Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita

Miksi joku haluaa esitellä vaurastumistaan kenellekään? Muuta kuin pröystäilläkseen/pönkittääkseen heikkoa itsetuntoaan. On aivan eri asia ostella jotain tarpeeseen tai siksi että saa ostamisistaan iloa kuin yrittääkseen tehdä vaikutuksen kehenkään saati korottaa itseään yläpuolelle muita, niitä joiden kanssa aiemmin oli samalla viivalla.

Se on juuri sitä alaluokkaisuutta ja nousukasmaisuutta, olipa tulot/äkkirikastuminen sitten kuinka suurta tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Toki myös aika outo suhtautuminen tatuointeihin. Miksi sinulle tatuoinnit ovat noin kova pala että haluat jankuttaa niiden olevan sellaisia minkälaisina ne itse koet?

En ottanut alkujaan tatuointeja puheeksi. Jokainen saa leimata tai olla leimaamatta kehoaan. Kerroin vain tatuointien alkuperän länsimaisessa kulttuurissa. Miksi tämä sinua provosoi? 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikään kuin nousukas olisi jotenkin huonompi. Nousukashan on parempi ja voitokkaampi, kun on noussut raivokkaasti ylöspäin ja näyttää sen uljaasti muille. Muut vähän pelästyy ja toteaa että se on nousukas, älköös peljätkö. 

Me olime täällä ennen nousukkaita, emmekä putoa mihinkään, emmehän??

 

Nousukas on ihminen, joka ulkoisesti on saavuttanut toisen yhteiskuntaluokan tuntomerkit, mutta ei sen arvoja ja esim. makua. Hän ei välttämättä osaa kutsuilla keskustella kuten muut, pukeutuu eri tavalla, sisustaan kotinsa eri tavalla. Muut kokevat hänet ulkoisista tunnusmerkeistään vieraaksi ryhmässään, karkeaksi ja vulgaariksi. 

Niin juuri. Luokkaretkeilijä ei ole synonyymi nousukkaalle vaan nousukas on juurikin ihminen joka arvostaa rahaa ja sen näyttämistä että rikastuttu on ja kokee (alemmuudentunnosta johtuen?) tarvetta kilpailla

Kyseessä ei ole alemmuudentunto, ainakaan henkilökohtainen. En usko tähän. Tämä "statuksen näyttäminen" on näille vaurastuneille yrittäjille yksinkertaisesti pitkäaikaisten, usein jopa ylisukupolvisten toiveiden täyttäminen. Ei se kumpua alemmuudentunteesta tai edes yksinomaan tarpeesta kilpailla.

Se kumpuaa tarpeesta ja halusta nauttia asioista; nauttia luksuksesta, nauttia ainakin jollakin tasolla siitä, että on onnistunut kovalla työllä ja riskinotolla saamaan itselleen jotakin mukavaa. Duunariyrittäjä on joutunut pukemaan likaiset työvaatteet päälleen, tekemään töitä kovemmin kuin muut, ja tavoittelee omasta mielestään mukavuutta ja nautintoja tuovia asioita aika häpeilemättä. Kyseessä on "itsepalkitsemisen eetos", joka yksinkertaisesti kannattelee monia. Isäni teki esimerkiksi kovasti töitä saadakseen uuden, messevän moottoriveneen. Se tilattiin suoraan USA:sta ja sen piti olla riittävän kokoinen, että kyytiin mahtuu koko perhe ja ystäviä lisäksi. Hän halusi sen siksi, että ne harvat vapaapäivät, jotka hän itselleen soi, hän saattoi palkita itsensä maksimoidakseen nautintonsa - tehdäkseen hauskoja veneretkiä itselleen tärkeiden ihmisten kanssa. Isääni itse asiassa suututti monien ihmisten tekemät virhepäätelmät - juuri nämä ajatukset siitä, että hän olisi ostellut kalliita asioita näyttämisen halusta. Hän ei missään nimessä halunnut varta vasten esitellä ostamiaan autoja ja veneitä jne. kenellekään, vaan nauttia niistä itse. Hän kutsui pikkukaupungin ohutta, ylempää keskiluokkaa yksinkertaisesti "kateellisiksi", eikä halunnut viettää aikaa heidän kanssaan yhtään enempää kuin oli pakko esim. bisneksen vuoksi.

