Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa keskiluokkaa pitää statusroinalla örvistelyä piinallisen alaluokkaisena. Ja vetää ylpeänä päälleen nukkavierut riepunsa.

Tästä ollaan jo keskusteltu. Merkkiroina, logot ym. kimaltelevat statusesineet kuuluvat työväenluokasta ponnistaville nousukkaille. Eikä keskiluokkainen porvaristo kyllä vedä päällensä nukkavieruja riepuja.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin kulutuskeskeinen käsitys keskiluokasta. Suuri osa keskiluokasta on koulutettua ja boho/hippi-henkistä, ja siihen kuuluu nimenomaan se, ettei tarvitse välittää merkkiroinasta, niin kuin vähemmän koulutetut nousukkaat. Tämä keskiluokka on aidosti ylpeä kirpparivaatteistaan ja vaatimattomasta elämäntavastaan.

Minusta kuvaat nyt prekariaattia/gentle poverty -luokkaa. Onhan se kovin romanttista nuorena aikuisena elää niukasti ja idealistisesti, mutta keski-ikäisenä ei ole mitään turhauttavampaa elämässä kuin persaukisuus. Niukkuus ei ole romanttista.

AP

 

En puhu persaukisuudesta, vaan siitä että rahan tuhlaamista joutavaan statuspa skaan, kuten "premium"autoihin tai merkkivaatteisiin pidetään nolona. Esimerkiksi reissaamisen sen sijaan käytetään rahaa.

En edelleenkään tunnista näitä täällä esitettyjä väitteitä. Harva keskiluokassa ostaa käytettynä tavaroita sen vuoksi, että ei suorastaan ole varaa ostaa uutena, tai että olisi vaikeuksia saada rahat riittämään ja pitäisi pakolla löytää mahdollisimman halpaa. Esimerkiksi meillä on ostettu käytettynä lasten ulkovaatteita ja harrastuskamoja, ne kun ovat sellaisia että lasten kasvaessa kiertävät nopeasti ja säilyvät usein hyväkuntoisina seuraavalle käyttäjälle. Vaikka tilillä ei olisikaan viimeiset eurot kyseessä, niin kyllähän se on aina plussaa jos löytyy vaikka hyväkuntoinen talvihaalari kympillä tai parilla, kun uuden hinta olisi reilu satasen. Sama homma vaikka lasten suksissa ja luistimissa tai polkupyörissä.

Sehän keskiluokkaisuudessa just helpottaa, että ei ole sitä taloudellista pakkoa ostaa käytettynä, mutta jos sattuu löytymään niin hyvä. Jos ei, niin sitten vaan ostetaan uutena, vaikka maksaisikin enemmän. Eipä siinä sen kummempaa.

Toinen juttu sitten taas on vaikka ne tietyt asiat, mitkä just haluaa, niitä kun ei välttämättä edes löydy uutena kaupasta. Esimerkiksi meille ostettiin käytettynä niitä vanhoja täyspuuta olevia tietyntyylisiä huonekaluja joiden valmistuskin oli jo lopetettu. Sama homma kun haluaa vaikka tiettyä painosta olevia kirjoja, eipä niitä uutena kaupasta yleensä löydy jos ei satu olemaan kyseessä uusin painos.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus ei toimi.

"Oletkohan ymmärtänyt keskiluokkaisuuden ihan oikein?"

Mitä sinusta tarkoittaa keskiluokkaisen mukava elämä? Täällä vauva-palstalla köyhät valittavat, ettei ole varaa ostaa muuta kuin käytettyä ja harrastaa vain luonnossa kävelyä. Ja nyt nämä ovatkin keskiluokkaisia aktiviteetteja?

AP

Eihän nuo asiat ole mitään joko tai -juttuja. Meillä keskiluokkaisessa perheessä ostettiin sekä käytettynä että uutena, samoin oli sekä maksullisia harrastuksia että liikuttiin paljon myös luonnossa.

Vierailija kirjoitti:

Palaan muutamia sivuja sitten olleeseen teemaan työnteon ja ahkeruuden arvostamisesta. Sivistyksen hankkiminen ei siis ollut ennen työtä, vaan huvia erityisesti yläluokalle. Nyt koulutus ja sivistyneisyys nähdään vaivannäkönä ja ahkeruutena, koska ahkeruus ja työnteko ovat keskiluokalle keskeisiä arvoja. 

