Minä vuonna olet syntynyt? Piiskattiinko sinua lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä ei ole mitään absurdia, että huonosta käytöksestä rangaistaan ja hyvästä palkitaan.

 

Se on todella uusi ajatus, että säännöt ja rangaistukset ovat huono asia lapselle. Kautta historian niiden tärkeyttä on korostettu, jo tuhansia vuosia vanhoissa kirjoituksissa.

 

 

 

 

 

 

Se juttu on vähän outo, kun opetetaan että jos teet väärin ja rikot sääntöjä, niin se on ok, kun lyön sua ja sitten asiat on ok. Eihän se niin pitäisi mennä. Vaan asiasta pitäisi lässytttää ja olla tarkkana että asia on ymmärretty.

Aika helposti käy niin että lapsi oppii että sääntöjä rikkoessa pitää rikkoa sääntöjä salaa ja ei saa jäädä kiinni tai jos jää kiinni, niin otetaan selkää ja sitten asia on kuitattu ja voi rikkoa lisää sääntöjä. 

-89 ja luunappeja ja tukkapöllyä oon saanut melkein päivittäin, risulla paljaalle pyllylle kun tein jotain hirveän tuhmaa. Omia oon valitettavasti joskus tukistanut kun keinot on loppunut kesken, en mihinkään raivoon mitä täällä kuvattiin. Olen niitä pyytänyt anteeksikin mutta ne vaikuttaa minun ja lasten väleihin vieläkin vaikka siitä on hirveästi aikaa =(

Vierailija kirjoitti:

1980, hiuksista

 

 

Eikös tuo ole normaalia romaniperheissä

-75, ei piiskattu. Joskus sain tukkapöllyä, mutta harvoin. 

Vierailija kirjoitti:

-75, ei piiskattu. Joskus sain tukkapöllyä, mutta harvoin. 

Ei tuo minun ja tukkapöllyä antaneen vanhempani väleihin kyllä ole vaikuttanut mitenkään. Hyvät on välit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa lapsensa tulevaisuudessa johtotehtäviin, niin ei kannata alistaa tai tehdä hänestä masokistia. 

Nöyryyteen ei kannata kasvattaa ihmistä. Tietää huonoa menestystä kaikessa. 

Tuo asenne on kyllä kiitettävästi omaksuttu. Mitä tottelemattomampi lapsi sen parempi koska tottelemattomuus on vahvan itsetunnon merkki.

Ei todellakaan näin. On olemassa ihan keskitiekin, lasta ei tarvitse joko nujertaa tai jättää kokonaan kasvattamatta. 

Eihän tämmöinen täysin tottelematon lapsi sopeudu yhteiskuntaan ja tule muiden kanssa toimeen, joten ei ole lapselle millään lailla hyväksi. 

1964, ei ole koskaan piiskattu, ei myöskään 1926 syntynyttä äitiäni eikä 1898 syntynyttä mummuani.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla syntynyt ja molemmat vanhempani olivat jokseenkin väkivaltaisia, paitsi ei sitten enää 2000-luvulla syntyneitä sisaruksia kohtaan. Eli kehittyivät vissiin eteenpäin typeryydestään. 

Sä oot ollu vaan niin karmea kakara. Ne uudet on ollu kiltimpiä, ei ole tarvinnu opettaa.

1983. Ei ole piiskattu, eikä muutenkaan fyysisesti "kuritettu". 

Syntynyt 92, omat vanhemmat oli niin ärsyttäviä lapasia, että omia pentuja hakkaan ja tukistelen päivittäin. Plus henkinen. Kohta pääsee myös korkkaaman vanhempaa aina kun ei tahdo säännöt maistua.

1977. Piiskattiin kerran, mutta en laske sitä nyt ihan oikeaksi piiskaamiseksi, kun päreensä polttanut äiti lähinnä läimi muutaman kerran housujen päälle. Ja täytyy sanoa, että oli ehkä vähän syytäkin: Kiusasin sitkeästi siskoa enkä lopettanut millään. Muistan, että mulla jäi ikään kuin jokin vaihde päälle, enkä saanut käytöstäni muutettua ennen kuin äiti puuttui peliin aika kovalla kädellä. 

Mutta muistan kyllä, että esim. monet koulukaverini  oli piiskattu ja yhden kotona oli oikein koivuniemen herrakin oven päällä ihan kuin joskus vanhoina aikoina. Maalla tällaista vielä 80-luvulla.

1950, sain risusta kintuilleni kun en uskaltanut ukonilmalla mennä hakemaan jotain ämpäriä piharakennuksesta. Vieläkin kirveltää, henkisesti. 

Minä sain kyllä piiskaa monta kertaa äidiltä ja isältä, joskus isoveljiltäkin. Kaikenlaisesta aika vähäisestäkin kiukuttelusta, uhmailusta ja tottelemattomuudesta ja huonosta käytöksestä. Risu oli valmiina odottamassa keittiössä, mutta useimmiten piiskattiin ihan vain kädellä, aina tosin paljaalle pyllylle ja niin, että hetken tuntui ja kuumotti. Piiskaamiseen jälkeen piti mennä keittiön nurkkaan häpeämään hetkeksi punainen pylly paljaana. Nöyryyttäväksi koin sen, kun äiti varsin avoimesti kertoili tuttaville ja ystäville, kuinka ja minkä takia olin taas saanut piiskaa paljaalle pyllylle eilen ja joutunut nurkassa seisomaan, kun olin ollut niin tuhma. Tuntui, että äiti halusi muille näyttää olevansa hyvä kurinpitäjä ja kasvattaja.