"Ns. nousukas kuten vaikkapa tuo naapurini voi kertoa hienoista vempeleistään vaikka vain siksi, että hän haluaa keskustella autoista tai mitä ne nyt ovatkin - kuten on ehkä keskusteltu siellä mistä hän on peräisin."

Ero tulee juuri siitä että onko se keskustelu luontevaa ja tilanteeseen sopivaa. Nousukasmaisesti käyttäytyvä ihminen nostaa näitä omaisuuteen ja rahaan liittyviä asioita esiin liian usein ja tilanteissa johon ne eivät luontevasti sovi.

Ja sanon nimeomaan nousukasmaisesti käyttäytyvä, en nousukas. Nousukkaalla voi olla myös taju näistä asioista jolloin hänen käytöksensä ei ole nousukasmaista ja silloin hänet usein hyväksytäänkin helpommin.

Vierailija kirjoitti:

"Luokkaretkeilijä ei ole synonyymi nousukkaalle vaan nousukas on juurikin ihminen joka arvostaa rahaa ja sen näyttämistä että rikastuttu on ja kokee (alemmuudentunnosta johtuen?) tarvetta kilpailla ja voittaa muut materiassa ja ns statustuotteilla, ei siksi että arvostaisi tuotteiden laatua tai designia vaan nimenomaan sitä että kaikki tietävät kuinka kalliita ne ovat. Hän ei tee asioita omaksi ilokseen/hyödykseen vaan voittaakseen muut."

Tosiasiassa et voi tietää miten nousukas tuon kokee, se on omaa tulkintaasi, implisiittisesti myös kerrot kilpailevasi maulla, johon jonkun toisen tulisi ylettyä, mutta hän ei ole vielä tajunnut.

Ns. nousukas kuten vaikkapa tuo naapurini voi kertoa hienoista vempeleistään vaikka vain siksi, että hän haluaa keskustella autoista tai mitä ne nyt ovatkin - kuten on ehkä keskusteltu siellä mistä hän on peräisin. Ehkä on tapana keskustella hinnoista tehoon liittyen tai lisävarusteista, en minä tiedä, mu

Älä nyt viitsi. Kyllähän sen nyt huomaa puhuuko joku innoissaan ja kiinnostuneena vai kehuskellakseen. Kokemusta on molemmista. Siinä mistään tulkinnoista ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

"Ns. nousukas kuten vaikkapa tuo naapurini voi kertoa hienoista vempeleistään vaikka vain siksi, että hän haluaa keskustella autoista tai mitä ne nyt ovatkin - kuten on ehkä keskusteltu siellä mistä hän on peräisin."

Ero tulee juuri siitä että onko se keskustelu luontevaa ja tilanteeseen sopivaa. Nousukasmaisesti käyttäytyvä ihminen nostaa näitä omaisuuteen ja rahaan liittyviä asioita esiin liian usein ja tilanteissa johon ne eivät luontevasti sovi.

Ja sanon nimeomaan nousukasmaisesti käyttäytyvä, en nousukas. Nousukkaalla voi olla myös taju näistä asioista jolloin hänen käytöksensä ei ole nousukasmaista ja silloin hänet usein hyväksytäänkin helpommin.

Tämä kun menisi ymmärrykseen näille selittelijöille jotka hokevat muuta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku haluaa esitellä vaurastumistaan kenellekään? Muuta kuin pröystäilläkseen/pönkittääkseen heikkoa itsetuntoaan. On aivan eri asia ostella jotain tarpeeseen tai siksi että saa ostamisistaan iloa kuin yrittääkseen tehdä vaikutuksen kehenkään saati korottaa itseään yläpuolelle muita, niitä joiden kanssa aiemmin oli samalla viivalla.

Se on juuri sitä alaluokkaisuutta ja nousukasmaisuutta, olipa tulot/äkkirikastuminen sitten kuinka suurta tahansa.

Mikä on vaurastumisen esittelyä ja mikä ei?

Jos vaurastuisin ja ostaisin itseäni miellyttävän, kalliin auton, onko se esittelyä vai ei?

