaihtoehtoisia osia ja osia, joita voi jättää pois jne). Luulisi, että vainajan lapsina olisitte edes jollain tasolla olleet tästä tietoisia?
Vierailija kirjoitti:
No yleensä omaiset sanoo jotain, eivätkä istu tuppisuuna
Näin minäkin ajattelin. Minä ja siskoni ei saatu sanaakaan suusta, tuli niin puskista. Ja vieras ihminenhän se oli muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yleensä omaiset sanoo jotain, eivätkä istu tuppisuuna
Näin minäkin ajattelin. Minä ja siskoni ei saatu sanaakaan suusta, tuli niin puskista. Ja vieras ihminenhän se oli muutenkin.
Jaa no nyt alkaa selkeytyä tämä kuvio. Eli joku etäiseksi jäänyt isä, jonka hautajaisiin jouduitte "pakosta" ja ette olleet tietoisia, että tuollainen osuus oli otettu mukaan siunaukseen.
Ilmankos ei löytynyt mitään sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka teillä tuon hautajaiset suunnitteli, kyllä siellä papin kanssa ohjelma käydään läpi tarkoin.
Äiti kai?
Ei informoinut meitä yhtään.
Tai sen sanoi, että pappi pitää perinteisen muistopuheen, jossa ei ole mitään henkilökohtaista isävainajaan liittyvää.
Pelkäämme äitiä.
On yleistä muistotilaisuudessa ja kaunis tapa muistella edesmennyttä. Hyviä ja hauskojakin muistoja joita kertovat he, joilla on niitä muistoja. Äitini muistotilaisuudessa oli monta muistelijaa yli 10v sitten ja muistelut toivat nauruakin. Se sallitaan, ei kaiken pidä olla itkettävää.
Miksette käyneet ohjelmaa etukäteen läpi papin kanssa? Ja papin joka on alan ammattilainen olisi pitänyt ottaa nämä puheeksi kun sovitte asioista.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole ollut hautajaisissa, joissa tuollainen osio olisi ollut. Kuka teillä sopi hautajaisista papin kanssa? Siinä keskustelussahan käydään läpi hautajaiskaava (koska siinä on joitain vaihtoehtoisia osia ja osia, joita voi jättää pois jne). Luulisi, että vainajan lapsina olisitte edes jollain tasolla olleet tästä tietoisia?
Kaikissa hautajaisissa joihin olen osallistunut on ollut tuo muisteluhetki.-N. 69v.
Olisihan sitä voinut sanos vaikka sen, isä jäi vieraaksi kun pwrheen elämä meni niin.
Jos pappi kutsutaan syömään, yleensä hän pitää pienen puheen ja rukouksen ja sanoo jotain että tähän väliin sopii hyvin kun kerrotte muistojanne "wilhelmistä."
Hautajaiset suunnitellaan papin kanssa. Itse mainitsin hänelle ettemme ole laulavaa porukkaa ja muutenkin tuppisuisia hämäläisiä vaikka täti olikin meille kaikille läheinen ja mukava täti.
Vierailija kirjoitti:
Jaa no nyt alkaa selkeytyä tämä kuvio. Eli joku etäiseksi jäänyt isä, jonka hautajaisiin jouduitte "pakosta" ja ette olleet tietoisia, että tuollainen osuus oli otettu mukaan siunaukseen.
Ilmankos ei löytynyt mitään sanottavaa.
Tai no. Elimme me isävainaan kanssa 18 vuotta samassa huushollissa. Mutta etäinen mikä etäinen.
Juu, eikä alkoholi kuulu tähän tarinaan.
Nyt on joku mokannut ja pahasti, koska kuulostaa sitä, ettei ohjelmaa ole käyty papin kanssa läpi mitenkään. Eihän pappi voi tietää haluaako joku sanoa jotain tai millaiset välit teillä vainajan kanssa on ollut. Yleensä omaiset haluavat sanoa edes jotain, joten jos ei, niin pitää itse älytä ottaa se esiin ennen hautajaisia. Muussa tapauksessa ei pidä järkyttyä, jos pappi ei tiedä "poikkeamista käsikirjoituksesta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole ollut hautajaisissa, joissa tuollainen osio olisi ollut. Kuka teillä sopi hautajaisista papin kanssa? Siinä keskustelussahan käydään läpi hautajaiskaava (koska siinä on joitain vaihtoehtoisia osia ja osia, joita voi jättää pois jne). Luulisi, että vainajan lapsina olisitte edes jollain tasolla olleet tästä tietoisia?
Kaikissa hautajaisissa joihin olen osallistunut on ollut tuo muisteluhetki.-N. 69v.
Joo, muistotilaisuudessa, ei siunaustilaisuudessa. Ei kai pappi enää toimi muistotilaisuudessa seremoniamestarina?
Meillä ei oikein kukaan ruvennut suutaan aukomaan mutta pappi osasi houkutella vainajan sisaren ( sinkkuja kumpikin) kertomaan yhteisistä muistoista kun hänelle kerrottu heidän olleen läheisiä. Tulikin hyvä muisteluhetki kun iäkäs neiti kertoili heidän monilta matkoiltaan kokemuksia ja sattumia.
Vierailija kirjoitti:
Jos pappi kutsutaan syömään, yleensä hän pitää pienen puheen ja rukouksen ja sanoo jotain että tähän väliin sopii hyvin kun kerrotte muistojanne "wilhelmistä."
Tääkin tuli ihan puskista. Että piti istua papin kanssa samassa pöydässä. Ja kanttorin. Ei ollut mitään puhuttavaa.
Siis olitte muistotilaisuudessa siunauksen jälkeen vai mitä ihmettä sinulle tarkoittaa termi "hautajaiset"?
Ei pappi pidä mitään perinteisiä muistopuheita muualla kuin siunaustilaisuudessa, muistotilaisuudessa hän on pyynnöstä paikalla, mutta käytännössä sivuosassa. Hän voi ehdottaa virren laulamista ja lukee Raamatusta joitain lohduttavia säkeitä, mutta ei enää pidä puhetta.
On ainakin 60 vuoden ajan ollut täysin normaalia, että muistotilaisuudessa läheiset pitävät puheita (eli muistelevat) vainajaa, usein siellä kuulee monia sellaisia mukavia asioita, joista ei itse serkkuna/naapurina/kummilapsena ole edes ollut tietoinen. Kummallista, että tämä on jäänyt ap:lta kokematta.
Ei muistotilaisuutta ole pakko järjestää ja vaikka sellainen olisikin niin siihen ei ole pakko osallistua.
Vierailija kirjoitti:
On yleistä muistotilaisuudessa ja kaunis tapa muistella edesmennyttä.
Kaunis tapa? Joopa joo, jotain positiivista pitää keksiä vaikka kuollut olisi mikä änkkäränkkä. Jenkkihöpötystä, juu.
Siinä saa sanoa jotain tai olla sanomatta. Jos teillä ei ollut mitään sanottavaa, niin ei kai siinä sitten mitään.
Useimmat kertovat jonkun anekdootin. Ihan vaan, että vainajan persoona tulee paremmin esiin ja jää mieleen.