Täällä on säännöllisesti kotirouvakeskusteluja ja niissä myös näkyy selkeästi keskiluokan arvostus työntekoa ja ahkeruutta koskien. Kotirouvia moititaan siitä, etteivät he hanki omaa elantoaan, se on keskeinen ihmisyyden mitta Suomessa. Omassa suvussani ei ole milloinkaan ollut tällaista arvoa. Olin aivan hämmästynyt, kun osallistuin ensimmäistä kertaa kotirouvakeskusteluun ja huomasin, millaisilla argumentteja käytetään. Koulutuksen arvostaminen tuntuu liittyvän myös siihen, että se on hankittu suurella vaivalla. Itse taas olen kokenut opinnot (minulla on useampi tutkinto ja ammatipätevyys) hauskana ja helppona. Yksi tutkinnoista

Kuulun ylempään keskiluokkaan, mutta isoäiti oli luokkaputoaja, kun perhe menetti asemansa ja omaisuutensa. Joutilaisuuden arvomaailma tulee sieltä ja siihen myös liittyy, ettemme ole milloinkaan arvostaneet kenenkään ammattia ja koulutusta sen kummemmin, se ei oikeastaan merkitse mitään. En arvioi ketään ammatin ja koulutuksen perusteella, vaan sen mukaan mitä hän on ihmisenä. On oikeastaan aika julma arvo arvioida ihmistä ahkeruuden ja työnteon perusteella. Ikään kuin arvostus pitäisi oikeasti ansaita eikä ihmisarvoa muuten olisi kuten muilla. Nykyajan julmat puheet sosiaaliavun varassa elävistä heijastavat alemman keskiluokan arvoja. Vaikka omasta näkökulmastani on kyse siitä, että sosiaaliapu on joskus itsessään syrjäyttävä tekijä, se ei  kuitenkaan tee ketään huonommaksi, ettei ole ns. ahkera ihminen.

Jännä paradoksi tämä siitäkin näkökulmasta, että Suomi on luterilainen maa. Ja Lutherhan korosti sitä, ettei armoa voi ansaita työnteolla.

Niin, ahkeruuden arvostus ja varsinkin se, ettei kukaan saa olla "vapaamatkustaja" on selvästi alemman keskiluokan/työväenluokan arvomaailmaa. Ahkeruus itsensä kehittämisenä on myös ylemmän keskiluokan pyrkyryyttä. Mutta jos kaikki olisivat ahkeria, sillä ei saisi enää sitä etua, mitä keskiluokassa yritetään saada. 

"Lapsia ei synny tarpeeksi. Naisille voi tulla armeija pakolliseksi."

https://yle.fi/a/74-20197945

Vierailija kirjoitti:

"Lapsia ei synny tarpeeksi. Naisille voi tulla armeija pakolliseksi."

https://yle.fi/a/74-20197945

Kansa halusi, että ansiosidonnainen leikataan ja työmarkkinatuki jne ja nyt ei ole rahaa tehdä lapsia. 

Hyvätuloisten tyttäret joutuvat armeijaan. 

Kokoomus leikkasi tuet ja nyt niiden tyttäret joutuvat armeijaan. 

Muistakaa ottaa tampooneita metsäleirille, jos on kuukautiset. 

Vierailija kirjoitti:

En edelleenkään tunnista näitä täällä esitettyjä väitteitä. Harva keskiluokassa ostaa käytettynä tavaroita sen vuoksi, että ei suorastaan ole varaa ostaa uutena, tai että olisi vaikeuksia saada rahat riittämään ja pitäisi pakolla löytää mahdollisimman halpaa. Esimerkiksi meillä on ostettu käytettynä lasten ulkovaatteita ja harrastuskamoja, ne kun ovat sellaisia että lasten kasvaessa kiertävät nopeasti ja säilyvät usein hyväkuntoisina seuraavalle käyttäjälle. Vaikka tilillä ei olisikaan viimeiset eurot kyseessä, niin kyllähän se on aina plussaa jos löytyy vaikka hyväkuntoinen talvihaalari kympillä tai parilla, kun uuden hinta olisi reilu satasen. Sama homma vaikka lasten suksissa ja luistimissa tai polkupyörissä.

