Reilut 10 vuotta sitten psykologi Aku Kopakkala kritisoi julkisesti masennuksen hoidossa käytettyjä SSRI-lääkkeitä ja sai potkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epärealistista olettaa, että masennuslääkkeet parantaisivat masennuksen, tai korjaisivat ihmisen elämän. Kumpaakaan ne eivät todennäköisesti tule tekemään. Kyseessä ei ole lääke, joka parantaa, vaan joka turruttaa. 

Puolimiljoonaa ihmistä suomessa syö näitä lääkkeitä nykyään. Se on viiden miljoonan ihmisen maassa aivan valtavan suuri osuus väestöstä. 

Kuinka monella näistä ihmisistä on jonkinlainen hoitosuunnitelma olemassa ja tavoite parantua, elää lääkkeetöntä elämää ilman masennusta, pääseekö siihen olotilaan kukaan näillä lääkkeillä? 

Minä yritin jotain 25 vuotta päästä tasapainoon, sellaiseen olotilaan ja mieleni siihen asentoon, etten tarvitsisi mitään. Traumatausta, traumatisoiduin jo vauvana. Nuorisopsykalle päästyäni kieltäydyin visusti kaikista lääkkeistä, koska en kokenut, että päässäni oli mitään

Minä olen yksi, joka joutuu hyväksymään lääkityksen loppuelämäkseni. Se on säädetty niin pieneksi kuin mahdollista ja mielestäni pystyn nauttimaan hyvin elämästäni, ei vaikuta seksihaluihin, itken, nauran ja tunnen tunteita. Tiedän, ettei tämä välttämättä ole terveellistä ja saatan kuolla aiemmin, mutta tämäkin pitää hyväksyä. 

Silti myös kritisoin lääkkeitä. Monelle niitä määrätään aivan turhaan. Haittavaikutuksista ei puhuta rehellisesti. Etenkin siitä olen hyvin surullinen siitä, että lapsille määrätään vahvoja lääkkeitä ilman suurempia tutkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ilman lääketeollisuutta ei olisi lääkkeitä myöskään niitä tarpeellisia. Sen lapsikin tajuaa. Lääkkeet ovat merkittävä osa lääketiedettä ja jonkun ne on tehtävä. Ennen niitä teki apteekkari nyt lääketeollisuus. Tämän tunnustaminen ei ole mitään lobbausta. Asiat eivät ole mustavalkoisia. 

Ei olisikaan, eivätkä tarpeelliset lääkkeet oikeuta myöskään millään tavalla tarpeettomia, eikä jopa haitallisia metkuja. Siitähän tässä ketjussa juuri keskustellaan. Vai valkopeseekö tarpeelliset lääkkeet kaikki lääketeollisuuden vääryydetkin? Vähän samaa logiikkaa kuin rikolliset moottoripyöräjengit ovatkin ihan ok porukkaa kun jakelevat välillä vähävaraisille joulukinkkujakin?

SSRI-lääkkeet laimentavat, pahimmillaan poistavat kokonaan, tunteita. Siis kaikkia tunteita, ei pelkästään negatiivisiksi koettuja. Hoito ei ole parantavaa, vaan oireita lievittävää. Tämän takia tarvitaan aina myös muuta hoitoa tai muutoksia elämäntilanteessa.

Osa kokee lääkkeen vaikutuksen hyödyllisenä, osa ei. Pidemmällä aikavälillä tunteiden laimeus tai tunteettomuus aiheuttaa ongelmia, kuten esim. motivaation puutetta ja siitä seuraavaa passiivisuutta. Jos vaihtoehto on im, voivat lääkkeen haittavaikutukset toki olla pienempi paha.

Briteissä ei suositella lievään masennukseen (en ole varma suositellaanko edes keskivaikeaan?) lääkitystä, vaan muuta hoitoa, koska lääkkeiden teho lieviin oireisiin on huono. Suomessa mielialalääkkeitä määrätään liian helposti. Silloin niiden hyödyt jäävät haittoja pienemmiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minkähän takia asiasta pitää älämölöä enimmäkseen porukka, jolla ei ole a) lääketieteellistä (tai muutakaan) koulutusta ja b) henkilökohtaista kokemusta masennuksesta?

