Hautajaiset aiheuttivat järkytyksen.
En ole vuosikymmeniin käynyt hautajaisissa, viimeksi juuri aikuistuneena.
Siksi tulikin järkytyksenä, kun isäni hautajaisissa pappi ilmoitti: Seuraavaksi vuorossa vainajan muistelu!
Olisiko minun ja siskoni pitänyt osallistua tähän muisteluun? Nyt istuimme selkä kyyryssä pöytäliinaa tuijottaen. No, onneksi joku naapuri sanoi jotain kaunista, vaikka isämme ei ollutkaan koskaan "suosittu".
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Hassua saivartelua joiltakin puhua vain siunaustilaisuudesta hautajaisina ja ihmetellä pidetäänkö sielläkin muistopuheita. Kyllä hautajaiset on se koko paketti, siunaustilaisuus ja muistotilaisuus. Kumpikaan ei ole pakollinen mutta kumpikin on osa hautajaisia.
Näin se on, mutta maallikko ei aina tiedä/ymmärrä sitä ja siksi on helpompaa puhua ihan vain hautajaisista.
meillä jokaisessa muistotilaisuudessa on olut muisteluosio
se henkilo, joka papin kanssa tilaisuudesta sopi, on varmasti myös sopinut siitä, että tulee muisteluosio
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yleistä muistotilaisuudessa ja kaunis tapa muistella edesmennyttä.
Kaunis tapa? Joopa joo, jotain positiivista pitää keksiä vaikka kuollut olisi mikä änkkäränkkä. Jenkkihöpötystä, juu.
Ei se mitään jenkkihöpötystä ole. Ja jos vainaja on ollut ränkkä eikä kenelläkään ole hyviä muistoja niin miksi yleensä sitten pitää MUISTOtilaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
No yleensä omaiset sanoo jotain, eivätkä istu tuppisuuna
Yleensä siinä surussa on ihan tarpeeksi kestämistä ilman tällaista ryhmämuistelua, joka sopisi hyvin johonkin perheen kahvipöydän ääreen oman perheen kesken. En tiedä missä vaiheessa tämä tapa on tullut Suomeen, meno on kuin USA:sta kopioitu.
Eikö teillä lähiomaisilla ollut etukäteen mitään tietoa siitä, mitä papin kanssa on sovittu sisällöstä? Kyllähän hautajaisissa monesti on puheita joko valmisteltuna tai spontaanisti, ainakin niissä joissa olen itse ollut. Kai sitä muutenkin omasta isästään jonkun sanan voi spontaanistikin sanoa, elleivät välinne täysin poikki olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yleensä omaiset sanoo jotain, eivätkä istu tuppisuuna
Yleensä siinä surussa on ihan tarpeeksi kestämistä ilman tällaista ryhmämuistelua, joka sopisi hyvin johonkin perheen kahvipöydän ääreen oman perheen kesken. En tiedä missä vaiheessa tämä tapa on tullut Suomeen, meno on kuin USA:sta kopioitu.
ollut jo 1900-luvun alussa ainakin