Sehän keskiluokkaisuudessa just helpottaa, että ei ole sitä taloudellista pakkoa ostaa käytettynä, mutta jos sattuu löytymään niin hyvä. Jos ei, niin sitten vaan ostetaan uutena, vaikka maksaisikin enemmän. Eipä

Keskiluokkaisuus on tyypillisesti sitä, että kaikessa puhutaan rahasta. Sitä ei kuitenkaan ole niin paljoa, että se riittäisi kaikkeen mitä kokee ansainneensa. Rahan puute sitten naamioidaan kaikenlaisiksi rationaalisiksi argumenteiksi sille, että ostaa käytettynä. Meidän viisikymppisten lapsuudessa ei ollut kirppareita ja jos olikin, niin ei niistä ostettu kuin ehkä sarjakuvalehtiä. Tultiin toimeen paljon vähemmällä.

Keskiluokkaisuus on tyypillisesti sitä, että kaikessa puhutaan rahasta. Sitä ei kuitenkaan ole niin paljoa, että se riittäisi kaikkeen mitä kokee ansainneensa. Rahan puute sitten naamioidaan kaikenlaisiksi rationaalisiksi argumenteiksi sille, että ostaa käytettynä. Meidän viisikymppisten lapsuudessa ei ollut kirppareita ja jos olikin, niin ei niistä ostettu kuin ehkä sarjakuvalehtiä. Tultiin toimeen paljon vähemmällä.

 

Minä olen tulkinnut keskiluokkaisuuden toisin. Meillä ei ikinä puhuttu rahasta. Sitä pidettiin rahvaanomaisena. Samoin kaikkea elintason tavoittelua. Koulutusta ja kulttuuria arvostettiin. Matkustettiin, mutta ei rantalomille, vaan kierrettiin Euroopan kulttuurikaupunkien museoita. Kirjallisuus, klassinen musiikki, ja jazz. Ne olivat hyviä asioita. Asterix, koska siitä oppi latinaa, ja Aku Ankka, koska siinä oli hyvää suomea. Ja muuten luettiin Heminwayta ja Dostojevskia. 

"Olin aivan hämmästynyt, kun osallistuin ensimmäistä kertaa kotirouvakeskusteluun ja huomasin, millaisilla argumentteja käytetään. Koulutuksen arvostaminen tuntuu liittyvän myös siihen, että se on hankittu suurella vaivalla. Itse taas olen kokenut opinnot (minulla on useampi tutkinto ja ammatipätevyys) hauskana ja helppona. Yksi tutkinnoista."

Ihmeellistä humblebragia taas. Missä pussissa olet elänyt, jos et ole tajunnut, ettei opiskelu ole kaikille helppoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edelleenkään tunnista näitä täällä esitettyjä väitteitä. Harva keskiluokassa ostaa käytettynä tavaroita sen vuoksi, että ei suorastaan ole varaa ostaa uutena, tai että olisi vaikeuksia saada rahat riittämään ja pitäisi pakolla löytää mahdollisimman halpaa. Esimerkiksi meillä on ostettu käytettynä lasten ulkovaatteita ja harrastuskamoja, ne kun ovat sellaisia että lasten kasvaessa kiertävät nopeasti ja säilyvät usein hyväkuntoisina seuraavalle käyttäjälle. Vaikka tilillä ei olisikaan viimeiset eurot kyseessä, niin kyllähän se on aina plussaa jos löytyy vaikka hyväkuntoinen talvihaalari kympillä tai parilla, kun uuden hinta olisi reilu satasen. Sama homma vaikka lasten suksissa ja luistimissa tai polkupyörissä.

Sehän keskiluokkaisuudessa just helpottaa, että ei ole sitä taloudellista pakkoa ostaa käytettynä, mutta jos sattuu löytymään niin hyvä. Jos ei, niin sitten vaan

Keskiluokkaisuus on tyypillisesti sitä, että kaikessa puhutaan rahasta. Sitä ei kuitenkaan ole niin paljoa, että se riittäisi kaikkeen mitä kokee ansainneensa. Rahan puute sitten naamioidaan kaikenlaisiksi rationaalisiksi argumenteiksi sille, että ostaa käytettynä. Meidän viisikymppisten lapsuudessa ei ollut kirppareita ja jos olikin, niin ei niistä ostettu kuin ehkä sarjakuvalehtiä. Tultiin toimeen paljon vähemmällä.

