Miten lapsiperheen metatyötä siirretään miehelle ilman, että lapsi siitä kärsii?
Oma kokemus omasta miehestä on tämä. Jos miehelle sanoo, että tänä syksynä sinä huolehdit lapsen talvivaatteet, niin joko mitään ei tapahdu niiden suhteen eli lapsella ei sitten ole talvivaatteita, tai sitten mies käy ostamassa vain haalarin, joka on väärää kokoa ja jättää hankkimatta pipot, kintaat ja talvikengät ym. Eli lapsi on ilman niitä. Kamala tilanne lapselle, koska ei Suomessa voi olla ilman talvivaatteita. Jos miehelle sanoi, että sinä huolehdit lapsen synttärit tänä vuonna, niin lapsi saa yhden lahjan ja pöydässä on tarjolla suklaalevy. Ja lapsi itkee lohduttomana minulle miksi ei ole kakkua, miksi tänä vuonna ei tullut yhtään vieraita jne. Jos miehelle sanoo, että sinä vastaat wilmasta joulukuun, niin mies kyllä käy lukaisemassa wilman, mutta ei huolehdi wilmaviestien ohjeiden mukaan, että lapsi olisi oikeaan aikaan koulun joulujuhlassa, siellä olisi siistimmät vaatteet päällä, lapsella olisi mukana jotain herkkuja luokan pikkujoulutunnille kuten piti jne. Ja lapsi kärsii tästäkin, tietenkin, ja itkee minulle. Ja meillä sentään on vain yksi lapsi.
Joten, miten perheen metatyötä siirretään miehelle niin, että lapsi ei tässä joudu kärsijäksi?
Kommentit (1253)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu lukea kirjoituksia joissa mollataan tuo mies ja tarjotaan eroa ratkaisuksi. AP on varmasti kuvannut asian niinkuin hän itse sen kokee mutta millainen olisi miehen kertoma kokemus? Se voisi olla vaikkapa sellainen että joka kerta kun mies teki jotain lastenhoitoon liittyvää, se torjuttiin ja korjattiin. Ei sitä potkupukua, ei noita vaippoja, ei sitä ja tätä, ei noin vaan näin. Kommunikaatio- ja toimintamalli jonka moni on omaksunut ehkä jo kotonaan ja toteuttaa tiedostamattaan. Pikkuhiljaa oma-aloitteisuus katoaa ja puoliso muuttuu aloitekyvyttömäksi suorittajaksi joka odottaa saavansa tarkat ohjeet. Vastaavasti mies voisi huomautella vaimolleen siitä miten renkaanvaihdon jälkeen tulee aina tehdä jälkikiristys noin 100 kilometrin ajon jälkeen tai siitä miten auto tulisi tankata jo ennenkuin tankki on melkein tyhjä tai miten sadevesikourut tuli
Varmaan 70% kiristää itse siitä 80%.
