Lue keskustelun säännöt.
Mies käyttäytyy vanhempiensa luona kuin teini
05.12.2025 |
Kyläilemme useamman kerran kuukaudessa ja pidän appivanhemmistani todella paljon. Nolottaa kuitenkin, kun mies taantuu täysin mennessään lapsuudenkotiinsa. Marssii usein suoraan jääkaapille, keskeyttää vanhempiensa keskustelut, antaa lasten riehua miten sattuu, ei auta pöydän kattamisessa tai siivoamisessa jne. Kotona kyllä tekee tätä kaikkea.
Olemme nytkin jouluksi menossa ja olen yrittänyt etukäteen kysellä voisimmeko tuoda jotain tai auttaa järjestelyissä. Anoppi sanoo että ei tarvitse, mutta epäilen että hän ei vain kehtaa pyytää apua. Viimeksi, kun olimme koko suku yhdessä, äitini kertoi anopin valitelleen väsymystään ja sitä, kun on jatkuvasti jotain kissanristiäisiä yms. Mies taas ei korvaansa lotkauta, kun olen ehdottanut että auttaisimme tai osallistuisimme järjestelyihin. Hän on sitä mieltä että vanhempien mielestä on pelkästään positiivista, että tulemme lastenlasten kanssa käymään ja ilmoittavat kyllä, jos haluavat apua.
Oletteko muut vastaavissa tilanteissa vaan antaneet olla vai oletteko esim. Auttaneet estelyistä huolimatta? En toisaalta haluaisi myöskään loukata appivanhempia tunkemalla väkisin paikalle.
Kommentit (56)
Aloita yksi ruokalaji kerrallaan. Vie tänä vuonna sienisalaatti, ensi vuonna sienisalaatti ja maustekakku, seuraavana vuonna jo kolme ruokaa jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitat anopille ja kerrot, että tosi mielellään auttaisit. Jos hän ei millään ota apua vastaan, niin seuraavan kerran hänen valitellessaan väsymystä äidillesi tai jollekin muulle voit ainakin sanoa rehellisesti, että tarjosit mutta ei kelvannut.
Tuossa on aasinsilta miten aloittaa keskustelu. Juttelin äitini kanssa ja hän kertoi . . . Miten me voisimme poikasi kanssa auttaa? Miehesi on syytä myöskin ottaa vastuuta tilanteesta eikä kaataa sitä sinun niskaan..
Hep, rouva on ottamassa sitä koppia ja vuoden parin päästä alkaa se uhripuhe, kun mies ei vieläkään tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Aloita yksi ruokalaji kerrallaan. Vie tänä vuonna sienisalaatti, ensi vuonna sienisalaatti ja maustekakku, seuraavana vuonna jo kolme ruokaa jne
Hyvä idea! Täytynee aloittaa jostain vähäpätöisestä esim lanttulaatikko säilyy usein tapaninpäivän yli, joten se tuskin menee tunteisiin vaikka ei olisikaan samalla reseptillä tehtyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita yksi ruokalaji kerrallaan. Vie tänä vuonna sienisalaatti, ensi vuonna sienisalaatti ja maustekakku, seuraavana vuonna jo kolme ruokaa jne
Hyvä idea! Täytynee aloittaa jostain vähäpätöisestä esim lanttulaatikko säilyy usein tapaninpäivän yli, joten se tuskin menee tunteisiin vaikka ei olisikaan samalla reseptillä tehtyä
Keskustelun sijaan on hyvä idea astua toisen varpaille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitat anopille ja kerrot, että tosi mielellään auttaisit. Jos hän ei millään ota apua vastaan, niin seuraavan kerran hänen valitellessaan väsymystä äidillesi tai jollekin muulle voit ainakin sanoa rehellisesti, että tarjosit mutta ei kelvannut.
Tuossa on aasinsilta miten aloittaa keskustelu. Juttelin äitini kanssa ja hän kertoi . . . Miten me voisimme poikasi kanssa auttaa? Miehesi on syytä myöskin ottaa vastuuta tilanteesta eikä kaataa sitä sinun niskaan..
Hep, rouva on ottamassa sitä koppia ja vuoden parin päästä alkaa se uhripuhe, kun mies ei vieläkään tee mitään.
