Onko kaikki " hoikat" enemmän tai vähemmän syömishäiriöisiä?

Ilmeisesti nyt on niin että, kun yksi tuntemasi hoikka ihminen on syömishäiriöinen, niin kaikki muutkin ovat? Just joo..

ahmimishäiriö. Mutta käsi sydämelle, kuinka moni tosi hoikka ja timmi koko ajan ajattelee ruokaa/treenaa pakonomaisesti /sairastaa syömishäiriötä?

Tämän palstan keskusteluissa kun tuntuu, että tosi moni av-äiti on hyvinkin hoikka?

ap

Siksi ihmettelenkin asiaa täällä. Haluaisin mielelläni olla väärässä. Tunnen myös yhden lapsettoman anorektikon, hänellä sairaus oireilee tällä hetkellä tosi pahasti. Kun näitä tapauksia näinkin läheltä seuraa tulee aika surullinen olo.

ap

Jossain vaiheessä söin mitä tahansa, ajatellen että ihanaa kun ei tarvitse katsoa mitä syön. Mutta nyt mä olen tajunnut että ihan samalla tavalla se rasva tekee mun sisäelimille ja iholle pahaa, vaikka hoikka olenkin. Yritän syödä terveellisesti, en halua mitään sairauksia sen takia että syön epäterveellistä ruokaa.

Mutta mun ei tosiaan tarvitse lihomista pelätä, enkä ole koskaan ollut syömishäiriöinen. Tunne muutaman ihan samanlaisen tapauksen.

En syö terveellisesti, harrasta liikuntaa pakonomaisesti tai ajattele ruokaa. Syön joka päivä herkkuja ja käyn salilla 0-3 kertaa sen mukaan kuinka kerkiän. Suklaata syön joka päivä koska pidän siitä. Edes aineenvaihduta ei ole mitenkään supernopea. Olen vain aina ollut hoikka tai laiha ja ikääkin on yli 30. Eli vastaus on ei. Kaikki hoikat tai laihat eivät ole syömishäiriöisiä

Olen nyt neljäkymmentä ja vasta kolmannen lapsen saanut. Nyt ensimmäisen kerran elämässäni olen joutunut miettimään syömisiäni jotta saisin neljä " ylimääräistä" kiloa pois kropastani. Olen ollut aina vartaloltani kiinteän hoikka, mutta en laiha.



Nuorempana ei tarvinnut koskaan miettiä painoani. Olen aina liikkunut ja harrastanut liikuntaa ja voinut myöskin syödä ihan normaalisti mitä on mieli tehnyt. Paino on pysynyt koko aikuisiän suunnilleen samassa.



Siksi kerrän työpaikan pukukopilla hämmästyin, kun eräs ihminen sanoi minulle, että joudut varmasti tekemään kovasti töitä, että pysyt noin hoikkana. Se ihminen ei olisi voinut olla enempää väärässä.



Uskon, että perimä vaikuttaa hoikkaan ruumiinrakenteeseen sekä se, että toisilla ihmisillä on vain jonkinlainen sisäsyntyinen taito syödä ja liikkua juuri oikeassa suhteessa sen ihmeemmin asiaa miettimättä.

Mun tuttavapiiriin on sitten varmasti vaan sattumalta osunut näitä syömishäiriöisiä hokkia naisia. Varsinkin tämä joka viimeiseksi paljastui oli minulle todella yllätys, en osannut edes epäillä moista :(

ap

150 cm ja 41 kg ja ihan on terve suhde ruokaan. :) Olen ammatiltanikin kokki. :)

ovat luonnostaan laihoja saattavat vaihdevuosissa lihoa koska hormonitoiminta menee niin sekaisin, näin kävi äidilleni.

lisäyksenä vielä, että ennen kuin tapasin mieheni mulla oli jonkin asteista pakkomiellettä urheilusta ja ruuasta. mutta kun lopetin miettimisen niin johan tippui paino ne muutaman ylimääräisen kilon. lapsen syntymän jälkeen on lähteny vielä pari lisää ihan itsestään kun on elämä aika paljon aktiivisempaa kuin ennen ja enempää ei saakkaan enää lähteä.

Tässäpä minun tarinani:



Olen aina ollut hoikka ja joskus minua on luultu jopa anorektikoksi mutta koskaan minulla ei ole ollut minkäänlaista syömishäiriötä. Tällä hetkellä laskurin mukaan painoindeksini on 18,8. Kauhisteluja laihuudestani olen kuullut koko elämäni mutta en yksinkertaisesti voi tilanteelleni mitään. En kiinnitä huomiota syömisiini enkä liikuntaan lainkaan ja syönkin todella epäterveellisesti. Laitan mm. kaikkiin kastikeruokiin kunnon kermaa ja syön karkkeja, sipsiä, pullaa ja muuta epäterveellistä päivittäin. (Esimerkiksi ison sipsipussinkin saan tuhottua yksin hetkessä.) Syön ehkä hieman pienempiä annoksia kuin ystäväni mutta vastaavasti minun on saatava päivittäin ainakin kaksi lämmintä ateriaa sekä monia välipaloja. Liikuntaa en harrasta ollenkaan mutta hyötyliikuntaa tulee jonkin verran. Kävelen lähes päivittäin n.15-30 minuuttia mutta siinäpä se.



