Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin elintason putoaminen verhotaan tietoiseksi elintasopäätökseksi; paluu työväenluokkaisiin ihanteisiin koetaan autenttisemmaksi, rehellisemmäksi, ekologisemmaksi, tasa-arvoisemmaksi ja vapaammaksi tavaksi elää.

Ymmärrettävää yksilön itsesuojeluvaistoa, kun putoaja ymmärtää, ettei pysty ylläpitämään vanhemmiltaan perittyä keskiluokkaista elämäntapaa, vaikka akateeminen loppututkinto onkin ja kaikki onnen avaimet on annettu käteen. Palkat vain eivät ole nousseet samassa tahdissa hintojen ja kulujen kanssa ja on käynyt selväksi, ettei tilava omakotitalo, kaksi autoa, kesämökki, perheen elättäminen ja satojen tuhansien puskurirahaston kerryttäminen eläkkeelle ole realismia.

Jäädään vuokralle, haetaan vaatteet kirpputorilta, puhutaan työn ja elämän tasapainon tärkeydestä (kun se nousujohteinen ura ei toteutunutkaan ja työ on pätkissä tai alle koulutustason.) Ja löydetään uudet toteuttamiskelpoiset ihanteet ale

Parempi yksilölle varmaan niin, kuin sen myöntäminen, ettei enää yllä samaan elintasoon kuin vanhemmat tai isovanhemmat. Ylemmän korkeakoulututkinnon kokema inflaatio ja sen heijastuminen urakehitykseen sattuu varmasti moniin. 

Vierailija kirjoitti:

Sivistystä ja oppimista ylipäänsä ei arvosteta. Aiemmin kansalaisopistossa oli kielten ryhmiä laidasta laitaan. Nyt jostain niinkin marginaalisesta kielestä kuin saksa tai ranska saadaan tuurilla pienryhmä aikaiseksi, jos riittävän monta eläkeläisnaista saapuu paikalle. Ja jos joku opiskelee muuten vain oppimisen ilosta, eikä ole ns. syytä opiskella kyseistä kieltä, katsotaan pitkään. Tämä esimerkkinä.

Työväenooistossa vain huovitetaan nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin elintason putoaminen verhotaan tietoiseksi elintasopäätökseksi; paluu työväenluokkaisiin ihanteisiin koetaan autenttisemmaksi, rehellisemmäksi, ekologisemmaksi, tasa-arvoisemmaksi ja vapaammaksi tavaksi elää.

Ymmärrettävää yksilön itsesuojeluvaistoa, kun putoaja ymmärtää, ettei pysty ylläpitämään vanhemmiltaan perittyä keskiluokkaista elämäntapaa, vaikka akateeminen loppututkinto onkin ja kaikki onnen avaimet on annettu käteen. Palkat vain eivät ole nousseet samassa tahdissa hintojen ja kulujen kanssa ja on käynyt selväksi, ettei tilava omakotitalo, kaksi autoa, kesämökki, perheen elättäminen ja satojen tuhansien puskurirahaston kerryttäminen eläkkeelle ole realismia.

Jäädään vuokralle, haetaan vaatteet kirpputorilta, puhutaan työn ja elämän tasapainon tärkeydestä (kun se nousujohteinen ura ei toteutunutkaan ja työ on pätkissä tai alle koulutustason.) Ja löydetään uudet toteuttamiskelpoiset ihanteet ale

Kyllähän downshiftanneilla on ollut se omaisuus ja ura, josta on sitten shiftattu. Perusturvallisuus.

Prekaari luokka taas ei huijaa itseään, vaan tietää hyvin miten homma toimii ja tekee tietoisesti välttämättömyydestä hyveen. 

Olen duunariperheestä, evakkojen jälkeläinen.Köyhään mummolaani 30 luvulla tilattiin hesaria ja suomen kuvalehteä.Omat vanhemmat kävivät savonlinnan ooperajuhlissa ja baletissa.minä kävin lapsena pianotunneilla ja ratsastamassa.