Taas kuulostaa pikkasen vaikealta tää vaate show. Tälläi yh isän ominaisuudessa se lapsi on vähän ku sä. Se tarvii vaan vähän enemmän vaatteita. Ja useammin. Jos sä teet siitä niin pirun vaikeeta ni ziikaa peilii
Onko tilanteenne ja mies mielestäsi nk. kehityskelpoinen? Jos ei, ero ei tilannetta välttämättä auta, koska mies todennäköisesti menee lapsen kanssa silloinkin sieltä, mistä aita on mataliin. Lapsi kärsii anyways. Elarit on ainoa asia, millä hän voi kompensoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu lukea kirjoituksia joissa mollataan tuo mies ja tarjotaan eroa ratkaisuksi. AP on varmasti kuvannut asian niinkuin hän itse sen kokee mutta millainen olisi miehen kertoma kokemus? Se voisi olla vaikkapa sellainen että joka kerta kun mies teki jotain lastenhoitoon liittyvää, se torjuttiin ja korjattiin. Ei sitä potkupukua, ei noita vaippoja, ei sitä ja tätä, ei noin vaan näin. Kommunikaatio- ja toimintamalli jonka moni on omaksunut ehkä jo kotonaan ja toteuttaa tiedostamattaan. Pikkuhiljaa oma-aloitteisuus katoaa ja puoliso muuttuu aloitekyvyttömäksi suorittajaksi joka odottaa saavansa tarkat ohjeet. Vastaavasti mies voisi huomautella vaimolleen siitä miten renkaanvaihdon jälkeen tulee aina tehdä jälkikiristys noin 100 kilometrin ajon jälkeen tai siitä miten auto tulisi tankata jo ennenkuin tankki on melkein tyhjä tai miten sadevesikourut tuli
Kyllähän niitä renkaidenvaihtoja on tuplasti enemmän vuodessa kuin lapsen syntymäpäivää. Sillä kuitenkin ketjun marttyyrit on mässäilleet useampaan kertaan. En ymmärrä tätä nykyihmisten halua pyrkiä asemoimaan itsensä väkisin marttyyriksi ja sovittaa jotain itsekeksittyä sädekehää olemattomista ansioista. Minusta laiskaa, väsynyttä ja epärehellistä.
Itse vaihdettuna ei kauaa nokka tuhise, eikä tarvi mennä omaa autotallia kauemmaksi. Rengasliikkeessä hoidettuna varaat ajan netistä, menet paikalle ja odotat 15min. Ei vaadi sitten mitään suunnittelua.
Lapsen synttärit: selvitä mahdolliset paikat / kysy lapsen toive, jos niin iso. Varaa juhlapaikka. Selvitä lapsen kavereiden vanhempien puhelinnumerot ja lähetä kutsut, tai tee kutsukortit jaettavaksi päiväkodilla/koulussa. Kerää kutsuihin tulleet vastaukset allergioineen ja raportoi ne synttärijärjestejälle tai vaihtoehtoisesti jos teet ruuat itse, huomioi suunnittelussa allergiat ja tee ruuat. Käy lapsen kanssa synttärikaupassa valitsemassa teemaa, koristeluja ja kaverilahjoja tms., mitä nyt valittuun synttärihommaan kuuluu. Kasaa/paketoi kaverilahjat. Vastaile lapsen kavereiden vanhemmille kaiken maailman en-olekaan-varma-päästäänkö,ilmoitan-huomenna, pirkka-petteri-onkin-kipeänä, onko-lahjatoiveita, jne. kysymyksiin.
Mulla on auto ja kaksi lasta, ja renkaanvaihto on suorastaan suoraviivaista ja mukavaa verrattuna tuohon synttärisäätämiseen - ja tämä silloinkin, vaikka menisit helpoimman kautta sisäleikkipuistossa. Sille on syynsä, miksi miehet valitsee hoitaa yhteisen auton renkaan vaihdon, eikä niitä synttärijärjestelyjä. Kysyä sopii, että miksi näin. Meillähän minä hoidin sekä oman autoni renkaan vaihdon (kuten mieskin omansa) että lapsen synttärit (mitä mies ei ole koskaan hoitanut, ja lapsi jo 10v).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu lukea kirjoituksia joissa mollataan tuo mies ja tarjotaan eroa ratkaisuksi. AP on varmasti kuvannut asian niinkuin hän itse sen kokee mutta millainen olisi miehen kertoma kokemus? Se voisi olla vaikkapa sellainen että joka kerta kun mies teki jotain lastenhoitoon liittyvää, se torjuttiin ja korjattiin. Ei sitä potkupukua, ei noita vaippoja, ei sitä ja tätä, ei noin vaan näin. Kommunikaatio- ja toimintamalli jonka moni on omaksunut ehkä jo kotonaan ja toteuttaa tiedostamattaan. Pikkuhiljaa oma-aloitteisuus katoaa ja puoliso muuttuu aloitekyvyttömäksi suorittajaksi joka odottaa saavansa tarkat ohjeet. Vastaavasti mies voisi huomautella vaimolleen siitä miten renkaanvaihdon jälkeen tulee aina tehdä jälkikiristys noin 100 kilometrin ajon jälkeen tai siitä miten auto tulisi tankata jo ennenkuin ta
Varmaan 70% kiristää itse siitä 80%.