Uhripuhe? Eikö ole asiallista valittaa jos mies ei auta vanhempiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita yksi ruokalaji kerrallaan. Vie tänä vuonna sienisalaatti, ensi vuonna sienisalaatti ja maustekakku, seuraavana vuonna jo kolme ruokaa jne
Hyvä idea! Täytynee aloittaa jostain vähäpätöisestä esim lanttulaatikko säilyy usein tapaninpäivän yli, joten se tuskin menee tunteisiin vaikka ei olisikaan samalla reseptillä tehtyä
Keskustelun sijaan on hyvä idea astua toisen varpaille?
Heh, näen oman äitini sieluni silmin marmattamassa, ai, mun lanttulaatikko on niin pahaa ettei se kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita yksi ruokalaji kerrallaan. Vie tänä vuonna sienisalaatti, ensi vuonna sienisalaatti ja maustekakku, seuraavana vuonna jo kolme ruokaa jne
Hyvä idea! Täytynee aloittaa jostain vähäpätöisestä esim lanttulaatikko säilyy usein tapaninpäivän yli, joten se tuskin menee tunteisiin vaikka ei olisikaan samalla reseptillä tehtyä
Keskustelun sijaan on hyvä idea astua toisen varpaille?
Siis tietysti tästä puhutaan ensin. Muutenhan ruokaa on tuplamäärä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä asettua sen anopin asemaan miltä susta tuntuisi, jos hän tulisi teille siivoamaan, tuomaan ruokaa, jne.
Vierailija kirjoitti:
Yritä asettua sen anopin asemaan miltä susta tuntuisi, jos hän tulisi teille siivoamaan, tuomaan ruokaa, jne.
Olisin helpottunut että edes joku jaksaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä asettua sen anopin asemaan miltä susta tuntuisi, jos hän tulisi teille siivoamaan, tuomaan ruokaa, jne.
Kaikkihan olisi onnellisia, jos anoppi alkaisi pyytämättä säätämään.😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tunkenut väkisin auttamaan.
Aloittajan tilanteessa voisin esim. tuppautua väkisin tekemään joulusiivoa anopin kanssa. Mies saisi vaikka sillä aikaa tehdä joulusiivoa meidän omassa kodissa...
En myöskään kyselisi, että mitä voin tehdä tai voinko tuoda jotain, vaan ilmoittaisin vain, että tänä vuonna minä teen sen ja sen ja sen ruokalajin ja tiedustelisin anopilta, että milloin hän haluaa ne tuotavan.
Joulusiivous voisi toimiakin.
Ruokien kanssa epäilen vaan käyvän niin että jos sanomme tuovamme jotain niin anoppi tekee silti ne samat ruoat ja sitten on vain ylimääräistä tarjolla. Ap
Joulusiivous on jo itsessään valtava apu. Aloita siitä. Sinuna kuitenkin sanoisin anopille, että tuot lisäksi esim. rosollin, tms. suuri töisen ruuan. Kysy vielä erikseen, että miten hän sen tarkalleen tekee, kun se on joka vuosi niin hyvää! Anoppisi vaikuttaa fiksulta ihmiseltä niin, en usko että hän ihan suoraan vastaavaa rosollia joulupöytään itse tekisi.
Toinen tapa lähestyä ruokapuolta on tehdä edellisenä päivänä sellaisia ns. täytejuttuja, eli esim. vihreä salaatti, kuoria perunat valmiiksi, jne. eli annat anopin loistaa juhlaruuillaan, mutta teet apukokkina ns. vähäpätöisempiä töitä alta pois.
Ps. Yritä myös kääntää keskustelu auttamisesta niin päin, että pyydä apua anopilta! Esimerkiksi, että sinulle olisi tärkeää saada osallistua juhlan tekemiseen, sillä nykyinen tyyli nolottaa sinua niin paljon, ettet pysty kunnolla nauttimaan juhlista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitat anopille ja kerrot, että tosi mielellään auttaisit. Jos hän ei millään ota apua vastaan, niin seuraavan kerran hänen valitellessaan väsymystä äidillesi tai jollekin muulle voit ainakin sanoa rehellisesti, että tarjosit mutta ei kelvannut.
Tuossa on aasinsilta miten aloittaa keskustelu. Juttelin äitini kanssa ja hän kertoi . . . Miten me voisimme poikasi kanssa auttaa? Miehesi on syytä myöskin ottaa vastuuta tilanteesta eikä kaataa sitä sinun niskaan..
