Minä vuonna olet syntynyt? Piiskattiinko sinua lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän piiskauksen sillon kun olin tehnyt jotain oikeasti tuhmaa tai tyhmää tietoisesti. Mut se kun vahingon jälkeen piiskattiin oli hirveetä. 

 

Joskus joutu oottaa rangaistusta kotiin tai sitä että isä tulee suorittamaan piiskauksen ja se oli niin kuumottavaa. Siinä kerkes miettii kaikenlaista.

Muistan kanssa kun oon ikkunasta seurannut vitsan hakua ja sen pelon tunteen vatsassa. 

 

Muistan kanssa tuon rangaistuksen odotuksen. Äiti sanoi mulle, että huomenna kun tulet koulusta (tokalla luokalla) saat selkään, aiheesta se oli. Että se koulupäivä oli pitkä ja kamala. Ei saanut syötyä. Itketti jo matkalla kotiin. Ja sit sain risusta kintuille kotona. Sanoin siitä äidille aikuisena, ettei mikään rangaistus ole ikinä ollut niin kamala. Hän ei muistanut koko juttua.

Vierailija kirjoitti:

1964. Ei koskaan. 

Samoin. Koivuniemen herra oli kyllä jossain mutta väkivaltaa ei koskaan koettu. Ehkä johtui kunnioituksesta isää kohtaan, hän oli määrätietoinen ja vahva persoona. Kyl me jotain pahoja tehtiin, pöllittiin faijan tupakka- askista pari tupakkaa silloin tällöin tai rahaa lompakosta mut kait se ei tosiaan huomannut.  Purettiin haulikon patruunoita, tehtiin metsään nuotio ja nallit paukkui... Hevosmiehet teki aina jotain kauppaa. Aina ei faija muistanut mitä kauppoja oli kännipäissään tehnyt. Ja oliko rahaa mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tämmöinen täysin tottelematon lapsi sopeudu yhteiskuntaan ja tule muiden kanssa toimeen, joten ei ole lapselle millään lailla hyväksi. 

Vaatii niin hyvää voimanhallintaa ja ihmistuntemusta ihmisestä, joka ei ole taysikassvuinen yksilö vaan vanhempiensa jatke mieleltään. Kaikki käytös tulee käytännössä matkittuna vanhemmilta, jos siitä satutetaan, niin se aiheuttaa paljon ristiriitaisia ajatuksia. Koska lapsi ja vanhempi on yhtä, vaikkei se enää ole tissillä tai napanuorassa kiinni, niin lapselle syli on todiste siitä että vanhempi on yhtä ja lapsi ei ole vielä täysikasvuinen oma itsensä. Kuritus on vanhemman tulkinta siitä että lapsi on vain pieni versio aikuisesta ja omatoiminen ajatteleva yksilö. Tosiasiassa lapsi on edelleen yhtä vanhempansa kanssa. Samaa lihaa ja ajatusta.

On suuri vaara mennä aina yli. Toiset on kovapäisempiä ja ei edes välitä tukkapöllystä. Muistan oman veljeni, joka osasi estää isääni antamasta tukkapöllyä. Hän vain nauroi ja haukkui homoksi ja perärreijän roopeksi tehden naurettavia ilmeitä. Äidin mielestä veli oli riivattu ja hullu. Minusta hän vain vastusti väkivaltaa ja taisteli vastaan. Lopulta isä sai hänet aina kiinni ja raivoissaain hakkasi kovaan itkuun. Surullisen näköistä menoa. Veljeni saattoi jallittaa isääni pitkäänkin ja juoksi karkuun toiseen huoneeseen ilkkuen isälle. Räki hän kerran päinkin ja iski syömäpuikolla isää kämmenelle. Veri vuosi ja isä keskeytti selkäsaunan. Isä ei koskaan onnistunut kesyttämään veljeäni, koska hän oli leijonamieli ja vapaudenkaiho. Veli aina sanoi että hän tekee elämässä mtä hän haluaa ja muut pitää päänsä kiinni. koska tämä elämä on hänen elämänsä. Ihailin aina ja halusin että minullakn olisi joskus oma elämä. Minulla ei ole edelleenkään omaa elämää, koska en ole niin rohkea. En uskalla tehdä asioita laatikon ulkopuolelta. Teen vain asioita joita minulta odotetaan tehtävän. En oikeasti elä kuten veljeni eli jo lapsena. Isä teki väärin ja pilasi itse alusta lähtien suhteensa meihn.  Aina miettinyt äidin kanssa että veljeen ei kuri toiminut, mutta rakkaus olisi toiminut enemmän.  Veli teki itsemurhan isän metsästysaseella kauan sitten.  Minusta hänessä ei ollut mitään vikaa. Hän oli vain hän.

