Löysitkö kumppanisi sattumalta vai pitikö etsimällä etsiä?

Baarista löysin mieheni. Vein sen kotiini seksiä harrastamaan. Sitten ajattelin että onpa mukava mies ja pyysin sitä 2 viikon jälkeen muuttamaan luokseni.

Yökerhossa tavattiin

Etsin aika pitkään, ei löytynyt. Lopetin etsimisen ja sitten tärppäsi. 

Noin se meni.

Aivan sattumalta kohdattiin.

Kukaan ei ole tullut kotoa hakemaan, joten ihmisten ilmoilla on pitänyt liikkua, jos on mielinyt pariutua. Mitä etsimisellä sitten tarkoitetaan, on vähän monitahoinen juttu. Minusta ei ole mikään sattuma, jos minä vaikkapa baarissa olen aloitteellinen jotain ihmistä kohtaan. Vaan onko sattumaa, jos joku lähestyy minua vakkapa opiskelujen parissa, kuten aikoinaan tapahtui?

Hän tuli terassilla samaan pöytään istumaan kavereidensa kanssa, ja siitä se lähti. En ollut etsimässä mitään suhdetta, mutta hän oli tosi mukava ja päätettiin tavata uudelleen. 

Olen 39v mies enkä vieläkään ole löytänyt. Baareista aikoinaan löytyi vain yhden illan juttuja, eikä muualtakaan ole löytynyt. Kyllä mä numeroa tyrkytin ja vaihdoin, mutta aina yleensä naisen toimesta loppunut kun ghostaavat. Naisia aina piirittää niin moni mies, että heti kun löytävät ulkoisesti paremman, niin jättävät muut kuin nallin kalliolle. Olen satavarma, että naisena olisin pariutunut jo ajat sitten. En ole lihava, käyn salilla säännöllisesti yms.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole tullut kotoa hakemaan, joten ihmisten ilmoilla on pitänyt liikkua, jos on mielinyt pariutua. Mitä etsimisellä sitten tarkoitetaan, on vähän monitahoinen juttu. Minusta ei ole mikään sattuma, jos minä vaikkapa baarissa olen aloitteellinen jotain ihmistä kohtaan. Vaan onko sattumaa, jos joku lähestyy minua vakkapa opiskelujen parissa, kuten aikoinaan tapahtui?

Lähestyminen ei ole sattumaa, mutta se että speksit on molemmin puolisesti niin kohdillaan että jotain vakavampaa syntyisi. Se on sattumaa ja vaatii paljon onnea.

En etsinyt yhtään ketään, vaan elelin tyytyväisenä sinkkuna. Sitten työpaikalla päätettiin yhdistää oma toimipisteeni toiseen toimipisteeseen ja siihen asti pelkkänä nimenä henkilöstölistassa ollut työkaveri paljastui erittäin mielenkiintoiseksi ja hurmaavaksi henkilöksi.

Olemme olleet nyt kuusi vuotta yhdessä.

En erityisesti etsinyt mutta olin kyllä tehnyt päätöksen että olen aktiivisempi ja annan mahdollisuuden jos jotain kiinnostavaa tulee eteen. Sitä ennen olin ollut aika lailla "suojamuurit ylhäällä" ja silloin ei kyllä sitten mitään tapahtunutkaan. ELi sillä tavalla "etsin" että olin avoin rakkaudelle.

Sitten tuli yksissä juhlissa vastaan mukavan tuntuinen mies ja aloimme jutella. Huomasin että juttu luisti todella vaivattomasti ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Mies pyysi sitten treffeille ja sielläkin oli samalla tavalla tosi mukavaa.