Itselläni ei ole ihan omakohtaista kokemusta, mutta äitini kamppailua olen katsonut vierestä yli 30 vuotta. Ei auta lääkkeet, ei sairaalan suljettu osasto, ei sähköshokit. Rankkaa se on omaistenkin sydän syrjällään miettiä, että mitä milloinkin on tekeillä, kun ei saa esim puhelimella yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin ajatusta, että lääketeollisuus ei ole hyväntekeväisyyttä vaan voittoa tavoittelevaa, kuten muukin teollisuus. Ja tällä perusteltiin sitä, että psyykelääkkeet on kehitelty vain rahankiilto silmissä ja siksi ne ovat käärmeöljyä. Miksi sitten somatiikanlääkkeet ovat täysin luotettavia ja niitä ei sitten ole tehty yhtä lailla pelkästä ahneudesta? Eikö se ole epäloogista? 

Somatiikanlääkkeiden tehokkuus on helppo tutkia ja tehottomat, tai jopa vaaralliset valmisteet pysyvät markkinoilla kuinka kauan? Psyykelääkepuoli sitävastoin on ihan poppamiesosastoa. Kuinka monen somantiikanlääkkeen kuvittelet pysyvän markkinoilla joiden vaikuttavuus ei ylitä kalkkitabletteja? Psyykelääkepuolellahan tuo on arkipäivää. Voi sitä ahneutta tietysti toteuttaa tehokkaillakin lääkkeillä kuten Amerikassa tehtiin oksikodonilla. Ihan kultakaivoshan tuo on, että yli puoli mi

Masennuslääkeiden toimivuutta mitataan potilasta haastattelemalla, toimintakyvyn ja oireiden perusteella sekä mm. erilaisilla masennusteilla. Jos ne eivät toimi kokeillaan toista lääkettä, terapiaa tai neuromodulaatiohoitoja (magneettistimulaatio, ect, ketamiini-infuusio) 

Antibiootit myös pyhälehmä. Enemmän haittoja kuin hyötyä. Ja haitat säilyjät loppuelämän.

Antibiootit myös pyhälehmä. Enemmän haittoja kuin hyötyä. Ja haitat säilyjät loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkähän takia asiasta pitää älämölöä enimmäkseen porukka, jolla ei ole a) lääketieteellistä (tai muutakaan) koulutusta ja b) henkilökohtaista kokemusta masennuksesta?

Itselläni ei ole ihan omakohtaista kokemusta, mutta äitini kamppailua olen katsonut vierestä yli 30 vuotta. Ei auta lääkkeet, ei sairaalan suljettu osasto, ei sähköshokit. Rankkaa se on omaistenkin sydän syrjällään miettiä, että mitä milloinkin on tekeillä, kun ei saa esim puhelimella yhteyttä.

Siis mitä ihmettä? Annetaanko Suomessakin vielä sähköshokkihoitoja? Ne pitäisi olla jo lailla kielletty. Kukaan ei tokene niistä ikinä ennalleen! Ne pilaavat aivot. Vastuutonta!!!!

Googlaa vaaroista.

Näköjään lainaustoiminto ei taas toimi, mutta vastaan sinulle, joka kerroit, että sinullakin on lääkitys ja se on auttanut. Mutta että myös kritisoit turhaan ja liikaa lääkitsemistä. Olen samaa mieltä, lääkkeistäkään ei ole kaikille apua eikä sekään ole oikein, että normaalin elämän vaihteluihinkin joillekin tarjotaan lääkettä (läheisen kuolemaan esimerkiksi masennuslääkettä). Ja lasten liikalääkitsemisestäkin olen samaa mieltä etenkin kun lasten- ja nuortenpsykiatria on ajettu niin alas, että vain harvat ja valitut onnistuvat saamaan nykyään apua. Avohoitoon vaan ja lääkkeet perään. Silloin kun itse oireilin nuorena vakavasti ja pääsin osastolle, osastohoitojakso kesti ihan oikeasti jopa kuukauden, vaikka minunkaan tilanne ei ollut vielä siinä hetkessä niin akuutti ja paha, kuin niiden nuorten, joille nykyään tarjotaan ei oota tai parhaimmillaan yhtä yötä osastolla. Sen jälkeen pihalle ja koita hei pärjätä, nähdään taas kohta kun yrität uutta itsaria. Tässä lisää lääkkeitä.