Onko se pröystäilemistä vai ei?

Vai pitäisikö vain tyytyä ostamaan jokin uusi Skoda Octavia, tai jokin muu luotettava, alemman keskiluokan suosima käytännöllinen auto, vaikka tekisi mieli ostaa uusi Jaguar, ihan vaikka vain siksi, koska sellainen tuntuu miellyttävältä ja sillä ajaminen nautinnolliselta?

"Ehkä se ärsyttää siksi, että nousukas edustaa uhkaa asemaasi kohtaan. Sitä asemaa, johon perheesi/sukusi on aikanaan noussut. Luokkanousijan pitäisi kai olla yleisesti ottaen vaatimaton, ahkera ja säästäväinen. Jokin Raimo Sailaksen kaltainen, niukoista oloista ahkeruudella ja terävällä älyllä noussut, joka kuitenkin kiltisti heittää tikkaa ja hakkaa halkoja vapaa-ajallaan, eikä tee mistään numeroa, eikä pröystäile varallisuudellaan.

Keskiluokka kokee uhkaavaksi duunariyrittäjän kultakellon ja ässämersun, koska keskiluokan edustaja tekee virhetulkinnan. Duunariyrittäjä haluaa esitellä näitä menestyksen merkkejään omalle yhteisölleen, joka ihailee ja/tai kadehtii sitä, että joku "meidän väestä" on saanut vähän rahaa. Isäni oli aikanaan tällainen "nousukasyrittäjä", joka vaurastui melko nopeasti ja käytti rahaansa juuri esim. kultakelloon ja uuteen edustusmersuun, kalliiseen veneeseen, kuvataiteeseen (jonka hankkimiseen hänellä ei ollut kulttuurista pääomaa) jne. Mutta ei häntä kiinnostanut näytellä varallisuuttaan vakiintuneelle ylemmälle keskiluokalle - häntä ei yksinkertaisesti liikuttanut lainkaan heidän olemassaolonsa - vaan tietenkin omalle lähipiirilleen ja vastaavan nousun tehneille bisnestuttavilleen."

Olen eri, mutta en oikein pysty näkemään miksi vaikkapa tuo naapuri tai joku muu olisi minkäälainen uhka kenenkään asemalle. Kuulostaa vähän sellaiselta tulkinnalta, että sovellat varallisuuden näyttämisen kulttuuria nyt uuteen ympäristöön, missä sen avulla ei voi kilpailla. Tässä on juuri koetettu selittää, että maku ratkaisee. Tosin en kyllä oikein sitäkään näkökulmaa ihan purematta niele. Kyse on mielestäni kulttuurierosta, siis vieraudesta, outoudesta ja epämukavuudesta, kun joku rikkoo normeja ja häiritsee muita. 

Mutta tuo miten kuvaat sosiaalisen nousun esittelyä on mielenkiintoista. Sehän on kuin mikä tahansa asia, josta koetaan ylpeyttä terveesti. Tavat näyttää sitä vain poikkeavat. Miksi sen pitäisi olla negatiivista ja nousukasmaista välttämättä.  

Vierailija kirjoitti:

Ikään kuin nousukas olisi jotenkin huonompi. Nousukashan on parempi ja voitokkaampi, kun on noussut raivokkaasti ylöspäin ja näyttää sen uljaasti muille. Muut vähän pelästyy ja toteaa että se on nousukas, älköös peljätkö. 

Me olime täällä ennen nousukkaita, emmekä putoa mihinkään, emmehän??

 

Nousukas on ihminen, joka ulkoisesti on saavuttanut toisen yhteiskuntaluokan tuntomerkit, mutta ei sen arvoja ja esim. makua. Hän ei välttämättä osaa kutsuilla keskustella kuten muut, pukeutuu eri tavalla, sisustaan kotinsa eri tavalla. Muut kokevat hänet ulkoisista tunnusmerkeistään vieraaksi ryhmässään, karkeaksi ja vulgaariksi. 

