Löysitkö kumppanisi sattumalta vai pitikö etsimällä etsiä?

Fb sinkkuryhmästä 

Sattumalta sattui kohdalle. En etsinyt. En odottanut, enkä toivonut rakkautta. 

Jos ei löydy pian haen väkisin! Niin se tehtiin silloin aikoinaan ja miksei nykyäänkin ihan hyvä tapa.

Jos puhutaan rakkaudesta, niin se harvoin löytyy etsimällä. Koska jos on tarve etsiä jotain, sitä melko varmasti tarrautuu johonkin mikä ei ole rakkautta. Ja just sen takia se rakkaus ei löydy etsimällä.

Löysin mieheni Tinderistä. Meillä takana lapsiperheliitot ja likaiset avioerot. 

 

Jossain vaiheessa eron jälkeen tein Tinderiin profiilin ja käytin sitä tosi laiskasti pari vuotta. Tuntui ettei siellä ole mitään minulle, joka etsii pitkää tavallista suhdetta. No sitten mätsäsin mieheni kanssa ja kuukauden tapailun jälkeen tiesi että tässä on jotain erityistä. 

 

Ollaan tosi onnellisia ja yhteistä elämää takana vuosi. Lapset on jo maailmalla, joten tämä on aikuisten suhde.

Olin opiskelija ja menin harjoitteluun. Mieheni oli tässä harjoittelupaikassa.

Joten "sattumalta" kohtasimme.

Tosin enemmän se tuntuu kohtalolta, sillä heti synkkasi <3

Nyt yhdessä 15 vuotta.

N42

Mulla se varmaan löytyy sekuntia ennen kuolemaa. "Vihdoinkaargh...

Koulusta löytyi, viereisestä pulpetista.

No miten sen nyt ottaa. Etsin seksiseuraa (siis ei ketä tahansa, ajattelin lähinnä että löytyisi sellainen aikuinen kaveri mutta en etsinyt rakkautta), löytyikin aviopuoliso.

Vierailija kirjoitti:

No miten sen nyt ottaa. Etsin seksiseuraa (siis ei ketä tahansa, ajattelin lähinnä että löytyisi sellainen aikuinen kaveri mutta en etsinyt rakkautta), löytyikin aviopuoliso.

Sama juttu. Oli niin paha puute että piti seksiä saada ja kävi sitten niin että panokaveri oli niin hyvä että hänestä tuli vaimo.

2005 alkuvuodesta loppui pitkä ja todella kuluttava suhde jota kaduin raskaasti. Ajattelin, että jos ne suhteet ovat tälläisiä niin yhtä hyvin voin olla loppuelämäni yksin.

Puoli vuotta jaksoin pyöriä baareissa ja sitten alkoi kypsyttää. Olin kahden vaiheilla lähdenkö firman pikkujouluihin vai en, muistan olleen hyvin pienestä kiinni, että jäisin kotiin. Menin kuitenkin ja siitä lähti liikkeelle jotain joka jatkuu vielä 20 v jälkeen.

Sattumalta. Molemmat pitkät suhteet. Ja ne vähemmän vakavat heilatkin.

Minkä ihmeen kumppanin? Miehen joka yrittää parasitoida minua vai? Kyllä ne tulevat ihan kutsumatta, ei tarvitse etsiä eikä nähdä vaivaa

Vierailija kirjoitti:

Jos ei löydy pian haen väkisin! Niin se tehtiin silloin aikoinaan ja miksei nykyäänkin ihan hyvä tapa.

Jaaha, jos palataan viidakon lakeihin niin varaudu siihen ettet ehkä itse palaa hengissä takaisin tuolta hakumatkalta ja kaikki lapsesikin saattavat kokea karun ja erikoisen kohtalon.

Olen etsimällä etsinyt jo vuosia, mutta eipä löydy. Samaan aikaan kavereilla on kaikilla mies, ja jos he ovat matkan varrella eronneet, niin uusi löytyi saman tien. 

Sattumalta löytyi töiden kautta. Kumpikaan ei ollut etsimässä mitään, mutta rakkaus kolahtikin sitten kerralla ja kunnolla ja se oli menoa sen jälkeen. Muutimme käytännössä yhteen jo ensitreffeiltä ja vuosien avioliiton ja yhteisen lapsen jälkeenkään huuma ei ole haihtunut.