Minua ei häiritse jos nousukkaat ostaa kultasia mersuja ja kelloja.Eräs esimerkki nousukkaista on instababet jotka tienaa satoja tuhansia ja naivat vielä varakkaan miehen jonka rahoilla ostella merkkilaukkuja ym.nämö metit, mötit, juliat, sofiat, didemit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku haluaa esitellä vaurastumistaan kenellekään? Muuta kuin pröystäilläkseen/pönkittääkseen heikkoa itsetuntoaan. On aivan eri asia ostella jotain tarpeeseen tai siksi että saa ostamisistaan iloa kuin yrittääkseen tehdä vaikutuksen kehenkään saati korottaa itseään yläpuolelle muita, niitä joiden kanssa aiemmin oli samalla viivalla.

Se on juuri sitä alaluokkaisuutta ja nousukasmaisuutta, olipa tulot/äkkirikastuminen sitten kuinka suurta tahansa.

Mikä on vaurastumisen esittelyä ja mikä ei?

Jos vaurastuisin ja ostaisin itseäni miellyttävän, kalliin auton, onko se esittelyä vai ei?

Onko se pröystäilemistä vai ei?

Vai pitäisikö vain tyytyä ostamaan jokin uusi Skoda Octavia, tai jokin muu luotettava, alemman keskiluokan suosima käytännöllinen auto, vaikka tekisi mieli ostaa uusi Jaguar, ihan vaikka vain siksi, koska sellainen tunt

Olet tässä mielestäni oikeassa. Edes niistä puhuminen ei välttämättä ole mitään esittelyä, se voi olla vain yritys keskustella.

Minusta sulla on tässä pointtia. Voi nähdä kilpailun kautta myös sen onko joku saavuttanut tietyt arvot. Useampi ketjusta on puhunut niin, joku kirjoitti, että noita asioita ei edes saa rahalla. Pitää paikkansa, mutta täytyy muistaa, ettei muualta tuleva välttämättä edes halua sopeutua.

Uskoisin, ettei suurin osa halua. Aikuisena voi hyväksyä, ettei enää kuulu mihinkään, jää väliin ja on kaikkialla vieras. Tämä on ainakin oma kokemukseni, joka on rakentunut lapsesta asti. Toisaalta en tunne vierauttakaan juuri missään ja pårjään aina missä tahansa. Se on kokemusperäistä tietoa.

Vierailija kirjoitti:

"Ns. nousukas kuten vaikkapa tuo naapurini voi kertoa hienoista vempeleistään vaikka vain siksi, että hän haluaa keskustella autoista tai mitä ne nyt ovatkin - kuten on ehkä keskusteltu siellä mistä hän on peräisin."

Ero tulee juuri siitä että onko se keskustelu luontevaa ja tilanteeseen sopivaa. Nousukasmaisesti käyttäytyvä ihminen nostaa näitä omaisuuteen ja rahaan liittyviä asioita esiin liian usein ja tilanteissa johon ne eivät luontevasti sovi.

Ja sanon nimeomaan nousukasmaisesti käyttäytyvä, en nousukas. Nousukkaalla voi olla myös taju näistä asioista jolloin hänen käytöksensä ei ole nousukasmaista ja silloin hänet usein hyväksytäänkin helpommin.

Sulla on siihen label, nousukasmaisesti käyttäytyvä, mutta kyse voi olla vain siitä että toinen käyttäytyy toisenlaisen kulttuurin mukaan, jota sinä et osaa välttämättä tulkita muuten kuin kyseisellä labelilla.

"Älä nyt viitsi. Kyllähän sen nyt huomaa puhuuko joku innoissaan ja kiinnostuneena vai kehuskellakseen. Kokemusta on molemmista. Siinä mistään tulkinnoista ole kyse." 

Kehuskelu on suomaisillle vierasta, sitä ei pidetä sopivana, vaikka useimmat joskus kehuskelevat jollain asialla. Vaikka sitten lukeneisuudellan, ekologisuudellaan tai etevillä lapsillaan. Sen tunnistaa kyllä peitellymminkin ilmaistuna, se on minusta inhimillistä. Tässä on kyse kulttuurierosta eli tavaroilla kehuskelua pidetään moukkamaisempana kuin omaa kehuskelua. Voi hyvin kysyä että miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista keskustelua. Ihmettelen, kuinka osa ihmisistä provosoituu niin voimakkaasti, että heittäytyvät ilkeiksi.

Vielä pari esimerkkiä keskiluokan tasonlaskusta:

-Pitkät lomat ulkomailla ovat vaihtuneet pitkiksi viikonlopuiksi. 

