Onko kaikki " hoikat" enemmän tai vähemmän syömishäiriöisiä?

Eli itse en ainakaan kuvittele, että KUKAAN (okei, äitini ehkä:) olisi kiinnostunut siitä mitä olen esim. tänään syönyt tai miten viime viikolla tuli syötyä kaksi mars-patukkaa. Siksi en siis tällaisia juttele, luulen että se olisi puisevan ikävystyttävää kuunneltavaa muista..

Kuitenkin moni hyvin hoikka /laiha näitä juttuja jatkuvasti kertoo. Minusta se ainakin nyt näiden 3 hyvin tuntemani tapauksen jälkeen on huolestuttavaa. Onko muut samaa mieltä?

ap

Koska olet näin äärettömän kiinnostunut hoikkien ihmisten syömisistä ja mahdollisista syömishäiriöistä.



Sekin kertoo jo jotain, että olet normaalipainoinen mutta haluat tiputtaa 3kg ja olet kateellinen hoikille ihmisille.

vaivaa minua. Tuntuu aika kovalta sattumalta, että kolme tuntemaani hoikkaa/laihaa naista kärsii syömishäiriöistä. Kuten jo aikaisemmin mainitsin kolmas ja viimeisin tapaus tuli minulle kovana yllätyksenä. Itse ainakin omasta mielestäni suhtaudun ruokaan ihan normaalisti, enkä siis jatkuvasti pohdi näitä juttuja. Nyt asia on vaan tylsän ajankohtainen omassa lähipiirissä, siitä syystä tämä aloitus.

ap

Olen alle 50-kiloinen, aina ollut pieni. En ole eläessäni miettinyt mitä syön, ja syön lähes koko ajan ja mitä vaan. En omista vaakaa, en lue tuoteselosteita enkä edes ymmärrä kalorimääristä tms. yhtään mitään.

vaihtelivat kausittain). Esim. bulimikot ovat yleensä painoindeksiltään normaaleja, eivät suinkaan laihoja.



Olen niiiiiin onnellinen, että ruoka on nykyään minulle ystävä ja parhaimmillaan suuri nautinto. Kokkausta ja hyvin syömistä pitkän kaavan mukaan harrastamme aina viikonloppuisin, ja arkena taas ruoka on sellainen asia, jota ei juuri ajattele, vaan sitä syö ja yrittää syödä mahdollisimman hyvin/terveesti, koska koneisto tarvitsee sitä. Toisin oli teininä, jolloin ruoka ja kilot olivat aina mielessä, mutta ruoka ei koskaan tuonut psyykistä nautintoa, vain tuskaa. Silloin painoni kuitenkin vaihteli 52-28 kilon välillä. Nyt olen ollut jo monta - tervettä - vuotta 48 kiloinen.

mitä nyt tissit vähän erimalliset ja jkv löysää mahanahkaa...ikinä en ole laihduttanut, syön mitä tekee mieli, suklata ja hyvää, mutten mitenkään mässäile kyllä, tulee huono olo jos syön paljon.



kait se on geeneistä kiinni, en mitään liikuntaa harrasta tai ole harrastanut varsinaisesti, lasten kanssa ulkoilua, pyöräilyä ym norm. liikuntaa.



mulla useampi hoikka ystävä, kaikilla lapsia, syvät mitä mieli tekee, kait sitä sen verran hyötyliikuntaa saa kun useampi lapsi, ei ehdi lepäillä liikaa...itse en tunne ketään syömis häiriöistä, paitsi niitä kellä ongelmia ylipainon kanssa ja suhde ruokaan hieman vääristynyt.

syömishäiriöistä puhumatta ruoasta?

Ja kuten sanottua minusta se, että puhuu jatkuvasti siitä, mitä syö kertoo jotain huolestuttavaa ihmisen suhteesta ruokaan. En tällä nyt tarkoita mitään " tein eilen makaronilaatikkoa" -jutustelua vaan suoranaisia listoja siitä mitä on syönyt tai kaikkien herkkujen luettelua ja sen jälkeen kommentteja siitä miten on " plösö" vaikka olisikin tosi hoikka. En tiedä mitä tällainen henkilö odottaa vastaukseksi? Onko ehkä kuitenkin kyseessä jonkinlainen hätähuuto vai mitä?

Ja tosiaan, en koe kärsiväni itse mitenkään kieroontuneesta suhteesta ruokaan, oikeasti tein aloituksen koska lähipiirin tapaukset mietityttävät. Ja jos jotakuta kadehdin (yleensä yritän olla kauheasti kadehtimatta, se " syö" vain omaa kivaa fiilistä) niin ehkä se voisi just olla se luonnostaan hoikka ihminen. Geenejään ei kuitenkaan vaihtaa saa, joten hukkaan menis moinen kateus ;)

Syömishäiriöissä ei kyllä ole mitään kadehtimista, olen sen oikeasti läheltä nähnyt.

ap