No ei meillä vaan sen kummemmin puhuttu rahasta. Toki lapsille opetettiin järkevää rahankäyttöä, säästämistä ja sellaista, ihan tavallista. Vanhemmilla oli aika hyvät, vakituiset työpaikat ja taloudellisesti ei ollut mitään hätää. Mutta siitä huolimatta ei kammoksuttu vaikka nyt sitä käytettynä ostamista, toisaalta meille lapsille mahdollistettiin harrastuksia mitkä ei olleet rahasta kiinni ja tehtiin perheen kanssa lomamatkoja.

Toki aika on saattanut olla erilainen teillä viisikymppisillä kuin meillä kolmekymppisillä.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisuus on tyypillisesti sitä, että kaikessa puhutaan rahasta. Sitä ei kuitenkaan ole niin paljoa, että se riittäisi kaikkeen mitä kokee ansainneensa. Rahan puute sitten naamioidaan kaikenlaisiksi rationaalisiksi argumenteiksi sille, että ostaa käytettynä. Meidän viisikymppisten lapsuudessa ei ollut kirppareita ja jos olikin, niin ei niistä ostettu kuin ehkä sarjakuvalehtiä. Tultiin toimeen paljon vähemmällä.

 

Minä olen tulkinnut keskiluokkaisuuden toisin. Meillä ei ikinä puhuttu rahasta. Sitä pidettiin rahvaanomaisena. Samoin kaikkea elintason tavoittelua. Koulutusta ja kulttuuria arvostettiin. Matkustettiin, mutta ei rantalomille, vaan kierrettiin Euroopan kulttuurikaupunkien museoita. Kirjallisuus, klassinen musiikki, ja jazz. Ne olivat hyviä asioita. Asterix, koska siitä oppi latinaa, ja Aku Ankka, koska siinä oli hyvää suomea. Ja muuten luettiin Heminwayta ja Dostojevskia. 

Ehkä tästä palataan siihen, että ei ole selkeitä määritelmiä sille, mitä yhteiskuntaluokkia Suomessa on - eikä sille, mitä ne olivat viisikymppisten nuoruudessa. Rajanveto on kaikkea muuta kuin absoluuttista. Itse olen kasvanut kulttuuria harrastavassa akateemisessa perheessä, ja pidän itseäni jonkinlaisena pikkukaupungin (lue: ei Helsingin) sivistysporvarina. Kulttuurin harrastaminen ilmenee silloin kun sen on tarvetta ilmetä. Kaikenlainen itsekorostaminen on - jos sanaa käytetään hieman epäkunnioittavasti - kovin keskiluokkaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edelleenkään tunnista näitä täällä esitettyjä väitteitä. Harva keskiluokassa ostaa käytettynä tavaroita sen vuoksi, että ei suorastaan ole varaa ostaa uutena, tai että olisi vaikeuksia saada rahat riittämään ja pitäisi pakolla löytää mahdollisimman halpaa. Esimerkiksi meillä on ostettu käytettynä lasten ulkovaatteita ja harrastuskamoja, ne kun ovat sellaisia että lasten kasvaessa kiertävät nopeasti ja säilyvät usein hyväkuntoisina seuraavalle käyttäjälle. Vaikka tilillä ei olisikaan viimeiset eurot kyseessä, niin kyllähän se on aina plussaa jos löytyy vaikka hyväkuntoinen talvihaalari kympillä tai parilla, kun uuden hinta olisi reilu satasen. Sama homma vaikka lasten suksissa ja luistimissa tai polkupyörissä.

Sehän keskiluokkaisuudessa just helpottaa, että ei ole sitä taloudellista pakkoa ostaa käytettynä, mutta jos sattu

90-luvulla Suomi oli hyvin erilainen kuin 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisuus on tyypillisesti sitä, että kaikessa puhutaan rahasta. Sitä ei kuitenkaan ole niin paljoa, että se riittäisi kaikkeen mitä kokee ansainneensa. Rahan puute sitten naamioidaan kaikenlaisiksi rationaalisiksi argumenteiksi sille, että ostaa käytettynä. Meidän viisikymppisten lapsuudessa ei ollut kirppareita ja jos olikin, niin ei niistä ostettu kuin ehkä sarjakuvalehtiä. Tultiin toimeen paljon vähemmällä.