Myöskään niissä ihmisissä, jotka ei sopeudu yhteiskuntaan, niin ei heissä ole mitään vikaa. He ovat sellaisia millaisia ovat.  Totuus on ettei kaikki sopeudu koskaan kuten ei eläimetkään sopeudu eläintarhaan. 

Veljeni oli leijonamieli ja vapaa päättämään jopa omasta hengestään. Harvasta löytyy samalaista voimaa ja rohkeutta laittaa itsensä off-tilaan. Hän elää edelleen minussa ja äitini aina muistuttaa että nauran narisevasti ja käkättäen kuin veljeni. Opin sen pienenä häneltä.  Minulla on tapana myös ojentaa etusormi ja heiluttaa sitä naurun aikana ikään kuin ilkkuen kaikelle pahalle mikä meitä ihmisiä pimeyksissä vaanii. 

Meiltä löytyy ilo sydämestä kivunkin hetkellä. Mika oli syntynyt  1977, minä 1982. Meihin rangaistukset toimi eritavoin.  Minusta tuli pelokas. En käy koskaan missään ja en ole koskaan edes käynyt miehen kanssa treffeillä. Säpsähtelen pienistä äänistä ja pelkään edelleen monia asioita. Isä yleensä tukisti kevyesti tai nipisti. Jos hän oli pahalla päällä, niin läpsäisi korville. Muistan kuinka itkin koko illan ja lupasin etten koskaan puhu isälle. Lopulta meistä kumpikaan ei hirveästi puhunut isälle myöhemminkään. Ehkä isä halusi ajaa meidät tiehensä ja ei halunut olla meidän kanssa. Hän viihtyi usein yksin ja kuoli yksin. Edes äiti ei hänestä piitannut. Isä oli oikeasti pienempiään kiusaava luuseri. Vaikea häntä on edes jälkikäteen rakastaa. 

Taidokkaadti  kerroit veljestäsi.  Hän oli sinulle todella rakas

1973, ei piiskattu eikä perheessämme ollut minkäänlaista väkivaltaa muutenkaan.

Piiskaa ja tukkapöllyä Äidiltä päivittäin.  Ehkä varmuuden vuoksi. Minusta tuntui, että äiti nautti siitä, purki omaa tuskaansa. Aikuisenakin vielä haukkui. Olin hänen ainoa lapsensa. Isäni oli ihana. S. 1949.

Tukistettiin suuta pestiin saippualla ja piiskaa sain useasti. Olin aika vilkas poika että yleensä ihan aiheesta. Piiskaa sain sekä äidiltä että isosiskolta.

Syntynyt -72 en muista selkääni saaneeni, mutta äiti toisinaan nappas niskavilloista kiinni. Isä ei mua kurittanut koskaan, mutta pikku veli kyllä sai remmistä toisinaan, muttei edes joka vuosi.