 

Tämä ei ole mustavalkoista, se ei ole joko-tai -kysymys. Joillekin lääkkeet auttavat, joillekin ei ja missään nimessä lääke ei saisi olla ainut hoitomuoto etenkään psyykepuolen haasteissa ellei ihminen itse koe, että lääke on riittävä apu ja muuta ei tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen juurisyy pitäisi ensin poistaa. Se ei lääkkeillä häviä. Itsetuhoisuuteen lääke paikallaan mutta ei ihmisen koko hoitoa voi lääkityksen varaan sysätä. Masennusta ylläpitävät olosuhteet pitäisi muuttaa. 

 

 

Entä jos juurisyytä ei pysty hoitamaan pois ? Mikä hoitomuoto sitten ?

Mikä olisi mielestäsi sellainen juurisyy mitä ei pystyisi hoitamaan pois?

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Hengellinen juurisyy ei poistu lääkkeellä.

Niin mutta mikä olisi sellainen masennuksen juurisyy, mitä ei voisi hoitaa pois muulla tavalla, kuin hoitamalla masennusta niillä

AIna ei sitä juurisyytä edes ole. Aivot ovat fyysinen elin, joka voi sairastua siinä missä mikä tahansa muukin elin.

Mistä tiedät, että vika on juuri aivoissa? Voihan se olla kilpirauhasessa, lisämunuaisissa tai suolistossa esim. Jos vika on aivoissa, on siihenkin joku syy. Valitettavasti potilaita ei yleensä tutkita kunnolla. Ymmärrys masennuksesta ja sen syistä on vielä hyvin rajallista.  

Syö kuka syö ihan oma asiansa. Mahdollisia lääkehaittoja ei tosin sitte pidä maksattaa veronmaksajilla kun nykyään riskitkin hyvin tiedossa.

Minkä tason lammas syö mitä vain lääkäri ehdottaa? Kyllähän noista 2025 on ihan tarpeeksi tietoa jokaisen tutkittavaksi ja sitten tekee sen pohjalta päätöksensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkähän takia asiasta pitää älämölöä enimmäkseen porukka, jolla ei ole a) lääketieteellistä (tai muutakaan) koulutusta ja b) henkilökohtaista kokemusta masennuksesta?

Itselläni ei ole ihan omakohtaista kokemusta, mutta äitini kamppailua olen katsonut vierestä yli 30 vuotta. Ei auta lääkkeet, ei sairaalan suljettu osasto, ei sähköshokit. Rankkaa se on omaistenkin sydän syrjällään miettiä, että mitä milloinkin on tekeillä, kun ei saa esim puhelimella yhteyttä.

Siis mitä ihmettä? Annetaanko Suomessakin vielä sähköshokkihoitoja? Ne pitäisi olla jo lailla kielletty. Kukaan ei tokene niistä ikinä ennalleen! Ne pilaavat aivot. Vastuutonta!!!!

Googlaa vaaroista.

Sähköhoito on tulossa uudelleen muotiin. Halutaan "nopea ja tehokas" hoito. Jossain väitettiin, että teho perustuu hoidon aiheuttamaan aivovaurioon, jota keho lähtee korjaamaan ja siitä seuraa hetkellinen euforia/piristyminen tms. Eli teho ei edes ole pysyvä tai kovin pitkäaikainen. Verrattiin epilepsiakohtauksen aiheuttamiin oireisiin. Epilepsiassa kohtauksia kuitenkin pyritään estämään ja siihen on painavat syyt: aivot vaurioituvat.

Minulla jota ketjussa kutsuttu mustavalkoiseksi lääketeollisuuden lobbariksi on lääkeresistenssi ja muutenkin hoitoresistentti vaikea masennus. Vaikka itse en ole hyötynyt lääkkeistä ymmärrän, että ne ovat monille hyödyllisiä. Jos masennuksen hoitoa ei aloiteta ajoissa, se voi vaikeutua tai jopa kroonistua. Julkisella ei ole niin paljon psykiatreja, että niille saisi pikaisesti vastaanottoajan, siksi on hyvä että yleislääkärikin voi määrätä lääkkeitä. Siitä olen samaa mieltä, että keskustelua apua ja lyhyt terapiaa tulisi tarjota matalalla kynnyksellä. Onneksi tässä on menty eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen juurisyy pitäisi ensin poistaa. Se ei lääkkeillä häviä. Itsetuhoisuuteen lääke paikallaan mutta ei ihmisen koko hoitoa voi lääkityksen varaan sysätä. Masennusta ylläpitävät olosuhteet pitäisi muuttaa. 