Onneksi näitä "nousukkaita" on. Heitä soisi olevan enemmänkin. He ovat juuri näitä valtiovarainministeriön suosikkeja, jotka luovat työpaikkoja, maksavat veroja ja kuluttavat railakkaastikin, pyörittäen myös omalla kulutuksellaan talouden rattaita. Raha kiertää, työpaikkoja ja verotuloja tulee. Tässä maassa pitäisi saada aikaan ilmapiirin muutos siihen suuntaan, kuin se oli 80-luvulla. Silloin oli OK kuluttaa ja ostella kalliita tuotteita ihan vain nauttiakseen elämästä. Se taas ruokki kansantaloutta ja kotimaista kysyntää huomattavasti. 90-luvun lama ei johtunut edellisen vuosikymmenen "nousukasmaisesta" kulutuksesta - joka ei ollut läheskään niin velkavetoista kuin nykyisin.

Se sijaan tällä hetkellä ihmiset on peloteltu ja sheimattu olemaan kuluttamatta; säästämään ja sijoittamaan rahansa, kuluttamista pidetään ikään kuin moninkertaisena syntinä, vaikka kotimainen kulutus ja sen virkistämä talous on yksi ns. hyvinvointivaltion tukijaloista (joita ei liian montaa ole).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku haluaa esitellä vaurastumistaan kenellekään? Muuta kuin pröystäilläkseen/pönkittääkseen heikkoa itsetuntoaan. On aivan eri asia ostella jotain tarpeeseen tai siksi että saa ostamisistaan iloa kuin yrittääkseen tehdä vaikutuksen kehenkään saati korottaa itseään yläpuolelle muita, niitä joiden kanssa aiemmin oli samalla viivalla.

Se on juuri sitä alaluokkaisuutta ja nousukasmaisuutta, olipa tulot/äkkirikastuminen sitten kuinka suurta tahansa.

Mikä on vaurastumisen esittelyä ja mikä ei?

Jos vaurastuisin ja ostaisin itseäni miellyttävän, kalliin auton, onko se esittelyä vai ei?

Onko se pröystäilemistä vai ei?

Vai pitäisikö vain tyytyä ostamaan jokin uusi Skoda Octavia, tai jokin muu luotettava, alemman keskiluokan suosima käytännöllinen auto, vaikka tekisi mieli ostaa uusi Jaguar, ihan vaikka vain siksi, koska sellainen tunt

Etkö siis ymmärrä ettei minkään ostaminen itsessään ole pröystäilyä vaan miten siihen suhtautuu jos puhuu siitä muille. Joko et onneksesi ole törmännyt niihin pröystäilijöihin niin et voi käsittää mitä se on tai sitten oletkin itse sellainen etkä tykkää kritiikistä. Minä olin naimisissa sellaisen miehen kanssa ja sain aivan tarpeekseni sellaisesta käytöksestä. Siihen kuuluin samalla monissa arjen asioissa ääretön piheys, omituinen yhdistelmä. Olin naiivi ennen avioitumistamme, en ajatellut Suomessa mitään yhteiskuntaluokkia olevankaan mutta huomasin olleeni todella väärässä sen liiton ja miehen sukuun tutustumisen myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku haluaa esitellä vaurastumistaan kenellekään? Muuta kuin pröystäilläkseen/pönkittääkseen heikkoa itsetuntoaan. On aivan eri asia ostella jotain tarpeeseen tai siksi että saa ostamisistaan iloa kuin yrittääkseen tehdä vaikutuksen kehenkään saati korottaa itseään yläpuolelle muita, niitä joiden kanssa aiemmin oli samalla viivalla.

Se on juuri sitä alaluokkaisuutta ja nousukasmaisuutta, olipa tulot/äkkirikastuminen sitten kuinka suurta tahansa.

Mikä on vaurastumisen esittelyä ja mikä ei?

Jos vaurastuisin ja ostaisin itseäni miellyttävän, kalliin auton, onko se esittelyä vai ei?

Onko se pröystäilemistä vai ei?