Nämä jäivätkin sitten ainoiksi "oikeiksi" treffeiksi. Kutsuin miehen kotiini ja aika lailla se siitä jatkui seurusteluna eli enää ei vain tapailtu vaan mies vietti tosi paljon aikaa minun luonani. Parin kuukauden jälkeen totesimme että hän taitaa käytännnössä asiakin siellä joten muutettiin hänen kirjansa virallisesti sinne. Siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu jo vuosia naimisissa ja lapsia on kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen 39v mies enkä vieläkään ole löytänyt. Baareista aikoinaan löytyi vain yhden illan juttuja, eikä muualtakaan ole löytynyt. Kyllä mä numeroa tyrkytin ja vaihdoin, mutta aina yleensä naisen toimesta loppunut kun ghostaavat. Naisia aina piirittää niin moni mies, että heti kun löytävät ulkoisesti paremman, niin jättävät muut kuin nallin kalliolle. Olen satavarma, että naisena olisin pariutunut jo ajat sitten. En ole lihava, käyn salilla säännöllisesti yms.

Miesten suurimmat kilpailijat deittimarkkinoilla eivät ole toiset miehet, vaan naisten hyvä ja rauhallinen elämä, johon eivät kaipaa häiriötä.

Sikäli osallistuin prosessiin että olin kyllä todella helppo kun se mukava mutta vähän ujo mies teki tuttavuutta.

En ole koskaan ketään etsinyt, mutta 3 kertaa silti tullut päädyttyä pitkään parisuhteeseen. Ekan tapasin yliopistolla, kuului henkilökuntaan ja mä olin opiskelija. Oltiin yhdessä 4 vuotta. Seuraavan löysin baarista, tarkoitus oli vain yhden yön juttu mutta tulikin vuoden kestänyt parisuhde joka loppui, kun kyllästyin siihen että mies tissutteli alkoholia joka päivä plus päälle kerran pari viikossa kunnon ryypingit kaverien kanssa. Aviopuolison löysin vasta 44-vuotiaana, töistä it-alanj firmasta. Siihen se tuli konsulttina viereiseen työpisteeseen avokonttorissa, ja alettiin jutella, ihastuttiin ja rakastuttiin.

2v etin deittiäpeistä

"Naisia aina piirittää niin moni mies, että heti kun löytävät ulkoisesti paremman, niin jättävät muut kuin nallin kalliolle. "

Silloin et ole saanut naista rakastumaan itseesi jos se noin vain vaihtaa heti toiseen. Ja se taas on usein sitä että et pysty luomaan sitä tarpeellista henkistä yhteyttä että nainen ihastusi ja rakastuisi juuri sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 39v mies enkä vieläkään ole löytänyt. Baareista aikoinaan löytyi vain yhden illan juttuja, eikä muualtakaan ole löytynyt. Kyllä mä numeroa tyrkytin ja vaihdoin, mutta aina yleensä naisen toimesta loppunut kun ghostaavat. Naisia aina piirittää niin moni mies, että heti kun löytävät ulkoisesti paremman, niin jättävät muut kuin nallin kalliolle. Olen satavarma, että naisena olisin pariutunut jo ajat sitten. En ole lihava, käyn salilla säännöllisesti yms.

Olet vain niin ruma kasvoiltasi. Ehkäpä sun kumppani löytyy vanhuksista tai vammaisista? 

Kerrankin joku joka ehkäpä puhuu asiaa! Naisille tosiaan ulkonäkö = luonne, joten hyvännäköisellä miehellä on naisten mukaan automaattisesti hyvä luonne ja huononnäköisellä huono. Tosin naisten mukaan jo objektiivisesti keskiverto 5/10 mies on ruma, joten aika moni keskiverto mies jää ilman naista. Suomessahan on eniten lapsettomia miehiä, siitä oli se juttu että 50 % 35v miehistä on lapsettomia koska eivät löydä paria lisääntymiseen. Nykyään luku on varmaan jo suurempi, sillä tuosta on jo paljon aikaa.

"Kerrankin joku joka ehkäpä puhuu asiaa! Naisille tosiaan ulkonäkö = luonne, joten hyvännäköisellä miehellä on naisten mukaan automaattisesti hyvä luonne ja huononnäköisellä huono. Tosin naisten mukaan jo objektiivisesti keskiverto 5/10 mies on ruma, joten aika moni keskiverto mies jää ilman naista. "

Keskivertomiehen pitää olla vain ihan oikeasti mukava ja hyväluonteinen. Silloin ei vain saa niin helposti perseilyä anteeksi. Ei siinä muuta eroa ole.