-Pukeutumisessa farkkujen, flanellipaitojen, collegepaitojen, erähenkisten retkeilyasujen ym perinteisesti työväenluokkaisten vaatteiden salonkikelpoistuminen. Suorat housut, naisten ylelliset neuleet, räätälöidyt villakangas- ja välikausitakit ym. keskiluokkainen porvarillinen charmi on nykyään harvinaista. Lenkkareiden ja ulkokenkien käyttö juhlatilanteissa.

-Kortteliravintoloiden menujen köyhtyminen eines- ja pakastepohjaisiksi. Buffet-ruokailu.

AP

Taidat provosoida tahallasi, mutta vastaan silti. Pukeutumisen muutos on ollut koko yhteiskunnassa, ei vain keskiluokassa. Myös työväenluokan väki

En ole ap, mutta en usko hänen provosoineen. 

Sinänsä erinomainen pointti tuo korkojen madaltuminen osoituksena tasa-arvosta. Samoin muistutus siitä, että ennen 1960-lukua myös työväestön pukeutuminen oli virallisempaa ja "hienompaa" kuin monen nykyisen ylemmän keskiluokan ihmisen työasu (vapaa-ajan asusta puhumattakaan).

Paradoksaalisesti taas toisten asioiden tasa-arvoistuminen on johtanut siihen, että niitä ei ehkä arvosteta ja kulutetaan enemmän. Olen nimittäin täysin eri mieltä siitä, että (ylemmän) keskiluokan viikonloppumatkat suurkaupunkeihin olisivat merkki elintason noususta. Pikemminkin ne ja monet muut yksittäiset tekijät ovat merkki eräänlaisesta tuottavuuden noususta, joka toisaalta on tehnyt yhteiskunnasta ainakin meillä tasa-arvoisempaa, mutta niin, että se samalla lisää eriarvoisuutta (ja kulutusta, ja ympäristölle aiheutuvaa kuormitusta).

Ulkomaanlennot ovat olleet vielä 1980-luvulla aikamoista luksusta, ja vain rikkain osa ihmisistä on voinut lennellä useamman kerran vuodessa. Muut ovat joutuneet säästämään ja priorisoimaan, mikä saa ajattelemaan, että he myös ovat mahdollisesti arvostaneet "harvinaista herkkua" enemmän. Näkihän sen ulkomailla matkailleiden sukulaisten loputtomista diasulkeisista (jos pieni humoristinen nostalgia sallitaan). 

Jossain kohtaa lentokoneiden suunnittelu- ja rakennusprosesseista alettiin säästää. Alettiin myös säästää lentohenkilöstön palkoista. "Kultaisella 80-luvulla" lentoemännät kuuluivat lähestulkoon jetsettiin. Paljonkohan nyt saavat palkkaa? (Ja arvostusta.)

2000-luvulla tulivat halpalentoyhtiöt. Lentämään pääsee todella halvalla, ennen koronaa halvemmalla kuin ekologisesti kestävämmin junalla. Massat lähtivät liikkeelle. Turvatarkastusjonot pitenivät, jalkatila pieneni. Kaikki valittavat tätä nykyä, kun lentomatkustaminen on niin hankalaa ja liikaa ihmisiä. Syytetään Finnairia.

Onko tuo elintason kohoamista? 

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta sinänsä kantaa perussuomalaisiin, niin 2010-luvulla suhtautuminen heihin oli kyllä väitöskirjan arvoinen osoitus luokka-asenteista. 

Isämmaalliset elämämkoululaiset! :)

Oletettu matala koulutustaso nähtiin halveksittavana asiana. Koulutetut olivat täynnä luokkavihaa.

Koulutettuja ehkä häiritsi se, miten "kansallismielisinä" itseään pitävät mutta suomen kielen oikeinkirjoitusta taitamattomat ihmiset rähisivät kuin ne peruskoulussa tutuiksi tulleet takapenkin pojat (joskus tytötkin), jotka häiritsivät muiden oppimista. 

Ehkä siksi häiritsivät, kun olivat pitkälti juuri niitä tyyppejä. 

Muitakin syitä voi olla, esim. epäkunnioittava puhuminen muista ihmisistä ja ihmisryhmistä. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei muuten pidä paikkaansa että tietojenkäsittelytieteessä arvostettaisiin puhtaasti osaamista ja pärjäämistä. Kuuntele esimerkiksi minkä tahansa suomalaisen pörssissä olevan IT firman HR-henkilöitä.

