Löysitkö kumppanisi sattumalta vai pitikö etsimällä etsiä?

Ei onnistunut kummallakaan tavalla. Tai no, voihan sitä törmätä sopivaan ihan sattumalta vaikka tänään mutta joopa joo.

Ihan etsimällä etsin. Tinderissä pyörin yli vuoden ennekuin se oikea löytyi. 2 vuotta nyt seurusteltu

N55

Sinnikäs mieheni etsi minut, kun olimme yhden illan jutelleet. Nyt aviossa 52 v

Etsin etsin etsin, en löytänyt 😪 💔

Kävi kuin Marittan laulussa, vuosikin sama -81 kun levy ilmestyi.

"Se oli sattuman sanelema juttu.

Hän oli mulle pelkkä puoli tuttu.

Parempaa en uskonut,

enempää en toivonut.

Nyt on kaikki täysin muuttunut...

En etsinyt, mies löytyi työpaikalta. Hän teki aloitteen. Nyt ollaan oltu yhdessä 22 vuotta.

Hän tuli hakemaan minut kotoa. Tuli siis  työtehtävälle kotiini.

Etsin, tapasin, tutustuin, rakastuin, menin naimisiin

Tuttu aikojen takaa otti yhteyttä ja tavattiin. Se oli siinä. En silloin aktiivisesti etsinytkään kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 39v mies enkä vieläkään ole löytänyt. Baareista aikoinaan löytyi vain yhden illan juttuja, eikä muualtakaan ole löytynyt. Kyllä mä numeroa tyrkytin ja vaihdoin, mutta aina yleensä naisen toimesta loppunut kun ghostaavat. Naisia aina piirittää niin moni mies, että heti kun löytävät ulkoisesti paremman, niin jättävät muut kuin nallin kalliolle. Olen satavarma, että naisena olisin pariutunut jo ajat sitten. En ole lihava, käyn salilla säännöllisesti yms.

Olet vain niin ruma kasvoiltasi. Ehkäpä sun kumppani löytyy vanhuksista tai vammaisista? 

Kerrankin joku joka ehkäpä puhuu asiaa! Naisille tosiaan ulkonäkö = luonne, joten hyvännäköisellä miehellä on naisten mukaan automaattisesti hyvä luonne ja huononnäköisellä huono. Tosin naisten mukaan jo objektiivisesti keskiverto 5/10 mies on r

Miehet ajattelevat ihan samalla tavalla.

On olemassa sanonta "onni ei tule etsien, vaan eläen".

Elämää eläessä olen itse pitkäaikaiset kumppanini ja puolisoni löytänyt. Siis etsimättä he vain tulivat vastaani.

Ihan baarissa menin juttelemaan. Juttu luisti hyvin ja vaihdettiin puhelinnumeroita. Muutamien treffien jälkeen huomattiin, että viihdyttiin yhdessä hyvin ja arvomaailmat kohtasivat. Nyt ollaan oltu jo 18 vuotta yhdessä. 

Uudesta työpaikasta löysin. Juuri kun olin päättänyt, että olen pitempään sinkkuna ja ei kyllä kiinnosta mitkään suhteet. Mutta eipä voinut mitään, niin ihanan miehen löysin :D. Nyt 15vuotta yhdessä, naimisissa ja 2 lasta jne.

En todellakaan etsinyt, itseasiassa päin vastoin. Juoksin lähinä karkuun jos joku lähestyi siinä mielessä. 😂 No kelpuutin sitten lopulta yhden, ei kuitenkaan ole parisuhteet mun juttu joten korjasin virheen suht pian kalppimalla eri suuntaan. 

Sattumalta. Tunnettiin lapsena/nuorina. Oltiin kavereita silloin, olisin halunnut enemmän, mutta sen aika silloin ei ollut. Elämämme vei sitten eri suuntiin. En edes "muistanut" toista, siinä hetkessä kaikki muistot palautui kuin salaman iskusta, kun sattumalta tavattiin aikuisina vajaa 20v myöhemmin ja siitä se sitten lähti, molemmat rakastui ja ollaan oltu yhdessä kohta 6v.

Naiset saa ainakin kumppanin ja seksi milloin vaan. Naisilla on todella helppoa

Vierailija kirjoitti:

"Naisia aina piirittää niin moni mies, että heti kun löytävät ulkoisesti paremman, niin jättävät muut kuin nallin kalliolle. "

Silloin et ole saanut naista rakastumaan itseesi jos se noin vain vaihtaa heti toiseen. Ja se taas on usein sitä että et pysty luomaan sitä tarpeellista henkistä yhteyttä että nainen ihastusi ja rakastuisi juuri sinuun.

Sivusta lisään, että on baareissa ja yökerhoissa paljon sellaisiakin naisia joita ei piiritä yksikään mies. Sellaista lähestymällä välttäisi ainakin tuon kilpailutilanteen jossa ei koe olevansa vahvoilla. Silloin se jatko olisi vain itsestä ja naisesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Naiset saa ainakin kumppanin ja seksi milloin vaan. Naisilla on todella helppoa

Saa toki, mutta jos haluaa mieleisen, se onkin jo vaikeampaa

Olen jo yli 40 vuotias, enkä eläessäni ole ollut parisuhteessa. Kohtaloni on ollut frienzonelle pääseminenntai joutuminen, kuika vain Itse inho ja syytökset on joitain kertoja aika vahvat; miksi juuri oma kohtaloni on ja on ollut ikisinkun osa tai rooli?

Miksi moni vaikuttaa löytävän ja kohtaavan sen oman rakkaansa ja erityisensä, ainakin ulkoapäin katsoen, niin paljon mutkattomamman oloisesti(?)

En ole erutyisen eksovertti en introvertti, vaan jotain näiden ääripäiden välistä. 

Vuosien saatossa olen kyllä oppinut enimmäkseen nauttimaan ja viihtymään sinkkuelossani. Toki, jos mahd sopivan oloisen kumppanin löytäisin, niin voisin muuttaa mieltäni nopeastikin. Toiveissa, että me kaksi hyvää voisimme yhdessä olla paremmat.

Mutta elämä on liian lyhyt sitkutteluun, enkä anna sinkkuuteni leimata itseäni huonommaksi, enkä paremmaksi.

Parisuhde on mahdollisuus. Toki aina joskus käväisee mielessäni, että sinkkunako olen loppuikäni? Vaan mitä sitten, jos olisikin, onhan sinkkuna mennyt tähänkin astinen elämäni

Olen kai liian laiska tai kohtalaisen hyvä hukkaamaan itseni muihin askareisiin, että en jaksa tai viitsi käyttää aikaani unelmieni naisen ja rakkauden löytääkseni.

Suotta tässä on epätoivoiseksikaan heittäytyä, eihän ole edes kokemusta, jotta sen pohjalta voisin sanoa, että mistä tietäisin jääväni nyt paitsi; ikäänkuin kaikissa parisuhteissa aina toistuisivat samat asiat samal tavalla. 

Nyt kun ihan mietin niin kaikki pidemmät parisuhteet ovat alkaneet kun en ole etsinyt.

olen myös etsimällä etsinyt baareista tai tinderistä, mutta ne jutut ovat aina tyssänneet alkuunsa. 

 

parhaiten on kestäneet suhteet, joissa ollaan tutustuttu hitaasti esimerkiksi työpaikalla tai kaveripiirissä. Eli ollaan tunnettu jo jotenkin ennen treffejä. 

 

nyt olen sinkku ja kiinnostunut eräästä työn kautta tutusta miehestä, joka vaikuttaa myös kiinnostuneelta.