Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsiperheen metatyötä siirretään miehelle ilman, että lapsi siitä kärsii?
Oma kokemus omasta miehestä on tämä. Jos miehelle sanoo, että tänä syksynä sinä huolehdit lapsen talvivaatteet, niin joko mitään ei tapahdu niiden suhteen eli lapsella ei sitten ole talvivaatteita, tai sitten mies käy ostamassa vain haalarin, joka on väärää kokoa ja jättää hankkimatta pipot, kintaat ja talvikengät ym. Eli lapsi on ilman niitä. Kamala tilanne lapselle, koska ei Suomessa voi olla ilman talvivaatteita. Jos miehelle sanoi, että sinä huolehdit lapsen synttärit tänä vuonna, niin lapsi saa yhden lahjan ja pöydässä on tarjolla suklaalevy. Ja lapsi itkee lohduttomana minulle miksi ei ole kakkua, miksi tänä vuonna ei tullut yhtään vieraita jne. Jos miehelle sanoo, että sinä vastaat wilmasta joulukuun, niin mies kyllä käy lukaisemassa wilman, mutta ei huolehdi wilmaviestien ohjeiden mukaan, että lapsi olisi oikeaan aikaan koulun joulujuhlassa, siellä olisi siistimmät vaatteet päällä, lapsella olisi mukana jotain herkkuja luokan pikkujoulutunnille kuten piti jne. Ja lapsi kärsii tästäkin, tietenkin, ja itkee minulle. Ja meillä sentään on vain yksi lapsi.
Joten, miten perheen metatyötä siirretään miehelle niin, että lapsi ei tässä joudu kärsijäksi?
Kommentit (1718)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olen neljän lapsen äiti, mieheni on DI ja itse ole hallintotieteiden maisteri, niin voisiko ap nyt ystävällisesti selittää. mitä häm käsittää ja tarkoittaa metatyöllä?
Haalarien ostamista käytettiin ketjun kommenteissa yhtenä esimerkkinä. Jatketaanpa siitä, vaikka en ap olekaan.
Ei metatöitä: kun eka pakkasaamu koittaa milloin vain loka-tammikuun välillä, mennään kaivelemaan haalaria varaston tai kaapin perukoilta ja todetaan oho, eipä mahdu enää, mitäs lapselle juuri nyt tänään laitetaan päälle.
Metatyöversio: tiedetään etukäteen että lapsen viime talven haalari on jäänyt pieneksi seuraavaan talveen mennessä, ja suunnitellaan mistä uusi aiotaan ostaa ennen kuin talvi koittaa. Haalari ostetaan ja laitetaan lapselle päälle sinä ekana pakkasaamuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään eukon ohjeistusta tarvita. Mies tekee ne tärkeimmät asiat piste.
Olkaa hyvä vaan. Estradi on teidän.
Tarkoitatko estraadilla sitä, että istut katsomossa kyyläämässä mokia? Standardithan ovat naisten luomia ja pakottamia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olen neljän lapsen äiti, mieheni on DI ja itse ole hallintotieteiden maisteri, niin voisiko ap nyt ystävällisesti selittää. mitä häm käsittää ja tarkoittaa metatyöllä?
Haalarien ostamista käytettiin ketjun kommenteissa yhtenä esimerkkinä. Jatketaanpa siitä, vaikka en ap olekaan.
Ei metatöitä: kun eka pakkasaamu koittaa milloin vain loka-tammikuun välillä, mennään kaivelemaan haalaria varaston tai kaapin perukoilta ja todetaan oho, eipä mahdu enää, mitäs lapselle juuri nyt tänään laitetaan päälle.
Metatyöversio: tiedetään etukäteen että lapsen viime talven haalari on jäänyt pieneksi seuraavaan talveen mennessä, ja suunnitellaan mistä uusi aiotaan ostaa ennen kuin talvi koittaa. Haalari ostetaan ja laitetaan lapselle päälle sinä ekana pakkasaamuna.
Huuhhuh! Raskasta tuo metailu ja päälle ukon haukkumiset.
Vierailija kirjoitti:
Ai kauheata, kuinka tämä ketju muistuttaa tästä nykyisestä omasta hirveästä lapsipehe-elämästä. Itse en koskaan juuri lapsia edes halunnut. Itseasiassa en halunnut edes muuttaa yhteen. Elämän laatu on huonontunut aivan käsittämättömän paljon. Lapsista koituva työ ja ikävyys ei todellakaan korvaa sitä, mitä lasten tulon myötä menettää.