Olenkin usein miettinyt sitä, että mikä saisi minut elämään terveellisemmin. Painon vuoksi terveellisempään elämään ei ole tarvetta mutta pelottaa ajatuskin esimerkiksi verisuonieni kunnosta. Kaikki hoikat ihmiset eivät siis todellakaan ole syömishäiriöisiä. Minulla on muutamia tuttavia, jotka myös pysyvät laihoina kiinnittämättä huomiota ruokaan ja liikkumiseen. Yhtään syömishäiriöistä en itse tunne.



Ja lopuksi esittäisin vetoomuksen teille kaikille: Älkää kauhistelko laihuutta ainakaan ilman pätevää syytä. Minulle jopa tuntemattomat (hiprakassa olevat) ihmiset ovat tulleet kauhistelemaan hoikkuuttani vaikkei minulla todellakaan näy esim. kylkiluut enkä ole muutenkaan sairaalloisen laihan näköinen. Mielestäni se on törkeää ja koen nämä tilanteet hyvin epämiellyttäväksi sillä epäterveellisestä elämästä huolimatta en vain yksinkertaisesti liho. En vain ymmärrä, että miksi laihoja ihmisiä saa julkisesti arvostella kun harvalla tulee mieleenkään mennä kauhistelemaan oikeasti ylipainoisille ihmisille, että oletpa sinä kauhean lihava, kuinka paljon oikein syöt!

mutta koskaan ei voi tietää ulkonäön perusteella, onko jollain häiriöä vai ei... normaalipainoinenkin tai ylipainoinen voi kärsiä syömishäiriöistä.



Itse olen ollut koko nuoruuden aika sairaanloinen suhteessa ruokaa en kuitenkaan vakavasti (ei anoreksiaa!!), mutta peräruiskeita tuli käytettyä ja urheiltua jne... Olin tosi hoikka.

Nyt suhde ruokaa n vihdoin lapsien myötä mielestäni normaali, vaikken haluakaan lihoa päinvastoin (nyt olen jopa aika tuhdissa kunnossa BMI 22)



Moni ajattelee (silloin kun olin vielä hoikka), että olen vain perinyt äitini ruumiinrakenteen. Hän on kanssa pieni ja siro. No, kukaan ei tiedä, että äitini on jo aikoinaan 60-luvulla kärsinyt anoreksiasta ja edelleen terveysintoinen rasvankammoksuja eikä edelleenkään suhtaudu minusta syömiseen luonnollisesti, vaikkei oksennakaan ja syö terveellisesti. Tämä " voi kamalaa kun tuli nyt ahmittua, kun söin yhden pullan" -tyyli kuuluu myös isäni perusjutteluihin... eli myös isäni on hoikka tai itseasiassa älyttömän laiha.

Se niistä geeneistä... siis tavat on ainakin tullut perittyä

...BMI:stä en tiedä, terveydenhoitaja sanoi taannoin, että normaalipainon alarajoilla. Liikuntaa harrastan epäsäännöllisen säännölliesti (enemmän puuhastelen kaikkea liikunnallista lasten kanssa kuin omaa kuntoani edistääkseni, mutta joskus lenkkeilen ihan päätä puhdistaakseni).



Elämätapa on kai se, mikä hoikkana pitää, en katsele juurikaan telkkaria, vaan olemme ulkona paljon, teen pihatöitä yms. Ei tule liikoja syötyä. Ja välipaloista en ole pitänyt koskaan, syön kaksi kunnon isoa ateriaa päivässä - joskus iltapalakin jää välistä ja välipalaksi juon monta kuppia kahvia. Suklaista, jäätelöistä, kekseistä yms. en pidä, sipsejä ja karkkeja sen sijaan syön silloin tällöin, mutta en jatkuvasti.



Ei siis syömishäiriötä, mutta ei kyllä kovin terveet syömistottumuksetkaan.

itsestäni ja katson mitä suuhuni laitan, ei ole syömishäiriöitä.

Voin syödä mitä haluan. Minulla on nopea aineenvaihdunta, hoikan ihmisen geenit ja siro luusto. En ole koskaan säännöstellyt syömistäni tai kärsinyt syömishäiriöistä. En harrasta sen kummempaa liikuntaa vaikkakin kunnon ylläpitämiseksi pitäisi. En tarkkaile painoani, käyn vaa' alla korkeintaan muutaman kerran vuodessa. Olen pienen lapsen äiti.



Ennemmin syömishäiriöistä useimmiten kärsivät ylipainoiset kuin hoikat.

Ei syö mtienkään erityisen terveellisesti eikä harrasta liikuntaa, vaikka olen yrittänyt saamaan hänet liikunnan pariin ihan kunnon ylläpitämisen takia. On vaan tosi hoikka aina ollut eikä liho, vaikka lihotuskuuria olen pitänyt jne.



