Pystyykö oikeustieteitä opiskelemaan työn ohessa?

Opiskelin vuorotyön ohessa. Koko tutkinnon aikana pidin 6 kuukautta palkatonta opintovapaata, lisäksi käytin 6 vuoden kesä-ja talvilomat opintoihin . Tarkalla suunnittelulla ja ajankäytöllä onnistuu kyllä, mutta aikaa ei jää opiskelijabileisiin juurikaan tai muuhun hörhöilyyn.

Poliisi tekee jutuista selviä ja lakitieteilijät jutuista monimutkaisia.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin vuorotyön ohessa. Koko tutkinnon aikana pidin 6 kuukautta palkatonta opintovapaata, lisäksi käytin 6 vuoden kesä-ja talvilomat opintoihin . Tarkalla suunnittelulla ja ajankäytöllä onnistuu kyllä, mutta aikaa ei jää opiskelijabileisiin juurikaan tai muuhun hörhöilyyn.

Kuulostaa hyvältä. Tässä elämänvaiheessa ei bilettäminen ihmeemmin kiinnosta. Sen sijaan kiinnostaa kuinka monenlaisia työmahdollisuuksia oikeustieteen opinnot avaavat.

Oikeustieteissä suurin vaikeus on päästä sinne sisälle. Sen jälkeen kaikki mahdollista, jos sisään pääset. Mitä vaan voi opiskella työn ohessa jos tahtoa on tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti mutta osalle kursseista osallistumispakko, jos ei saa korvattua muulla. Aikaa lukemiselle pitää löytyä, tuhansia sivuja.

Olen nopea lukija ja omaksun hyvin tietoa. Onko paljon sellaisia kursseja joilla on läsnäolopakko?

Opintosuunnitelmat löytyy netistä, niitä kannattaa kyllä käydä selaamassa jo ennen kuin edes on opiskelupaikkaa. 

Löytyykö siitä tieto millä kursseilla on osallistumispakko paikan päällä? Tällä paikkakunnalla ei ole oikeustieteellistä. Olen ymmärtänyt opintojen olevan hyvin pitkälle tenttipainoitteisia.

Onhan niitä poikkeustapauksia jotka suorittaa 7 laudaturia yo-kirjoituks

Minulla on jo ylempi korkeakoulututkinto, joten opiskelurutiini on paremmin hallussa kuin tuoreena ylioppilaana. Toiselle paikkakunnalle en silti pysty muuttamaan.

Kynnys on sisäänpääsyssä.

Työtuttuni kävi aikoinaan aloitetut opinnot loppuun ennen korona-aikaa. Hän sanoi, että aikaisempaan verrattuna paljon enemmän läsnäolopakkoa kursseilla, ryhmäkeskusteluja ym. Aikaisemmin onnistui kurssien suorittaminen enimmäkseen tenttimällä. Mutta löytyisikö tosiaan opintosuunnitelmista tietoja kursseista tai ehkä voisit olla yhteydessä yliopiston opintoneuvontaan myös, jos sitä kautta saisit tarkempaa tietoa.

Opiskelin työn ohessa ulkomailla, mutta vastaavuuden opiskelu ottaa luvattoman paljon aikaa, kun kursseja ei olekaan valittavissa. Todella hidasta on oikiksen tahti Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin vuorotyön ohessa. Koko tutkinnon aikana pidin 6 kuukautta palkatonta opintovapaata, lisäksi käytin 6 vuoden kesä-ja talvilomat opintoihin . Tarkalla suunnittelulla ja ajankäytöllä onnistuu kyllä, mutta aikaa ei jää opiskelijabileisiin juurikaan tai muuhun hörhöilyyn.

Kuulostaa hyvältä. Tässä elämänvaiheessa ei bilettäminen ihmeemmin kiinnosta. Sen sijaan kiinnostaa kuinka monenlaisia työmahdollisuuksia oikeustieteen opinnot avaavat.

Laajalla skaalalla, itse ensin virastohommissa, nyt yksityisellä. Ongelmien ratkomista työ pääasiassa. Siitä pitää tykätä.

Riippuu todella paljon työstä. Kyllä moni oikiksessakin rahoittaa opintonsa työteolla. 

Vierailija kirjoitti:

Avoimen kautta saa hyvin tuntumaa.

Tuo on hyvä idea, kiitos.

Perinteisesti oikeustiede on ollut erilaisista tarjolla olevista yliopistotutkinnoista juuri se, jota on ollut parhaiten mahdollista opiskella työn ohella. Joko ainoana tutkintona päästäkseen uralla eteenpäin, tai sitten niin, että suorittaa ensin jonkin enemmän läsnäoloa vaativan tutkinnon ja päästyään sen kautta työelämään opiskelee sitten oikeustiedettä toisena tutkintona.

