Löysitkö kumppanisi sattumalta vai pitikö etsimällä etsiä?

Itse olen pohtinut, että moniko rakastuu siihen rakastumisen tunteeseen. Ja haluaa aina rakastua uudelleen. Enkä myöskään ymmärrä sitä, että epätoivoisesti haetaan kumppania. Seurustelua vain seurustelun vuoksi.

Ehkäpä tämä pitkän avoliiton jälkeinen elämä ilman kumppania tyydyttää enemmän, kuin se että joutuisi jakamaan arjen jonkun kanssa. Rakastuminen pitäisi tapahtua ensi, ennen kuin uusi suhde alkaisi.

Sattumalta tavattiin livenä ennen kuin edes ehdimme sopia Tinderin kautta treffit. Heti natsas.

Vierailija kirjoitti:

Naiset saa ainakin kumppanin ja seksi milloin vaan. Naisilla on todella helppoa

Minulla ainakin oli vaikeuksia löytää miestä, vaikka nuorena minulla olisi ollut tosi paljon vientiä. Aina oli joku ihastumassa menin lähes minne vain. Ongelma oli siinä, että minua piiritettiin vain ulkoisen olemukseni vuoksi. Se oli minulle taakka. Kohtasin tulevan mieheni elämäntilanteessa, jossa olin jo liki luovuttanut, etten löydä ketään, johon itse rakastuisin. Yhteinen ystävämme esitteli meidät toisillemme; kipinät lensivät välillämme heti niin, että muutkin sen huomasivat.

Vierailija kirjoitti:

Miehen koira karkasi mun juoksunartun luo, ja kun palautin pojan kotiinsa niin siitä se meidän juttu sitten alkoi. 

No mutta tuohan on näppärää kun lemmikitkin tykkää toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole edes yhtään yhdenillan juttua saanut vaikka ikäisellä miehelläni niitä kuuluisi olla jo kymmeniä, mieluiten satoja.. baaritkaan ei enää kiinnosta niin minkäs teet. Ei voi muuta kuin odottaa.

Vai kymmeniä yhden illan juttuja pitäisi olla. Kyllä järkevät naiset taitavat haistaa tuollaisen asenteen jo kilometrien päähän ja pysyvätkin ka-au-ukana. 

Vierailija kirjoitti:

Läheiset löytäneet joko nettideittisovelluksilla tai käymällä baareissa. Nyt onnelliset suhteet ja useampi lapsi. Minä olen ajatellut aina, että elämä menee painollaan. Ei ole miestä, vaikka kohta kolkuttelen neljääkymppiä.

No minä (mies) en baareissa ole käynyt enkä käy. 

Tavallaan joo, ja tavallaan ei. 

Olin vihdoin oppinut olemaan itseni ystävä. Eräänä päivänä kävelin kaupan parkkiksella kovassa pakkasessa ja mietin, että "Voisiko se sitten kuitenkin olla, että vielä löydän sellaisen kumppanin, joka olisi oikeasti minua arvostava ja fiksu ja hauska, ym. mitä odottaisin siltä oikealta. Sit mietin kans utuisesti että miltäköhän se näyttäisi, mutta totesin vain, että sen näkisi sitten...". Olin myös jo pitkäksi aikaa poistanut deittisovellukset, mutta sitten ajattelin, etten kyllä varmana näe itseäni iskemässä jotain tyyppiä jossain kadulla. Sitten taas uteliaana kysyin itseltäni, että mitä jos annan vielä mahdollisuuden yhdelle deittiapille missä on se joku slogan että suunniteltu poistettavaksi. Siellä tuli eka tosi huonoja matcheja, mutta koska olin oppinut pitämään itsestäni ilman takertumista muihin, niin skippasin surutta jengiä heti, kun joku tuntui olevan omituista huonolla tapaa. En pelännytkään enää, että mitä jos ei ole enempää parempaakaan tarjolla, ja ottanut vaan sitä mitä saa! Sitten matchasin ja tyyppi jauhoi mun kanssa tuntikausia. Molemmat vaan nauroi ja hymyili kuin idiootit aamun pikkutunneille chattaillen ja soitellen. Just oikeenlaista huumorintajun yhteneväisyyttä ja ajatusprosessien sopivuutta ei vaan voi feikata. Sit me puhuttiin avoimesti ennen ekoja irl treffejä, että vitsit kun jännittää ja kunpa meillä synkkais myös livenä? Toimii!!!! 🥳🔥🧠😻