Hep, rouva on ottamassa sitä koppia ja vuoden parin päästä alkaa se uhripuhe, kun mies ei vieläkään tee mitään.
Uhripuhe? Eikö ole asiallista valittaa jos mies ei auta vanhempiaan?
Ei, jos itse ottaa asian hoitaakseen keskustelematta siitä ensin miehen ja tämän vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita yksi ruokalaji kerrallaan. Vie tänä vuonna sienisalaatti, ensi vuonna sienisalaatti ja maustekakku, seuraavana vuonna jo kolme ruokaa jne
Hyvä idea! Täytynee aloittaa jostain vähäpätöisestä esim lanttulaatikko säilyy usein tapaninpäivän yli, joten se tuskin menee tunteisiin vaikka ei olisikaan samalla reseptillä tehtyä
Keskustelun sijaan on hyvä idea astua toisen varpaille?
Siis tietysti tästä puhutaan ensin. Muutenhan ruokaa on tuplamäärä :D
Hih hih hih
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä asettua sen anopin asemaan miltä susta tuntuisi, jos hän tulisi teille siivoamaan, tuomaan ruokaa, jne.
Olisin helpottunut että edes joku jaksaa. Ap
Etkä olisi. Se olisi lähes henkilökohtainen loukkaus ihan kenen tahansa itsemääräämisoikeutta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä asettua sen anopin asemaan miltä susta tuntuisi, jos hän tulisi teille siivoamaan, tuomaan ruokaa, jne.
Olisin helpottunut että edes joku jaksaa. Ap
Etkä olisi. Se olisi lähes henkilökohtainen loukkaus ihan kenen tahansa itsemääräämisoikeutta vastaan.
Minä puolestani olisin, mikäli lähisukulaiset tulisivat siivoamaan luokseni. :)
Normaali lapsi vs. vanhempi -taantuma tietyn perhedynamiikan omaavien perheenjäsenten ĸohdatessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tunkenut väkisin auttamaan.
Aloittajan tilanteessa voisin esim. tuppautua väkisin tekemään joulusiivoa anopin kanssa. Mies saisi vaikka sillä aikaa tehdä joulusiivoa meidän omassa kodissa...
En myöskään kyselisi, että mitä voin tehdä tai voinko tuoda jotain, vaan ilmoittaisin vain, että tänä vuonna minä teen sen ja sen ja sen ruokalajin ja tiedustelisin anopilta, että milloin hän haluaa ne tuotavan.
Joulusiivous voisi toimiakin.
Ruokien kanssa epäilen vaan käyvän niin että jos sanomme tuovamme jotain niin anoppi tekee silti ne samat ruoat ja sitten on vain ylimääräistä tarjolla. Ap
Joulusiivous on jo itsessään valtava apu. Aloita siitä. Sinuna kuitenkin sanoisin anopille, että tuot lisäksi esim. rosollin, tms. suuri töisen ruuan. Kysy vielä eriks
Ja parin vuoden päästä alkaa se uhripuhe . . .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitat anopille ja kerrot, että tosi mielellään auttaisit. Jos hän ei millään ota apua vastaan, niin seuraavan kerran hänen valitellessaan väsymystä äidillesi tai jollekin muulle voit ainakin sanoa rehellisesti, että tarjosit mutta ei kelvannut.
Tuossa on aasinsilta miten aloittaa keskustelu. Juttelin äitini kanssa ja hän kertoi . . . Miten me voisimme poikasi kanssa auttaa? Miehesi on syytä myöskin ottaa vastuuta tilanteesta eikä kaataa sitä sinun niskaan..
Hep, rouva on ottamassa sitä koppia ja vuoden parin päästä alkaa se uhripuhe, kun mies ei vieläkään tee mitään.
Uhripuhe? Eikö ole asiallista valittaa jos mies ei auta vanhempiaan?
Ei, jos itse
En tiedä missä todellisuudessa elät mutta normaalissa parisuhteissa näistä kyllä keskustellaan, kuten ap myös mainitsi tehneensä
Mä sanon ihan suoraan miehelle, että menepäs nyt auttamaan äitiäsi/isääsi. Aina toimii.
Et tiedä sitä ennen kuin kokeilet.