Taas kuulostaa pikkasen vaikealta tää vaate show. Tälläi yh isän ominaisuudessa se lapsi on vähän ku sä. Se tarvii vaan vähän enemmän vaatteita. Ja useammin. Jos sä teet siitä niin pirun vaikeeta ni ziikaa peilii
Ei se mulle olekaan vaikeeta, vaan mun ex-miehelle. Mies on juuri tästä syystä ex. Tosiaan töissä osaa hoitaa vaativiakin kokonaisuuksia, että on se kumma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu lukea kirjoituksia joissa mollataan tuo mies ja tarjotaan eroa ratkaisuksi. AP on varmasti kuvannut asian niinkuin hän itse sen kokee mutta millainen olisi miehen kertoma kokemus? Se voisi olla vaikkapa sellainen että joka kerta kun mies teki jotain lastenhoitoon liittyvää, se torjuttiin ja korjattiin. Ei sitä potkupukua, ei noita vaippoja, ei sitä ja tätä, ei noin vaan näin. Kommunikaatio- ja toimintamalli jonka moni on omaksunut ehkä jo kotonaan ja toteuttaa tiedostamattaan. Pikkuhiljaa oma-aloitteisuus katoaa ja puoliso muuttuu aloitekyvyttömäksi suorittajaksi joka odottaa saavansa tarkat ohjeet. Vastaavasti mies voisi huomautella vaimolleen siitä miten renkaanvaihdon jälkeen tulee aina tehdä jälkikiristys noin 100 kilometrin ajon jälkeen
Hauska tuo vähättely pikkulista. Olet kyllä oikeassa. Asumismuoto vaikuttaa. Mut monesti just kuulee tota pelkkä renkaanvaihto ja todellisuudessa talossa asuva nainen ei ole yhtään kärryillä mistään.
Vielä tuosta pikkulistasta. Joka päivä palaa takassa puuta. Vuoden kulutus on 11 heittomottia. Se tarkoittaa kevät talvella viikon halkojen hakkausta. Se tarkoittaa päivän pinoamista. Se tarkoittaa halkojen sisään kantamisen, sytyttäminen, takasta huolehtimisen, tuhkien tyhjennykset jne. Äkkiseltään vuositasolla helposti 100h.
Aika monta haalaria ehtii ostaa tuossa yhden työn aika määrässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu lukea kirjoituksia joissa mollataan tuo mies ja tarjotaan eroa ratkaisuksi. AP on varmasti kuvannut asian niinkuin hän itse sen kokee mutta millainen olisi miehen kertoma kokemus? Se voisi olla vaikkapa sellainen että joka kerta kun mies teki jotain lastenhoitoon liittyvää, se torjuttiin ja korjattiin. Ei sitä potkupukua, ei noita vaippoja, ei sitä ja tätä, ei noin vaan näin. Kommunikaatio- ja toimintamalli jonka moni on omaksunut ehkä jo kotonaan ja toteuttaa tiedostamattaan. Pikkuhiljaa oma-aloitteisuus katoaa ja puoliso muuttuu aloitekyvyttömäksi suorittajaksi joka odottaa saavansa tarkat ohjeet. Vastaavasti mies voisi huomautella vaimolleen siitä miten renkaanvaihdon jälkeen tulee aina tehd
'
Hauska tuo vähättely pikkulista. Olet kyllä oikeassa. Asumismuoto vaikuttaa. Mut monesti just kuulee tota pelkkä renkaanvaihto ja todellisuudessa talossa asuva nainen ei ole yhtään kärryillä mistään.