Vai pitäisikö vain tyytyä ostamaan jokin uusi Skoda Octavia, tai jokin muu luotettava, alemman keskiluokan suosima käytännöllinen auto, vaikka tekisi mieli ostaa uusi Jaguar, ihan vaikka vain siksi, koska sellainen tunt

Jos Jaguar tuntuu miellyttävältä ja ajo nautinnolliselta niin tottakai ostat sen etkä Skoda Octaviaa. Mutta jos et oikeasti Jaguaria arvosta muuta kuin siinä mielessä että haluat näyttää muille että sinullapa on varaa ostaa sellainen etkä joudu säälittävää (sinusta siis) Skodaa ostamaan niin silloin se on pöyhkeää näyttämisenhalua. Mikä tässä asiassa on niin kauhean vaikea ymmärtää? Eikö ihmiset tajua/usko että joitakuita ohjaa oma alemmuudentunne/halu näyttää että on enemmän ja parempi kuin muut? Kuvitteellinen paremmuus koska itselle raha on se kaiken mitta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää pohdintaa! Aloin itsekin miettiä, mikä nousukkaissa niin ärsyttää. Ehkä osa on tuota, että joku tulee omalle tontille ja uhkaa oma asemaa. Mutta ehkä vielä enemm

Ehkä se ärsyttää siksi, että nousukas edustaa uhkaa asemaasi kohtaan. Sitä asemaa, johon perheesi/sukusi on aikanaan noussut. Luokkanousijan pitäisi kai olla yleisesti ottaen vaatimaton, ahkera ja säästäväinen. Jokin Raimo Sailaksen kaltainen, niukoista oloista ahkeruudella ja terävällä älyllä noussut, joka kuitenkin kiltisti heittää tikkaa ja hakkaa halkoja vapaa-ajallaan, eikä tee mistään numeroa, eikä pröystäile varallisuudellaan.

Keskiluokka kokee uhkaavaksi duunariyrittäjän kultakellon ja ässämersun, koska keskiluokan edustaja tekee virhetulkinnan. Duunariyrittäjä haluaa esitellä näitä menestyksen merkkejään omalle yhteisölleen, joka ihailee ja/tai kadehtii sitä, että joku "meidän väestä" on saanut vähän rahaa. Isäni oli aikanaan tällainen "nousukasyrittäjä", joka vaurastui melko nopeasti ja käytti rahaansa juuri esim. kultakelloon ja uuteen edustusmersuun, kalliiseen veneeseen, kuvataiteeseen (jonka hankkimiseen hänellä ei ollut kulttuurista pääomaa) jne. Mutta ei häntä kiinnostanut näytellä varallisuuttaan vakiintuneelle ylemmälle keskiluokalle - häntä ei yksinkertaisesti liikuttanut lainkaan heidän olemassaolonsa - vaan tietenkin omalle lähipiirilleen ja vastaavan nousun tehneille bisnestuttavilleen.

En ole tuosta uhkana kokemisesta kyllä aivan varma, koska minä ainakin olen niin tukevasti ylempää keskiluokkaa. Eihän oma luokka-asema vähene sillä, jos jollain toisellakin on sama luokka-asema. Ei minun vanehmmat tai isovanhemmat tai suku tai lapsuuden pianotunnit tai kulttuuripääoma siitä muuksi muutu, jos joku duunaritaustainen yrittäjä rikastuu. 

Ehkä ärsytys tulee enemmänkin ristiriidasta, kun eihän ylempi keskiluokka osoita asemaansa mersulla tai kultaisella rannekellolla. Nuo ovat työväenluokan arvostamia asioita. Niillä ei voi osoittaa kuulumista ylempään keskiluokkaan. 

Vierailija kirjoitti:

"että Napoleon lopetti muun muassa semmoiset pikkujutut, kuin maaorjuuden ja inkvisition."

Maaorjuus loppui läntisessä Euroopassa kyllä jo keskiajan loppuun mennessä. Vain Venäjällä se jatkui 1800-luvulle saakka.

 

Kyllä se Napoleonin Ranska lopetti maaorjuuden muun muassa Maltalta, Sveitsistä ja lukuisista Saksan sen ajan pikkuvaltioista. Code Napoleon ylipäätään lopetti monia feodaaliajan älyttömyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää pohdintaa! Aloin itsekin miettiä, mikä nousukkaissa niin ärsyttää. Ehkä osa on tuota, että joku tulee omalle tontille ja uhkaa oma asemaa. Mutta ehkä vielä enemm

Ehkä se ärsyttää siksi, että nousukas edustaa uhkaa asemaasi kohtaan. Sitä asemaa, johon perheesi/sukusi on aikanaan noussut. Luokkanousijan pitäisi kai olla yleisesti ottaen vaatimaton, ahkera ja säästäväinen. Jokin Raimo Sailaksen kaltainen, niukoista oloista ahkeruudella ja terävällä älyllä noussut, joka kuitenkin kiltisti heittää tikkaa ja hakkaa halkoja vapaa-ajallaan, eikä tee mistään numeroa, eikä pröystäile varallisuudellaan.