 Tuttu vähän yli 40 v .Kertoi että sai sisarensa kanssa piiskaa isältä.. Sanoin että minusta tuo on aivan kauheaa. Hän piti sitä ihan normaalina. En tiedä onko silloin jo isältä suuttumus ohi ja jotenkin ajattelee tuon  kasvatuksensa Vai raivostuneenako tuo tehdään.  Tällä nuorella on nyt lapsi. Emme ole pitkään aikasn nähty.. Toivottavasti  ei omalle lapselleen  jatka tuota  vääränlaista  käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin varmaan tokalla luokalla kun kaveri sai isältään sellasella sinisellä hyppynarulla perseelleen. Olin vieressä ja kauhusta kankeana. Se oli jotain aivan kamalaa. Kauhea läiske ja parku. Se hyppynaru oli kuin sähköjohtoa ja sen täytyi sattua aivan kamalasti. Kaveri jäi makaamaan lattialle persus paljaana ja isä heitti hypoynarun huoneen nurkkaan ja lähti ovet paukkuen. Leikit ei jatkunu ja mä en osannu tehdä mitään ni lähin vaan himaan ja olin koko illan ihan shokissa. En halunnut mennä niille pitkään aikaaan sen jälkeen. Tää kaveri ei oo pystyny koskaan työelämään. Luulen et lapsuuden traumat osasyynä. Ollaan molemmat syntyny 1987. 

Yksi yhteinen tekijä on että tosi monet selkään saaneet ei ole kyenneet työelämään. Ovat ihan rikki.

Kun vanhemmat antaa selkää, niin se on sama kuin myöntäisi nuorelle työkyvyttömyyseläkkkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin varmaan tokalla luokalla kun kaveri sai isältään sellasella sinisellä hyppynarulla perseelleen. Olin vieressä ja kauhusta kankeana. Se oli jotain aivan kamalaa. Kauhea läiske ja parku. Se hyppynaru oli kuin sähköjohtoa ja sen täytyi sattua aivan kamalasti. Kaveri jäi makaamaan lattialle persus paljaana ja isä heitti hypoynarun huoneen nurkkaan ja lähti ovet paukkuen. Leikit ei jatkunu ja mä en osannu tehdä mitään ni lähin vaan himaan ja olin koko illan ihan shokissa. En halunnut mennä niille pitkään aikaaan sen jälkeen. Tää kaveri ei oo pystyny koskaan työelämään. Luulen et lapsuuden traumat osasyynä. Ollaan molemmat syntyny 1987. 

 

Yksi yhteinen tekijä on että tosi monet selkään saaneet ei ole kyenneet työelämään. Ovat ihan rikki.

Kun vanhemmat antaa selkää, niin se on sama kuin myöntäisi nuorelle työkyvyttömyyseläkkkeen. 

Suurimman osan historiasta käytännössä kaikki lapset saivat selkäänsä. Se oli ihan normaali rangaistus samaan tapaan kuin ruutukielto nykyään. Entisaikaan mt-ongelmia ja syrjäytymistä oli paljon vähemmän kuin nykyisin.

Meillä piiskaaminen loppui yhteen kertaan. Siitä on minulla jälki selässä. 

Koivuniemenherra oli asetettu jostain syystä seinälle ja sillä peloteltiin minua, koska olin aika uhmakas pieni lapsi. Olin varmasti 5 vuotias, kun ensimmäisen kerran sain selkää ja viimeisen kerran.

Äidillä ei ollut kokemusta miten pientä lasta ruoskitaan ja isän mielestä äidin piti tehdä se, koska äiti oli huomannut mitä tein. Olin pissannut ajatuksissani kissan hiekkalaatikkoon. 

Sitä minulta ravisteltiin aika kovaa ja huudettiin, että : "miks sää vai tol noi teit!!??!!"

Enkä osanut sanoa. Olin pieni vain ja pelkäsin vanhempiani tosi paljon. Oranssi hehkulampun valo ja ne oranssit vessan seinät muistuu painostavana mielessä. Ehkä halusin pissata kuin kissa pissaa. Ei tuon ikäiset tiedä mitä tekee ja unohtaa pian edes tehneensä.