Vierailija kirjoitti:

"Kerrankin joku joka ehkäpä puhuu asiaa! Naisille tosiaan ulkonäkö = luonne, joten hyvännäköisellä miehellä on naisten mukaan automaattisesti hyvä luonne ja huononnäköisellä huono. Tosin naisten mukaan jo objektiivisesti keskiverto 5/10 mies on ruma, joten aika moni keskiverto mies jää ilman naista. "

Keskivertomiehen pitää olla vain ihan oikeasti mukava ja hyväluonteinen. Silloin ei vain saa niin helposti perseilyä anteeksi. Ei siinä muuta eroa ole.

Eihän tuo nyt auta, kun ei keskiverron näköisenä oikein edes pysty mennä puhumaan naiselle, sillä eihän ne edes halua puhua keskiverrolle miehelle. Aika usein ongelmaksi muodostuu, että kun yrittää mennä puhumaan, niin on totaalihiljaisuus esittäytymisen jälkeen tai sit joku tosi tökerö solvaus tms., elikä voittaa ei voi. Ja joskus käy niin, että kun esittäytyy, niin nainen/naiset vaan vaihtaa paikkaa. Elikä ei toimi sillä ei ehdi edes esittäytyä tai tehdä ylipäänsä mitään. Siksi ei ole pitkään aikaan kiinnostanut edes yrittää, vuosikausiin. Joskus saatan ja yleensä petyn. Mitä järkeä pettyä jatkuvasti? Vain tyhmä iskee päätänsä seinään. Fiksu tekee jotain järkevämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kerrankin joku joka ehkäpä puhuu asiaa! Naisille tosiaan ulkonäkö = luonne, joten hyvännäköisellä miehellä on naisten mukaan automaattisesti hyvä luonne ja huononnäköisellä huono. Tosin naisten mukaan jo objektiivisesti keskiverto 5/10 mies on ruma, joten aika moni keskiverto mies jää ilman naista. "

Keskivertomiehen pitää olla vain ihan oikeasti mukava ja hyväluonteinen. Silloin ei vain saa niin helposti perseilyä anteeksi. Ei siinä muuta eroa ole.

Eihän tuo nyt auta, kun ei keskiverron näköisenä oikein edes pysty mennä puhumaan naiselle, sillä eihän ne edes halua puhua keskiverrolle miehelle. Aika usein ongelmaksi muodostuu, että kun yrittää mennä puhumaan, niin on totaalihiljaisuus esittäytymisen jälkeen tai sit joku tosi tökerö solvaus tms., elikä voittaa ei voi. Ja joskus käy niin, että kun esittäytyy, niin nainen/naiset vaan vaihtaa paikkaa. Elikä ei

Joka päivä suuri enemmistö ihmisistä (myös suuri enemmistö miehistä) puhuu muille ihmisille, ja suurin osa näistä kohtaamisista sujuu ihan luontevasti. Eli ei voi pitää paikkaansa, että keskivertomies saisi aina vastaukseksi hiljaisuutta tai solvauksia. Joko et ole keskiverto vaan sinulla on huomattavasti keskivertoa huonommat sosiaaliset taidot, tai sitten et puhu tavallisesta vuorovaikutuksesta vaan tilanteista, joissa olet mennyt pokaamaan jotain ennestään tuntemattomia naisia, mistä nyt varmasti saakin tylyn vastauksen. Sellaisissa tilanteissa naisten on pakko vastata tylysti, koska muuten he saavat pian kuulla, että he ovat "antaneet ymmärtää" ja nyt heidän pitää "ymmärtää antaa".

Sattumalta. Firman järjestämässä tapahtumassa. Mies saapui yllättäen, kutsuvieraan mukana, tutustumaan tapahtumaamme. Siitä se yhteinen taival alkoi. Tätä yhteiseämää on jatkunut jo yli 20v. 

N47 (naimisissa, mies + 2 lasta)