Sitten ihmetellään mikä takia nykyään ei oikein pärjätä edes tietotekniikassa. "

Tunnen alaa todella hyvin. Koodarina ratkaisevat puhtaasti taidot. Rekryissä usein myös testataan hakijat. Se joka osaa puhua, mutta ei koodata, ei alalla pärjää eikä pääse enää edes ensimmäiseen työpaikkaansa. 

Tietysti hyvistä sosiaalisista taidoista on apua myös koodarille. Mutta tuossa mitä kommentoin olikin kyse siitä, että koetataan luoda mielikuvaa, että pelkällä puhumisella tai pöhinällä pärjäisi kaikissa ammateissa. Konsulttina it-alalla puhumisella ja pöhisemällä kyllä pärjää, mutta koodarina se ei ole ratkaisevaa. Kaikki koodarit eivät sellaisia ole, mutta kyllä se stereotypiä koodarista hiljaisena nörttin

Jospa nostaisit pään ylös sieltä läppärin näytöltä ja arvioisit kuinka hyviä sinun yläpuolella olevat henkilöt ovat. Koodarit ovat vain matalan tason työntekijöitä, joihin en viitannut.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas joku huonokuntoinen ihminen itkemässä, miten itsestään huolta pitävän täytyy olla jotenkin tyhmä, kun haluaa pitää kehonsa terveenä. Nimenomaan hyvä kunto on statussymboli yli 40-vuotiaana.

Puhun neljää kieltä, soitan klarinettia ja luen paljon esimerkiksi elämänkertoja. Ajatella, lihaksista ja hyvästä aerobisesta kunnosta huolimatta!

Mutta et osaa kirjoittaa sanaa "elämäkerta" oikein. 

Sinänsä lukijana ja lukemista yhteiskunnallisena ja sosiaalisena ilmiönä huvikseni seuraavana voin todeta, että elämäkertojen lukijat ovat ihan omanlaisensa ihmisryhmä. Ei siis vain lukijaryhmä vaan ihmisryhmä. 

On myös hyvin, hyvin kuvaavaa, että tuollaisen kommentin kirjoittaja mainitsee nimenomaan elämäkerrat eikä muita esimerkkinä lukemistostaan. 

 

Eipä siinä mitään, nykyisessä tilanteessa on hyvä, että lukee edes jotakin. 

Mukavaa kuntosalitreeniä! 

Ps. Ethän vain "lue" niitä elämäkertoja kuuntelemalla samalla kun treenaat? Jos, niin sittenhän olisikin koko paketti kasassa niin, että ihan hyvillä mielin täällä saa lempeästi nauraa.

"Luokkanousijan pitäisi kai olla yleisesti ottaen vaatimaton, ahkera ja säästäväinen. Jokin Raimo Sailaksen kaltainen, niukoista oloista ahkeruudella ja terävällä älyllä noussut, joka kuitenkin kiltisti heittää tikkaa ja hakkaa halkoja vapaa-ajallaan, eikä tee mistään numeroa, eikä pröystäile varallisuudellaan."

En ole se jolle kommentin esitit, mutta aiemmin mainitsin Raimo Sailaksen. Hän on sitä hyvin harvinaista laatua, joka retkeili työväestöstä eliittiin (ei yläluokkaan), mutta ennosaa sanoa säilyttikö hän duunaritaustansa arvot ja tavat vai solahtiko keskiluokkaan, kun en miestä tunne. 

Pidän Sailaksen elämäkertaa kertomuksena hyvinvointivaltiosta, mutta nyt kun sanot, sitä todella voi pitää jopa amerikkalaistyylisenä ryysyistä rikkauksiin tarinana, josss mainostetaan ihanteellista hyvinvointivaltion luokkanousijaa, hyvä pointti.