Ei minulle mitään ikuisia traumoja tuosta jäänyt, ei minua ikinä mitenkään silmittömästi hakattu. Omia lapsiani en ole piiskannut ikinä. Olen syntynyt vuonna 1963.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:Olin kotona jo tottunut koviin rangaistuksiin. Minua pidettiin nälässä monta päivää ja lyötiin. Se kasvatti vain entistä sisukkaammaksi ja itsepäisemmäksi. Töitä en ole päivääkään tehnyt, koska parhaimman palkinnon saan, kun pyydän naistani piiskaamaan minua. Kukaan ei voi antaa parempaa kipua minulle kuin nahkaan puettu naiseni.

Kurituskasvatus näyttäisi kasvattavan myös pervertiksi ja rikolliseksi. 

Monilla vankilatuomion saaneilla onkin kotiväkivaltamenneisyys.

Moni ei nykyään edes tajua, että mitä tarkoittaa ruumiillinen kuritus. Luullaan vaikkapa, että jos joku raivopäissään hakkaa lapsensa päätä seinään niin se on ruumiillista kuritusta.

Olen syntynyt -93 ja sain luunappeja ja joskus myös tukistettiin ja annettiin piiskaa. Vanhempani syntyivät 50-luvulla.

94 ja tukkapölly oli ihan normi, samoin selkäsauna. Tosin yleensä ihan aiheesta ja se oli tiedossa, että jos hölmöilee niin saa rangaistuksen. En ole koskaan ymmärtänyt miksi tätä verrataan lasten hakkaamiseen. Kukaan ei koskaan käynyt minuun arvaamattomasti käsiksi tai piessyt tunnekuohussaan. Ei traumoja.

Vierailija kirjoitti:

1970

Ei ollut väkivaltaa. Mulla on fiksut vanhemmat.

Minä olen syntynyt -45 ja meillä kyllä hakattiin milloin remmillä ja piiskalla, revittiin tukasta. Kysyin äitini sairasvuoteella, miksi minua aina lyötiin, teinkö jotain pahaa? Et, sanoi äitini, mutta kun sinä huusit. No, miksi huusin, kun veljeni löi tai kiusasi. Omia 70-luvulla syntyneitä lapsiani en ole lyönyt kuin kerran, kun tyttö kiukutteli, niin koppasin käsivarteen vähän tiukemmin ja poika sai tukkapöllyä, kun puri mua pyllyyn, kun katsoin ikkunasta ulos. Oli onneksi vaatteet päällä. On poika siitä kyllä vielä aikuisena kuullutkin, nyt se lähinnä naurattaa, mutta ei silloin. Minun kodissani ajattelimme aina lasten parasta, lapsuudenkodissani olimme vain välttämätön paha, joita ei rakastettu.

1974 ja ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1970

Ei ollut väkivaltaa. Mulla on fiksut vanhemmat.

Minä olen syntynyt -45 ja meillä kyllä hakattiin milloin remmillä ja piiskalla, revittiin tukasta. Kysyin äitini sairasvuoteella, miksi minua aina lyötiin, teinkö jotain pahaa? Et, sanoi äitini, mutta kun sinä huusit. No, miksi huusin, kun veljeni löi tai kiusasi. Omia 70-luvulla syntyneitä lapsiani en ole lyönyt kuin kerran, kun tyttö kiukutteli, niin koppasin käsivarteen vähän tiukemmin ja poika sai tukkapöllyä, kun puri mua pyllyyn, kun katsoin ikkunasta ulos. Oli onneksi vaatteet päällä. On poika siitä kyllä vielä aikuisena kuullutkin, nyt se lähinnä naurattaa, mutta ei silloin. Minun kodissani ajattelimme aina lasten parasta, lapsuudenkodissani olimme vain välttämätön paha, joita ei rakastettu.

 

Pojalla ollut pylly mielessä jo lapsesta lähtien. Joko on poikakaveria käyttänyt näytillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Remmi on rangaistus ja ankara sellainen. Remmin idea on, että rangaistus tuntuu niin veemäiseltä, että oppi menee kerralla perille.

Tunnen henkilön jolla on mennyt näkö silmästä, kun hänen isänsä veteli remmillä. Oli solki tullut ikävästi silmään ja rikkonut pintaa. Näkö pois. 

Hänen isänsä piiskasi aina humalassa, kun oli estot heikommat. Selvinpäin olisi tuskin kyennyt lähimmäisiään satuttaa. 

Kauhea tapaus. Perheväkivalta jättää myös ikäviä stressireaktioita aikuisiälle. Tunnen naisen jota vanhemmat läimäytteli ihan pienestäkin. Tuloksena on ihminen, joka säikähtelee kirjaimellisesti varjoja, ohi lentäviä lintuja tai autoja, pyöriä.

Pahin on jos rakas ihminen tulee hänen lähelleen ja avaa kädet halaamisen merkiksi, niin hän säpsähtää suojausasentoon. Säpsähtelijä. Asettelee käsiä kasvojensa suoja

Meillä remmiä annettiin siihen päähän, jonka silmästä näkö ei voi lähteä.