Keskiluokka kokee uhkaavaksi duunariyrittäjän kultakellon ja ässämersun, koska keskiluokan edustaja tekee virhetulkinnan. Duunariyrittäjä haluaa esitellä näitä menestyksen merkkejään omalle yhteisölleen, j

En ole tuosta uhkana kokemisesta kyllä aivan varma, koska minä ainakin olen niin tukevasti ylempää keskiluokkaa. Eihän oma luokka-asema vähene sillä, jos jollain toisellakin on sama luokka-asema. Ei minun vanehmmat tai isovanhemmat tai suku tai lapsuuden pianotunnit tai kulttuuripääoma siitä muuksi muutu, jos joku duunaritaustainen yrittäjä rikastuu. 

Ehkä ärsytys tulee enemmänkin ristiriidasta, kun eihän ylempi keskiluokka osoita asemaansa mersulla tai kultaisella rannekellolla. Nuo ovat työväenluokan arvostamia asioita. Niillä ei voi osoittaa kuulumista ylempään keskiluokkaan.

Ei voikaan. Enkä usko, että "nousukkaat" haluaisivat niillä osoittaakaan vakiintuneelle ylemmälle keskiluokalle samaistumistaan siihen. Vaurastuneen duunariyrittäjän tarpeet ovat hyvin helposti ymmärrettäviä. Niihin ei kuulu minkään olemattoman kulttuurisen pääoman esittäminen, koska jos sitä ei ole, niin sitä ei edes osata kaivata.

Mersu ostetaan siksi, että sen nahkapenkillä on mukava istua. Kultakello ostetaan siksi, koska se on laadukas ja mukava kädessä.

Lisäksi näiden laatuhyödykkeiden hankkimisen motiivina saattoi (ainakin aikanaan) toimia esimerkiksi se, että epävarmojen bisnesten mennessä pieleen, tätä "käyttöomaisuutta" voitaisiin realisoida nopeastikin riittäväksi summaksi rahaa, ts. ennen kuin niitä ehditään ulosmitata, jos oikein huonosti kävisi. Kulta-Rolex on melko helppoa muuttaa huomaamattomasti rahaksi, tai arvonsa pitävä laatuauto voitiin ostaa vaimon tai aikuisten lasten nimiin - ja vaihtaa halvempaan melko helposti (kyllä, kulutushyödykkeet menettävät arvoaan, mutta sen vuoksi monet panostivat kalliisiin merkkeihin ja luxuslaatuun, koska niiden arvo ei koskaan katoa totaalisesti).

Eli tietyssä mielessä toki nämä nousukasyrittäjät saattoivat olla epävarmoja - mutta eivät sosiaalisesta asemastaan, vaan taloudellisesta asemastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku haluaa esitellä vaurastumistaan kenellekään? Muuta kuin pröystäilläkseen/pönkittääkseen heikkoa itsetuntoaan. On aivan eri asia ostella jotain tarpeeseen tai siksi että saa ostamisistaan iloa kuin yrittääkseen tehdä vaikutuksen kehenkään saati korottaa itseään yläpuolelle muita, niitä joiden kanssa aiemmin oli samalla viivalla.

Se on juuri sitä alaluokkaisuutta ja nousukasmaisuutta, olipa tulot/äkkirikastuminen sitten kuinka suurta tahansa.

Mikä on vaurastumisen esittelyä ja mikä ei?

Jos vaurastuisin ja ostaisin itseäni miellyttävän, kalliin auton, onko se esittelyä vai ei?

Onko se pröystäilemistä vai ei?