Persoonana Sailas oli minusta julkikuvansa ja myös sukupolvensa maskuliinisuuden puolesta kaikkea muuta kuin sovinnainen sopeutuva. En häntä ole koskaan edes tavannut, mutta voimakas vaikutelma huippuälykkään ihmisen arroganssista ja särmikkyydestä jäi. Vähän kuin Lasse Lehtonen hän oli telkkarissakin eli onnistui aina sanomaan jotain raatorehellistä ja murskaamaan pääministereiden talouspoliittisia unelmahöttöjä. Meidän perhe kokoontui välittämästi telkkarin ääreen kun hän oli siellä. Tämänkaltaisia henkilöitä ovat nykyään Hannu Himanen ja Kristi Raik, Venäjään liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on laittanut että hankitaan lihaksia ja on hylätty aivojen kehittäminen. Tuosta voisi päätellä että viisaat eivät harrastaisi liikuntaa. Jokainen kirjoja lukeva viisas ymmärtää liikkua, kun liikunta on hyväksi keholle ja sen myötä vähentää elintasosairauksien määrää.

Toki olet oikeassa.

Keskiluokka on alkanut työväenluokan mukana ihailemaan fitnessmuijia ja kaikenlaisia instabimboja, joilla ei ole muuta annettavaa kuin timmi vartalo ja kauniit kasvot. Naiset ihailevat heidän helpolta näyttävää, varakasta elämää.

Ja jopa yliopistokoulutuksen saaneiden vanhempien lapset seuraavat noita, vanhempiensa kauhuksi. Tämä on todennäköisempää, jos toinen vanhemmista on maisteritasoinen ja toinen ei, ja nk. sivistyskasvatus on perheessä epätasaista. 

"  Kuulkaas nyt "mutumammat" :)

Monet tieteenalat tutkivat yhteiskunnallista luokkajakoa. Asiasta on siis ihan objektiiviseen tutkimustietoon perustuvaa jaottelua olemassa. 

Luokkajaon tutkimus ja määrittely liittyy mm.

Sosiologiaan, taloustieteeseen, valtiotieteeseen/politiikantutkimukseen, yhteiskuntapolitiikkaan, antropologiaan jne. 

Kysymys on siis ilmiöstä jota tutkitaan poikkitieteellisesti! 

Luokkajako ei siis mene varallisuuteen perustuen niin, että on köyhät/marginaalissa olevat, alempi ja ylempi keskiluokka ja hyväosaiset/eliitti (paitsi, että epäilemättä keskituloisten päiväunissa se voi niin mennäkin)

Luokkajako ei perustu ainoastaan varallisuuteen. Luokkajakoon liittyy sosioekonomisen aseman lisäksi sitä vahvemmin myös koulutus, kulttuuripääoma ja ammattiasema. 

Nykyaikaiseen jaotteluun kuuluvia käsitteitä ovat esimerkiksi:

Sivistyneistö / asiantuntijat

Prekariaatti / epätyypillisissä työsuhteissa elävät matalapalkkaiset

Luova luokka/ taiteilijat, tutkijat ja valikoitujen alojen huippuosaajat. 

Huomionarvoista on, että luovaa luokkaa pidetään nykytutkimuksen perusteella yhtenä tärkeimmistä talouskasvun vetureista!

Siitä huolimatta Suomessa merkittävä osa nimenomaan ns. luovan luokan edustajia on tällä hetkellä täysin passivoitu epäonnistuneen koulutuspolitiikan ja passivointiin perustuvan sosiaaliturvajärjestelmän myötä! 

Perustavanlaatuinen sosiaaliturva edellyttää täydellistä passiivisuutta ja estää hyvin usein osaamisen kehittämisen ja markkinoinnin, varsinaisesta ammatinharjoittamisesta puhumattakaan!

Vain harva luovan luokan edustaja kykenee ponnistamaan kerralla täydellisestä tuntemattomuudesta tilanteeseen jossa elättää itsensä omalla työllään. Koulutuspolitiikka taas tekee alanvaihdon korkea-asteella lähes mahdottomaksi. "

TÄMÄ!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä aika yleisesti pidetään pröystäilynä kun vaurastunut ihminen ensimmäiseksi ostaa jonkun todella kalliin auton ja tämä auto on jotenkin ristiriidassa sen muun sen hetkisen omaisuuden ja elintason kanssa. Jaguar sopii kartanon pihaan mutta rivarin tai pienen omakotitalon pihassa se vaikuttaa pröystäilyltä. Näin se vain on, halusit tai et.

Itse ajattelen, että varsinkin perheelliset miehet ovat joutuneet lykkäämään omia unelmiaan tulevaisuuteen asuntolainojen, pienten lasten mukanaan tuomien kulujen ym. vuoksi. Sitten kun taloudellinen tilanne alkaa hieman helpottamaan, voi alkaa ensimmäistä kertaa miettimään myös itseään. Usein nämä miehet ostavat itselleen paremman auton.