Minä taas olen luonnostaan sellainen, että lihoan helposti. Minulla on miestäni paljon parempi kunto, mutta kukaan ei varmaan usko sitä, sillä minä olen juuri se " läski" ja mies laiha meillä.

n valittavan läskejä tai puhuvan laihduttamisesta. Itsekin olen hoikka, en ole koskaan laihduttanut, enkä osaa oikein mitenkään samaistua näihin " miten saisin 5 kiloa kuukaudessa pois" tai karpaajiin tai muihin, jotka täälläkin kirjoittaa.



Tavallista perusterveellistä ruokaa syödään ja liian vähän liikutaan, meidän koko hoikka perhe.

Olen 158/52 eli BMI on siellä normaalipainon alaosassa, en kuitenkaan alipainoinen.



Syön pääasiassa terveellisesti eli esim paljon kasviksia, mielummin vähärasvaista broileria tai kalaa, viljatuotteet kaikki täysjyvää jne. herkuttelen ehkä 1-2 kertaa viikossa antaumuksella, koskaan en ahmi&oksenna ekä ylensyö- Sipsejä syön harvemmin kuin kerran kuussa, kakkut&pullat kuuluu minulla vain juhlapöytään, vehnäleipää syön vain jos kylässä tarjotaan, virvoitusjuomia silloin tällöin viikonloppuisin, karkkia en tuskin koskaan, mutta tummaa suklaata yleensä maanantaisin klo 21 :)



Nautin ruoasta, mutta en rasvaa ja sokeria sisältäväatä roskaruoasta. Pizzaa tai hampurilaisia toki syön joskus, mutta en viikottain. Mielummin menen kunnon ravintolaan ja syön jotain broikkua tai pastaruokaa ja päälle vaikka juustokakku. Ei siis kauhean terveellistä sekään, mutta taatusti maukkaampaa ja kun ei kuulu päivittäiseen ruokavalioon, niin ei sillä lihomaan pääse.



Mun suvussa _kaikki_ naiset lihooo viimeistään lapset saatuaan, mutta itse en sortunut siihen samaan. Siis äitini, tätini ja sisareni ovat lihavia, koska mässyttävät kaiken aikaa jotain hyvää, herkkupäivä on joka päivä ja normaali ruoka korvataan esim ranskalaisilla, nakeilla ja kasalla sokerimunkkeja. Kavia eivät juo ilman viineriä tai pullaa jne.



Minä saan mielihyväni muusta kuin ruoalla mässäilystä, siksi kai pysynkin normalaimitoissa ilman jatkuvaa kuntoilua tai laihdutuskuureja.

Kuinka onnistuu? Olen ylipainoinen ja laihdutan. haluaisin tietää mikä minua odottaa jos tavoite painoni saavutan. Olen laihduttanut viime syksystä 92kg --> 83kg, olen 168cm. Tosin viimeisen 5kk:den aikana paino ei ole laskenut, ei kyllä noussutkaan... Tavoite painona on 67-70kg eli toisille ei edes hoikka paino, mutta minulle realistinen.

ja laihat toisistaan... Hoikkuus on kaunista, voi olla muotojakin ymv. ja laiha on sellainen kuiviin imetty.



Uskon että on monia hoikkia, joilla terveelliset tavat, mutta laihoilla ei. Esim. omassa suvussani laihimmalla on syömishäiriö, samoin hänen lapsellaan:( Tutuistani se kaikista laihin kärsi anoreksiasta, löi mm. typeriä vetoja " Saat 100e jos paian 53kg kuukauden kuluttua" pituutta hänellä päälle 175... (HUOM: en tietenkään lähtenyt typeriin vetoihin mukaan...!)



Samoin mieheni suvussa on anorektikko, kävelee tajuttomia lenkkejä ja ei syö mitään (vieraiden läsnäollessa hiukan " näön vuoksi" ). Tällä tapauksella lapsia, ja piti itseään ihan kamala läskinä raskauksien jälkeen, kiloja oli tullut ehkä 5, ja hän näytti paremmalta kun aiemmin/nykyään, sillä keskitysleiri vanki ei ole kaunis näky:(

Tällä myös se, että on kilpailunhaluinen joka asiassa, haluaa olla muita parempi. Kärsii myös erttäin heikosta itsetunnosta:(



Joten sanoisin, että monella on, pohjautuen OMIIN kokemuksiini, enhän voi tietää jokaisen vastaantulevan tarinoita miksi ovat laihoja...;)



Vielä loppuun; Tämä eräs kirjailija/näyttelijähän vakuuttelee kovasti olevansa " aina ollut vain näin laiha ja ei voi mitään, koskaan ei ole laihduttanut" . Totuus on kuitenkin toinen, sillä on ollut lapsena/nuorena pulska, joten hänellä aivan taatusti syömishäiriö... Ehkä ne jotka vakuuttavat syövänsä ihan kaikkea, ovatkin niitä joilla ne suurimmat ongelmat ovat...?