Etkö siis ymmärrä ettei minkään ostaminen itsessään ole pröystäilyä vaan miten siihen suhtautuu jos puhuu siitä muille. Joko et onneksesi ole törmännyt niihin pröystäilijöihin niin et voi käsittää mitä se on tai sitten oletkin itse sellainen etkä tykkää kritiikistä. Minä olin naimisissa sellaisen miehen kanssa ja sain aivan tarpeekseni sellaisesta käytöksestä. Siihen kuuluin samalla monissa arjen asioissa ääretön piheys, omituinen yhdistelmä. Olin naiivi ennen avioitumistamme, en ajatellut Suomessa mitään yhteiskuntaluokkia olevankaan mutta huomasin olleeni todella väärässä sen liiton ja miehen sukuun tutustumisen myötä. 

Ymmärrän, mutta uskon, että kaikki eivät ymmärrä. Sen vuoksi halusin vääntää asian vielä rautalangasta.

Joillekin pikkusieluisille ihmisille pröystäilyä yksinkertaisesti oli (ehkä on vieläkin) esimerkiksi "liian" kalliin auton ostaminen ja sillä ajaminen, vaikka ei sanallakaan kerskailisi sitä muille, eikä ole ostanut sitä pröystäilytarkoituksessa.

Ja kyllä, tiedän, että myös näitä pröystäilijöitä oli ja on näissä pikkuliikemiespiireissä. Joskus, paikallisen yrittäjäyhdistyksen viettäessä kosteaa iltaa, näitä "kylän napoja" näkyi juhlimassa niin leveästi, että ei jäänyt selväksi se, mitä he halusivat viestiä. 

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä se ärsyttää siksi, että nousukas edustaa uhkaa asemaasi kohtaan. Sitä asemaa, johon perheesi/sukusi on aikanaan noussut. Luokkanousijan pitäisi kai olla yleisesti ottaen vaatimaton, ahkera ja säästäväinen. Jokin Raimo Sailaksen kaltainen, niukoista oloista ahkeruudella ja terävällä älyllä noussut, joka kuitenkin kiltisti heittää tikkaa ja hakkaa halkoja vapaa-ajallaan, eikä tee mistään numeroa, eikä pröystäile varallisuudellaan.

Keskiluokka kokee uhkaavaksi duunariyrittäjän kultakellon ja ässämersun, koska keskiluokan edustaja tekee virhetulkinnan. Duunariyrittäjä haluaa esitellä näitä menestyksen merkkejään omalle yhteisölleen, joka ihailee ja/tai kadehtii sitä, että joku "meidän väestä" on saanut vähän rahaa. Isäni oli aikanaan tällainen "nousukasyrittäjä", joka vaurastui melko nopeasti ja käytti rahaansa juuri esim. kultakelloon ja uuteen edustusmersuun, kalliiseen veneeseen, kuvataiteeseen (jonka hankkimiseen hänel

Sää se jaksat tääl joka päivä pullistella. Nytkin sivulauseessa se, mitä sun isä omisti. Ja olla kaiken asiantuntija, vaikka et ole. Taiteilijoidenkin yhteiskuntaluokasta sanoit ihan väärin.

Miksi kaikkein ylin luokka ei pullistele? (Näiden elämästä et edes tiedä, koska et koskaan pääse tutustumaan.)

Kaikki kallis on ollut itsestäänselvää pienestä asti. Siihen on tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikään kuin nousukas olisi jotenkin huonompi. Nousukashan on parempi ja voitokkaampi, kun on noussut raivokkaasti ylöspäin ja näyttää sen uljaasti muille. Muut vähän pelästyy ja toteaa että se on nousukas, älköös peljätkö. 

Me olime täällä ennen nousukkaita, emmekä putoa mihinkään, emmehän??

 

Nousukas on ihminen, joka ulkoisesti on saavuttanut toisen yhteiskuntaluokan tuntomerkit, mutta ei sen arvoja ja esim. makua. Hän ei välttämättä osaa kutsuilla keskustella kuten muut, pukeutuu eri tavalla, sisustaan kotinsa eri tavalla. Muut kokevat hänet ulkoisista tunnusmerkeistään vieraaksi ryhmässään, karkeaksi ja vulgaariksi. 