Paras suhde on seuraavanlainen: Ei lapsia, ei lemmikkejä, molemmat asuvat omissa kodeissaan ja näkevät joka viikonloppu tai joka toinen. Aaah... muistan kun sain pidettyä tällaista suhdetta nykyisen vaimoni kanssa suhteen ensimmäiset liki kuusi vuotta. Se oli aivan luksusta! Kaikkien aiempienkin heilojen kanssa kyseinen järjestely on ollut aina parasta. En ole koskaan ymmärtänyt, että mitä se "hyvä" on, mitä yhteen muuttamisesta, lapsista ja eläimistä saa, joka korvaa oman vapauden tehdä ja nauttia elämästä. Itse koen em. mainitut asiat suurimmaksi osaksi ikävästi työllistäviksi as
Lapset palkitsevat oikeastaan lopullisesti vasta sitten, kun olivat aikuisia, olemalla aikuisia. Sitä ennen on kaikenlaista vaihetta toisensa perään. Hyvän kumppanin kanssa on kyllä kiva asua. Kaikki eivät ole lapsiperheihmisiä, se on ihan ok. Pointti onkin siinä, että jos perhehommiin lähtee, ne hoidetaan kunnolla, huvitti tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka kysyy mitä on metatyö ei kyllä selvästi niitä teekään. Esim oma äitini on kova ollut aina puhumaan miten lasten kasvatuksesta tehdään liian vaikeaa ja hyvin voi mennä helpommalla eikä lapsi siitä kärsi (äitini oli ja on vieläkin urakeskeinen). Joo-o, sen seurauksena minä olin lapsena usein ilman aamupalaa (lapsi kun oppii jos ei opeta), koulussa aina ilman liikunta- tai askarteluvälineitä, läksyt tekemättä, kaverisynttäreillä ilman lahjoja jolloin äiti antoi 5 minuuttia ennen synttäreitä rahaa ja ohjeen käydä R-kioskilta ostamassa jokin lahja.
Oli sen verran ahdistava kokemus että näin aikuisiällä en todellakaan mene lapsen kanssa siitä mistä aita on matalin. Se on minun lapseni joka siitä joutuu kärsimään ja todellakaan en halua että kokee saman mitä itse jouduin kokemaan.
Minä olen myös tällainen lapsi ja oma kokemus on taas täysin päinvastainen. Minusta kasvoi pärjäävä, hyvällä itsetunnolla varustettu aikuinen, joka pystyy luottamaan siihen ettei maailma romahda, jos joku asia ei mene ennakkosuunnittelun mukaan. Voi tietysti johtua myös siitä että minulla oli 5 sisarusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako kertaa vuodessa teillä on joulu ja synttärit?
Joulu kerran vuodessa, mutta valmisteluineen ja eri osineen kestää yli kuukauden. Ekasta adventista loppiaiseen. Synttäreitä meidän lapsilla on neljä vuodessa. Kaikki työt näihin liittyen per synttärit ajoittuu noin kahden viikon ajalle.
Kannattaisiko vähän keventää ettei olis elämä niin raskasta.?
Meillä päätettiin yks vuosi että ne laatikot voi vaan ostaa valmiina. Ei se ole sen arvoista itse kyhätä kaikki jos se rasittaa. Me oiotaan sen verran kun huvittaa. Kuusenkaan ei ole pakko olla aito. Tai sitten voi olla sellanen minikuusi ruukussa. Ja synttärikakuksi kelpaa joku valmis Lidlestä. Siihen tökkää kynttilät pystyyn. Antakaa ihmiset itsellenne armoa. Lopettakaa se suorittaminen ja poseeraaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olen neljän lapsen äiti, mieheni on DI ja itse ole hallintotieteiden maisteri, niin voisiko ap nyt ystävällisesti selittää. mitä häm käsittää ja tarkoittaa metatyöllä?
Haalarien ostamista käytettiin ketjun kommenteissa yhtenä esimerkkinä. Jatketaanpa siitä, vaikka en ap olekaan.
Ei metatöitä: kun eka pakkasaamu koittaa milloin vain loka-tammikuun välillä, mennään kaivelemaan haalaria varaston tai kaapin perukoilta ja todetaan oho, eipä mahdu enää, mitäs lapselle juuri nyt tänään laitetaan päälle.
Metatyöversio: tiedetään etukäteen että lapsen viime talven haalari on jäänyt pieneksi seuraavaan talveen mennessä, ja suunnitellaan mistä uusi aiotaan ostaa ennen kuin talvi koittaa. Haalari ostetaan ja laitetaan lapselle päälle sinä ekana pakkasaamuna.
