Minä vuonna olet syntynyt? Piiskattiinko sinua lapsena?

Ruotsalaisten määritelmä suomalaisista 60-luvulta - suomalaiset on väkivaltaisia ja juoppoja. 

Oltiin varmaan tokalla luokalla kun kaveri sai isältään sellasella sinisellä hyppynarulla perseelleen. Olin vieressä ja kauhusta kankeana. Se oli jotain aivan kamalaa. Kauhea läiske ja parku. Se hyppynaru oli kuin sähköjohtoa ja sen täytyi sattua aivan kamalasti. Kaveri jäi makaamaan lattialle persus paljaana ja isä heitti hypoynarun huoneen nurkkaan ja lähti ovet paukkuen. Leikit ei jatkunu ja mä en osannu tehdä mitään ni lähin vaan himaan ja olin koko illan ihan shokissa. En halunnut mennä niille pitkään aikaaan sen jälkeen. Tää kaveri ei oo pystyny koskaan työelämään. Luulen et lapsuuden traumat osasyynä. Ollaan molemmat syntyny 1987. 

Kyllä piiskattiin. Se herätti katkeruutta, pelkoa ja surua. Olin syrjään vetäytyvä lapsi. N vm -62

En tiedä olisinko ottanut vaikka selkään kun elänyt niin henkisesti sairaan lapsuuden ja elämän. Äiti oli loinen, jota piti ja pitää muiden elättää ja viihdyttää läpi elämän. 

Haukkui isääni läpi elämän, lousi muka kotiäitinä, nekin työt piti mun tehdä jo ennen kouluikää. Vieraannutti isästä haukkumalla tätä nonstop kunnes pääsin pois kotoa 16v. 

Jatkaa tätä samaa edelleen tai yrittää, vaikka olen jo yli 50v. Henkinen väkivalta ja manioulointi on luonnevika,joka jatkuu ikuisesti.

1966

Pienenä luunappeja. Traumatisoivaa.

Kerran isä läpsi takapuolelle.

Remmiä tai muuta fyysistä väkivaltaa ei.

Alkoholisti isä, ja äiti sai tuta kaiken minun isälleni  kiukutteluni.

Pelkäsin paljon.

1970. Turpaan tuli useamman kerran viikossa, ensin äidiltä ja sitten isältä. Avokämmenellä, nyrkillä, nahkavyöllä, koivuvitsalla ja -kepillä. Loppui kun ilmoitin 18-vuotiaana muuttavani pois kotoa. Läksiäisiksi isä yritti lyödä, mutta ensimmäisen ja viimeisen kerran löin takaisin. Minun lapsuuteni kaunein muisto on isä istumassa lattialla sylkemässä verta suustaan ja äiti kirkumassa vieressä. Eipä ole pahemmin tullut pidettyä yhteyttä sen jälkeen. Joskus 10 vuotta sitten äiti soitti ja kertoi että isä on viimeisillään jossain hoitokodissa, menisinkö katsomaan. En mennyt.

1973. Isäpuoli piiskasi 4-vuotiaasta noin 10-vuotiaaksi. Eniten remmiä sain 7 ja 8- vuotiaana kun minulle oli syntynyt pikkusisko jolla oli koliikki. Minun piti olla jo iso tyttö eikä saanut kiukutella.

Vierailija kirjoitti:

1970. Turpaan tuli useamman kerran viikossa, ensin äidiltä ja sitten isältä. Avokämmenellä, nyrkillä, nahkavyöllä, koivuvitsalla ja -kepillä. Loppui kun ilmoitin 18-vuotiaana muuttavani pois kotoa. Läksiäisiksi isä yritti lyödä, mutta ensimmäisen ja viimeisen kerran löin takaisin. Minun lapsuuteni kaunein muisto on isä istumassa lattialla sylkemässä verta suustaan ja äiti kirkumassa vieressä. Eipä ole pahemmin tullut pidettyä yhteyttä sen jälkeen. Joskus 10 vuotta sitten äiti soitti ja kertoi että isä on viimeisillään jossain hoitokodissa, menisinkö katsomaan. En mennyt.

Ei se ole mitään piiskausta jos nyrkillä lyödään. Eikä myöskään kuritusta jos tyyliin vihaa purkaakseen lyödään eikä rangaistuksena.

Muistan et kerran äiti ja isä vitsaili siitä että mulle pitäis antaa koivunoksalla piiskaa kun ruoka ei maistunut.  Jotenkin hatarasti muistelen että ne naureskeli ja haki oksan, mutta en muista käytettiinkö sitä, vai oliko vaan vitsi. Olin alle kolmevuotias koska hengailin ilman housuja. En ymmärtänyt mitä tapahtuu koska siihen liittyi se naureskelu ja ollaan muka vihaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1970. Turpaan tuli useamman kerran viikossa, ensin äidiltä ja sitten isältä. Avokämmenellä, nyrkillä, nahkavyöllä, koivuvitsalla ja -kepillä. Loppui kun ilmoitin 18-vuotiaana muuttavani pois kotoa. Läksiäisiksi isä yritti lyödä, mutta ensimmäisen ja viimeisen kerran löin takaisin. Minun lapsuuteni kaunein muisto on isä istumassa lattialla sylkemässä verta suustaan ja äiti kirkumassa vieressä. Eipä ole pahemmin tullut pidettyä yhteyttä sen jälkeen. Joskus 10 vuotta sitten äiti soitti ja kertoi että isä on viimeisillään jossain hoitokodissa, menisinkö katsomaan. En mennyt.