Tämän pienen arjen ylellisyyden heille suon.

"Jospa nostaisit pään ylös sieltä läppärin näytöltä ja arvioisit kuinka hyviä sinun yläpuolella olevat henkilöt ovat. Koodarit ovat vain matalan tason työntekijöitä, joihin en viitannut."

En ole koodari, mutta tunnen alaa todella hyvin enkä ymmärrä lainkaan mistä puhut. Tarkoitus on ilmeisesti haukkua suomalaisyrityksiä, mutta jää kyllä täysin halvoiksi heitoiksi ilman konkretiaa.Jos sinulla on oikeasti joku pointti niin sano se niin katsotaan. It-alasta et näytä ainakaan tietävän.

Vierailija kirjoitti:

"että Napoleon lopetti muun muassa semmoiset pikkujutut, kuin maaorjuuden ja inkvisition."

Maaorjuus loppui läntisessä Euroopassa kyllä jo keskiajan loppuun mennessä. Vain Venäjällä se jatkui 1800-luvulle saakka.

 

Napoleon oli käytännöllisessä mielessä myös toimiva sotilas. Hänen taistelutaidot kerrottiin olevan huippuunsa hiottuja vanhoilla päivilläkin. Hän uskoi antiikin ihanteeseen, jossa älykkyys on voimaa. Liha on ihminen. Kaikki muu on mutua.

Liha liikuttaa miekkaa ja osoittaa muskettia. Jos ajatus tekee sen, niin olet jatkuvasti monta askelta myöhässä vastustajaasi. Kaikki toimii vaistojen varassa, muuten häviät taistelun. 

Hän oli nousukas ja hyvä sotilas. Kuinka monesta sotilaasta voi sanoa samaa, kun katsoo habitusta? 

Sotilaan ptiäisi olla taistelukunnossa ja näyttää esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

- Ihannoidaan lihaksia, ei sivistystä ja lukeneisuutta. Kilpaillaan timmistä vartalosta, korvienväli jätetään treenaamatta

=> Hyvinvointi ja toisaalta kurinalaisuuden ihannointi on trendi keskiluokan keskuudessa. Kaikki haluavat olla yli-ihmisiä, joilla on täydellinen perhe, työ ja vaativa harrastus. Ihannointi ei kohdistu lihaksiin, vaan siihen mitä kovin fyysisen kunnon saavuttaminen vaatii. Timmi kroppa on haastava hankkia ja vaivalloinen ylläpitää. Auton voi ostaa osamaksulla, mutta timmin kropan eteen pitää nähdä vaivaa. Siksi timmi kroppa on suurempi statussymboli kuin hieno auto tai omakotitalo, joihin nykyisen jokaisella ylemmän keskiluokan perheellä on varaa.

-harrastetaan kotoilua, leipomista, halonhakkuuta ym. hyötyliikuntaa ja puhutaan siitä harrastuksena

=> Tätähän keskiluokka on aina tehty, sillä omakotitalojen ja mökkien ylläpitäminen vaatii työtä ja aikaa. Sen nimeäminen harrastukseksi lienee uusi tre

"=> Hyvinvointi ja toisaalta kurinalaisuuden ihannointi on trendi keskiluokan keskuudessa. Kaikki haluavat olla yli-ihmisiä, joilla on täydellinen perhe, työ ja vaativa harrastus. Ihannointi ei kohdistu lihaksiin, vaan siihen mitä kovin fyysisen kunnon saavuttaminen vaatii. Timmi kroppa on haastava hankkia ja vaivalloinen ylläpitää. Auton voi ostaa osamaksulla, mutta timmin kropan eteen pitää nähdä vaivaa. Siksi timmi kroppa on suurempi statussymboli kuin hieno auto tai omakotitalo, joihin nykyisen jokaisella ylemmän keskiluokan perheellä on varaa."

Niin ikään vain kovalla työllä hankittava "pääoma" on lukeneisuus ja sivistys. Kuitenkaan edeltävä kommentoija ei maininnut sitä, vaikka ap ainakin minun luennassani (ja monen muunkin) tarkoitti hyvinkin sitä. 

Hyvin kuvaavaa, että timmi kroppa "haastavana hankintana ja vaivalloisena ylläpidettävänä" asetetaan tismalleen vastaavaa vaivannäköä vaativan oppineisuuden ja sivistyksen yläpuolelle. 