Tinderistä löysin nopeasti. Ei tarvinnut kauaa siellä olla M40v

Oli vuosi 1976. Löysin mieheni aikoinaan baarista 23-vuotiaana. Minun piti mennä työkaverini (poika) kanssa ulos hänen iltavuoronsa jälkeen mutta hän ilmoitti olevansa väsynyt eikä jaksakaan lähteä.  Olin sen verran menopäällä että lähdin yksin paikalliseen opiskelijaravintolaan. Siellä tämä ko. mies haki minua tanssimaan ja ajattelin heti että jos se ei ole tämä niin se ei ole kukaan muukaan. Muistan vielä vaatteet ;farkut ja ruskea samettinen pikkutakki ja lyhyt tukka kruunasi kaiken. Ujonoloinen mutta oli ilmeisesti ottanut vähän rohkaisua jota en pannut pahakseni koska olin myös itse tehnyt niin. Kaikki miellytti minua ja ja jokin ehkä myös häntä koska yhteiselomme on kestänyt kohta 50 v.

En ole etsimällä etsinyt. Yökerhossa tavattiin. Siinä tapahtui ihastuminen. Siitä on vielä pitkä matka parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Baarista löysin mieheni. Vein sen kotiini seksiä harrastamaan. Sitten ajattelin että onpa mukava mies ja pyysin sitä 2 viikon jälkeen muuttamaan luokseni.

Olet varsinainen himopillu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset saa ainakin kumppanin ja seksi milloin vaan. Naisilla on todella helppoa

Minulla ainakin oli vaikeuksia löytää miestä, vaikka nuorena minulla olisi ollut tosi paljon vientiä. Aina oli joku ihastumassa menin lähes minne vain. Ongelma oli siinä, että minua piiritettiin vain ulkoisen olemukseni vuoksi. Se oli minulle taakka. Kohtasin tulevan mieheni elämäntilanteessa, jossa olin jo liki luovuttanut, etten löydä ketään, johon itse rakastuisin. Yhteinen ystävämme esitteli meidät toisillemme; kipinät lensivät välillämme heti niin, että muutkin sen huomasivat.

Höpö höpö, säälistä.sinut otti ja käy välillä kopaisemassa toista.

Etsin jonkin verran, mutta en deittipalstoilta. Baareissakin kävin vain pari kertaa. Siihen aikaan minusta kiinnostuneita ilmaantui eri paikoista, kuten töistä, kursseilta ja tuttavapiiristä, mutta en ollut heistä kiinnostunut. Lopulta se oikea ihminen löytyi samasta yhteisöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Baarista löysin mieheni. Vein sen kotiini seksiä harrastamaan. Sitten ajattelin että onpa mukava mies ja pyysin sitä 2 viikon jälkeen muuttamaan luokseni.

Olet varsinainen himopillu.

Jännä juttu. Miehet haluaa himokkaan ja seksistä tykkäävän naisen, mutta jos joku on sellainen, sitä pitää pilkata. Kommenttisi ei ollut kehu.

Etsimällä etsin...  löytyi.... pieleen meni.

Vierailija kirjoitti:

Etsin aika pitkään, ei löytynyt. Lopetin etsimisen ja sitten tärppäsi. 

Etsin aika pitkään, ei löytynyt. Lopetin etsimisen vuosia sitten eikä ole vieläkään tärpännyt. Olen jo sopeutunut siihen ajatukseen, että olen koko loppuelämäni yksin.

N44

Sattumalta käveli vastaan tuntemani miehen kanssa 8.4.1964.

Mentiin ihan nuorena tyttökaverin kanssa uteliaisuuttamme aikuisten tanssipaikalle, jossa miehet hakivat naisia tanssiin silloisen tavan mukaan. Menin naismuurin taakse ja toivoin, ettei vaan kukaan tulisi hakemaan. Eikös sinne pujotellut kuitenkin vanhempi poikamies, ja siitä alkoikin pitkä piiritys. Olin tietysti imarreltu ja aloitettiin seurustelu, ja sitten olinkin jo naimisissa. 

Oli kaverin kaveri, joka kuulosti tosi kiinnostavalta. Oli se. Nyt siitä on vähän yli 40 vuotta aikaa. 

Opiskelijoiden tansseissa. Maltti ei ollut mielessä, turhan erilaisia ollaan - prinssin rohkeus osoittautuu röyhkeydeksi toistuen.

Siis malttia sisaret, niin saatatte onnistua. " Älkää häiritkö, lietsoko rakkautta ennekuin se itse herää" .