 

 

Entä jos juurisyytä ei pysty hoitamaan pois ? Mikä hoitomuoto sitten ?

Mikä olisi mielestäsi sellainen juurisyy mitä ei pystyisi hoitamaan pois?

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Hengellinen juurisyy ei poistu lääkkeellä.

Niin mutta mikä olisi sellainen masennuksen juurisyy, mitä ei voisi hoitaa pois muulla tavalla, kuin hoitamalla masennusta niillä

AIna ei sitä juurisyytä edes ole. Aivot ovat fyysinen elin, joka voi sair

 

Olen eri, mutta tutkimalla ja kokeilemalla eri vaihtoehtojen välillä. Ei lääkäreilläkään mitään kristallipalloa ole, että tuolla tuo oire johtuu muuten nyt siitä ja tästä, vaikka samat oireet täsmäävät myös tähän, tuohon, siihen ja kymmeneen muuhun sairauteen. Sitähän lääketiede pääasiallisesti on, valistuneita ja harkittuja arvauksia ja poissulkemista, todennäköisyyksiä oireiden ja muun perusteella -  koska lääkäreillä ei ole sitä röntgenkatsetta tai kristallipalloa kertomassa täsmävastausta.

Kyllä kai tuo jo kertoo tehottomuudesta, että yli puoli miljoonaa niitä syö. Kai niistä nyt edes osa parantuisi ja lopettaisi sitä myötä lääkkeetkin vai joka vuosiko tulee puoli miljoonaa uutta masennuslääkittyä parantuneiden tilalle?

Vierailija kirjoitti:

SSRI-lääkkeet laimentavat, pahimmillaan poistavat kokonaan, tunteita. Siis kaikkia tunteita, ei pelkästään negatiivisiksi koettuja. Hoito ei ole parantavaa, vaan oireita lievittävää. Tämän takia tarvitaan aina myös muuta hoitoa tai muutoksia elämäntilanteessa.

Osa kokee lääkkeen vaikutuksen hyödyllisenä, osa ei. Pidemmällä aikavälillä tunteiden laimeus tai tunteettomuus aiheuttaa ongelmia, kuten esim. motivaation puutetta ja siitä seuraavaa passiivisuutta. Jos vaihtoehto on im, voivat lääkkeen haittavaikutukset toki olla pienempi paha.

Briteissä ei suositella lievään masennukseen (en ole varma suositellaanko edes keskivaikeaan?) lääkitystä, vaan muuta hoitoa, koska lääkkeiden teho lieviin oireisiin on huono. Suomessa mielialalääkkeitä määrätään liian helposti. Silloin niiden hyödyt jäävät haittoja pienemmiksi. 

Itselläni oli vuosia unettomuutta ja huonounisuutta, ahdistusta, stressiä, alakuloa ja näistä aiheutunutta vihaa, kun en pystynyt harrastamaan tärkeitä harrastuksiani. Valitin useille lääkäreille, kävin keskustelemassa eri terapeuteilla jne. Mikään ei auttanut, kunnes eräs lääkäri ehdotti erästä SSRI-lääkettä. Nyt nukun hyvin, ei ahdista, ja pystyn harrastamaan. En mitään kummempaa laimennusta tunteissa ole huomannut. Ehkä ihan pientä, mutta tämä on todella hyvä näin verrattuna siihen olotilaan, mikä oli aiemmin. Lääkärikin suositteli lisäksi terapiaa, mutta en ole mennyt, koska niistä ei ole koskaan ollut mitään apua.

Miten tuolle Akulle kävi potkujen jälkeen?

No lääketeollisuus ja lääkärit myöntää sitten tulevaisuudessa miten metsässä ollaan oltu kunhan saadaan taas uusia ja uljaita todella tehokkaita, sekä täysin haitattomia lääkkeitä markkinoille. Joka kerta sama kuvio. Niin näitäkin markkinoitiin viime vuosituhannen lopulla ja kuinkas taas kävikään.

Paranin masennuksesta kun lopetin masennuslääkityksen. Parikymmentä vuotta niitä söin enkä ikinä ollut keskivaikeaa masennusta terveempi, suurimman osan ajasta olin vaikeasti masentunut. Ne tekee flegmaattiseksi ja tahdottomaksi, tuhoaa muistin ja kroonistaa masennuksen, vie kyvyn ajatella.