Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita
Taloudellisen epävarmuuden ja kurjistumisen myötä myös keskiluokka on alkanut omaksumaan työläisten ihanteita ja hylännyt ylemmän keskiluokan arvostaman elämäntyylin, jota kohti ennen ponnisteltiin.
- Ihannoidaan lihaksia, ei sivistystä ja lukeneisuutta. Kilpaillaan timmistä vartalosta, korvienväli jätetään treenaamatta
-harrastetaan kotoilua, leipomista, halonhakkuuta ym. hyötyliikuntaa ja puhutaan siitä harrastuksena
-kulttuurin viihteellistyminen; luetaan dekkareita, jännäreitä, hömppää, ja korotetaan se kulttuuriharrastukseksi
-kierrättäminen, kirpputorit, vinted/2nd hand vaatteet "tiedostavien" ihmisten muotina. Huutokaupoista edellisten sukupolvien halvan roinan kerääminen kulttuurisena pääomana, koska ei ole varaa ostaa laatua
Ihmistenvälinen kilpailu on ikuista, vain tasoa on laskettu. Keksittekö muita esimerkkejä?
Kommentit (1159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän mikään yksittäinen asia määritä että kuuluukin toiseen luokkaan. Jos on muuten kaikkien määritelmien mukaan keskiluokkainen, niin eipä joku tatuoinnin hankkiminen, se että hankkii vaatteensa kirppareilta tai ettei lue just tietynlaisia kirjoja vaihda sitä luokkaa yhtään mihinkään.
Tavallaan totta siinä mielessä, ettei myöskään tulotaso yksin määritä luokka-asemaa, mutta kyllä köyhältä näyttävää pidetään köyhänä. Valitettavasti. Nykyään ei enää oikein tunnisteta vapaaehtoista boheemiutta tai "taiteellisuutta" pukeutumisessa ja tyylissä, kaikkia keskiluokkaisesta tyylistä poikkeavia pidetään syrjäytyneinä.
Kirppisvaatteissa, boheemeissa ja taiteellisissa voi silti olla siisti ja laadukkaasti pukeutunut. Kyllä tunnistetaan.
Jos tanssii samaan aikaan ja tanssii hyvin, niin tunnistetaan varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin elintason putoaminen verhotaan tietoiseksi elintasopäätökseksi; paluu työväenluokkaisiin ihanteisiin koetaan autenttisemmaksi, rehellisemmäksi, ekologisemmaksi, tasa-arvoisemmaksi ja vapaammaksi tavaksi elää.
Ymmärrettävää yksilön itsesuojeluvaistoa, kun putoaja ymmärtää, ettei pysty ylläpitämään vanhemmiltaan perittyä keskiluokkaista elämäntapaa, vaikka akateeminen loppututkinto onkin ja kaikki onnen avaimet on annettu käteen. Palkat vain eivät ole nousseet samassa tahdissa hintojen ja kulujen kanssa ja on käynyt selväksi, ettei tilava omakotitalo, kaksi autoa, kesämökki, perheen elättäminen ja satojen tuhansien puskurirahaston kerryttäminen eläkkeelle ole realismia.
Jäädään vuokralle, haetaan vaatteet kirpputorilta, puhutaan työn ja elämän tasapainon tärkeydestä (kun se nousujohteinen ura ei toteutunutkaan ja työ on pätkissä tai alle koulutustason.) Ja löydetään uudet toteuttamiskelpoiset ihanteet ale
Toi on erittäin hyvä, niin saa vasemmalle ja vihreisiin enemmän äänestäjiä. Aina kun on pudokkaita pois konservatiivien ja keskiluokan riveistä, se on voitto toisaalla.
Ihan omaan laarin kusevat konservatiivit ja keskiluokan puolueet :)
Vierailija kirjoitti:
" Sivistyneistöön kuuluva asiantuntija voi olla ja usein on samalla prekaari ja luovaa luokkaa.
Perkariaattiin kuuluvalla voi olla kulttuurista vaikutusvaltaa ja näkyvyttä, mutta voi olla ihan persaukinen ja taloudellinen perusturva puuttua kokonaan. Voi olla ihan hiuskarvan (esim. sairastumisen) varassa syrjäytyneistöstä (työkyvyttömät ja pitkäaikaistyöttömät, joilla perustarpeidenkin tyydyttäminen voi olla vaikeaa). "
Juuri näin! Aikaisemmissa yhteiskunnissa sivistyneistö ja asiantuntijat olivat myös lähes poikkeuksetta eliittiä ja hyväosaisia. Nykyään varallisuus ja hyväosaisuus ei useinkaan tarkoita, että henkilö kuuluisi sivistyneistöön/asiantuntijoihin tai edes luovaan luokkaan. Luokkajako ei ole enää niin yksinkertainen ja siksi tieteellisessä tutkimuksessa käytetäänkin nykyään aivan erilaista jaottelua kuin ennen.