 

Ei se ole mitään piiskausta jos nyrkillä lyödään. Eikä myöskään kuritusta jos tyyliin vihaa purkaakseen lyödään eikä rangaistuksena.

Luetun ymmärtäminen?

Vierailija kirjoitti:

80-syntynyt. Isä piiskasi remmillä ja äiti itki vieressä hysteerisesti, että älä piiskaa.

Sattui se äidin tuskan näkeminen. Olisipa isä piiskannut äidiltä salaa, mutta niin ei tehnyt.

Tuossa kohtaa tervepäinen äiti ottaa lapsen mukaansa ja häipyy. Eikä tule takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset pystyy saadaan orkkuja vain miehen kanssa jota pelkää.

Typerys.

1951 ei piiskattu, en muista fyysistä väkivaltaa, psyykkistä jonkin verran.

Isä karjui. Äiti tukisti ja antoi luunappeja.

Olen syntynyt vuonna 1975 perheen kahdeksantena lapsena. En saanut piiskaa, eikä muutakaan fyysistä väkivaltaa ollut. Vanhempani oli ikäluokassaan ilmeisesti ihan valistuneita ja väkivalta ymmärrettiin vahingoittavaksi, vaikka tiedettiin Raamatusta se "joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan". Meillä ei myöskään ikinä kielletty itkemästä tms outoa henkistä väkivaltaa, jota monet ikäluokkani ihmiset on lapsena kuulleet ja jotkut käyttävät vielä itsekin, esim. eksäni sanoi aina tuota "älä itke" itkevälle. En ikinä ole ymmärtänyt tuota.

Kuulun suuriin ikäluokkiin. Koskaan ei piiskattu, mutta joskus tukistettiin ja annettiin luunappeja, aina ohimolle, jossa nahka on ohut ja kipu tuntuva.

Kaverini isällä oli vyö kattolampusta roikkumassa. Selkään sai kaikki , eniten tämä tuttuni.  Isä piti perheen mustana lampaana Äidille oli rakkain. Isä hakkasi   vyön helopäällä.  Ei paljoa tarvinnut, että vyö otettiin. Olivat  tottuneet, että tuo kauheus kuului heidän elämään. Kerran hakattiin ja kovaa, vaikka hän sanoi ettei ollut sitä  pahaa tehnyt. Oikea syyllinen löyty. Ei isä kyllä anteeksi pyytänyt. Sanoi että ädillä ei ollut valtaa  puuttua tuohon. Isällä oli hullun kiilto silmissä 

En tiedä  uskalsiko äiti edes itkeä . Vaan kärsikö  hiljaa. Tätä äidin asiaa hän ei  ole pystynyt kenellekään kertomaan. Lapsia oli paljon ja isä kävi töissä Elettiin  50 ja 60 lukua. 

1966, ei väkivaltaa koskaan

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 1975 perheen kahdeksantena lapsena. En saanut piiskaa, eikä muutakaan fyysistä väkivaltaa ollut. Vanhempani oli ikäluokassaan ilmeisesti ihan valistuneita ja väkivalta ymmärrettiin vahingoittavaksi, vaikka tiedettiin Raamatusta se "joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan". Meillä ei myöskään ikinä kielletty itkemästä tms outoa henkistä väkivaltaa, jota monet ikäluokkani ihmiset on lapsena kuulleet ja jotkut käyttävät vielä itsekin, esim. eksäni sanoi aina tuota "älä itke" itkevälle. En ikinä ole ymmärtänyt tuota.

Ei minusta meidän ikäluokassa ollut mitenkään yleistä tuo ruumiillinen kuritus. Ei ainakaan täällä pk-seudulla. Ihan tavalliset vanhemmat minulla ja kavereillanikin oli, ei mitään erityisen valistuneita tms. 

Äiti meni ja hillui. Isä oli kotona.  Isä kesti  kaiken. Varmasti äitiä rakasti. Ikinä ei haukkunut ei lyönyt. Äiti haukkui meille isää ja kasvatti meidät isää vastaan.  Äiti oli myös hyvin puolueellinen lastensa suhteen.  Ainoa että  isä piti 3 viik. mykkäkoulja.  Me  heidän asiat  kuljetettiin ja kerrottiin   Nyt  lapset sanoo että. olen  liiankin tarkka tuossa  saman arvoisiudessa.  Ikinä en ominut  lapsia puolelleni. Toki en ole  virheetön minäkään.