Se jos mikä on osoitus siitä, että keskiluokka on todellakin laskenut alemmaksi, työväenluokan tasolle. Tai historiallisesti oikeastaan vielä alemmaksi, koska työväenluokka luokkana painotti nimenomaan koulutusta ja sivistystä keinona päästä ylemmäksi (työväenopistot ym. ja jälkipolven koulutukseen panostaminen, jos/kun itse ei ollut saanut paljoa koulutusta). Tämä Suomessa toki päti myös maaseutuväestöön, joka ei ollut tietenkään varsinaista työväenluokkaa. 

Nyt on tässäkin asiassa menossa se kuuluisa "kilpajuoksu pohjalle". 

Timmi kroppa vaatii fyysistä työtä ja pitkäjänteisyyttä, kyllä, mutta se ei vaadi välttämättä minkäänlaista lukemista, kun PT:n tekemässä saliohjelmassakin keskiössä ovat kuvat. 

Sen sijaan useamman vieraan kielen syvätasoinen oppiminen, maisterintutkinto (ainakin vanhoilla tutkintovaatimuksilla) sekä yleissivistyksen hankkiminen lukemalla vaativat todella paljon aikaa ja kognitiivista vaivannäköä. Ja koska suurin osa tuosta työstä tapahtuu istumalla, niin lukevan ihmisen perushyvinvointi vaatii aika paljon liikkumista tuon istumisen ja kirjoittamisen vastapainoksi. Tuloksena ei todennäköisesti ole samanlainen timmi kroppa kuin pelkkään fyysiseen ruumiiseen keskittyneellä, mutta onpahan aivojen välissä kuitenkin jotakin vähän enemmän. 

Siinä missä timmin kropan näkee heti, vaatii tuon aivojen välisen kuvainnollisen sisällön selviäminen sekin usein vain muutaman virkkeen keskustelun. Jos osaa katsoa ja kuunnella, niin ihmisen sivistyneisyyden (etenkin akselilla onko sitä vai eikö ole tai onko edes pyrkimystä siihen) pystyy aika tehokkaasti päättelemään muutaman minuutin keskustelun aikana. 

Vierailija kirjoitti:

"Jospa nostaisit pään ylös sieltä läppärin näytöltä ja arvioisit kuinka hyviä sinun yläpuolella olevat henkilöt ovat. Koodarit ovat vain matalan tason työntekijöitä, joihin en viitannut."

En ole koodari, mutta tunnen alaa todella hyvin enkä ymmärrä lainkaan mistä puhut. Tarkoitus on ilmeisesti haukkua suomalaisyrityksiä, mutta jää kyllä täysin halvoiksi heitoiksi ilman konkretiaa.Jos sinulla on oikeasti joku pointti niin sano se niin katsotaan. It-alasta et näytä ainakaan tietävän.

Nimeä 5 hyvää IT-johtajaa suomalaisista IT-pörssiyrityksistä, ei pelialalta. Pieni vihje, liikevaihdon kasvu ei ole se mittari millä hyvyyttä mitataan. Asiakkaille onnistutaan myymään kaikenlaista kuraa kun asiakkaat ovat yhtä huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi yksilölle varmaan niin, kuin sen myöntäminen, ettei enää yllä samaan elintasoon kuin vanhemmat tai isovanhemmat. Ylemmän korkeakoulututkinnon kokema inflaatio ja sen heijastuminen urakehitykseen sattuu varmasti moniin. 

Olet ajatuksen edellä mahdollisessa harhatilassa. Kun ihminen lähtee kalaan tai metsällä ja sodassakin pätee sama asia, niin ei sinne lähdetä myöntämään mitään, vaan ottamaan. 

Jos asenne on toi, niin miksi tilanteen tullessa ihminen kuitenkin ottaa sen, eikä pysykään siinä alkutilanteessa, jossa myönnettiin totuus että ei tästä kalaa tule. 

Kalaa kuitenkin tuli, mutta eihän sitä voinut tietää etukäteen.  

Mun mielestä on kuitenin ihan ok, että ei hae töitä, niin ei myöskään pety jos niitä ei saa. Kainuulainen filosofia on tosi lähellä taolaisuutta. Siinä passiivisuudessa piilee suuri viisaus.