Silti moni keskituloinen ja varakas pitää itseään nykyään hien
Suomessahan on ihan haastateltu korkeastikoulutettuja kodittomiakin. Mun mielestä ei ole mistään kotoisin että Suomen kaltaisessa maasssa on laillista olla koditon vailla kattoa päänsä päällä. Vaikka olisi ihan kouluttamatonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietokonepelit, suoratoistopalvelut ym. ajanvietto. Ei ole varaa käydä missään.
Mutta on varaa ostaa muistikampoja, nvidian kortteja ja 300 pelin Steam kirjasto? Huomaa että joku mamman pikkupoika kirjoittelee vailla mitään elämänkokemusta.
Taitaa keskiluokkainen parempi auto, purjevene, huvila olla kuitenkin kertaluokkaa suurempi panostus.
Hulvattomia ne purjeveneet pihoilla kasvamassa sammalta. Vuodesta toiseen tönöttää kuivalla maalla. Monesti lenkkeillessä on tullut mieleen, että vatuttaakohan niitä omistaa moinen rumilus pihassaan. Onhan se kauheampi kuin lasten trampoliiniteline.
Siinä se vuodesta toiseen kököttää ja ei taida sellaista höskää saada myytyäkään eteenpäin kellekään.
Kunka monta kertaa on venellä menty veteen? Minua henkilökohtaisesti vituttaisi vene pihassani, mutta ei mulla ole omaa pihaa, niin en tiedä. Tämmöisiä asioita tulee mielen kun lenkkeilee mustassa asuissa kasvomaski naamassa rikkaiden alueella tarkkaillen pihoja. Se on joulukoristeiden aika lähellä. Nyt on porukat koristelleet jo pihojaan. Hauskan näköisiä pihoja olette mua varten laittaneet keskiluokka. Kiitos siitä.
Moikataan jos nähdään.
Sellaiseen purjeveneeseen joka kököttää pihassa, nin voisi ilmaiseksi majoittaa ukrainalaisen perheenkin tai kodittoman veloituksetta. Mutta ahneus on niin kovaa, että ei.
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta sinänsä kantaa perussuomalaisiin, niin 2010-luvulla suhtautuminen heihin oli kyllä väitöskirjan arvoinen osoitus luokka-asenteista.
Isämmaalliset elämämkoululaiset! :)
Oletettu matala koulutustaso nähtiin halveksittavana asiana. Koulutetut olivat täynnä luokkavihaa.
Suhtautuminen perussuomalaisiin elämänkoululaisina oli melko hassu juttu Halla-ahon puheenjohtajakaudella. Hänhän on erittäin vanhan ja tunnetun kulttuurisuvun vesa, ja todennäköisesti hän oli omalla kaudellaan myös eniten sosioekonomista pääomaa omaava puolueen puheenjohtaja. Nykyisistä puheenjohtajista taas voiton vie Adlercreutz.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostetaan kalliita tavaroita, joilla ajatellaan saavutettavan ylemmän keskiluokan sivistyneisyyttä. Tavaroiden ostaminen on ollut perinteisesti työväenluokan keino osoittaa menestystä ja varallisuuden kerääntymistä. Ylempi keskiluokka taas ei ole osoittanut mitään tavaroilla, vaan koulutuksella ja lukeneisuudella. Tämä on oikeastaan kadonnut. Kodeissa ei edes ole kirjahyllyä eikä kukaan lue laajasti kirjoja - lukemisesen sijaan kuunnellaan samat bestsellerit, jos sitäkään.
Sivistyneisyys ei enää ole keskiluokan arvo lainkaan eli ylempi keskiluokka on pikkuhiljaa mennyt todella kauas alemmasta keskiluokasta arvomaailman suuntaan.
Miten niin kukaan ei lue kirjoja? Kyllä minä luen, ja tiedän monia muitakin.
Kuinka nopeasti kykenet lukemaan 700 sivuisen pökäleen?
Montako kirjaa kykenet lukemaa
Olen eri, mutta hassu kommentti. Ei lukunopeus riipu niinkään sivumäärästä, vaan pikemminkin tekstin koosta.