Äiti löi minua liian kovaa ja sitten jotain repesi. Nahka repesi selän ja pakaran alueelta. Verta tuli paljon ja äiti kirkui ja sitten alkoi itkeä ja se itku peloitti minua kovemmin kuin veri, jota tuli paljon. Isäkin oli ihan suunniltaan. Hän huusi äidille ja ihmetteli miten paljon voimaa oli käyttänyt, eikä äiti kuulemmma ollut lyönyt kovaa. Kyllä se sattui hirveästi ihan silmissä asti tuntui ja tunsin kuinka iho repesi oksan kohdalta. Tunsin myös lämpöisen veren yöpuvullani. Sain tikkejä haavaan ja lääkäri oli myös suunniltaan, uhaten isääni sosiaalitoimilla. Kumpikaan vanhemmista ei myöntänyt koskaan rikosta. Kotiin tuli tätejä tarkkailulle ja isä tai äiti ei koskaan enää kohdellut minua pahasti, mutta kyllä minä sen aina muistin, että äiti ja isä ei olekaan kivoja. Ne on oikeasti pahoja, mutta esittää kivaa ja ei niiden kanssa voi aidosti olla perhettä. Minä luulen että he katkaisi yhteyden minuun silä vitsalla. 

Miu 76

Vierailija kirjoitti:

Meillä piiskaaminen loppui yhteen kertaan. Siitä on minulla jälki selässä. 

Koivuniemenherra oli asetettu jostain syystä seinälle ja sillä peloteltiin minua, koska olin aika uhmakas pieni lapsi. Olin varmasti 5 vuotias, kun ensimmäisen kerran sain selkää ja viimeisen kerran.

Äidillä ei ollut kokemusta miten pientä lasta ruoskitaan ja isän mielestä äidin piti tehdä se, koska äiti oli huomannut mitä tein. Olin pissannut ajatuksissani kissan hiekkalaatikkoon. 

Sitä minulta ravisteltiin aika kovaa ja huudettiin, että : "miks sää vai tol noi teit!!??!!"

Enkä osanut sanoa. Olin pieni vain ja pelkäsin vanhempiani tosi paljon. Oranssi hehkulampun valo ja ne oranssit vessan seinät muistuu painostavana mielessä. Ehkä halusin pissata kuin kissa pissaa. Ei tuon ikäiset tiedä mitä tekee ja unohtaa pian edes tehneensä.

 

Äiti löi minua liian kovaa ja sitten jotain repesi. Nahka repesi selän ja pakaran alueelta.

Tekoälykö näitä tarinoita oikein luo?

1984, tukkapöllyä tuli mutta ei koskaan remmistä. Kaverit saivat remmistä useat. Hullua kuvitella, että nykyvanhempi antaisi lapsilleen tukkapöllyä tai piiskaa.

1974 ja kyllä sain. Luunappeja, selkäsanunoja, tukistusta yms. Minuun ne ei oikein tehonneet, eikä vanhemmilla äly riittänyt muuhun kuin koventaa rangaistuksia. Kovin uhka oli, että isä hakkaa vyön solkipäällä. Mutta minut nuo rangaistukset vaan sisuunnutti. 4 vuoden kypsässä iässä julistin, että pakko ei ole kuin kuolla, saatte hakata minut vaikka hengiltä, mutta totella en aio. Oli sitten aika vaikea koulu- ja  murrosikä, kun tuollainen kuolemaan asti kapinahenki ja kokemus minä vastaan maailma oli kasvatuksella synnytetty. 

Pehmeämmän ja aremman luonteiseen pikkuveljeeni rangaistukset taas toimivat hyvin. Jo luunapin uhka sai hänet heti tottelemaan.

-70. Sain luunappeja, tukistuksia ja remmiä. Olin kiltti lapsi enkä ansainnut väkivaltaa.

Olen syntynyt 1969. Äiti antoi tukkapöllyä tai piiskaa vitsalla, joka piti itse hakea. Isä ei kurittanut fyysisesti. 

S. 1960. Ei minkäänlaista fyysistä kuritusta. Vanhempani olivat lempeitä ja turvallisia. Isäni oli sotaveteraani, nipinnapin hengissä sodasta selvinnyt, lempein tuntemani mies 💛💛