Vielä tuosta pikkulistasta. Joka päivä palaa takassa puuta. Vuoden kulutus on 11 heittomottia. Se tarkoittaa kevät talvella viikon halkojen hakkausta. Se tarkoittaa päivän pinoamista. Se tarkoittaa halkojen sisään kantamisen, sytyttäminen, takasta huolehtimisen, tuhkien tyhjennykset jne. Äkkiseltään vuositasolla helposti 100h.
Aika monta haalaria ehtii ostaa tuossa yhden työn aika määrässä.
Nro 538, pikkulistan laatija, on ihan itse sitä mieltä, että kyseessä on pikkulista. Hauska kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu lukea kirjoituksia joissa mollataan tuo mies ja tarjotaan eroa ratkaisuksi. AP on varmasti kuvannut asian niinkuin hän itse sen kokee mutta millainen olisi miehen kertoma kokemus? Se voisi olla vaikkapa sellainen että joka kerta kun mies teki jotain lastenhoitoon liittyvää, se torjuttiin ja korjattiin. Ei sitä potkupukua, ei noita vaippoja, ei sitä ja tätä, ei noin vaan näin. Kommunikaatio- ja toimintamalli jonka moni on omaksunut ehkä jo kotonaan ja toteuttaa tiedostamattaan. Pikkuhiljaa oma-aloitteisuus katoaa ja puoliso muuttuu aloitekyvyttömäksi suorittajaksi joka odottaa saavansa tarkat ohjeet. Vastaavasti mies voisi huomautella vaimolleen siitä miten renkaanvaihdon jälkeen tulee aina tehdä jälkikiristys noin 100 kilometrin ajon jälkeen
Toisaalta jos asuu kt.ssa niin todennäköisesti myös talon siivous tms ovat paljon pienempiä projekteja?
Jos siellä jo tulee ongelmia ei kannata ikinä muuttaa omakotitaloon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu lukea kirjoituksia joissa mollataan tuo mies ja tarjotaan eroa ratkaisuksi. AP on varmasti kuvannut asian niinkuin hän itse sen kokee mutta millainen olisi miehen kertoma kokemus? Se voisi olla vaikkapa sellainen että joka kerta kun mies teki jotain lastenhoitoon liittyvää, se torjuttiin ja korjattiin. Ei sitä potkupukua, ei noita vaippoja, ei sitä ja tätä, ei noin vaan näin. Kommunikaatio- ja toimintamalli jonka moni on omaksunut ehkä jo kotonaan ja toteuttaa tiedostamattaan. Pikkuhiljaa oma-aloitteisuus katoaa ja puoliso muuttuu aloitekyvyttömäksi suorittajaksi joka odottaa saavansa tarkat ohjeet. Vastaavasti mies voisi huomautella vaimolleen siitä miten renkaanvaihdon jälkeen tulee aina tehd
Hauska tuo vähättely pikkulista. Olet kyllä oikeassa. Asumismuoto vaikuttaa. Mut monesti just kuulee tota pelkkä renkaanvaihto ja todellisuudessa talossa asuva nainen ei ole yhtään kärryillä mistään.
Vielä tuosta pikkulistasta. Joka päivä palaa takassa puuta. Vuoden kulutus on 11 heittomottia. Se tarkoittaa kevät talvella viikon halkojen hakkausta. Se tarkoittaa päivän pinoamista. Se tarkoittaa halkojen sisään kantamisen, sytyttäminen, takasta huolehtimisen, tuhkien tyhjennykset jne. Äkkiseltään vuositasolla helposti 100h.
Aika monta haalaria ehtii ostaa tuossa yhden työn aika määrässä.