Aikanaan, kun silmät vielä toimivat kunnolla, luin aina yhdellä istumalla 300-400-sivuisen kirjan. Illalla ei koskaan voinut aloittaa uutta kirjaa, koska yöunet ennen töitä olisivat jääneet liian lyhyiksi.
"Suomi on ollut tiukasti sääty-yhteiskunta. Luokat ovat jatkumoa/yhteiskunnan muutoksen seurauksena muodostuneita."
Kyllä vain. Vielä 1900-luvun alussa Suomen valtiopäiväedustajat valittiin neljästä säädystä: aatelissääty, pappissääty, porvarissääty ja talonpoikaissääty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ponnisteltiin? Ei keskiluokan ole tarvinut ponnistella mihinkään. Ap taitaa puhua nyt jostain ihan toisesta asiasta.
Mikään muu luokka ei ponnistele niin paljon kuin keskiluokka. Lapsiin ja heidän koulunkäyntiin ja tavoitteellisiin harrastuksiin panostetaan, kilpaillaan naapurin kanssa autoissa, sisustuksessa, keittiöremonteissa, pihanlaitossa, harrastuksissa, lomamatkoissa... tämä kaikki vaatii rahaa. Töitä on tehtävä ja urakehitykseen (ja parempaan palkkaan) tähdättävä.
AP
Minä tunnistan lapsiin panostamisen ja urakehityksen, mutta nuo muut mainitut asiat yhdistän paremminkin nousukkaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen eri, mutta hassu kommentti. Ei lukunopeus riipu niinkään sivumäärästä, vaan pikemminkin tekstin koosta.
Aikanaan, kun silmät vielä toimivat kunnolla, luin aina yhdellä istumalla 300-400-sivuisen kirjan. Illalla ei koskaan voinut aloittaa uutta kirjaa, koska yöunet ennen töitä olisivat jääneet liian lyhyiksi.
Mä voitan sut lukemisessa. Ei siinä mitään hassua ole. Luen kaiken aikaa. Luen blogeja ja lehtiä. Netin myötä olen kokopäiväinen lukija. En ole käynyt vuosikymmeniin töissä ja luen vain. Voitan sut lukemisessa ihan koska vain, ihan miten päin vain ja ihan missä vain. Vaikka keskellä yötä sängystä kiskaistuna voitan sut lukemisessa.
Nyt keski-ikäisenä sain ensimmäiset lukulasini, kun lähinäkö alkoi heikentyä. Luen laseilla erityisen hyvin.
Yritäpä vain voittaa minua lukemisessa, niin yllätyt. Luen sillon kun olet töissä ja luen kun nukut. En tee muuta kuin luen.
Olen lukuhullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Lahjakkaimmat sen sijaan edelleen pääsevät eteenpäin, esteitä ei ole vielä liikaa."
Päinvastoin. Päättäviin asemiin sekä kulttuuriin on iskostunut extrovertti-suupalttien palvominen, yli osaamisen. Tämän takia esim. älyllisesti lahjakkaita ei enää merkittävästi arvosteta. Enemmän arvostetaan tyyppiä joka saa hyvää pöhinää aikaiseksi, vaikkakin tehtäisiin vääriä asioita.
Tämäkin on yksi kelkasta putoavien defenssi. Leimataan suupalteiksi ekstroverteiksi ne, jotka tietävät mistä puhuvat ja osaavat artikuloida osaamisensa. Samalla yritetään antaa ymmärtää, että oma hitaus olisi jotenkin parempaa ja syvällisempää.
Kyllä minä näen tässä alkuperäisessä kirjoituksessa totuuden siemenen, ei tämä ole mikään defenssi. Tietysti nykyään kaikkien on osattava esiintyä ja esittää omaa osaamistaan; se on välttämätöntä, jotta se osaaminen ja "älykkyys" tulee näkyväksi. Mutta tunnistan kyllä työelämässä tuon ilmiön, jossa äänekkäät ja puuhakkaat saavat tilaa ja puhuvat muut pyörryksiin. Jos suunvuoron saa ja kysyy "miksi" ei mitään järkevää vastausta tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri, mutta hassu kommentti. Ei lukunopeus riipu niinkään sivumäärästä, vaan pikemminkin tekstin koosta.
Aikanaan, kun silmät vielä toimivat kunnolla, luin aina yhdellä istumalla 300-400-sivuisen kirjan. Illalla ei koskaan voinut aloittaa uutta kirjaa, koska yöunet ennen töitä olisivat jääneet liian lyhyiksi.