Onneksi näitä "nousukkaita" on. Heitä soisi olevan enemmänkin. He ovat juuri näitä valtiovarainministeriön suosikkeja, jotka luovat työpaikkoja, maksavat veroja ja kuluttavat railakkaastikin, pyörittäen

Ei rajallisten luonnonvarojen ylikuluttamista voi koskaan pitää hyvänä asiana. En tiedä mihin luokkaan tämä mielipide minut sijoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"että Napoleon lopetti muun muassa semmoiset pikkujutut, kuin maaorjuuden ja inkvisition."

Maaorjuus loppui läntisessä Euroopassa kyllä jo keskiajan loppuun mennessä. Vain Venäjällä se jatkui 1800-luvulle saakka.

 

Kyllä se Napoleonin Ranska lopetti maaorjuuden muun muassa Maltalta, Sveitsistä ja lukuisista Saksan sen ajan pikkuvaltioista. Code Napoleon ylipäätään lopetti monia feodaaliajan älyttömyyksiä.

Saattoi nimelllisesti sen lopettaa mutta oliko sitä enää niissä jotenkin laajasti käytössä? No ei ollut. Lain tasolla se olisi varmaan ollut monissa maissa mahdollinen mutta käytännössä se oli jo loppunut aikoja sitten.

Sen sijaan Code Napoleun muuten laillisti orjuuden Ranskan siirtomaissa joten se ei ollut vain edistyksellinen.

"Joillekin pikkusieluisille ihmisille pröystäilyä yksinkertaisesti oli (ehkä on vieläkin) esimerkiksi "liian" kalliin auton ostaminen ja sillä ajaminen, vaikka ei sanallakaan kerskailisi sitä muille, eikä ole ostanut sitä pröystäilytarkoituksessa."

Kyllä sitä aika yleisesti pidetään pröystäilynä kun vaurastunut ihminen ensimmäiseksi ostaa jonkun todella kalliin auton ja tämä auto on jotenkin ristiriidassa sen muun sen hetkisen omaisuuden ja elintason kanssa. Jaguar sopii kartanon pihaan mutta rivarin tai pienen omakotitalon pihassa se vaikuttaa pröystäilyltä. Näin se vain on, halusit tai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä se ärsyttää siksi, että nousukas edustaa uhkaa asemaasi kohtaan. Sitä asemaa, johon perheesi/sukusi on aikanaan noussut. Luokkanousijan pitäisi kai olla yleisesti ottaen vaatimaton, ahkera ja säästäväinen. Jokin Raimo Sailaksen kaltainen, niukoista oloista ahkeruudella ja terävällä älyllä noussut, joka kuitenkin kiltisti heittää tikkaa ja hakkaa halkoja vapaa-ajallaan, eikä tee mistään numeroa, eikä pröystäile varallisuudellaan.

Keskiluokka kokee uhkaavaksi duunariyrittäjän kultakellon ja ässämersun, koska keskiluokan edustaja tekee virhetulkinnan. Duunariyrittäjä haluaa esitellä näitä menestyksen merkkejään omalle yhteisölleen, joka ihailee ja/tai kadehtii sitä, että joku "meidän väestä" on saanut vähän rahaa. Isäni oli aikanaan tällainen "nousukasyrittäjä", joka vaurastui melko nopeasti ja käytti rahaansa juuri esim. kultakelloon ja uuteen edustusmersuun, kalliiseen

Sää se jaksat tääl joka päivä pullistella. Nytkin sivulauseessa se, mitä sun isä omisti. Ja olla kaiken asiantuntija, vaikka et ole. Taiteilijoidenkin yhteiskuntaluokasta sanoit ihan väärin.

Miksi kaikkein ylin luokka ei pullistele? (Näiden elämästä et edes tiedä, koska et koskaan pääse tutustumaan.)

Kaikki kallis on ollut itsestäänselvää pienestä asti. Siihen on tottunut.

Tämä palsta on anonyymi keskustelupalsta, ja ehkä tahallasi sekoitat keskustelijoita toisiinsa, ja olet muutenkin näköjään ärhäkkäällä päällä. Mikä sinulla oikein menee tunteisiin? Mihinhän viittaat tuolla taiteilijakommentilla, koska siitä en ole mitään kirjoittanut?