Meillä ei ollut yhtään tulisijaa asunnossa. Rivari, kaksi autoa oli, ja miehellä ei ollut kyllä mitään tekemistä minun autoni renkaanvaihtojen tai huoltojen kanssa. Pihahommat kutakuinkin puoliksi, ja sanottakoon tähän, että itselle oli luksusta saada se lumenluonti vuoro (sehän käy kunnon suojalumessa melkein salilla käymisestä, vs. että toinen laittaa jotain pyykkiä sillä aikaa), eikä piha ollut kummoisen kokoinen. Kun kämpässä tehtiin remppaa, niin se oli oikeastaan mun isä, joka kaiken suunnitteli ja hoiti. Tienattiin miehen kanssa saman verran, ettei hän silläkään saralla kontribuoinut mua enempää.
Kerta kaikkiaan arvostus miestä kohtaan vain rapisi silmissä, kun oli pienet lapset ja olisi tarvinut jakaa sitä kuormaa. Tällaista tarvetta ei oikein huomannut, kun kaksi aikuista asui kaksiossa ennen lapsia. Eihän sitä hommaa ollut juuri mitään silloin, mitä nyt omat asiansa hoiti.
Eron jälkeen minä jäin lasten kanssa asumaan siihen asuntoon, missä asuimme. Ostin siis miehen ulos siitä asunnosta. Hyvin saan itse hoidettua ihan kaikki hommat ko. asunnossa, ja hoidettua lapsetkin täyspäivätyön ohessa.
Se on suorastaan helppoa, kun ei tarvi käyttää energiaa miehen kuvioihin, riitelyyn, hänen tarpeidensa huomiointiin jne. Ärsyttää paljon vähemmän hoitaa kaikki ihan rehellisesti yksin, kuin kuvitella pettyneenä olevansa parisuhteessa. Mies näkee lapsia joka toinen viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu lukea kirjoituksia joissa mollataan tuo mies ja tarjotaan eroa ratkaisuksi. AP on varmasti kuvannut asian niinkuin hän itse sen kokee mutta millainen olisi miehen kertoma kokemus? Se voisi olla vaikkapa sellainen että joka kerta kun mies teki jotain lastenhoitoon liittyvää, se torjuttiin ja korjattiin. Ei sitä potkupukua, ei noita vaippoja, ei sitä ja tätä, ei noin vaan näin. Kommunikaatio- ja toimintamalli jonka moni on omaksunut ehkä jo kotonaan ja toteuttaa tiedostamattaan. Pikkuhiljaa oma-aloitteisuus katoaa ja puoliso muuttuu aloitekyvyttömäksi suorittajaksi joka odottaa saavansa tarkat ohjeet. Vastaavasti mies voisi huomautella vaimolleen siitä miten renkaanvaihdon jälkeen tulee aina tehd
Toisaalta jos asuu kt.ssa niin todennäköisesti myös talon siivous tms ovat paljon pienempiä projekteja?
Jos siellä jo tulee ongelmia ei kannata ikinä muuttaa omakotitaloon
Toki. Nyt kun on 73 neiötä kahdelle yhdessä kerroksessa ei siivous ole mikään projekti. Toisin oli kun oli 200 neliötä kolmelle kolmessa kerroksessa. Elämä on aika pitkälti valintoja, ja musta (old school) parisuhteen idea on se, että se (lapsiperhevuosina loputon) homma jaetaan niin että kumpikin kantaa korttaan kekoon sen, minkä ehtii ja jaksaa. Sen verran on kyllä jo kilometrejä takana, että tunnistan ilmiön, missä pienempikin projekti alkaa vituttaa, jos se on aina yksin vastuulla. Siksikin me muutettiin aikanaan pois sieltä ok:sta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu lukea kirjoituksia joissa mollataan tuo mies ja tarjotaan eroa ratkaisuksi. AP on varmasti kuvannut asian niinkuin hän itse sen kokee mutta millainen olisi miehen kertoma kokemus? Se voisi olla vaikkapa sellainen että joka kerta kun mies teki jotain lastenhoitoon liittyvää, se torjuttiin ja korjattiin. Ei sitä potkupukua, ei noita vaippoja, ei sitä ja tätä, ei noin vaan näin. Kommunikaatio- ja toimintamalli jonka moni on omaksunut ehkä jo kotonaan ja toteuttaa tiedostamattaan. Pikkuhiljaa oma-aloitteisuus katoaa ja puoliso muuttuu aloitekyvyttömäksi suorittajaksi joka odottaa saavansa tarkat ohjeet. Vastaavasti mies voisi huomautella vaimolleen siitä miten renkaanvaihdon jälkeen tulee aina tehdä jälkikiristys noin 100 kilometrin ajon jälkeen tai siitä miten auto tulisi tankata jo ennenkuin tankki on melkein tyhjä tai miten sadevesikourut tulisi putsata ennen pakkasten tuloa mutta eipä huomaut
No tuskimpa niitä synttäreitä, hammaslääkäreitä, haalarinostoakaan on kuin kerran vuodessa? Tai sitten on pahasti reikiintyneet hampaat, jos päivittäin pitää muistaa päivittäinen hammaslääkäri. Ja tosiaan, kiristääkö joku nainen oikeasti ne ruuvit ja tilaako vuosittain nuohouksen?