Mä voitan sut lukemisessa. Ei siinä mitään hassua ole. Luen kaiken aikaa. Luen blogeja ja lehtiä. Netin myötä olen kokopäiväinen lukija. En ole käynyt vuosikymmeniin töissä ja luen vain. Voitan sut lukemisessa ihan koska vain, ihan miten päin vain ja ihan missä vain. Vaikka keskellä yötä sängystä kiskaistuna voitan sut lukemisessa.
Nyt keski-ikäisenä sain ensimmäiset lukulasini, kun lähinäkö alkoi heikentyä. Luen laseilla erityisen hyvin.
Yritäpä vain voittaa minua lukem
Vanhemmat aina varoitteli lukemisesta, että nuppi menee sekaisin kun kirjoja lukee. Olivat oikeassa. Onneksi keskityin mopoihin ja jääkiekkoon. En ole lukenut elämäni aikaan ainuttakaan kirjaa.
"Olen eri, äitini on tutkija, suvussani on muitakin tutkijoita ja olen itsekin ollut tutkija ja töissä yliopistossa oenkä kyllä ole koskaan huomannut kenenkään palvovan tutkijoita. Missään."
Kiitos kommentista! Ei kai tutkijoita muualla palvotakaan, mutta useat vauvapalstan kirjoittajista nostavat tutkijan ammatin korkealle jalustalle, ja jopa syyllistävät muita arvostuksen puutteesta.
Ammatinvalinta saattaa olla vaikeaa, joten mielestäni on hyvä välillä varmistella, ettei kukaan lähtisi, tai kannustaisi jälkikasvuaan tavoittelemaan väärin perustein tutkijan uraa.
Täytyy myös muistaa, ettei rahoituksen vaikeus ole ainoa haittapuoli tutkijan uralla. Nykyisenä someaikana myös tutkijoiden saama palaute saattaa olla raakaa ja välillä pelottavaakin, ellei artikkelin aihepiiri satu miellyttämään jotakin kansanosaa.
Suomessahan on ihan haastateltu korkeastikoulutettuja kodittomiakin. Mun mielestä ei ole mistään kotoisin että Suomen kaltaisessa maasssa on laillista olla koditon vailla kattoa päänsä päällä. Vaikka olisi ihan kouluttamatonkin.
Ei siitä kodittomuudesta voi ketään vankilaankaan laittaa tai sakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä keskiluokka sitten teki ja harrasti esim. 80-luvulla? Ketä lasketaan kuuluvaksi keskiluokkaan? Harrastivatko työväenluokkaiset ihmiset aikaisemmin näitä ap:n mainitsemia asioita, mutta keskiluokka ei?
Kasarilla duunareiden ja keskiluokan elintasolla ei ollut juuri eroa. Molemmilla oli yhtä hienot autot ja asunnot. Ero oli lähinnä siinä että se keskiluokkainen oli käynyt lukion ja äänesti oikeistoa.
No oli, iso ero. Jo asunnot oli ihan erilaisia. Niitä heikosti remontoituja omakotitaloja oli työväenluokassa ja kaupungin vuokra-asuntoja. Keskiluokassa sitten hyviä uusia omakotitaloja ja isoja rivareita keskustassa. Meilläkin oli lada, luuletteko, että keskiluokka niillä itäautoilla ajoi?
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin elintason putoaminen verhotaan tietoiseksi elintasopäätökseksi; paluu työväenluokkaisiin ihanteisiin koetaan autenttisemmaksi, rehellisemmäksi, ekologisemmaksi, tasa-arvoisemmaksi ja vapaammaksi tavaksi elää.
Ymmärrettävää yksilön itsesuojeluvaistoa, kun putoaja ymmärtää, ettei pysty ylläpitämään vanhemmiltaan perittyä keskiluokkaista elämäntapaa, vaikka akateeminen loppututkinto onkin ja kaikki onnen avaimet on annettu käteen. Palkat vain eivät ole nousseet samassa tahdissa hintojen ja kulujen kanssa ja on käynyt selväksi, ettei tilava omakotitalo, kaksi autoa, kesämökki, perheen elättäminen ja satojen tuhansien puskurirahaston kerryttäminen eläkkeelle ole realismia.
Jäädään vuokralle, haetaan vaatteet kirpputorilta, puhutaan työn ja elämän tasapainon tärkeydestä (kun se nousujohteinen ura ei toteutunutkaan ja työ on pätkissä tai alle koulutustason.) Ja löydetään uudet toteuttamiskelpoiset ihanteet ale
Ei palkkatyöllä ole koskaan pystynyt viettämään yltäkylläistä elämää, verottaja on aina pitänyt siitä huolta. Omat varani hankin kansainvälisten yritysten ylemmässä keskijohdossa työskentelyn lisäksi flippauksella.