Öö ilman metatöitä. Huomataan lokakuussa että lapsi on kasvanut vuodessa ihan sikana. Todetaan että talvivaatteet on varmasti pieniä, käydään tarkastamassa. Seuraavaan kerran kun mennään isoon markettiin ostetaan uudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai kauheata, kuinka tämä ketju muistuttaa tästä nykyisestä omasta hirveästä lapsipehe-elämästä. Itse en koskaan juuri lapsia edes halunnut. Itseasiassa en halunnut edes muuttaa yhteen. Elämän laatu on huonontunut aivan käsittämättömän paljon. Lapsista koituva työ ja ikävyys ei todellakaan korvaa sitä, mitä lasten tulon myötä menettää.
Paras suhde on seuraavanlainen: Ei lapsia, ei lemmikkejä, molemmat asuvat omissa kodeissaan ja näkevät joka viikonloppu tai joka toinen. Aaah... muistan kun sain pidettyä tällaista suhdetta nykyisen vaimoni kanssa suhteen ensimmäiset liki kuusi vuotta. Se oli aivan luksusta! Kaikkien aiempienkin heilojen kanssa kyseinen järjestely on ollut aina parasta. En ole koskaan ymmärtänyt, että mitä se "hyvä" on, mitä yhteen muuttamisesta, lapsista ja eläimistä saa, joka korvaa oman vapauden tehdä ja nauttia elämästä. Itse koen em. mainitut asiat suurimmaksi osaksi ikävästi työllistäviksi as
Taas yksi ehkäisyssä epäonnistunut äijän reppana. 😪
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako kertaa vuodessa teillä on joulu ja synttärit?
Joulu kerran vuodessa, mutta valmisteluineen ja eri osineen kestää yli kuukauden. Ekasta adventista loppiaiseen. Synttäreitä meidän lapsilla on neljä vuodessa. Kaikki työt näihin liittyen per synttärit ajoittuu noin kahden viikon ajalle.
Kannattaisiko vähän keventää ettei olis elämä niin raskasta.?
Meillä päätettiin yks vuosi että ne laatikot voi vaan ostaa valmiina. Ei se ole sen arvoista itse kyhätä kaikki jos se rasittaa. Me oiotaan sen verran kun huvittaa. Kuusenkaan ei ole pakko olla aito. Tai sitten voi olla sellanen minikuusi ruukussa. Ja synttärikakuksi kelpaa joku valmis Lidlestä. Siihen tökkää kynttilät pystyyn. Antakaa ihmiset itsellenne armoa. Lopettakaa se suorittaminen ja poseeraaminen.
Sama päätös meillä. Ei palvele ketään hirveä stressaaminen jostain joulun vietosta. Itsekkin muistan lapsuudesta sen stressin ja mutsin tiuskimisen isälle. Kun jokin ei ollut vielä valmista tai riittävän hyvää. Paljon kivempi olisi muistaa mukavaa yhdessäoloa, kuin se että ilmapiiri oli paskaa mut lanttulaatikko täydellistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään eukon ohjeistusta tarvita. Mies tekee ne tärkeimmät asiat piste.
Olkaa hyvä vaan. Estradi on teidän.
Tarkoitatko estraadilla sitä, että istut katsomossa kyyläämässä mokia? Standardithan ovat naisten luomia ja pakottamia.
Ei, mä olen töissä sillä aikaa ja odotan, että ruoka on pöydässä kun tulen kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olen neljän lapsen äiti, mieheni on DI ja itse ole hallintotieteiden maisteri, niin voisiko ap nyt ystävällisesti selittää. mitä häm käsittää ja tarkoittaa metatyöllä?
Haalarien ostamista käytettiin ketjun kommenteissa yhtenä esimerkkinä. Jatketaanpa siitä, vaikka en ap olekaan.
Ei metatöitä: kun eka pakkasaamu koittaa milloin vain loka-tammikuun välillä, mennään kaivelemaan haalaria varaston tai kaapin perukoilta ja todetaan oho, eipä mahdu enää, mitäs lapselle juuri nyt tänään laitetaan päälle.
Metatyöversio: tiedetään etukäteen että lapsen viime talven haalari on jäänyt pieneksi seuraavaan talveen mennessä, ja suunnitellaan mistä uusi aiotaan ostaa ennen kuin talvi koittaa. Haalari ostetaan ja laitetaan lapselle päälle sinä ekana pakkasaamuna.
Huuhhuh! Raskasta tuo metailu ja päälle ukon haukkumiset.
Niin, yleensä ihmiset jotka eivät ymmärrä metatöitä eivät myöskään ymmärrä kuinka sadoista ja tuhansista eri asioista sitä pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään eukon ohjeistusta tarvita. Mies tekee ne tärkeimmät asiat piste.