Vierailija kirjoitti:
Tähän ikään mennessä olen oppinut miehistä sen, että mies ajattelee AINA ENSISIJAISESTI ITSEÄÄN. Sen kun tiedostaa, niin välttyy paljolta mieliharmilta, mitään muuta ei kannata odottaa ja lähtökohta on tuo. Peliliikkeet sitten sen mukaan, lapsia en suosittele tekemään.
Kun mies jätti sinut, niin näköjään arvet ovat sinulla hyvin syvät. Voi sun surkeaa elämää vaikka muuta väität.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu lukea kirjoituksia joissa mollataan tuo mies ja tarjotaan eroa ratkaisuksi. AP on varmasti kuvannut asian niinkuin hän itse sen kokee mutta millainen olisi miehen kertoma kokemus? Se voisi olla vaikkapa sellainen että joka kerta kun mies teki jotain lastenhoitoon liittyvää, se torjuttiin ja korjattiin. Ei sitä potkupukua, ei noita vaippoja, ei sitä ja tätä, ei noin vaan näin. Kommunikaatio- ja toimintamalli jonka moni on omaksunut ehkä jo kotonaan ja toteuttaa tiedostamattaan. Pikkuhiljaa oma-aloitteisuus katoaa ja puoliso muuttuu aloitekyvyttömäksi suorittajaksi joka odottaa saavansa tarkat ohjeet. Vastaavasti mies voisi huomautella vaimolleen siitä miten renkaanvaihdon jälkeen tulee aina tehdä jälkikiristys noin 100 kilometrin ajon jälkeen
Ei tulisi mieleenkään ommella verhoja. Tai harjoitella neulomista. Pipareita ei tehdä itse koska ANNAS nam.
Yksin en ole syndei järjestänyt. Vaimon kanssa kyllä aina mukana. Mun tehtävä keksiä sinne pelejä ja käydä kaupassa+ siivota.
Kaikki muut asiat olenkin sitten tehnyt oman listan lisäksi. Mä teen meillä 90% ruuista. Mä myös osaan käyttää meillä höyrypesuria niin sohva/ matot jää aina mulle. Kuten myös usein lattianpesu. Imurointia on harvoin koska roborock
Ainiin oletko maalannut koskaan peltikattoa? Sekin on helppo homma. Onnistuu keltä vaan. Mä maalasin tänä kesänä. Parasta kuitenkin oli se että otin lapset kesällä ja menin heidän kanssa telttailee. Koska halusin antaa vaimolle pari täys vapaa pv.
Vierailija kirjoitti:
Ainiin oletko maalannut koskaan peltikattoa? Sekin on helppo homma. Onnistuu keltä vaan. Mä maalasin tänä kesänä. Parasta kuitenkin oli se että otin lapset kesällä ja menin heidän kanssa telttailee. Koska halusin antaa vaimolle pari täys vapaa pv.