Vierailija kirjoitti:
" Lahjakkaimmat sen sijaan edelleen pääsevät eteenpäin, esteitä ei ole vielä liikaa."
Päinvastoin. Päättäviin asemiin sekä kulttuuriin on iskostunut extrovertti-suupalttien palvominen, yli osaamisen. Tämän takia esim. älyllisesti lahjakkaita ei enää merkittävästi arvosteta. Enemmän arvostetaan tyyppiä joka saa hyvää pöhinää aikaiseksi, vaikkakin tehtäisiin vääriä asioita.
On kauan tunnettu tosiasia, että keskimääräisen älykkyysosamäärän omaavista henkilöistä tulee parhaita johtajia. Mikäli johtaja on liian älykäs, hänellä on taipumus kaivautua yksityiskohtiin ja mikromanageerata, jolloin työn tehokkuus kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Jännä, yleensä yläluokka nimenomaan tunnetaan siitä että asuttavat samoja taloja ja tiloja sukupolvesta toiseen. Mutta nyt kun keskiluokka harrstaa sitä, se onkin noloa?
Vähä sama ilmiö ostelun ja juuston syömisen kanssa. Kun varakkaat ostelevat ja syövät lämmintä juustoa suoraan kattilasta leivän kanssa, se on cool ja pop, mutta keskiluokkaisen lämmin juustoleipä ja temuttaminen ovat kauhistuksen kanahäkki.
Jotain erikoista tässä ilmiössä kyllä on. Mutta se ei ole se, mitä keskiluokka tekee.
Temuttaminen on kyllä tosi noloa ja perseestä. Lopettakaa.
T. Duunari
Vierailija kirjoitti:
Siis kierrättäminenhän on vaan fiksua, varsinkin lastentarvikkeiden. Omassa keskiluokkaisessa lapsuudenperheessäni oli serkulta ja sisarukselta toiselle ne samat pinnasängyt ja muut huonekalut, laadukasta ja kestävää materiaalia. Eikä kai säästämisessäkään mitään väärää ole, kai se rahasumma jäi käyttöön sitten toisiin asioihin.
Samoin esimerkiksi vaatteet ja urheilukamat, sisarukselta, serkulta ja vanhempien kavereiden lapsilta toisille. Tosin vaatteiden ja tavaroiden laatu oli vielä omassa lapsuudessani 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa ihan toista kuin nykyään. Kirjoista se, että vaikka niitä hankittiin kotiin ja saatiin myös lahjaksi niin yleensä kyllä käytiin kirjastossa lukemassa ja lainaamassa kirjoja.
Ehkä siksi ihmettelen näitä kommentteja, missä kyseenalaistetaan se, että keskiluokkaiset hankkisi tavaroita käytettynä. Ainakin meillä ja lähipiirissä se oli aika tavallista. Kodin huonekaluistakin oli niitä isovanhemmilta ja heidän vanhemmiltaan peräisin olevia, esimerkiksi hyllyjä ja lipastoja.
Totahan se on. Itse näin tämän tulevaisuuden helposti, koska olen huippuälykäs. Jätin koulutuksen vain peruskouluun ja käytin kaikki saamani tuet mitä vain sain ja nautin elämästä nuorena. Opiskelin omatoimisesti kirjastoa käyttäen ja kävin huvittelemassa iltalukion luennoilla. Valitsin parhaimmat kurssit joilla viihdyin.
Otin eläkkeen etukäteen, koska aika lyhyellä matematiikalla jo ysärinä kykeni näkemään tulevaisuuteen.
Väestön kasvu pysähtyy ja kouluja lakkautetaan. Ei mitään järkeä opiskella itseään opettajaksi esimerkiksi.
Tukia saa parhaiten kun ei opiskele pitkälle. No, nyt ne lämäsi toisen asteen opinnot pakollisiksi.
Mutta minä luen edelleen ja en lopeta lukemista. Ne harmittelee, jotka ei koskaan saaneet koulutusta vastaavaa työtä.
Minä valitsin olla harmittelematta. Käyhän arkisin aika rajusti alkoholia, käytin jo teininä.
Oli helppo valinta etten mene ajokouluun. Se olisi koitunut jossain vaiheessa minun kuolemaksi tai muiden. Kortti nyt olisi ainakin lähtenyt, joten miksi vaivautua, kun tietää mitä käy.