Olkaa hyvä vaan. Estradi on teidän.
Tarkoitatko estraadilla sitä, että istut katsomossa kyyläämässä mokia? Standardithan ovat naisten luomia ja pakottamia.
Meillä ukko on paljon tiukempi standardeissaan....... Esim siisteyden osalta. Jokainen kippo ja kuppi pitää olla tismalleen oikeassa paikassa ja oikeinpäin. Kengät plankattu ja vaatteet silitetty. Ite en jaksa silittää. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olen neljän lapsen äiti, mieheni on DI ja itse ole hallintotieteiden maisteri, niin voisiko ap nyt ystävällisesti selittää. mitä häm käsittää ja tarkoittaa metatyöllä?
Haalarien ostamista käytettiin ketjun kommenteissa yhtenä esimerkkinä. Jatketaanpa siitä, vaikka en ap olekaan.
Ei metatöitä: kun eka pakkasaamu koittaa milloin vain loka-tammikuun välillä, mennään kaivelemaan haalaria varaston tai kaapin perukoilta ja todetaan oho, eipä mahdu enää, mitäs lapselle juuri nyt tänään laitetaan päälle.
Metatyöversio: tiedetään etukäteen että lapsen viime talven haalari on jäänyt pieneksi seuraavaan talveen mennessä, ja suunnitellaan mistä uusi aiotaan ostaa ennen kuin talvi koittaa. Haalari ostetaan ja laitetaan lapselle päälle sinä ekana pakkasaamuna.
Öö ilman metatöitä. Huomataan lokakuussa että lapsi on kasvanut vuodessa ihan sikana. Todetaan että talvivaatteet on varmasti pieniä, käydään tarkastamassa. Seuraavaan kerran kun mennään isoon markettiin ostetaan uudet.
<
Onnittelut! Teit juuri metatöitä, eli tehtävien töiden tunnistamista ja suunnittelua etukäteen, ihan ilman että tajusit tekeväsi metatöitä! Katsos kun osa ihmisistä ei ikinä pysty sellaiseen tajuamiseen mitä tuossa kuvaat, että lapsi on kasvanut ja mitä se tarkoittaa vaatteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olen neljän lapsen äiti, mieheni on DI ja itse ole hallintotieteiden maisteri, niin voisiko ap nyt ystävällisesti selittää. mitä häm käsittää ja tarkoittaa metatyöllä?
Haalarien ostamista käytettiin ketjun kommenteissa yhtenä esimerkkinä. Jatketaanpa siitä, vaikka en ap olekaan.
Ei metatöitä: kun eka pakkasaamu koittaa milloin vain loka-tammikuun välillä, mennään kaivelemaan haalaria varaston tai kaapin perukoilta ja todetaan oho, eipä mahdu enää, mitäs lapselle juuri nyt tänään laitetaan päälle.
Metatyöversio: tiedetään etukäteen että lapsen viime talven haalari on jäänyt pieneksi seuraavaan talveen mennessä, ja suunnitellaan mistä uusi aiotaan ostaa ennen kuin talvi koittaa. Haalari ostetaan ja laitetaan lapselle päälle sinä ekana pa
No eikös tuo ole ihan maalaisjärkeä? Pitäisikö tuon nyt hirveästi rasittaa ja tarkoittaa vaikka sitä ettei mun tarvi tehdä mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ai kauheata, kuinka tämä ketju muistuttaa tästä nykyisestä omasta hirveästä lapsipehe-elämästä. Itse en koskaan juuri lapsia edes halunnut. Itseasiassa en halunnut edes muuttaa yhteen. Elämän laatu on huonontunut aivan käsittämättömän paljon. Lapsista koituva työ ja ikävyys ei todellakaan korvaa sitä, mitä lasten tulon myötä menettää.
Paras suhde on seuraavanlainen: Ei lapsia, ei lemmikkejä, molemmat asuvat omissa kodeissaan ja näkevät joka viikonloppu tai joka toinen. Aaah... muistan kun sain pidettyä tällaista suhdetta nykyisen vaimoni kanssa suhteen ensimmäiset liki kuusi vuotta. Se oli aivan luksusta! Kaikkien aiempienkin heilojen kanssa kyseinen järjestely on ollut aina parasta. En ole koskaan ymmärtänyt, että mitä se "hyvä" on, mitä yhteen muuttamisesta, lapsista ja eläimistä saa, joka korvaa oman vapauden tehdä ja nauttia elämästä. Itse koen em. mainitut asiat suurimmaksi osaksi ikävästi työllistäviksi as
Vanhemmuudesta ei voi vetäytyä takautuvasti, ei enää siinä kohtaa, kun lapsi on jo maailmassa. Sillon velvollisuudet vaan hoidetaan, vaikka v*tuttais ja väsyttäis.