 

Minä olen tulkinnut keskiluokkaisuuden toisin. Meillä ei ikinä puhuttu rahasta. Sitä pidettiin rahvaanomaisena. Samoin kaikkea elintason tavoittelua. Koulutusta ja kulttuuria arvostettiin. Matkustettiin, mutta ei rantalomille, vaan kierrettiin Euroopan kulttuurikaupunkien museoita. Kirjallisuus, klassinen musiikki, ja jazz. Ne olivat hyviä asioita. Asterix, koska siitä oppi latinaa, ja Aku Ankka, koska siinä oli hyvää suomea. Ja muuten luettiin Heminwayta ja Dostojevskia. 

Joo elintason tavoittelu on ainakin tietyissä piireissä epähienoa, näin opetetaan varsinkin tytöille. Pojatkin oppivat sanomaan, että heitä palavasti kiinnostaa tuotantotalous tai juridiikka. Myöhemmin myös opettajiksi höynäytetyt tytön tajuavat, että ei se diplomi-insinöörikoulutus kiinnostanut poikia sisältönsä vaan tulevaisuudennäkymien vuoksi. Poikia nimittäin vaivihkaa kumminkin kannustetaan tavoittelemaan oikeasti elintasoa ja hyvätuloisuutta, samalla annetaan ymmärtää, ettei sitä ihan suoraan sovi myöntää. Tyttöjä taas painostetaankin pienituloisille tyttöjen aloille ohjaamalla kiinnostusta siihen suuntaan ja kehumalla tyttöjä, kun he onnistuvat jossain naistyypillisessä asiassa, joka johtaa pienipalkkaiseen työhön. Osa tytöistä näkee nykyään tämän asetelman läpi ja tähtää hyvätuloisiin ammatteihin sanoen kirkkain silmin, että tämä kiinnostaa.

Taitaa olla ne alemmat luokat, ja työväenluokasta alempaan keskiluokkaan luokkaretken tehneet joiden mielestä uutena ostaminen on pakko ja kirppareilta, torista ja vintedistä ostaminen on noloa ja työväenluokkaista.

Vuosikymmenen aikana niin paljon keskiluokasta tippunut ihmisiä. Vaikka he muuten ovat keskiluokkaisia, rahallisesti kuuluvat työväenluokkaan. Käytettynä ostamisesta on heille tullut arkipäivää ja se on heidän keskuudessaan hyväksyttyä ja "keskiluokkaista".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostetaan kalliita tavaroita, joilla ajatellaan saavutettavan ylemmän keskiluokan sivistyneisyyttä. Tavaroiden ostaminen on ollut perinteisesti työväenluokan keino osoittaa menestystä ja varallisuuden kerääntymistä. Ylempi keskiluokka taas ei ole osoittanut mitään tavaroilla, vaan koulutuksella ja lukeneisuudella. Tämä on oikeastaan kadonnut. Kodeissa ei edes ole kirjahyllyä eikä kukaan lue laajasti kirjoja - lukemisesen sijaan kuunnellaan samat bestsellerit, jos sitäkään.

Sivistyneisyys ei enää ole keskiluokan arvo lainkaan eli ylempi keskiluokka on pikkuhiljaa mennyt todella kauas alemmasta keskiluokasta arvomaailman suuntaan.

Kirjahylly(jä) täynnä kirjoja löytyy. Naapuruston kanssa meillä on oma kirjapiirikin. 

Selaatte vanhoja Jalluja, niin intellektuellia !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:.

Minusta kuvaat nyt prekariaattia/gentle poverty -luokkaa. Onhan se kovin romanttista nuorena aikuisena elää niukasti ja idealistisesti, mutta keski-ikäisenä ei ole mitään turhauttavampaa elämässä kuin persaukisuus. Niukkuus ei ole romanttista.

AP

 

En puhu persaukisuudesta, vaan siitä että rahan tuhlaamista joutavaan statuspa skaan, kuten "premium"autoihin tai merkkivaatteisiin pidetään nolona. Esimerkiksi reissaamisen sen sijaan käytetään rahaa.

Lasten ystävissä on pariskunta, joka elää niukasti arkena ja säästyneet rahat käytetään pitkiin lomamatkoihin. Pääsääntöisesti reppureissaamista halvoissa Aasian maissa. Eräänlaista tulevaisuuden minältä varastamista, kuten statuspa skan ostaminenkin, ehkä alitajuisesti kokevat, ettei esim. omistusasuntoon ole mahdollisuuksia tai pitkäjänteisyyttä, palkinnon on oltava lähempänä. Eivät halua mennä naimisiinkaan, se on vain "paperi".

Ihan työväenluokkaista meininkiä.

AP