Toivottavasti telttailette ympäri vuoden, tai vaimo saa muulla tavoin täysvapaansa muina vuodenaikoina. Ettei jää vain kertaan kesällä.
Vierailija kirjoitti:
Metatyö, ajatusten sanoittaminen, kohtaanto, resonointi, ja mitä muuta. Kuinka vaikeaa aloittajan arki oikeasti on? Ilmeisesti mies tuo leivän pöytään ja pikkurouva siellä koettaa nyt jotenkin rimpuilla irti perusarjesta kun hommat ei suju niinkuin yhdessä päätettiin.
Sun ukko on kyllästynyt siihen miten sä määräät ja haluat asioiden olevan. Ei sillä vikaa ole päässä vaan sulla.
Selkeät ohjeet, muistilaput eikä mitään pilvipalveluappsseja kalentirissa, suukko poskelle aamulla ja bisse/pihvi/makkara silloin tällöin odottelemassa hikistä, väsynyttä ja pitkää päivää tekevää miestä niin alkaa tapahtua muutoksia.
Älä oleta, älä vaadi jos ei ole tarve, älä ole nössö, älä luule että kaikki tapahtuu sun mielen mukaan. Vaali sitä miestä. Sitten se tuo kukkia tai suklaata tai mistä ikinä tykkäätkään. Silleen se arvostaa sua vaikka ei muuta osaisi. Tai no osaa puhdistaa lavuaarin hiuksista ja v
Mietin tätä miesnäkökulmaa aikoinani kauan. Miten käyttäytyisin, että saisin miehen jakamaan taakkaa? Siinä sitä metatyötä vasta olisikin... Meillä lähtötaso vuosien ajan oli, että mies vain töiden jälkeen ja viikonloppuisin tuijotti ruutua, ei osallistunut lastenhoitoonkaan juuri yhtään, vaikka olisin ollut kuinka sairas. En jaksanut tsempata ja viekotella enää vaan aika paljon nalkutin tilanteesta. Miestä ei kiinnostanut, eikä se sanonut mitään...oli vaan vaiti ja nenä ruudussa. Lopulta otin eron enkä osaa katua muuta kuin, että odotin niin kauan. Se elämä tuntui niin yksinäiseltä, vaikka meillä oli miehen kanssa monessa asiassa sama aaltopituus ja kivaakin. Eron jälkeen hän on ollut tasan yhtä aktiivinen lastenhoidon suhteen. Ei se vaan tykkää tehdä tylsiä arkirutiineita toisten eteen eikä taistella kurapukua lapsen päälle. Ymmärrän silti, että on miehiä, jotka oikeilla nikseillä saa osallistumaan paremmin....vai onko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainiin oletko maalannut koskaan peltikattoa? Sekin on helppo homma. Onnistuu keltä vaan. Mä maalasin tänä kesänä. Parasta kuitenkin oli se että otin lapset kesällä ja menin heidän kanssa telttailee. Koska halusin antaa vaimolle pari täys vapaa pv.
Toivottavasti telttailette ympäri vuoden, tai vaimo saa muulla tavoin täysvapaansa muina vuodenaikoina. Ettei jää vain kertaan kesällä.
Noo enpä mäkään saa ikinä täysvapaata, tosin en sellaista tarvitsekaan. Vaimo harrastaa 4* viikossa 2h kerrallaan. Sen verran hän saa normisti vapaata.
Tietty kiva välistä antaa vaimolle vapaa vkl ymv. Kuitenkin kotiäitinä elämä käy melko helposti tylsäksi
Ei se onnistunut ikinä. Tein kaiken metatyön, lapset ovat jo aikuisia. Jaoin kyllä työmäärä silti puoliksi, eli mies suoritti helpomman tasoluokan tehtäviä suhteessa enemmän kuin minä, koska jouduin tekemään kaiken aivotyön.