Niinkun töissäkin, eihän sielläkään voi tehdä vaan asioita, mitkä nyt sattuu huvittamaan. Luulis aikuisen ihmisen tämän tietävän.
Vierailija kirjoitti:
Ei taida tuossa tilanteessa onnistua metatöiden siirtäminen. Mielestäni lapsen hyvinvointi on tärkeintä, joten ehdottaisin, että tee itse metatyöt ja siirrä miehelle mahdollisimman paljon käytännön töitä, jos mahdollista. Sinä teet ostoslistan, mies käy kaupassa. Sinä huolehdit, että kaverin synttäreille on lahja ja sopivat vaatteet, mies vie lapsen juhliin, jne.
Hyvä alku. Ajan kanssa mies oppii asioita tekemällä, mitä lapsi tarvitsee. Tulevaisuudessa metatöitä voi siirtää hänen vastuulleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö mies muita metatöitä? Huolehtii auton katsastuksen, kilpailuttaa puhelinliittymät ja vakuutukset, hoitaa perheen lomamatkan lippujen varauksen ja mitä näitä nyt teidän tilanteessa on?
"Tunteeko" mies lapsensa eli tekevätkö he asioita kahdestaan (pyöräretkiä, luonnossa kulkemista, harrastuksiin liittyviä asioita...). Näin isä oppisi tietämään, mistä lapsi pitää, mitä vaatteita hän tarvitsee jne.
Kiva kun vertaat tällaisia kerran vuodessa pari minuuttia panostusta vaativia juttuja 24/7 lapsenhoitoon.
Eiköhän tuo kirjottaja yrittänyt selvittää, kykeneekö mies tekemään minkäänlaisia metatöitä. Jos kykenee, on potentiaalia pystyä hoitamaan lapsiinkiin liittyviä metatöitä, ja omituista jos niihin ei pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena miettisin, mikä on se sisäinen pakko joka ajaa suorittamaan ja vaatimaan sekä itseltä että muilta uupumukseen asti.
Kannattaa tutkia historiaa ja ajatella asiaa ylisukupolvisesti.
Onko se kaikki höösäys todella tarpeellista ja ketä varten, kenen odotuksia täytetään?
Tämä. Lapsia kiinnosta pätkääkään onko joulupöydässä laatikoita. Onko ne itse tehty. Lapsille jää mielen se hyvä fiilis, yhdessäolo ja lahjat. Älkää äidit pilatko tätä hakemalla täydellisyyttä
No ei varmaan lapsia kiinnosta, ei.
Mutta sitä pöydässä naama nyrpyllä istuvaa miniää kiinnostaa. Joulun jälkeen kirjoittaa tänne, kuinka anoppilassa oli kaupan laatikoita.å
24/7 lapsen hoito 😂😂. Kannattaa pyytää neuvolasta tai jostain apua jos toi on niin vaikeeta. Mulla on taapero ja vauva hoidettavana eikä tämäkään ole 24/7 työtä. Ihan uskomatonta marttytointia.
Olipa tutun kuuloista, mun lapsuudessa oli samanlainen meno. Ahdistaa ajatellakin.
Luulin myös pitkään olevani tyhmä ja viallinen, kun mitään ei neuvottu, opetettu, ei käyty missään, sosiaalisia kontakteja ei ollut. Kasvoin todellakin ihan pellossa ja jonkinlaisessa tyhjiössä.
Kaiken piti olla vanhemmilleni helppoa ja vaivatonta. Töissä kävivät ja ruokaa oli ja siinä se.
Koulussa kiusattiin, koska olin niin taitamaton monissa asioissa, sosiaalisesti eristyksissä kasvanut ja suoraan sanoen haisin. 80-luvulla Lapissa ei juurikaan lasuja tehty, eikä kouluterkkareitakaan, kuraattoreista nyt puhumattakaan, näkynyt.
Omia lapsiani en ole voinut edes kuvitella kohtelevani näin. Se, että jättää perusasiatkin tekemättä lastensa kohdalla on hylkäämistä, heittelle jättämistä ja kaltoinkohtelua. Rakkautta sellainen vanhempi ei myöskään lapsiaan kohtaan tunne. Ei edes tunne omia lapsiaan.
Omia vanhempiani en tapaa lainkaan enkä one yhteydessä. Paskiaiset todellakin.