Muutama vuosikymmen sitten selvisi jopa alkuvaiheen pakollisista kursseista sillä, että kävi ensimmäisellä luennolla hakemassa opintokirjaansa alkumerkinnän ja sopi jonkun opiskelutoverin kanssa siitä, että saa kopioida tämän tekemät hyvät muistiinpanot. Töistä piti sitten ottaa tavalla tai toisella vapaata tai lomaa luentosarjojen kirjallisiin loppukokeisiin osallistumiseksi. Nämä olivat pikkujuttuja. Paljon isompi asia oli se, että jokainen oikeudenala opiskeltiin suorittamalla koko aihepiirin kattava kirjallinen lopputentti, johon kerralla luettavan kirjallisuuden määrä vaihteli 1200 ja 2000 sivun välillä. Työtä se tietenkin vaati, mutta aikataulu oli varsin vapaavalintainen, kunhan kaiken sai valmiiksi kymmenessä vuodessa tiedekuntaan sisäänpääsystä. Nyt se taitaa olla seitsemän vuotta.

Seuraava vain yhtenä esimerkkinä: Siihen aikaan kun poliisien virkatutkintokoulutusputki päättyi päällystökurssiin eikä poliisikoulutuksen pohjalta HTM- ja YTM-tutkintoihin johtavia koulutusohjelmia ollut vielä olemassa, oikeustieteen opiskelu työn ohella oli yleinen tapa edetä virkaurallaan komisariota ylemmille portaille. Jotkut aloittivat opiskelun peruspoliiseina, jotkut alipäällystökurssin jälkeen, jotkut vasta ollessaan jo komisarioita. Sitä kautta ansioitui ylempiinkin päällystövirkoihin paremmin kuin muodolliset pätevyysvaatimukset täyttävä juristi ilman poliisitaustaa. En ole poliisi mutta kuuluin muutama vuosikymmen sitten niihin, joiden luentomuistiinpanoja muutamat poliisitkin mielellään kopioivat.

Ajat ovat sen jälkeen muuttuneet monellakin tavalla. Yleensäkin valtionhallinnossa juristikoulutus on yhä harvemmilla aloilla kaikki ovet avaava simsalabim, monilla aloilla mikä tahansa yhteiskuntatieteellinen korkeakoulututkinto ajaa saman asian tai sitten vaaditaan tutkinto teknis- tai luonnontieteelliseltä substanssialalta. Nykyään voi päästä tutkinto-opiskelijaksi avoimen yliopiston kautta. Myös tutkintoon johtavan opinto-oikeuden saaneet suorittavat ainakin osan opinnoistaan verkossa.

Sisällöltään oikeustiede varmasti luontuu edelleenkin itseopiskeluun tai suorastaan edellyttää itseopiskelua enemmän kuin moni muu ala. Jos on vasta harkitsemassa asiaa, kannattaa kuitenkin pohtia myös tekoälyn vaikutuksia tuleviin työllisyysnäkymiin. Oikeudellisen informaation määrä on paisunut niin valtavasti, että juristitutkinnolla ei enää pysty saavuttamaan koko paletista edes pääpiirteittäin perillä olevan yleismies-Jantusen osaamista, vaan tavoitteet on käytännössä pakko suunnata erikoistumiseen ja oikeudellisen tiedon yhdistämiseen muun osaamisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Perinteisesti oikeustiede on ollut erilaisista tarjolla olevista yliopistotutkinnoista juuri se, jota on ollut parhaiten mahdollista opiskella työn ohella. Joko ainoana tutkintona päästäkseen uralla eteenpäin, tai sitten niin, että suorittaa ensin jonkin enemmän läsnäoloa vaativan tutkinnon ja päästyään sen kautta työelämään opiskelee sitten oikeustiedettä toisena tutkintona.

Muutama vuosikymmen sitten selvisi jopa alkuvaiheen pakollisista kursseista sillä, että kävi ensimmäisellä luennolla hakemassa opintokirjaansa alkumerkinnän ja sopi jonkun opiskelutoverin kanssa siitä, että saa kopioida tämän tekemät hyvät muistiinpanot. Töistä piti sitten ottaa tavalla tai toisella vapaata tai lomaa luentosarjojen kirjallisiin loppukokeisiin osallistumiseksi. Nämä olivat pikkujuttuja. Paljon isompi asia oli se, että jokainen oikeudenala opiskeltiin suorittamalla koko aihepiirin kattava kirjallinen lopputentti, johon kerralla luettavan kirjallisuuden

Hyviä näkökulmia, kiitos näistä.