Tässä helppoja töitä miehille: Imurointi, vessojen pesu, keittiön siivous, pesukoneen täyttö ja tyhjennys, ruokakaupassa käynti (valmiin listan kanssa), ruuan valmistus (etukäteen kerrottu, mikä ruoka, tylsät ja aikaavievät vaiheet, esim. perunoiden huorinta, porkkanoiden raastaminen yms), pyykin ripustus kuivumaan, roskien vienti roskiin ja kierrätykseen, kaikki pihatyöt, mm haravointi ja lumityöt, autojen tankkaukset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainiin oletko maalannut koskaan peltikattoa? Sekin on helppo homma. Onnistuu keltä vaan. Mä maalasin tänä kesänä. Parasta kuitenkin oli se että otin lapset kesällä ja menin heidän kanssa telttailee. Koska halusin antaa vaimolle pari täys vapaa pv.
Toivottavasti telttailette ympäri vuoden, tai vaimo saa muulla tavoin täysvapaansa muina vuodenaikoina. Ettei jää vain kertaan kesällä.
Noo enpä mäkään saa ikinä täysvapaata, tosin en sellaista tarvitsekaan. Vaimo harrastaa 4* viikossa 2h kerrallaan. Sen verran hän saa normisti vapaata.
Tietty kiva välistä antaa vaimolle vapaa vkl ymv. Kuitenkin kotiäitinä elämä käy melko helposti tylsäksi
Kuulostaa ihan tasapainoiselta. En mäkään töissä käyden erityisiä täysvapaita kaivannut, mutta jestas niitä aikoja, kun oli lapset puntissa. Ei se tylsyys vaan se sitovuus, kun pitää olla saatavilla 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainiin oletko maalannut koskaan peltikattoa? Sekin on helppo homma. Onnistuu keltä vaan. Mä maalasin tänä kesänä. Parasta kuitenkin oli se että otin lapset kesällä ja menin heidän kanssa telttailee. Koska halusin antaa vaimolle pari täys vapaa pv.
Toivottavasti telttailette ympäri vuoden, tai vaimo saa muulla tavoin täysvapaansa muina vuodenaikoina. Ettei jää vain kertaan kesällä.
Noo enpä mäkään saa ikinä täysvapaata, tosin en sellaista tarvitsekaan. Vaimo harrastaa 4* viikossa 2h kerrallaan. Sen verran hän saa normisti vapaata.
Tietty kiva välistä antaa vaimolle vapaa vkl ymv. Kuitenkin kotiäitinä elämä käy melko helposti tylsäksi
Kuulostaa ihan tasapainoiselta. En mäkään töissä käyden erityisiä täysvapai
Jeep. Ei kestäisi oma kasetti mitenkään 😂. Täytyy hattua nostaa. 3v kuitenkin menossa.
Lähinnä tähän postauksen idea oli se että yrittääkää arvostaa niitä puolisoita. Ja ihan rehellisesti miettikää miltä kukakin tekee
Tuo pikkulista katoaa kokonaan, jos asuu kerrostalossa. Mä nakkaan kerran kuussa liesituulettimen suodattimen tiskikoneeseen, en pidä sitä lainkaan työnä. Avaan myös lattiakaivon, miestä ällöttää. Remppoja ei tarvitse, fillareita ei ole, auton huoltaa korjaamo ja huonekalut on kerran kasattu, joku edellinen sukupolvi on tehnyt sen. Mutta ei se mies meilläkään perseellään istu tai makaa kuin linnunpoika sohvalla odottamassa palvelua, vaan siivoaa, pyykkää ja kokkaa siinä, missä minäkin. Ne työt eivät katoa asumismuodon myötä. Kiitos kun et maininnut sähkösopimusten kilpailutusta, se on aina ollut vähän nolo. Teen sen, kilpailutussivuston kautta hommaan menee alle viisi minuuttia kerran vuoteen.